Pekka Havukainen – kyläkirja
Eloonjäämistaistelua kesti 15 vuotta
Vetoapua uudelta koulutoimenjohtajalta, läänistä ja kouluhallituksesta
Kamppailua remontoinnin ja kylän elävänä säilymisen puolesta
”Kovat piipussa” lisärakennuksen saamiseksi
Kuinka sitten kävikään!
Kiteellä rakennettiin 1900-luvun alussa lukuisia uusia koulurakennuksia ympäri pitäjää. Se on lähes uskomaton suoritus. On nimittäin hyvä muistaa, että vain vajaat kaksikymmentä vuotta aikaisemmin samaan pitäjään oli pystytetty mahtava kivikirkko. Se uhraus oli sitäkin suurempi, kun tulipalosta johtuen kaikki kirkon puiset rakenteet jouduttiin tekemään heti toiseen kertaan uutena rakennustyönä. Kirkon lähelle nousi vielä kivinen osuusmeijerirakennus alkaen vuodesta 1906. Silti kaiken lopullisina maksajina oli se tavallinen kiteeläinen talonpoikaisrahvas. Kukaan tämän ajan kiteeläispäättäjä ei enää uskaltaisi ottaa vastaan moisia haasteita, ainakaan samanmittaiselle ajanjaksolle.
Kiteenlahdessa päästiin pois vuokratiloista Hovilan tilalla, kun siirryttiin uuteen koulurakennukseen Havukkalanmäelle syksyllä 1909. Alkuun seurakunnan järjestämä kiertokoulu vielä antoi aakkosia lukemisen ja kirjoittamisen alkeisiin. Yksiopettajainen ja nelivuotinen koulu sai opettamisen apuvoimaa vasta vuonna 1921. Kahdeksan seuraavaa vuotta alkuopetusta hoiti apuopettaja-nimikkeellä Eemil Nikkosen puoliso Viola Nikkonen. Vuonna 1929 koulun yhteyteen perustettiin alakoulu. Pari vuotta myöhemmin se muodostettiin yhteiseksi Potoskavaaran koulupiirin kanssa ja alakoulu toimi vuorovuosin molemmissa kylissä.
Oppilasmäärä oli suuri, esimerkiksi vuonna 1921 Kiteenlahden koulussa oli jo 88 oppilasta. Tilat kävivät ahtaiksi ja alakoululle vuokrattiin luokkahuone naapurilta ja koulun tontin aikanaan myyneeltä Alatuvan Antti Havukaiselta. Sotavuosien jälkeen oppilasmäärä oli suurimmillaan. Kiteenlahdessakin oli silloin muutaman vuoden ajan siirtolaisperheitä, jotka eivät olleet vielä löytäneet uuttaa asuinpaikkaa. Oppilaina oli esimerkiksi syksyllä 1946 alkaneena kouluvuotena yhteensä 108 lasta.
Kaikki eivät mahtuneet niinä vuosina varsinaisiin koulun tiloihin. Ensimmäinen sota-ajan vuokratila oli naapurissa Havukkalanmäen Matti Havukaisessa alkaen syksystä 1942. Syksyllä 1946 alakoulu siirrettiin Pekka Rouvisen omistamaan Piiroomäen taloon. Yhden kamarin kokoinen luokkahuone oli ääriään myöten täynnä, sillä siihen joutui ahtautumaan kaikkiaan 33 oppilasta. Se oli ehdoton yläraja ja siksi muutama varttuneempi, vasta yhden luokan alakoulua käynyt oppilas, jouduttiin tilanahtauden takia siirtämään suoraan kolmannelle luokalle Havukkanmäelle.
Kiteenlahti on maantieteellisenä alueena yhdeksi kyläksi varsin laaja. Siksi olojen vakiinnuttua kylän eri kulmakunnilla, kuten Salolla ja Niemenpuolella, alettiin puuhata omaa koulupiiriä. Salolle haluttiin oma koulunsa ja Niemenpuolella isännät nuijivat ainoaksi vaihtoehdoksi Notkon pihojen alueeseen kuuluvan pellon. Kankaanperältä taas sanottiin alkuun, että Muholankoski on se vihoviimeinen raja, jonka taakse koulua ei saa viedä. Lopulta kahden viimemainitun kylänosan kompromissiksi löytyi palaneen seurantalon entinen tontti Rannan tienhaaran vieressä.
Kiistely jatkui ja myöhemmin, kun uusi koulurakennus muutenkin nousi kunnan rakennushankkeissa esiin, yhteistä näkemystä uuden koulun paikaksi ei edelleen löydetty. Entinen nuorisoseuratalon tontti oli kotvasen palvellut kyläläisten pallokenttänä, mutta sitten se oli lahjoitettu kunnalle uuden koulurakennuksen paikaksi. Talvi 1963 – 1964 oli Kiteellä pahan työttömyyden aikaa ja kunnanrakennusmestari Reino Alhainen teetti hätäaputöinä tontille puolentoista metrin betonirenkailla varustetun kaivon arvelemaansa uutta koulua odottamaan.
Viimeinen uusi koulurakennus ennen peruskoulujärjestelmään siirtymistä Kiteellä valmistui Riihijärvelle kesällä 1964. Olin serkkuni Pentti Havukaisen kanssa traktorimiehinä mukana rakentamassa siellä urheilukenttää touko-kesäkuun vaihteessa. Rakennuspäätöksen ollessa Kiteen valtuustossa esillä vuoden 1962 joulukuun talousarviokokouksessa, Kiteenlahden koulurakennus oli vaihtoehto Riihijärven hankkeelle. Vaimonsa puolelta sukulaismiesvaltuutettu minulle oli Taisto Seppänen Papinniemeltä. Hän kertoi jälkeenpäin, että valtuuston puheenjohtaja Pyörykän Pekka Rouvinen piti hetken puheenjohtajannuijaa koholla ja kysyi: Riihijärvelle vai Kiteenlahteen näillä rahoilla uusi koulu nyt rakennetaan? Kiteenlahdesta valittuna valtuutettuna ollut Ylä-Timolan Yrjö joutui toteamaan, että sopua koulun sijaintipaikasta kylällä ei ole löytynyt, vaan neuvonpitoa on vielä jatkettava. Puheenjohtaja pamautti silloin nuijan pöytään ja sanoi, että menkööt rahat siis Riihijärven kouluun!
Kiteenlahtelaista tilanahtautta oli helpotettu ottamalla syksystä 1951 käyttöön vuokratila Kiteenlahden seurojentalosta. Alkuun se oli seurojentalon ravintolahuone ja alaluokat siellä olivat varsinaisen koulupiirin yksi osa. Vuodesta 1956 alkoi ajanjakso, jolloin Kiteenlahteen muodostettiin rinnalle Heinsyrjän koulupiiri, joka kaksiopettajaisena toimi aina vuoteen 1963. Sitten se jälleen yksiopettajaisena palasi osaksi alkuperäistä Kiteenlahden koulupiiriään.
Peruskouluun siirtyminen tapahtui kattavasti Kiteellä syksystä 1973. Sitä ennen laadittu ja lakiin perustuva peruskoulusuunnitelma esitti Kiteenlahden koulupiirin lakkauttamista ja alkavan peruskoulun ala-asteen toimintojen siirtämistä kolme luokkatilaa omanneelle Säynejärven koululle. Sen rakentamisvuosi oli 1950-luvun alusta ja opetustiloja siellä oli kahdessa kerroksessa. Juhlasaliin tuli neliöitä ylösnostettavalla väliseinällä, jolloin kahdesta luokkahuoneesta saatiin hulppea yhtenäinen tila.
Eloonjäämistaistelua” kesti 15 vuotta
Koulusuunnitelman viimeinen laatija oli vt. koulutoimenjohtajana ollut Säynejärven koulun johtajaopettaja Antti Sepponen. Siksi kiteenlahtelaiset tulkitsivat siihen sisältyneen oman koulupiirinsä lakkautusesityksen Sepposen rankaksi kotiinpäin vedoksi. Tosiasiassa teko ei niin tarkoitushakuinen ollut, sillä peruskoulun puitelaissahan oli määritelty tavoite siirtyä pois perinteisestä kaksiopettajaisten kansakoulujen laajasta yhdysluokkaopetuksesta. Se tarkoitti miniminä kolmiopettajista ala-astetta, jolloin kullakin opettajalla oli vastuullaan enintään kaksi opetusluokkaa.
Vuoden 1969 tammikuussa alkaneella valtuustokaudella Kiteenlahdesta oli mukana kolme valtuutettua. Keskustan ryhmässä istuivat emäntä Aira Kankkunen ja Kankaalan Pekka Havukainen, silloin iältään 29-vuotiaana. SMP oli siihen aikaan kiteeläispuolueena suurimmillaan ja sen ryhmässä oli 8 valtuutettua. Kiteenlahtelainen edustaja oli kauppias Martti Tahvanainen. Vallassaolon auvoa kesti vain hetken, sillä vaalikauden jatkuessa nousivat esille monet kylän omaa koulupiiriä koskeneet uhkat. Keskustaryhmän sisällekin nousi eripuraa ja kunnallisjärjestön puheenjohtaja sekä myös kansanedustaja Reino Karpola puuttui peliin vahvoin ottein.
Paitsi säynejärveläinen valtuutettu vuodesta 1969, Antti Sepponen oli kunnallisjärjestön sihteeri ja hoiti sitä tehtävää keskustan valtuustoryhmässäkin. Pyysimme Antin iltakahveille Rannan Kankkuseen kevättalvella, kun koulusuunnitelmaesitys oli jo valtuutettujen tiedossa. Yritimme puhua Kiteenlahden koulupiirin säilymisen puolesta, mutta perustelumme eivät saaneet vastakaikua ja ilta päättyi kylläkin sopuun, mutta erimielisyys näkemyksissä jäi hiertämään. Olimme luoneet Airan kanssa Sepposeen valtuustokauden kuluessa jopa ystävyydeksi luonnehdittavat välit. Siksi luulimme keskustelulla hänen kanssaan voivamme auttaa oman koulun säilymistä.
Syyllistyin itsekin ikävään ylilyöntiin äskeisen iltakahvitapaamisemme jälkeisen valtuustonkokouksen väliaikakahveilla. Siinä samassa pöydässä istuen yritin vielä vaikuttaa Sepposeen koulupiiriasiassa. Antin esityksiini sanoma jyrkänpuoleinen sai ei minut lopulta kimmastumaan ja laukaisin: Minusta tuntuu, että tästä meidän ystävyydestämme on tullut kauppatavaraa! Kaduin heti, mutta se oli jo myöhäistä. Antti soitti samana iltana ja sanoi tuon lausahdukseni panneen hänet miettimään omia tarkoitusperiään. Sain tilaisuuden anteeksipyyntöön, mutta myöhemmin Reino Karpolakin oli kuullut episodista ja antoi kunnallisjärjestön puheenjohtajan ominaisuudessa minulle ankarat nuhteet sihteerilleen osoitetusta epäluottamuksesta. Tosin se vaikutti väärään suuntaan: kiteenlahtelaisvaltuutettujen niskavillat oman koulun puolustamisessa nousivat entistä enemmän!
Vetoapua uudelta koulutoimenjohtajalta, läänistä ja kouluhallituksesta
Kiteellä avoinna olleeseen koulutoimenjohtajan vakinaiseen virkaan tuli valituksi Ruotsista palannut rääkkyläläissyntyinen Ahti Ilvonen. Tärkein peruste valinnalle oli se, että naapurimaassa jo toteutuneeseen peruskoulusysteemiin tutustumisella olisi suotuisaa vaikutusta kun Kiteelläkin koulutoimi ajettaisiin uuteen järjestelmään. Kiteenlahdesta koululautakuntaan valittu Mikko Timonen ja koulun johtokunnan puheenjohtaja Eemil Malinen oivalsivat kohta ottaa uuden virkamiehen puhuteltavaksi ja aiheena oli tietenkin mieliä myrryttänyt esitys uudesta koulupiirijaosta.
Kun Ilvonen osoitti suopeutta muuttamishankkeelle, se tietenkin aiheutti vastavalitun koulutoimenjohtajan joutumisen ankaralle törmäyskurssille Kiteen kunnan muun johtoryhmän kanssa. Olihan osittain taloudellisuuslaskelmiinkin perustunut suunnitelma joutumassa auki revittäväksi. Tehty työ näytti valuvan hiekkaan ja muutakin tärkeää ajattelemista kunnan johdolla olisi ollut, jopa liiaksi asti. Mutta Ilvonen lähti Mikon ja Eemelin kanssa ensin lääniin ja sitten jo kirjelmin kouluhallitukseen. Koulusuunnitelma oli jo ennättänyt sellaisenaan tulla läänin kouluosaston hyväksymäksi ja se oli parhaillaan kouluhallituksessa vahvistettavana.
Sen verran Kiteenlahden lähetystönä tehdystä Joensuun käynnistämme oli apua, että saimme myötätuntoa ja ohjeita jatkotoimiin niin läänin kouluneuvos Eero Solalalta, kuin alueemme silloiselta koulutoimentarkastaja Reino Paakkiselta. Samassa autossa istunut karvahattulähetystö koostui kahdesta jo mainitusta edustajasta ja taustatukena olimme Aira Kankkusen kanssa, kahden kunnanvaltuutetun arvovallalla Seuraava siirto olikin Kiteenlahden koulun johtokunnan muutoshakemuskirje kouluhallitukseen.
Sieltä löytyi kaksikin avainhenkilöä: Kouluhallituksen osastopäällikkö Jorma Luukkanen oli kaukaista sukua Mikko Timoselle ja aikaisempina kokemuksinaan muisti vahvasti elinvoimaiseksi kokemansa Kiteenlahden kylän. Ahti Ilvosen takataskussa oli niin ikään tuttu mies kouluhallituksen päälliköissä, jopa kirjaimellisesti. Mies oli nimeltään Tuttu Nurmiaho, jolla muistini mukaan oli osuutta myös Ahdin Ruotsinopissa olemisen kanssa. Lopputulos oli, että puhtaasti asiaperusteisiin vedoten osastopäällikkö Jorma Luukkanen palautti laaditun Kiteen peruskoulusuunnitelman muuten hyväksyttynä, mutta maininnalla: ”Kiteenlahden koulupiirin lakkauttaminen ei vaikuta tarkoituksenmukaiselta”.
Ahti Ilvosen koulutoimenjohtajuus päättyi ja mies siirtyi koulunjohtajaksi Välttimäen kouluun. Entisen manttelin peri koulutoimenjohtajien valtakunnallisessa edunvalvojahallituksessakin myöhemmin toiminut opettaja Seppo Latvala. Ahti Ilvonen valittiin sittemmin SKYP:n äänillä Kiteen kunnanvaltuustoon. Myöhemmin ryhmä sulautui osaksi keskustan valtuustoryhmää. Kiteenlahden koulun osalta muutettu peruskoulusuunnitelma sai lainvoiman ja kiteenlahtelaiset pitivät sopua yllä suostumalla mm. siihen, että Säynejärven koulun oppilasvajetta helpotettiin liittämällä aikaisemmin Kiteenlahteen kuulunut Mustanlammin alue naapurikoulupiiriin.
Kamppailua remontoinnin ja kylän elävänä säilymisen puolesta
Koulutoimen ongelmina olivat jatkossa lukuisten kyläkoulujen pienevät oppilasmäärät. Se pakotti miettimään koulupiirirajoja taas kertaalleen uusiksi. Jonkinlaista kärhämää oli siitä syystä toisen naapurin, Loukunvaaran koulupiirin kanssa. Vaakaan joutuivat nyt kaikkien kolmen koulupiirin, Kiteenlahden, Säynejärven ja Loukunvaaran kohtalot. Kiteenlahtelaisideana syntyi ratkaisu Loukunvaaran oppilasvajeeseen kuljettamalla Selkueen alueen oppilaita samassa kuljetuksessa Kiteenlahteen jäävien koululaisten mukana jatkaen edelleen Loukunvaaraan. Järjestely päättyi Hutsin koulun valmistuttua. Pitkäaikainen luottamustoimikumppani Antti Sepponen oli jo aikaisemmin siirtynyt Säynejärveltä Ruppovaaran 3-opettajaiseen kouluun johtajaopettajaksi.
Olin tullut valituksi valtuuston puheenjohtajaksi tammikuussa 1977. Edellisen vaalikauden viimeisessä talousarviossa Kiteenlahden koulun pientä kunnostelua varten oli myönnetty jonkin verran varoja. Varmonniemellä asuva sukulaismies Uuno Putkonen tuli varta vasten onnittelemaan valinnasta ja tietenkin keskusteluun nousivat kouluasiatkin. Siihen oli yksi syy, kun vieras hyvillä mielin kertoi kotikylänsä koulua hiljattain peruskorjatun. Muistin koulun siellä olevan rakennusajaltaan Kiteenlahden vastaavaa rakennusta ehkä kymmenkunta vuotta nuoremman.
Uuden kunnallislain perusteella syntyi uusi luottamustoimi, kunnanhallituksen puheenjohtajuus. Kunnan virkamiesjohdolle suurena yllätyksenä valtuuston puheenjohtajuudesta juuri luopunut Topi Lipsanen istahti vaalikauden ensivalinnoissa valtuuston puheenjohtajan, sihteerin ja kunnanjohtajan pöydän taakse tuodulle lisätuolille. Kun aikaisemmin kerrottu vieraani Uuno lähti takaisin Varmoon, aloin soitella Aira Kankkuselle ja Topi Lipsaselle. Topi, vaikka asui miltei Uunon naapurissa, oli jäänyt pimentoon Varmossa tehdystä remontista. Kun muutakin haastelemista oli, sovimme taas yhdet iltakahvit, nyt Aune ja Toivo Lipsasen kotiin.
Olimme siis jälleen asialla Kankkusen Airan kanssa ja suostuttelimme Topia lähtemään edes samansuuruisen remontin takuumieheksi Kiteenlahdessa, kuin Varmonniemen kouluun oli juuri tehty. Tosin se tapahtui vähän pitkin hampain ja suostumus tuli sillä ehdolla, että seurojentalolla vielä ollut toinen koulunpitopaikka samalla päätöksellä suljetaan. Nyt ajattelen, että kun juuri Topi oli ollut ensimmäisenä minua valtuuston puheenjohtajuuteen yllyttämässä, hän ei tohtinut niin pientä hanketta vastustaakaan. Tammikuusta 1977 lähtien kaksi vuotta Lipsanen istui kunnanhallituksen johdossa ja kun itse olin kokouksissa mukana valtuuston puheenjohtajana, remonttiasia lähti hiljalleen liikkeelle.
Keväänkorvalla tekninen osasto oli saanut suunnitelmat siihen vaiheeseen, että tarjouspyynnöt Kiteenlahden koulun jonkintasoisesta peruskorjauksesta voitiin pyytää. Muistan hyvin asian käsittelyn kunnanhallituksessa: Rakennusliike A. Taskiselta saadussa tarjouksessa olivat mukana kaikki suunnitelmassa olleet työt, joihin kuului muun muassa rossipohjalattioiden täydellinen purkaminen ja uudelleen rakentaminen sekä ovien ja ikkunoiden uusiminen. Urakan loppusumma ylitti tuntuvasti käyttöön varatut rahat. Kahdenkeskisissä puheissamme Topi oli sanonut minulle olevansa homman takana 150.000 markan kustannuksiin asti. Mutta se ei näyttänyt riittävän!
Hallinnollista luovuutta osoittaen Topi pyysi kokoustaukoa yhden puhelun soittamiseksi. Puolenkymmentä minuuttia myöhemmin hän palasi pöytänsä taakse ja kertoi sopineensa ”Tehotuuman poikien” kanssa urakan kevennetyllä suunnitelmalla. Minuun päin kääntyen kunnanhallituksen puheenjohtaja Toivo Lipsanen kertoi sopimuksen pääsisällön: Lattiaa ei pureta, entisen päälle koolataan viiden tuuman korotus ja tehdään vastaava lisäeristäminen. Lattiapäällysteet tietysti tulevat uudet.
Ulkoseinät lisäeristetään sisäpuolelta ja uuden seinäpinnan levytys maalataan. Uusi koulukeittiö tulee eteistilaan, entisiä ovia ja ikkunoita kunnostellaan tarvittavassa määrin ja maalataan hyvälaatuisella maalilla. Performanssin lopuksi Topi piti luovan tauon ja totesi: ”Kyllä ne Tehotuuman pojat sen homman tekköö, minä tunnen sen porukan. Ja sanovat, jotta se maksaa sen just sen mitä myö meinattiinkin, sataviiskymmentätuhatta markkoo!” Mitäpä siinä muuta voi tehdä, kuin vahvistaa ”neuvottelutulos”. Remontti valmistui ehkä liiankin rimaa hipoen kouluvuoden alkuun, mutta yksi, vaikka tosin pieni kiteenlahtelainen virstanpylväs, oli kuitenkin taas saavutettu.
Remonttivuoden syksynä koululle tuli uusi johtaja Jukka Hirvonen ja toi mukanaan lukuisia koulun ympärille liittyneitä aktiviteetteja. Ne tulevat tarkemmin esille näissä samoissa kansissa olevasta, hänen kokoamastaan koulun 80-vuotishistoriikista. Historiakoosteen lisäksi kirjaan otetulla erillisellä artikkelilla Jukka Hirvonen muistelee niitä aikoja lisää. Vuoden 1981 syksystä toisena opettajana alkoi toimia Kirsti Holopainen. Muutamaa vuotta myöhemmin Kirstin koulumatkaan lähti joulunpyhinä 1976 syntynyt oma poika, Tuomas. Tuskin sen enempää pojan perhe, kuin koulutoveritkaan silloin arvasivat Tuomas Holopaisen tulevaa elämänuraa. Nightwish-johtohahmona ja säveltäjänä toimiessaan hän on omaa synnyinseutuaan muistanut pitää arvostaen esillä!
Kiteenlahden koulu ja koko kylä pääsivät mukaan erilaisiin projekteihin. Kesällä 1977 kylässä oli joukko opiskelijoita Joensuun yliopiston maantieteen laitokselta. Se oli osa Kylätutkimus 76-nimistä kesäseminaaria, jota johti professori Juhani Hult. Silloin selvisi Hännisenlammen pohjanäytteistä se, että Kiteenlahdessa on alettu säännöllinen rukiin- ja pellavanviljely jo 1400-luvun alkukymmeninä. Ihmisiä haastateltiin ja palaveerattiin niin koululla kuin seurantalollakin. Henkisenä antina kylässä koettiin ainakin hetkellinen arvonnousu, kun oma historia kiinnosti myös kauempaa tulleita.
Pohjois-Karjalan läänin kouluosasto oli mukana pohjoismaisessa KOKKE-projektissa 1970-luvun lopulla. Työnimen takana oli alkuperäinen muoto ”Koulu kylän keskuksena”, jota oli käytännön syistä lyhennetty. Läänin kouluosastolta oli mukana jo vakiintunut kylän ystävä koulutoimentarkastaja Reino Paakkinen. Suomen Akatemian tutkija Anita Strömberg oli joukossa asiantuntijana ja olisi jopa halunnut kanavoida edustamansa laitoksen varoja koulun kehittämishankkeille. Valitettavasti Kiteellä silloin vallinneen poliittisen ilmaston takia ne suunnitelmat kuitenkin vaiettiin kuoliaaksi.
Kokke-projekti toimi tukevassa yhteistyössä Kiteenlahteen keväällä 1979 perustetun kylätoimikunnan kanssa. Silloin yritettiin rakentaa pieniä palveluita koulun ympärille. Eräs kokeilu oli hiustenleikkuupäivät, jolloin Sinikka Valonen tuli paikalle pitkätukkaisten ongelmia hoitamaan. Muitakin yrityksiä tehtiin, mutta pitempään kantavia palvelumuotoja niistä ei kuitenkaan kehittynyt. Tonttikampanja sentään onnistui paremmin: Paikallisten maanomistajien suopeuden ansiosta kylään rakennettiin 1980-luvun vuosina kymmenkunta uutta omakotitaloa. Suurimmaksi osaksi niiden omistajien työpaikka oli muualla kuin Kiteenlahdessa.
”Kovat piipussa” lisärakennuksen saamiseksi
Kunnan alueella oli peruskouluun siirtymisestä eteenpäin jatkuvasti alenevat oppilasennusteet ja se taas aiheutti paineita lukuisten kyläkoulujen sulkemiseen. Asia kiteytyi muun muassa koululautakunnan henkilövalinnoissa: Nykyistä kuntalakia väljemmät esteellisyysäännökset mahdollistivat kansalaisopiston rehtorin valitsemisen jopa koululautakunnan johtoon. Tiukimman väännön aikoina eräs vaalikausi mentiin kokoonpanolla, jossa puhetta johti keskustan kunnallisjärjestön sihteeri Erkki Burman Loukunvaarasta. Sanotun opiston rehtorilla ja demarivaltuutetulla Raimo Kettusella oli aisaparinaan saman puolueen mies ja Korkeakankaan koulunjohtaja Jouko Turkka. Keskusta asetti muuhun arsenaaliinsa Mikko Timosen Kiteenlahdesta, Lehtolan koulunjohtaja Antti Pakarisen ja maanviljelijä Eino Erosen Puhossalosta Lisäjoukkona olivat pienemmät puolueet, jotka saivat vaalien jälkeisen jyvityksen mukaisesti omat miehensä mukaan.
Olin päättänyt jättää kunnalliset luottamustoimet vaalikauden loppuessa vuodenvaihteeseen 1984. Sanomalehti Karjalainen kuuli aikeista ja lähetti toimittajan tekemään läksiäishaastattelun. Kaksi vuotta valtuuston puheenjohtajuutta alkaen 14.1.1977 ja päättyen 21.1.1979 ottivat lähes totaalisesti mehut pois. Omat arvot olivat liikaa mitattavien suoritusten puolella ja siitä syystä yritin jatkaa ammattiani maanviljelijänä toimintaa jopa laajentaen ja putkiasentajan- ja öljypoltinhuoltoliikkeen työsarkaakaan en osannut vähentää. Puhuin arvoristiriidasta Jaska Turuselle, Topi Lipsaselle, jopa Raimo Kettuselle, vaikka hänet Kiteenlahdessa nähtiin ainakin omaa koulua koskevissa asioissa pahimpana vastustajana.
Kun Reino Kareinen otti jälkeeni valtuuston puheenjohtajuuden, hän oli jo petannut minulle perintönään keskustaryhmän puheenjohtajan tuolin. Siltä paikalta jouduin taas kisaan kouluriidoissa ja Aira Kankkunen oli rinnallani valtuutettuna kaikki samat 16 vuotta, jotka päättyivät talousarviokokoukseen joulun alla 1984. Takana oli todella vaikeita ja tiukkoja neuvotteluita, monenlaista taustajuonittelua ja jopa henkilötason riitautumista, joihin osittain itsekin olin syypää. Kaiken lopputulos oli samaan valtuuston päätöspykälään sidottu rahoituspäätös Kiteenlahden koulun lisärakennuksesta ja Loukunvaaran koulun peruskorjauksesta.
Viimeinen vääntö oli alkanut syyskaudella 1983, jolloin Kiteenlahden lisärakennushanke lopultakin nytkähti hieman eteenpäin, kun Kiteen kunnanvaltuusto otti sitä varten joulukuussa 1983 olleessa talousarviopäätöksessä 50.000 mk:n suunnittelumäärärahan. Se tuli sitä huolimatta, että muun muassa koululautakunnassa olleet SDP:n jäsenet Jouko Turkka ja Raimo Kettunen olivat olleet estämässä asian valmistelua koululautakunnassa. Siitä seuranneessa tuohtumuksessa asia nostettiin paikallislehti Koti-Karjalan palstoille seuraavana syksynä olletikin, kun oli tihkunut tietoja, että kunnanhallitus oli valmistelemassa jo varsinaista rakennustyön rahoitusta lisärakennukselle talousarvioon vuodelle 1985.
Tiistaina 27. marraskuuta 1984 ilmestyneessä Koti-Karjalassa oli Lukijan ääni palstaotsikon alla miltei täysi sivu kiteeläistä koulurakentamista. Avaus tehtiin kylläkin nimimerkin takaa, mutta jatkokeskustelussa esiinnyttiin jo omilla nimillä:
Nimimerkki Reilu peli kirjoitti asiasta näin:
Uusia koulutiloja, mutta mihin?
Kiteeläisiä (on) jo vuosia puhuttanut aihe. Koulu Hutsiin, Taipaleelle vai Kiteenlahteen? Hutsin koulun rakentaminen on siirtynyt muutamalla vuodella. Luultavasti yhdelle koulurakennukselle saadaan valtionapu tällä vuosikymmenellä Hutsin lisäksi. Kirkonkylän kouluilla on tungosta ja todellinen tarve lisätiloista. Tämä pitänee paikkansa.
Taipaleen koulun rakentamisella tätä keskustan painetta voitaisiin helpottaa. Myöskin Taipaleen suuntaan lisääntyvän asutuksen myötä Taipaleen koulun rakentaminen ensisijaisesti tuntuisi luonnolliselta ja ainoalta järkevältä ratkaisulta.
Mutta! Mutta! Huhut pitäjällä kertovat, että Kiteenlahden suunnalla on ryhdytty myyräntyöhön, jopa uhkauksiin ja muita painostuskeinoja on käytetty koulun rakentamiseksi ensisijaisesti Kiteenlahteen. Tämä terrorismi on kohdistettu asiasta päättäviin henkilöihin. Pitäneekö paikkansa? (korostus: PH)
Mielipiteet ainakin ovat kovasti ailahdelleet. Tästä kertovat kunnanhallituksen asiasta tekemät päätökset. Olisi mukavaa, jos tämän lehden palstalla hyvissä ajoin ennen seuraavaa valtuuston kokousta näiden kahden kylätoimikunnan edustajat kertoisivat ne perusteet, joilla he asettavat kylänsä etusijalle tässä koulukiistassa. Vastaajina olisivat Kristiina Hartikainen Taipaleelta ja Pekka Havukainen Kiteenlahdesta.
Ja koulutoimenjohtaja, voisitko vielä kerran laittaa oppilasennusteet oppilasmääristä Taipaleella ja Kiteenlahdessa. Ja miten oppilasmäärät muuttuvat Kiteenlahdessa ja sen naapurikouluilla, kun Hutsin koulu muutaman vuoden päästä ottaa oppilaansa ja oppilaiden kuljetukset Savikontien suunnasta sivukylille loppuvat?
Tämä kaikki siksi, että me veronmaksajat tietäisimme millä perusteilla tämä historiaan siirtyvä kunnanvaltuusto muistomerkkinsä paikan määrää.
Näin siis nimimerkki Reilu peli. Kirjoituksen sävy antaa vahvan aiheen otaksua, että kirjoittaja oli Taipaleelta. Siihen arveluun en halua ottaa kantaa, kun kylillä sanottiin yllä siteeratun tekstin takana olleen kyseisen koulun johtajaopettaja.
Koulutoimenjohtaja Seppo Latvala sai tilaisuuden vastata kysymyksiin lehden samassa numerossa ja samalla Lukijan ääni-sivulla. Kirjoitus oli otsikoitu:
Kaikille pysyville kouluille suositusten mukaiset opetustilat
Otsikossa mainittu tavoite on ollut Kiteen koululautakunnan suunnitteluohjeena jo kahden valtuustokauden ajan. Seuraavaa viisivuotiskautta ajatellen on pysyviksi kouluiksi määritelty kaikki nyt toimivat ala-asteet kuitenkin siten, että Heinoniemi-Leinovaara -alueella voi oppilasmärän vähäisyyden takia toimia vain yksi koulu.
Jatkossaan laaja kirjoitus käsittelee perusteellisesti koko kunnan kouluverkkoa ja Kiteenlahden osalta koulutoimen jatkotoimenpiteistä yleisesti puhuessaan koulutoimenjohtaja toteaa:
– Kiteenlahden ala-asteen lisätilojen rakentaminen vuosina 1985-1986. Koululautakunta totesi, että Kiteenlahden koululla on kaikkein puutteellisimmat tilat varsinaisten koulutilojenosalta. Kiteenlahdella on vain kaksi luokkahuonetta, ei teknisen työn eikä liikunnan tiloja. Koululta puutuvat myös opettajien työskentelytilat, monistus- ja materiaalitilat sekä opettajien ja oppilaiden WC- ym. sosiaaliset tilat.
Vuoden 1983 lopulla tuli tieto, että kouluhallituksen suunnitelmissa Kiteenlahden lisärakentamisen rahoittamiseen on varauduttu vuodelle 1985 ns. jälkirahoitteisena hankkeena. Vuoden 1984 talousarviokäsittelyn yhteydessä valtuusto asetti em. koulurakentamishankkeet seuraavaan järjestykseen:
– Kiteenlahden rakennustyön suunnitteluun vuodelle 1985 50.000 mk.
– Hutsin ala-aste vuosille 1986-1987.
– Taipaleen ala-aste vuosi 1985, 20.000 mk suunnitteluun, rakentamisen tavoitevuosi on 1988.
Näin siis koulutoimenjohtaja Seppo Latvala Koti-Karjalassa 27.11.1984. Laaja kirjoitus jatkuu, mutta Kiteenlahden osalta tehdyt viranhaltijatoteamukset olivat siis yllä.
Kun aihe oli ilmeisen ”kuuma”, Koti-Karjala tarjosi palstatilaa myös Kiteenlahden suunnasta tulevalle kommentille ja sekin samalle sivulle. Kun ”myyräntyöstä” oli syyllistetty jopa koko kylän väki ja nimeltä mainiten haastettu Pekka Havukainen vastaajaksi, ei tullut kysymykseenkään, että pyyhe olisi heitetty kehään. On merkille pantavaa, että haaste oli tehty Pekka Havukaiselle nimenomaan tämän kylätoimikunnan puheenjohtajan ominaisuudessa. Taustalla oli se, että kun Taipaleella ei ollut osoitettavaksi vastakumppania valtuutettuna, vastakkain nostettiin kaksi kylätoimikunnan edustajaa, joista toinen oli siis vastaavan toimielimen silloinen sihteeri.
Taipaleelta nimetty Kristiina Hartikainen arveltiin haastajien mietteissä kaiketi puhtoisemmaksi vastaajaksi, kuin keskustavaltuutettuna ja ryhmänsä puheenjohtajana koulukiistoissa ainakin vasemmiston silmissä ryvettynyt Pekka Havukainen. Käytin tarjottua mahdollisuutta puolustautumiseen ja kirjoitin kylän edustajan kommentteina näin:
Myyräntyötäkö Kiteenlahdessa?
Kun nimimerkki Reilu peli on pyytänyt Kiteenlahden kylätoimikunnan edustajaa nimeltä mainiten kertomaan kylän näkemyksistä kouluasioissa, haluan kohteliaimmin esittää seuraavaa:
Kylämme edustajat lautakunnissa ja valtuustossa ovat halunneet nähdä koko kunnan kouluolojen kehittämistarpeen. Erikoisesti on pyritty säilyttämään kyläkouluja. Kiteenlahden koulun oppilastilanne on vakaa ja vahvistuva niin pitkälle, kuin luotettavia ennusteita voidaan laatia. Läänin kouluosasto on useaan otteeseen huomauttanut koulumme puuttuvista liikunta/tekninen työ- sekä eräistä aputiloista. Kuntaa on siis kehotettu panemaan sanotut asiat kuntoon.
Valtuusto on vahvistaessaan kunnan tavoitesuunnitelman 6.6.1983 merkinnyt siihen Kiteenlahden koulun lisärakennuksen toteuttamisvuosiksi vuodet 1985 – 1986. Talousarviopäätöksen yhteydessä 19.12.1983 on valtuusto päättänyt ottaa määrärahan 50.000 mk kyseisten tilojen suunnittelemiseksi. Asia on ollut hankkeena jo pari vuosikymmentä ja nykyisessä muodossaankin jo yli 10 vuotta.
Ympäristön koulujen asemaa on kiteenlahtelaisella tuella vahvistettu. Kylässä luovuttiin 3-opettajaisesta koulusta vuona 1977. Oppilasmäärä ei olisi tätä vielä vaatinut. Merkittävät kustannussäästöt syntyivät täten usean seuraavan vuoden ajalle. Samalla luovutettiin koulupiirirajan muutoksella oppilaita Säyneenkylän koulun vahvistamiseksi. Loukunvaaran koulun säilymisen puolesta ajoimme piirirajan muutoksen Selkueen suuntaan hallinnossa läpi. Kaikissa näissä kylissä on paluumuutto sen jälkeen vahvistanut koulujen asemaa. En ymmärrä puhetta uhkauksista ja painostamisesta: Yhteistyöhalumme ja odotusaikamme pituus jo kertovat toista.
Taipale tarvitsee koulunsa. Siitä olemme yhtä mieltä. Kouluhan siellä parhaillaankin toimii ja mietitään vain ratkaisuja, joilla sen puitteet saataisiin ajanmukaiselle tasolle. Kiteellä on viime vuosina saatu paljon hyvää aikaan monella taholla. Elämä ja rakentaminen jatkuu myös koko kunnan koulutointa ajatellen. Monumenttejahan emme tarvitsekaan.
Haasteen hengessä allekirjoitin:
Pekka Havukainen
Kiteenlahden kylätoimikunnan puheenjohtaja.
Nimimerkillään Reilua peliä vakuuttaneen puskasta ampujan letkautus monumenttitavoitteesta ja ilmeisen ohjattuna valtuustotyöskentelynsä tiedetysti päättävälle, tuli siis noteeratuksi vain kevyesti ja ohimennen.
Kollega Taipaleelta, Kristiina Hartikainen, kirjoitti vieressä samalla Koti-Karjalan sivulla sävyisällä ja provosoitumattomalla tyylillään näkökohtia oman koulupiirinsä tueksi. Vuosikymmenet ovat jo peittäneet tuon tuiman taiston miltei pölyn alle. Siitä huolimatta haluan arvioida Kristiinan omassa viileydessään ja omalla suhtautumistavallaan olleen kyseisen keskustelun muuta tasoa huomattavasti ylempänä.
Keskustelu lainehti paikallislehden seuraavissa numeroissa ja järeää tykistöä, nyt jo oikeilla nimillä, tuli mukaan erityisesti koululautakunnan vasemmistosta.
Otsikolla Koulurakentamisesta Kiteellä kirjoitettiin:
Koulutoimenjohtaja Seppo Latvala selosti tämän lehden viime viikon numerossa laajasti koulurakentamista Kiteellä. Jutusta jäi lukijalle se mielikuva, että rakennuskohteista ja niiden ajoituksesta on vallinnut suuri yksimielisyys koululautakunnassa. Hutsin koulun rakentamisesta lautakunta onkin ollut yksimielinen. Sen sijaan jo rehellisyyden nimissä olisi pitänyt mainita erimielisyydestä, joka on vallinnut Kiteenlahden koulun lisärakennuksen kohdalla. Ensiksikin Kiteenlahden lisärakennus tuli tavoiteohjelmaan äänin 5-5 puheenjohtajan äänen ratkaistessa. Tämän jälkeenkin hanke on koululautakunnan äänestyksissä vuoroin hylätty ja hyväksytty pienin enemmistöin.
Latvala mainitsee kirjoituksessaan, että Kiteenlahden lisärakennus on edennyt koululautakunnan esittämän aikataulun mukaisesti. Tämä on vain osatotuus. Vuoden 1984 talousarviota käsitellessä valtuutettu Pekka Havukainen toi ilman koululautakunnan valmistelua suunnittelumäärärahan Kiteenlahden lisärakentamiseen. Lisäksi Latvala unohtaa, ettei rakennusohjelmaa tuotu koululautakunnan käsittelyyn lainkaan vuonna 1983. Vuonna 1982 Kiteenlahden lisärakennushanke piiloutui pykälään, jonka otsake oli ”Vuoden 1983 talousarvion käsittely”.
Me koululautakunnan pöytäkirjaan lokakuussa 1984 eriävän mielipiteen Kiteenlahden lisärakentamisesta jättäneet olemme sitä mieltä, ettei Kiteenlahden lisärakennusta pidä rakentaa ennen kuin Hutsin koulun vaikutukset Loukunvaaran ja sitä kautta myös Kiteenlahden koulupiireihin on nähtävissä. Lisäksi olemme sitä mieltä, että Taipaleen koulu on saatava aikaan niin nopeasti kuin mahdollista.
Jouko Turkka
Raimo Kettunen
Matti Hämäläinen
Elma Karhapää
Koulutoimenjohtaja Seppo Latvala vastasi edellisiin väitteisiin yhteenvedonomaisella kirjoituksella seuraavan viikon Koti-Karjalassa. ”Jatkokertomusta” kuvaava otsikko oli: Koulurakentamisesta Kiteellä II
1) Pari viikkoa sitten tiedusteli nimimerkki ”Reilu peli” Kiteen koulurakentamisen perusteita. Hän halusi veronmaksajana saada kuvan, millaisin perustein koululautakunta on rakennushankkeet järjestykseen pistänyt. Nimimerkki lienee saanut kirjoituksestani haluamansa kokonaiskuvan, koska hän ei ole asiaan lisäkysymyksin palannut.
2) Asiaan palasivat lehtenne edellisessä numerossa koululautakunnan jäsenet Jouko Turkka, Raimo Kettunen, Matti Hämäläinen ja Elma Karhapää. Kun osa kirjoituksesta käsitteli myös allekirjoittaneen persoonaa nimeltä mainiten, on kohteliasta siihen lyhyesti vastata.
Siis:
– Kokonaiskuvan antaminen edellytti varsin suuren palstatilan käyttämistä yleisönosastolla. Tästä johtuen oli pitäydyttävä lautakunnan ja valtuuston päätöksiin niiden taustoja ja syntyvaiheita selvittelemättä. Kuten kirjoittajat hyvin tietävät, lautakunnan päätöksiä ovat sekä yksimieliset, että äänestyspäätökset. Äänestyksissä häviölle jäänyt kannanotto ei ole lautakunnan päätös, kuten ei eriävä mielipidekään
– Kirjoittajat mainitsevat että ”Vuonna 1982 Kiteenlahden lisärakennushanke piiloutui pykälään, jonka otsake oli vuoden 1983 talousarvion käsittely”.
Investoinnit eivät kätkeytyneet talousarviopykälään, vaan kytkeytyivät siihen. Kuten kirjoittajat tietävät, kunnanhallituksen talousarvio-ohjeen mukaisesti talousarvion käsittelyn yhteydessä käsitellään seuraavan viisivuotiskauden toteuttamisohjelma, johon myös investoinnit liittyvät.
Lautakunnan pöytäkirjat eivät tue sitä käsitystä, että investointiohjelman käsittely olisi asiasta kirjoittaneilta jotenkin ”piiloutunut”. Olihan Raimo Kettunen (siis valtuutettuna, huom: PH.) talousarviokokouksen toinen pöytäkirjan tarkastaja ja on joutunut näin tavallista perusteellisemmin paneutumaan tehtyihin päätöksiin.
Lautakunnan pöytäkirjoihin voivat tietysti kaikki asiasta kiinnostuneet tutustua kunnanviraston aukioloaikoina ja erikseen sovittaessa myös sen ulkopuolella.
Kiitoksia kirjeestä. Hyvää joulua kaikille, tasapuolisesti toivoo Seppo Latvala
Kuinka sitten kävikään!
Kuten etenevän tarinan aikaisemmassa vaiheessa eräänä väliotsakkeena jo on todettu, kovat olivat piipussa niin puolustajilla kuin vastustajillakin. Joulutoivotukset olivat paikallaan Latvalan jälkimmäisessä kirjoituksessa, sillä keskustelun jatkuessa oltiin joulun kynnyksellä. Aatossa oli myös asian kannalta ratkaisevaksi muodostuvan valtuuston talousarviokokouksen ajankohta.
Kokouksen päätyttyä kiteenlahtelaisten voitoksi, jäimme Airan kanssa valtuustosaliin kirjoittelemaan joulukortteja. Osoitteet ohjasivat ne niille myönteisen rahoituspäätöksen tekemiseen riittäville, mm. kokoomusäänestäjille, jotka olivat asettuneet Kiteenlahden hankkeen taakse. Kiteenlahdessa vuodesta 1980 asunut kokoomusvaltuutettu Pentti Holopainen oli eräs tukija, joka oli tehnyt tuloksellista lobbausta silloisen asuinkylänsä ja samalla vaimonsa työpaikkana olleen koulun puolesta.
Läksin tammikuussa omasta mielestä ansaitulle lomalle kunnallispuuhista. Naapuri ja ikätoveri Martti Tiainen oli keväällä 1968 pyytänyt minua kunnallisvaaliehdokkaaksi. Työtä oli riittänyt ja nyt 16 vuotta myöhemmin remmiin astui sama Martti uutena kiteenlahtelaisedustana keskustan valtuustoryhmään. Sen verran Kiteen asiat kuitenkin kiinnostivat, että otin Gran Kanarialta puhelun hyvälle ystävälleni Eino Vilkille Ojamäkeen. Eino kertoi ensiuutisena, että toissapäiväisessä uuden valtuuston järjestäytymiskokouksessa harteilleni oli laskettu kunnanhallituksen varapuheenjohtajan viitta. Huh huh, pitipäs sattua, voin vain ajatella!
Martti perusteli valintaa sillä, että ainakin hän tahtoi laittaa minut kunnanhallitukseen paimentamaan edellisen valtuuston talousarviopäätösten toteutumista erityisesti Kiteenlahden lisärakennuksen osalta. Loukunvaaran koulun peruskorjaus tuli valtuutettujen tietoon myöhäissyksyllä 1984 ikään kuin puun takaa. Virkamiesvalmistelu oli tapahtunut kaikessa hiljaisuudessa, mutta keskustavaltuutettujen mielestä sen eteneminen oli mahdollista vain rinnan Kiteenlahden lisärakentamisen kanssa. Siksi oman kylämme hankkeelle löytyi pakon edessä kannattajia myös puolueesta, joka nykyisin tunnetaan perussuomalaisten joukkona.
Keväällä 1985 kunnanhallitus teki talousarvion täytäntöönpanopäätökset ja kunnanjohtaja Pekka Ikonen oli vastoin valtuustokeskustelun henkeä irrottanut Kiteenlahden ja Loukunvaaran hankkeet toisistaan. Tarkoitus oli viedä ne sellaisina valtuuston lopullisesti päätettäviksi, jolloin kumpikin hanke saisi oman erillisen käsittelynsä. Harvoin olen mitään muuta asiaa niin tarmokkaasti puolustanut kuin sitä, että myös lopulliset rakentamispäätökset valtuustossa on tehtävä yhden ja saman pykälän alla. Siihen esitykseen kunnanhallitus lopulta suostui ja viimein asia oli valtuuston listalla elokuussa 1986. Plussaa oli se, että jo ennen ratkaisevaa kokousta tuore valtuutettu Martti Tiainen oli usean neuvottelunsa tuloksena saanut suostutelluksi kaksi perussuomalaisten miestä, Aarne Hurskaisen ja Veikko Lehtikuusen, äänestämään Kiteenlahden lisärakennuksen puolesta.
Joskus voi sattua hyvinkin ihmeellisiä asioita: Kävi näet niin, että valtuuston puheenjohtaja Reino Kareinen oli saanut ärhäkän kurkkutulehduksen, joka vei puheäänen muutamiksi päiviksi tyystin pois. Kunnan hallintojohtaja ja valtuuston sihteeri Jaakko Turunen sai asian tietoonsa vasta myöhäisessä vaiheessa saman päivän aikana. Siitä syystä valtuuston ensimmäinen varapuheenjohtaja SDP:n Raimo Helminen joutui varsinaiseen puheenjohtajatehtävään ensimmäistä kertaa elokuussa 1986, nyt valtuuston edessä ja todella kovan paikan eteen. Sivumennen sanoen meillä oli ja on edelleenkin avoimet ja hyvät välit, joita mielelläni luonnehdin ystävyydeksi. Ei ollut kadehdittavaa siinä, että Raimon nuijittavaksi tuli yllättäen asia, josta Kiteellä oli väännetty oikein voimalla kättä jo viisitoista vuotta!
Puheenjohtaja avasi yleiskeskustelun esillä olleiden kahden koulun peruskorjaus- ja rakennustöiden lopullisista rahoituspäätöksistä. Demariryhmässä odoteltiin yksityiskohtaiseen keskusteluun siirtymistä, eikä yleiskeskustelupuheenvuoroja pyydetty. Sitten tapahtui jälleen jotakin täysin uskomatonta! Raimo pamautti nuijan pöytään ollenkaan avaamatta asiassa yksityiskohtaista keskustelua ja totesi lakonisesti: Asia on loppuun käsitelty, kunnanhallituksen ehdotus on yksimielisesti hyväksytty. Siinä oli äimänkäkenä muu demariryhmä ja vielä enemmän keskustavaltuutetut. Istuin lehterillä kunnanhallituksen varapuheenjohtajan ominaisuudessa ja päässä jyskytti: saatiinko tästä ollenkaan laillista päätöstä?
Kokouksen jälkeen soittelin Jaskalle, kun varmaan tulkintaan en itse pystynyt. Kyllä, sanoi Jaakko Turunen, kaikki tarpeelliset elementit lailliselle päätökselle ovat olemassa. Puheenjohtaja kannatteli nuijaa riittävän kauan keskustelun jatkumiselle. Kun puheenvuoroja ei pyydetty, jämäkkä puheenjohtaja pamautti hommat lukkoon! Silloin oli melko aikainen kesä ja ehdin samana iltana vielä ohranpuintiin. Loppuillasta lämmittelimme rantasaunaa ja vieraina oli Kiteenlahden kouluneuvoston jäseniä. Muina vieraina olivat Martti-valtuutettu sekä Kirsti ja Pentti Holopainen. Saunan jälkeen Pentti haki pienen konjakkipullon autonsa takakontista sanoen: Onhan tässä jo tehty töitäkin, eiköhän saunakahveja jo hieman terästellä konjakkipaukuilla. Mitäs tuohon enää tarvitsi lisätä!
Taskinen urakoi Kiteenlahden koulun lisärakennuksen. Koulun laajennuksen vihkiäiset olivat talvella 1987. Samalla vanhan koulurakennuksen yläluokkaan paljastettiin rakennusneuvos Tauno Huhtilaisen puuhaama sankaritaulu, jossa ovat parinkymmenen koulun entisen oppilaan ja sotiemme sankarivainajan nimet. Kiteenlahtelaisten yhteisessä juhlassa oli arvokas ohjelma. Juhlapuhujakin oli apulaisosastopäällikkö Jukka Sarjala opetusministeriöstä. Puhujavalinta ei ollut sattuma, sillä juuri sama mies oli laatinut erään Kiteetä kattavan koulusuunnitelman useita vuosikymmeniä aikaisemmin.
Uuden rakennuksen myötä koulunpito Kiteenlahdessa siirtyi tilojensa puolesta kertaheitolla uuteen aikaan: Avara, yhdistetty liikunta- ja juhlasali, oli yksi iso parannus. Vanhassa rakennuksessa koulun toinen luokka oli palvellut juhlakäytössäkin. Lisäksi rakennukseen tulivat opetustilat pienryhmille, teknisen työn luokkatilat ja talonmiehen asunto. Mukavuus- ja hygieniatasokin saatiin nykyvaatimusten tasolle, kun piharakennuksen oppilaskäymälät vaihtuivat sisävessoiksi. Mukavuusasiana voi nähdä myös avarat naulakkotilat uuden rakennuksen eteisessä sekä katetun yhdyskäytävän vanhan ja uuden koulurakennuksen välillä.
Lähes kaiken historiansa ajan Kiteenlahden koulu oli ollut yksi pitäjän vahvimpia ja tietenkin sitä mitataan peruslähtökohdasta, oppilasmäärällä. Heikoin tilanne oli joskus 1980-luvun lopulla, mutta yleensä alkuperäisen koulupiirin oppilaita riitti jopa lainaan naapurikoulujen tueksi. Pitkät ajanjaksot koulu toimi kahdessa eri paikassa ja silloinkin asian taustalla oli yhteen koulurakennukseen mahdutettavaksi liian suuri lapsijoukko. Melko harvinaista lienee sekin, että suhteellisen pienessä maalaiskylässä on niin paljon oppilaita, että koulupiiri joudutaan jakamaan kahtia. Kiteenlahdessa sekin välillä tehtiin.
Kiteenlahden koulun lisärakennus saatettiin kirkonkylällä ja naapurikoulupiireissä nähdä turhana yhteisten varojen tuhlauksena. Näkemykselle voidaan esittää monia vastaväitteitä: Muuhun kunnan kouluverkostoon verraten Kiteenlahden koulutilat ja varustetaso olivat pahasti jäljessä. Peruskouluun siirtyminenkin oli asettanut luokkatiloja koskevia lisävaatimuksia muun muassa siksi, kun englanninkieli otettiin jo ala-asteen opetusaineeksi. Kahdeksan vuosikymmentä ilman isoja panostuksia oli ollut kunnalle suuri säästö. Lisäksi moraalisena velvoitteena kunnalle oli, ainakin kylältä katsoen se, että alkuperäisen koulun rakennuskustannuksia oli aikanaan katettu samasta kylästä saadulla huomattavan suurella rahalahjoituksella.
Koulu sulkeutui lopullisesti lukuvuoden päättyessä keväällä 2006, siis joulukuussa 2005 pidettyjä 100-vuotisjuhlia seuranneena keväänä. Juuri saman lukuvuoden alussa oli otettu käyttöön entisestä talonmiehen asunnosta uuteen tarpeeseen muokatut esikoulu- ja lasten päiväkotitilat. Siten ne ehtivät palvella vain syksystä 2005 kevääseen 2006. Sellaista investointia voi jo aiheellisesti arvostella lyhytjänteisestä suunnittelusta tai huonosta yhteisten varojen hallinnasta. Koulu lisärakennuksineen siirtyi myöhemmällä kaupalla yksityishenkilöille ja uuteen käyttöön.
Kylän aikaisempien luottamushenkilöiden toimintaa ehkä vielä jälkikäteenkin kriittisesti arvostelevien olisi hyvä pitää mielessä edes eräitä päänäkökohtia. Lisäinvestointi ennätti ennen koulun sulkemista sentään kuolettaa itseään jo 19 vuotta ja sen ajan kuluessa ehtivät useat oppilassukupolvet nauttia koulunkäynnistä asianmukaisissa tiloissa. Sisäilmaongelmat, ”homekoulut”, ovat sijainneet aivan muualla kuin Kiteenlahdessa.
Siinä yhteydessä ei pidä unohtaa sitäkään, että esimerkiksi keskustaajaman koulu- ja liikuntarakennukset olivat Kiteenlahden vuonna 1905 rakennettua koulua ratkaisevasti nuorempia. Silti useimmat niistä on tähän mennessä ehditty isolla rahalla rakentaa jo kahteen kertaan. Eräinä maksajina ovat omilla äyreillään tietenkin olleet myös kiteenlahtelaiset asukkaat. Home ei saavuttanut Havukkalanmäkeä sataan vuoteen. Siksi nykyinen yksityinen omistaja voi sieltä edelleen ja hyvillä mielin katsella ympärillä avautuvia upeita harjumaisemia ja näkymää Kiteenjoen laaksoon.
Takaisin Kiteenlahden koulun sivulle
