Keskikoulu

 

Keskikoulu, ala_ja_ylätalo

Keskikoulu, ala- ja ylätalo


 
Keskikoulu

Keskikoulu

 

A. HISTORIATIETOA KESKIKOULUSTA

Kiteen keskikoulu oli kunnan omistama yksityinen oppikoulu. Sen alkuvaiheista kertoo rehtori Heikki Pirinen vuosikertomuksessa 1965-­66 näin:

Kesäkuun 6 päivänä 1946 allekirjoitti opetusministeri Eino Kilpi seuraavansisältöisen asiakirjan: ”Valtioneuvosto tehdystä hakemuksesta ja nojautuen yksityisten koulujen ja kasvatuslaitosten perustamisesta ja ylläpitämisestä 5. päivänä maaliskuuta 1919 annetun lain 1 ja 2 §:ään, sellaisena kuin ensiksi mainittu pykälä on 5. päivänä huhtikuuta 1935 annetussa laissa, oikeuttaa Kiteen kunnan perustamaan Kiteelle neliluokkaisen, suomenkielisen kansakoulun kuuden alimman luokan oppimäärälle rakentuvan oppikoulun poikia ja tyttöjä varten, jonka tarkoituksena on antaa oppilailleen sellainen sivistys­ ja tietomäärä kuin valtion keskikouluissa ja joka koulu tulee toimimaan säädetyssä järjestyksessä sille vahvistettavien lukusuunnitelmien mukaisesti.”

Tämän asiakirjan nojalla Kiteen keskikoulu aloitti toimintansa syyskuun 2. päivänä 1946. Vuosien sitkeä työ oppikoulun saamiseksi paikkakunnalle oli tuottanut tuloksen. Asian innokkaimpia eteenpäin viejiä olivat apteekkari Väinö Nevalainen, dipl. ins. Paavo Lehikoinen ja isännöitsijä Heikki Ikonen. Kesäkuun lopulla 1946 asetettiin koululle johtokunta kiireellisenä tehtävänään saattaa koulu toimimaan jo saman vuoden syksyllä. Kunnanvaltuusto valitsi johtokuntaan seuraavat jäsenet: Heikki Ikonen, Paavo Lehikoinen, Oili Numminen, Eino Gröhn, Onni Rintanen, Pekka Päivinen ja Uuno Väistö. Puheenjohtajaksi johtokunta valitsi Paavo Lehikoisen sekä palkkasi sihteeriksi varat. Ilmari Havolan.

Johtokunnan ensimmäisenä toimenpiteenä tuli olemaan huoneiston ja opettajien hankkiminen koululle. Huonekysymys ratkesi suhteellisen helposti, sillä opettaja E. Olinin perikunnalta saatiin vuokratuksi tarkoitukseen ainakin aluksi hyvin sopiva rakennus sekä prof. T. Olinilta rakenteilla oleva huvila. Opettajien saanti ei käynyt yhtä helposti. Jouduttiin näet toteamaan – kuten monta kertaa myöhemminkin – ettei haettavina olleisiin kahteen toimeen ollut yhtään hakijaa. Kysymys jätettiin maisteri Ky11ikki Takalan hoidettavaksi. Syyskuun alkuun mennessä opettajakunta oli kuin olikin koolla. Ensimmäisen lukuvuoden opettajat olivat: fil. maist. Kyllikki Takala, joka toimi myös rehtorina (ruotsi, saksa, maantieto), fil. tri Uuno Karttunen (suomi, historia), past. Artturi Tuomisalo (uskonto), yliopp. Eila Durchman (matematiikka, luonnonhistoria), yliopp. Hebe Sonck (matematiikka, luonnonhistoria 17. 3. ­47 alkaen Durchmanin jälkeen), varanotaari Maire Havola (piirustus, kaunokirjoitus), dir. cant. Kalle Tiainen (laulu), rouva Saima Hämäläinen (tyttöjen voimistelu) ja osuuskauppavirkailija Sulo Hämä1äinen (poikien voimistelu).

Ottaen huomioon suloiset puutteelliset olot, yleisen opettajapulan ja koulun nuoruuden on opettajakuntaa pidettävä osaavana. Olihan joukossa kaksi muodollisestikin pätevää, jotka olivat alallaan korkeaa tasoa. Päteviin opettajavoimiin nähden on myöhemmin oltu paljon ahtaammalla, varsinkin v. 1960­61, jolloin valtionavun saamiseksi oli ryhdyttävä erityisjärjestelyihin. Tilanne on kuitenkin vuosi vuodelta parantunut, niin että nykyisin (1966) on täysin päteviä opettajia ennätysmäärä 12. Ensi vuonna heitä on vieläkin enemmän. Opettajatilanteen parantumiseen näyttää suuresti vaikuttaneen se, että oman koulun oppilaita on valmistunut opettajiksi ja he ovat hakeutuneet toimeen kotipaikkakunnalleen. Kaikkiaan kymmenkunta entistä Kiteen keskikoululaista on toiminut tai toimii täällä opettajina. Muodollisen pätevyyden lisääjänä on vielä mainittava Joensuun Normaalilyseo, jossa auskultoineiden opettajien osuus vuosi vuodelta kasvaa.

Rakennusten osalta jouduttiin parempia oloja odottamaan paljon aiottua kauemmin. Vuokratuissa kahdessa talossa oli yhteensä kolme käyttökelpoista luokkahuonetta, jotka tulivat täyteen heti ensimmäisenä lukuvuonna. V. 1948 saatiin tosin uusi voimisteluparakki, jota liikuntatuntien ohella käytettiin tavallisena luokkahuoneena. Annettiinpa opetusta useina vuosina myös ahtaassa eteisessä. Huoneet olivat kylmiä ja vetoisia, niin että joskus pakkaspäivinä oli istuttava täysissä ulkovarusteissa algebran tunnilla ja vielä hypättävä välillä pariin otteeseen haarakyykkyä, että kynä olisi pysynyt kädessä.

Ns. ylätalolla oli kuitenkin pienempiä huonetiloja sen verran, että sinne voitiin jo ensimmäisenä lukuvuonna perustaa oppilasasuntola. Siellä asui vuosittain parikymmentä oppilasta kohtuullista täysihoitomaksua vastaan. Asuntola oli toiminnassa koko näissä rakennuksissa työskentelyn ajan. Koulun siirryttyä keskustaan toisiin tiloihin asuntola muuttui kaikkia oppilaita palvelevaksi ruokalaksi.

Oman rakennuksen saamisesta puhuttiin ja haaveiltiin kauan. Tiedettiin jo tonttikin, mutta toiveesta ei tullut totta. Muutos tilanteeseen tuli v. 1955, jolloin koulu sai muuttaa kirkonkylän kansakoulun vanhaan rakennukseen. Missä määrin tilat paranivat entisestään, on kyseenalaista, mutta joka tapauksessa koulu siirtyi lähemmäksi kirkonkylän keskustaa. Uusi kansakoulu vieressä oli hieman helpottamassa tilanahtautta muutamia luokkahuoneita lainaamalla.

(Keskikoulun historiasta vuodesta 1955 eteenpäin kerrotaan Kiteen Yhteiskoulun nimellä koulukeskuksen yhteydessä. Koulun vaiheista tarkemmin Alpo Jääskeläisen kirjassa Oppikoulu Kiteellä 50 vuotta)

 

B. MUISTELMIA

Koulusivujen alkuun