Loukunvaaran koulu

 

Loukunvaaran koulu

Loukunvaaran koulu

 

A. HISTORIATIETOA LOUKUNVAARAN KOULUSTA

Kiertokoulua oli pidetty Loukunvaarassa ennen varsinaisten koulujen tuloa kylille Viljo Tarkkosen, Heikki Kettusen ja Rasilan talossa. Naapurikouluissa loukunvaaralaiset kävivät ennen oman koulupiirin saamista. Eniten kävijöitä oli Kiteenlahden koulussa, jonne kuitenkin kylän keskeltä oli matkaa seitsemän kilometriä. V.1945 Kiteenlahden alaluokan oppilasmäärä nousi niin suureksi, että sinne olisi saatu perustaa uusi opettajan virka. Kiteenlahden silloinen koulun johtaja Veijo Kokko järjesti asian niin, että Rasilassa opettaja Anna-Liisa Nuutinen piti vuoden alaluokkien opetusta. Hallinnollisesti se oli osa Kiteenlahden koulua. Loukunvaaralaiset alkoivatkin sen jälkeen puuhata kylälle omaa koulua.

Mv. Santeri Harakan ansiosta saatiin kyläläisten allekirjoittama anomus kunnan päättäjille. Kansakoululautakunta perehtyi huolella anomukseen ja mm. mittautti anomuksessa olevien koululaisten ilmoittamat koulumatkat ja oppilasmäärän. Todettuaan mainitut asiat totuudenmukaisiksi ja edellytykset oman koulun perustamiseen olivat olemassa. Kansakoululautakunta päätti aloittaa supistetun kansakoulun toiminnan 1.8.1946. Johtokuntaan valittiin Heikki Tarkkonen, Heikki Juvonen, Pekka Luukkonen, Eino Hakulinen, Santeri Harakka ja Hilma Pirinen. Kunnan valtuusto päätti kokouksessaan 30.12.1946 supistetun koulun muuttaa ”täydelliseksi kouluksi”. Oman koulupiirin kunnanvaltuusto hyväksyi 29.9.1948.

Ensimmäisessä koulun johtokunnan kokouksessa 14.7.1946 julistettiin väliaikaisen opettajan virka haettavaksi. Toisessa kokouksessaan se valitsi virkaan Anna-Liisa Nuutisen ja käsityön ohjaajaksi Eino Björnin. Koulu aloitti toimintansa Simo Nuutisen talossa. Aluksi pidettiin alakoulua kuusi viikkoa ja keväällä sama määrä. Yläkouluopetusta 23.9. lähtien vuodessa annettiin 28 viikkoa. Jatko-opetusta oli yhteensä sata tuntia. Oppilaita alakoulussa oli 25, yläkoulussa 29 ja jatkokurssilla 12.

Alakoulu toimi omassa koulupiirissään edelleen Simo Nuutisen talossa seuraavat neljä vuotta ja vuoden sen jälkeen Heikki Hakulisen talossa ns. Suurella Aholla. Yläkoululle oli saatu tilat Kankaalasta, jossa koulua käytiin syksyyn 1953 saakka. Poikien käsitöitä pidettiin sekä Björnillä että Kankaalassa. Opettajille kunta oli vuokrannut asunnot Rasilasta ja Erkki Burmannilta.

Oman koulurakennuksen hankkimiseksi johtokunta esitti kunnanvaltuustolle jo 6.2.1947, että asiaan ryhdyttäisiin mahdollisimman pian. Suunnitelmassa oli koulurakennus, jossa on kaksi luokkahuonetta sekä veisto-ja voimistelusali, koulukeittola, kirjasto, kerhohuone ja asunnot kahdelle opettajalle ja vahtimestarille. Ryhdyttiin suunnittelemaan koulutontin paikkaa, tekemään rakennussuunnitelma ja hankkimaan tontille lääkärin lausunto. Kunta hankki kahden hehtaarin suuruisen tontin Harakan perheeltä 145 000 mk kauppahinnalla. Tontille rakennettiin ensin kaivo. 1952 talousarvioon saatiin määrärahat ja sen jälkeen tehtiin päätös rakennuspiirustuksista. ”Leistein”-malliset tyyppipiirustukset hylättiin ja päädyttiin koulumalliin, jollainen tulee Lehtolaan ja Kontiolaan. Kouluhallitus vahvisti kunnalta saamansa suunnitelman ja rahoitusehdotuksen. Pääurakoitsijana oli kiteeläinen Uuno Kainulainen. Koulu maksoi vähän yli 18 milj. markkaa. Rakennuksen valmistuttua koulutyö uusissa tiloissa alkoi 21.9.1953 ja vihkiäiset pidettiin 13.12. 1953.

Kansalaiskoulu aloitti v. 1958 kirkonkylässä. Jatkokouluopetus kyläkouluilla loppui.

Peruskoulu alkoi 1973. Entiset johtokunnat saivat väistyä, ja tilalle tulivat kouluneuvostot. Ne oli koottu kunnanvaltuuston nimeäminä. Kuitenkaan niillä ei ollut samanlaista valtaa tai vastuuta. Koulut suuntautuivat nyt entistä enemmän ulospäin. Peruskoulun periaatteen mukaan koulun ja kodin välinen yhteistyö koettiin arvokkaaksi. Peruskoulun käsikirjan mukaan kouluneuvoston kuului tiedottaa kouluun liittyvistä asioista huoltajille. Loukunvaarassa pidettiin äitienpäivä- ja joulujuhlia. Vanhemmat osallistuivat erilaisiin talkoisiin, joiden tuloilla hankittiin koululle televisio. Samoin järjestettiin vanhempain kokouksia ja avoimien ovien päiviä. Yhteisiä liikuntapäiviä vietettiin etenkin talvella hiihtäen.

Koulutarviketilaukset ja keittolan tarvikkeet hoitivat opettajat ja keittäjä. Tehtävään nimettiin vuosittain toinen koulun opettaja. Entistä taloudenhoitajaa kouluneuvostossa ei ollut. Kouluneuvoston kokouksiin oli nimetty myös kunnanhallituksen edustaja. Ensimmäinen edustaja oli Aarne Pirinen. Puheenjohtajaksi valittiin Senja Burman. Kokousten pöytäkirjat olivat varsin lyhyitä, koska koulujen asioita johdettiin monelta osin keskitetysti koululautakunnasta käsin. Vuoden aikana tarvitsi kokoontua muutaman kerran. Käsiteltiin vanhempien ja koulun yhteistyötä ja hyväksyttiin koululautakunnalle lähetettävät vuotuiset raportit.

Kuitenkin kouluneuvosto puuttui moniin itse koulua koskeviin asioihin. Näitä olivat koulun pihan ja tontin raja-aidan kunnossa pitäminen. Samoin raportoitiin koulurakennuksen kunnosta ja puutteista. Koulupiirirajoihin otettiin kantaa. Kun oppilasmäärään tuli muutoksia ja oppilasennuste ei ollut toiveita herättävä, haluttiin keskustelua paitsi omasta koulusta, myös Kiteenlahden ja Säyneenkylän tilanteesta. Vuosille 1974 – 81 oppilasmääräennuste 1-luokille oli 1-3 koululaista. Tämän johdosta lähetettiin Kouluhallitukselle kirje koskien juuri Kiteenlahden uuden koulun vaikutusta omaan kouluun. Koulun oma kirjasto lakkautettiin, koska koulun pihassa kävi säännöllisesti kunnan kirjastoauto.

Vanhempainilloissa käsiteltiin uuden oppilasarvostelun perusteita. Samoin niihin kutsuttiin alansa ammattilaisia. Rehtori Heikki Pirinen kävi esittelemässä peruskoulun periaatetta. Samoin oppilashuollosta keskusteltiin. Terveyspuolen henkilöitä kävi myös kertomassa omasta tehtävästään koulussa.

Vuonna 1983 koulu muuttui kolmiopettajaiseksi. Selkueelta kuljetettiin oppilaita Loukunvaaran kouluun, koska kirkonkylän koulu oli täysi. Kun Hutsin koulu valmistui, Selkueen koululaiset meni -vät tähän lähikouluun. Säynejärven koulun lakkaamisen v. 1993 jälkeen alueen oppilaat siirtyivät Loukunvaaraan. Ryhdyttiin yhteistyöhön Kiteenlahden koulun kanssa. Muutos kaksiopettajaiseksi mahdollistui yhdysluokkien muodostamisella. Kaikilla opettajilla oli kaksi luokkaa. Nämä yhdysluokat muodostuvat 1-2 lk, 3-4 lk ja 5-6lk. Jako koulujen välillä tapahtui niin,että alkuopetus (1- 2lk ) oli molemmilla kouluilla, 3-4 – luokat olivat vain Loukunvaarassa ja 5-6-luokat vain Kiteenlahdessa. Kiteenlahden ja myös Loukunvaaran koulu remontoitiin. Koulurakennukset sijaitsivat noin neljän kilometrin päässä toisistaan.

Englannissa oli ystävyyskoulu St.James Primary School, jonka kanssa tehtiin tuttavuutta vierailuilla kummallakin koululla. Loukunvaarasta käytiin Englannissa, johon rahoitusta saatiin hienolla tavalla. Johtokunnan matka- ja kokouspalkkiot siirrettiin oppilasrahastoon. Koulun 12 oppilasta vieraili opettajan kanssa ystävyyskoulussa toukokuussa 1996. Varmasti hieno kokemus!

Muunkinlaista retkeilyä tehtiin, tosin pienimuotoisemmin. Käytiin Joensuussa katsomassa koulunäytöksenä ”Ronja ryövärintytär” ja samalla retkellä uitiin Joensuun uimahallissa, Vesikossa.

Vanhempien ja kodin yhteistyötä korostettiin. Vanhemmat olivat halukkaita toimimaan lastensa ja kyläkoulun puolesta. Yhtenä toiminnan kohteina oli koulun ympäristö, jota useasti kunnostettiin talkootyönä. Kylätoimikunta palkkasi koululaisten iltapäiväkerhoon vetäjän.

Vuosituhannen lopussa kouluihin tuli uusi, mullistavakin keksintö – ATK-opetus. Laadittiin ohjeet, kuinka tämä sisällytetään opetukseen. Nythän tätä pidetään selviönä, mutta 20 vuotta sitten nollatilanteesta lähteminen niin opettajilla, kuin oppilailla oli ”haasteellista”. Opettajia koulutettiin tekniikan saloihin ja nyt tietokone on osa opetusjärjestelmää.
Järjestettiin myös esikouluopetuksen saaminen.

Koulu yhdistettiin hallinnollisesti Kiteenlahden kouluun kokonaan v.2001. Opetus Loukunvaarassa päättyi 2003. Jouduttiin järjestämään koulukuljetuksia. Matka Kiteenlahden koululle oli kuitenkin siedettävä. Kiteelle jäi seitsemän toimivaa alakoulua. Tämän jälkeen Loukunvaaran kouluhistoria on Kiteenlahden koulun historiaa muuttuen sekin monivaiheisen Kiteenlahden koulun lakkauttamisen myötä v.2006 keskikaupungin koulujen toiminnaksi.

Opettajina koululla ovat olleet Anna-Liisa Nuutinen, Raimo Pöri, Pentti Vartiainen, Anneli Virsunen, ?, Salme Pirinen, Jouko Ylhäinen, Riitta Honkanen, Susanna Hurskainen, Jukka Melasaari, Olli-Heikki Toropainen. Lisäksi kiertävänä englannin opettajana oli Eeva Rautiainen, erityisopettajana Pekka Nyman ja musiikin tuntiopettajina Kirsti Nortia-Holopainen ja Risto Hirvonen.

 

Loukunvaara28012016_0006k

Loukunvaaran koulun alaluokan oppilaat 1962. Opettaja on Anneli Virsunen.

B. MUISTELMIA

Pirkko Makkosen o.s. Hirvosen kertomuksen perusteella kirjoitti Heikki Pirinen

Hirvipeijaiset ja muuta kylän toimintaa Loukunvaaran koululla

Syksyllä 1962 pidettiin Loukunvaaran Erän ensimmäiset hirvipeijaiset Loukunvaaran koululla. Metsästäjät olivat tuoneet reilusti tuoretta hirvenlihaa ja sen lisäksi maksaa lihasopan aineksiksi. Koulun keittäjä Pirkko Hirv onen puhuttiin sopankeittäjäksi, ja Björnin Liisa-emäntä tuli kumppaniksi. Etukäteen arveltiin, että väkeä tulisi sopalle runsaasti.

Iltakuudelta kaiken piti olla valmiina. Emännät ryhtyivät työhön mielestään hyvissä ajoin. Sellaisen soppamäärän keittämisestä ei kummallakaan ollut aikaisempaa kokemusta. Lihat pantiin muuripataan kiehumaan. Ihmeteltiin syntyvän vaahdon määrää, siitä ei näyttänyt tulevan loppua. Ja vesi muuttui aivan mustaksi. Lihoista irtosi vielä niin paljon verta, että ei auttanut muu kuin kaataa keitinvesi maahan ja aloittaa homma alusta. Jännitti että saadaanko keitto ollenkaan valmiiksi kuuteen mennessä.

Mutta saatiinhan se, lihat kypsyivät, samoin maksa ja tietysti perunat. Koululle lappasi väkeä solkenaan, laskettiin kaikkiaan 300 ruokailijaa. Keittoa riitti ja jäi vielä ylikin, seuraavana päivänä koululaisille ateriaksi.

Peijaisten jälkeen alkoi siivous. Nuoria miehinä jäi talkoisiin ja valmista tuli. Keittäjää arvelutti vähän, että mitähän yläkerrassa asuva opettaja tuumaa myöhään yöhön jatkuvasta kolistelusta koulun puolella. Opettaja Oili Murenia tulikin alas. Pelättiin jo nuhtelua, mutta hän sanoikin että tulkaahan tuonne yläkertaan. Teillä on varmaan jo nälkä, minä olen laittanut teille vähän iltapalaa. Mentiin hänen kotiinsa, ja siellä oli pöytä koreana. Näin hienosti päättyi peijaispäivä.

Mutta aamulla alkaisi koulu, ja kaikki pulpetit olivat jääneet yläluokkaan, johon saatiin yhdistetyksi veisto- ja liikuntatila. Keittäjän tehtäviin kuuluivat kyläkouluilla myös talonmiehen hommat. Niinpä Pirkko-keittäjä alkoi yöllä yksin raahata pulpetteja paikoilleen. Ne olivat siihen aikaan kahden istuttavia, penkki ja pöytä yhtä kiinteää rakennetta. Aamuyöllä paikat olivat valmiina uutta koulupäivää varten.

Lienevätkö tapahtumat menneet oppilaiden mukana johtokunnan puheenjohtajan tietoon. Seuraavana päivänä Hannes Tarkkonen tuli kyselemään Pirkolta, että ehditkö ollenkaan viime yönä nukkumaan. Kyllä minä hetken torkahdin, tämä vastasi. Ja olihan aamu vähän tavallista helpompi, kun koululaisten ruoka oli jo valmiina. Hannes pahoitteli yötyötä ja vakuutti, että tämä ei tule toistumaan. Eikä sitten toistunut.

Muutenkin uusi koulutalo oli ahkerassa käytössä iltaisin ja viikonloppuisin. Opettajien pitämä opintokerho toimi vilkkaasti, samoin 4H-kerho. Koululla kokoontui myös seurakunnan nuorisokerho. Siellä pidettiin monenlaiset kyläkunnan juhlat ja muut tilaisuudet. Kesäisin koulun kenttä tarjosi mahdollisuuden monille urheilulajeille.

Koulusivujen alkuun