koulun johtokunnan pöytäkirjojen mukaan

Jorma Gröhn

Peruskoulun tulon myötä johtokuntien sijaan tulivat kouluneuvostot ja taas vuosikymmen myöhemmin johtokunnat. Näissä olivat edustettuina oppilaiden vanhemmista, opettajista, muusta koulun henkilökunnasta ja kunnan/kaupungin edustaja. Johtokunnilla oli taas merkittäviä tehtäviä koulutyön suhteen. Koululautakunnalle oli annettava vuotuiset raportit. Myös valtuuston ja hallituksen määräämät tehtävät annettiin johtokunnille. Opettajat jo alustavasti tehneet näistä useimmat. Tällaisia tehtäviä olivat työsuunnitelmat ja toimintakertomukset, talousarvio (koululautakunta hoiti), ruoka-aineiden hankkiminen annetuista tarjouksista, oppilasennusteet, oppikirjojen hyväksyntä, rakennusten korjausehdotukset, opettajien ja koulunjohtajan valinta, muun henkilöstön valinta, kyydityssuunnitelmat, koulun käyttö ulkopuolisille, juhlat ja etenkin koulun ja kodin välisen yhteistyön suunnittelu. Murrosvaiheessa kyläkoulujen toiminnan hiipuessa Kiteenlahden koulun johtokunta oli aktiivinen ja voisiko sanoa ”puolusti” omaa kouluaan. Kiteenlahdessa johtokunta oli kirjannut asiat tarkoin pöytäkirjoihin. Näin ei ollut kaikissa kouluissa.

Koulujen opetusta sääteli kunnan opetussuunnitelma ja koulutoimen johtosääntö.
Valtakunnallinen tuntikehys ja kokonaisopetus ohjasivat myös käytännön toimia. Se sääteli mm. käytettävissä olevien tuntien määrän.

Kodin ja koulun yhteistyö:

Erikoisuutena koulu sai tullivirkailija Juho Toropaiselta stipendirahaston, jonka tuottoa koulu sai käyttää lasten hyväksi. Vanhempien talkootyö edisti viihtyvyyttä, paransi jopa opetustyötä. Erityisesti koulun pihan liikuntapaikat saatiin näin kuntoon. Sinne kunnostettiin pesä- ja jalkapallokenttä, jääkiekkokaukalo, lentopallokenttä ja puutarha. Nämä olivat esimerkkejä kodin ja koulun yhteistyöstä. Puututtiin koululle tulevan tien vaarallisuuteen Loukunvaaran suuntaan ja raportoitiin siitä, mutta tielle ei saatu kunnostusta. Vanhemmat lupautuivat valvomaan illalla järjestettäviin diskoihin. Järjestettiin vanhempain iltoja, keskustelutuokioita opettajan kanssa ja liikuntapäiviä niin kesällä kuin talven hangilla. Tietysti ”viralliset” juhlat, jouluna ja keväällä saivat vanhemmat mukaan.

Seurattiin oppilasennustetta. Niitä lähetettiin pyydettäessä koululautakunnalle. Vuodesta -93 olivat vuotuiset oppilasmäärät 29 – 32 – 27 – 26 – 27 – 27 -26 -21. Näitä tarvittiin, kun kaupungin valtuusto pyysi lausuntoa koulupiirijaosta. Siinä kaupunkiin tulisi vain viisi koulupiiriä. Palautteessaan johtokunta ehdotti koulupiirien poistamista tai viiden piirin mallissa Kiteenlahden koulun säilyttämistä ja lähialueen koulujen liittämistä siihen. Samoin annettiin varsin kriittinen palaute koulujen johtajajärjestelmän keventämiseen. Jokaisessa koulussa tulisi olla johtaja.

Uudet säädökset työllistivät toistuvasti opettajia ja johtokuntaa. Suuri muutos ja mahdollisuus oli koulukohtaisen opetussuunnitelman tekeminen. Merkittävä suunnitelma oli koulun ATK-opetuksen strategian kehittäminen. Tämän jälkeen kysyttiin taas lausuntoa kaupungin kouluverkkosuunnitelmasta. Palautteessa johtokunta ehdotti pienten koulujen lakkauttamista (alle 20 oppilasta). Mutta toiminnallisesti kunnossa olevat koulut tulisi säilyttää. Kiteenlahti olisi keskeisellä paikalla esim. Loukunvaaran, Korkeakankaan ja Potoskan/Heinäjärven koulujen suhteen. Vedottiin myös koulun kuntoon ja edellä mainittuun vanhempien tärkeään talkootyöhön koulualueen kunnostamisessa. Sitten annettiin lausunto kaupungin johtosääntöuudistuksesta. Tarkoittaa lautakuntien ja johtokuntien määrän ja tarpeellisuuden arviointia.

Aloitettiin yhteistyöprojekti Loukunvaaran koulun kanssa vuonna 2000. Kumpikin koulu olisi itsenäinen. Kouluissa säilyisi yhteensä neljän opettajan virka. Luokat järjestettiin seuraavasti:
1-2 – luokat molemmissa kouluissa – Loukunvaarassa esiopetus
3-4 – luokat Loukunvaarassa
5-6 – luokat Kiteenlahdessa
Seuraavana vuonna näihin tuli yksi johtokunta ja yksi johtajaopettaja. Vuonna 2003 Loukunvaara liitettiin Kiteenlahden kouluun. Koulukuljetuksia jouduttiin järjestämään, vaikka koulurakennusten väliä ei ollut kuin neljä kilometriä.

Kouluihin oli laadittava omat järjestyssäännöt. Samoin pyydettiin vanhemmilta arviota koulun toiminnasta. Kohtia siinä olivat: kouluympäristö, yhteistyö, ilmapiiri, opetusjärjestelyt ja tiedottaminen. Palaute oli myönteinen.

Vuonna 2004 JOHTOKUNNAT LAKKAUTETTIIN. Päätäntävalta tuli pelkästään koululautakunnalle. Useamman vuoden ajan oli lakkautuvien koulujen ja kylien edusmiesten kesken kädenvääntöä toimenpiteistä. Tästä voit lukea Pekka Havukaisen Kiteenlahden koulua koskevasta otsakkeen ”Pitkä vääntö oman koulupiirin puolesta” – alla olevasta tekstistä.

KITEENLAHDEN KOULU LAKKAUTETTIIN 2006 (perustettu 1905)
Kaupungin valtuusto teki lakkautuspäätöksen 10.10.2005

Viimeisen johtokuntamallin aikana opettajina olivat:
Seppo Makkonen, Matti Sormunen, Kirsti Nortia-Holopainen, Eila Arovainio, Risto Hirvonen, Jussi Joensuu, Riitta Honkanen, Olli-Heikki Toropainen, Pekka Nyman (erityisopettaja) ja Hanna Mattson- Pajarinen (ortod.uskonnon opettaja).

 
Takaisin Kiteenlahden koulun sivulle

Arppen koulun uusi rakennus

A. HISTORIATIETOA YLÄASTE/ARPPEN KOULUSTA

Kunnallinen keskikoulu – Peruskoulun yläaste – Arppen koulu

Suppea katsaus

Kunnallinen keskikoulu 1970-73

Kiteen Yhteiskoulu jaettiin 1970 kahtia, keskikouluksi ja lukioksi. Keskikoulu tuli kansakoululainsäädännön alaiseksi eli kunnalliseksi keskikouluksi. Se oli kansakoulun tapaan oppilaille täysin ilmainen ruokaa ja kuljetuksia myöten.

Opetuksen sisällöt olivat samat kuin valtion keskikouluissa, eli varsinaisessa koulutyössä ei tapahtunut muutoksia entiseen verrattuna. Uudet oppilaat valittiin kouluun edelleen pääsytutkinnon perusteella kansakoulun IV luokan jälkeen. Ne jotka eivät tulleet keskikouluun jatkoivat kansakoulua VI luokkaan saakka ja siirtyivät sitten kansalaiskouluun, joka oli laajentunut kaksivuotisesta kolmivuotiseksi. Tämä toimi aluksi kirkonkylän vanhassa kansakoulurakennuksessa ja sitten uudessa tiilitalossa, joka valmistui 1967.

Kunnallisen keskikoulun rehtorina toimi Raimo Toropainen. Osa opettajista oli jo silloin lukion kanssa yhteisiä.

Peruskoulun yläaste 1973-1994

Kitee siirtyi peruskoulujärjestelmään syksyllä 1973. Kansakouluista tuli ala-asteen kouluja, joissa kaikki oppilaat jatkoivat VI luokkaan saakka. Sen jälkeen kaikki oppilaat siirtyivät yläasteelle. Se syntyi sulauttamalla keskikoulu ja kansalaiskoulu yhteen.

Uutta peruskoulun opetussuunnitelmaa alettiin noudattaa syksyllä 1973 VII luokasta alkaen. Ylemmät luokat noudattivat entisiä opetussuunitelmiaan päästötodistuksen saamiseen saakka. Koulunkäynnin maksuttomuus ulottui heti myös keskikoulun opetussuunnitelmaa noudattaviin luokkiin.

Koulurakennuksia käytettiin aluksi osin ristiin eri koulujen ja järjestelmien kesken. Rakennuksia saneerattiin ja rakennettiin lisää erikoisluokkia. Rakennusvaiheen jälkeen tilankäyttö järjestettiin 1976 niin, että lukion siirtyi entiseen kansalaiskoulurakennukseen ja yläaste sai käyttöönsä koko entisen yhteiskoulurakennuksen. Näin koulut eriytyivät myös käytännössä.

Arppen koulu 1995-

Koulun nimi muuttui 1995 Arppen kouluksi. Vuonna 1.8.2006 kaupungin keskustassa siirryttiin yhtenäiseen peruskouluun. Silloin ala-asteen Rantalan koulu sekä Välttimäen erityiskoulu liitettiin Arppen yhtenäiseen peruskouluun. Seuraavan lukuvuoden alussa myös noin viiden kilometrin päässä toiminut Ruppovaaran koulu liitettiin hallinnollisesti Arppen kouluun ja 1.8.2010 Ruppovaaran koulun oppilaat ja kolme opettajaa siirtyivät Arppen kouluun.

Koulurakennuksessa ilmeni ajan myötä kosteusvaurioita. Mittava noin 17 miljoonaa silloista markkaa maksanut saneeraus tehtiin lukuvuonna 1997–1998. Se osoittautui riittämättömäksi. Niin suurin osa talosta jouduttiin purkamaan ja rakentamaan liki 11 miljoonalla eurolla uusi koulurakennus joka valmistui lopullisesti 2016. Entisistä opetustiloista jäi jäljelle ainoastaan kaksi kotitalousluokkaa, tekstiilityön luokka sekä liikuntasali. Uudisrakennuksessa annetaan myös Kiteen lukion luonnontieteiden opetusta.

Yläasteen rehtorina toimi Raimo Toropainen vuoteen 1995 saakka. Sen jälkeen johtoon tuli Erkki Kontro. Hän toimi viimeiset virkavuotensa kaupungin koko perusopetuksen hallinnollisena rehtorina ja sivistysjohtajana siirtyen eläkkeelle 1.7.2016. Apulaisrehtorina ovat toimineet Urpo Nykänen, Niilo Hirvonen, Arja Makkonen sekä Kyösti Havukainen. Arppen koulun toiminnasta vastaavana rehtorina on toiminut 1.6.2014 alkaen Kyösti Havukainen apunaan apulaisrehtori Arja Makkonen.

Koulutyön sisällöllistä kehittymistä ei tässä yhteydessä käsitellä.

B. MUISTELMIA

Koulukeskus -sivulle

A. HISTORIATIETOA KANSALAISKOULUSTA

B. MUISTELMIA

 
Koulukeskus -sivulle

Lukion uusi rakennus

A. HISTORIATIETOA KITEEN LUKIOSTA

Tiivistelmä

Lukio-opetus alkoi Kiteellä syksyllä 1962, kun Kiteen Yhteiskoulu laajeni yliopistoon johtavaksi. Koulu kasvoi asteittain, niin että ensimmäiset 21 ylioppilasta valmistuivat keväällä 1965. Yhteiskoulu jaettiin Kunnalliseksi keskikouluksi ja Yhteislukioksi 1970. Viisi vuotta myöhemmin nimi lyhennettiin Kiteen lukioksi.

Koulurakennus saneerattiin 1975-76 ja samalla rakennettiin lisätiloja. Lukio sain käyttönsä entisen kansalaiskoulurakennuksen, peruskoulun yläaste keskitti toimintansa uusittuihin Yhteiskoulun tiloihin. Muuton myötä yläasteen ja lukion symbioosi purkautui ja lukion ilmapiiri rauhoittui selvästi, kun talossa ei enää ollut murrosikäisiä oppilaita.

Lukion oppilasmäärä kasvoi nopeasti. Ensimmäinen ikäluokka muodosti vain yhden opetusryhmän. Toisesta vuodesta lähtien rinnakkaisluokkia syntyi kaksi, ja kymmenen vuoden kuluttua lukio oli kauttaaltaan vähintään 2-sarjainen, oppilasmäärältään 214. Vuonna 1974 saavutettiin 300 oppilaan raja. Tästä eteenpäin kasvu hidastui ja kulminoitui 2000-luvun alussa 326 opiskelijaan. Tämän jälkeen ikäluokat alkoivat pienentyä ja opiskelijamäärä kääntyi laskuun.

Rehtoreina ova toimineet

Matti Nieminen 1962-1964
Raimo Toropainen, vt 1965
Heikki Pirinen 1965-2001
Leevi Norrena 2001-2004
Sirpa Ruhanen 2004-2006
Kyösti Värri 2006-2017
Sirpa Kostamo 2018-

Kiteen Yhteislukio 1970–73

Hallinto

Kun Yhteiskoulun keskikoululuokat erotettiin Kiteen kunnalliseksi keskikouluksi 1970, jäi lukio edelleen yksityisoppikouluksi vanhan lainsäädännön mukaan toimivaksi. Nimeksi tuli entistä mukaillen Kiteen Yhteislukio. Se oli siis järjestysmuodoltaan kunnan omistama yksityinen lukio. Sen asioista päätti johtokunta, jonka puheenjohtajana oli pankinjohtaja Kalle Pölönen. Valtion koulujen tapaan lukiossa oli myös vanhempainneuvosto, jonka asiana oli erityisesti kodin ja koulun yhteistyön kehittäminen. Se päätti myös vapaaoppilaspaikkojen jakamisesta – lukiossahan oli edelleen lukukausimaksut. Vanhempainneuvoston puheenjohtajana toimi maanviljelijä Arvo Huuhka.

Käytännössä entinen Yhteiskoulun kokonaisuus toimi vanhaan tapaan. Koulujen tilat olivat yhteiset, vanha aineluokkajako jäi käyttöön. Kanslioita oli kuitenkin kaksi. Opetussuunnitelma oli sisällöltään entinen. Se vain jaettiin kahteen osaan, keskikoululuokat ja lukioluokat. Opettajien kokoukset olivat koulujen yhteiset. Niistä tosin kirjoitettiin kaksi pöytäkirjaa. Toinen tehtiin lukion nimissä, puheenjohtajaksi merkittiin Heikki Pirinen. Toinen oli keskikoulun, puheenjohtajana Raimo Toropainen.

Opettajat ja oppilaat

Opettajien virat jaettiin hallinnollisesti koulujen kesken. Jokainen viran (keskikoulussa) tai toimen (lukiossa) haltija oli nimettävä jompaan kumpaan kouluun. Useimmille kirjattiin kuitenkin nimikkeeseen velvollisuus opettaa myös toisen koulun puolella, eli virat tai toimet olivat käytännössä yhteisiä. Jakaminen oli joiltakin osin kivulias, erimielisyyksiä aiheuttanut prosessi, jonka loppuun saattaminen kesti vuoden.

Lukion oppilasmäärä oli koko ajan nousussa. Syksyllä 1970 luku oli 225, kolme vuotta myöhemmin 263. Samaan aikaan luokkien eli perusopetusryhmien määrä kasvoi seitsemästä kymmeneen. Kun myös keskikoulu kasvoi, oli seurauksena tilanpuute. Hätäapuna oli purettavaksi jo tuomittu vanha puinen kansakoulurakennus, ns. puukoulu uudempien koulurakennusten välissä. (Sen nurkka pilkottaa kouluhistoriasivuilla Yhteiskoulun kohdalla olevan kuvan vasemmassa reunassa.)

Opetusryhmien lisääntyessä tarvittiin lisää myös opettajia. Syksyllä 1970 vakinaisia lehtoreita oli 7, kolmea vuotta myöhemmin 10. Opettajien kokonaismäärä nousi vastaavana aikana 18:sta 30:een.

Opetuksen ja muun koulunpidon taso todettiin virallisissa tarkastuksissa hyväksi. tämä näkyi myös ylioppilaskirjoitusten tuloksissa. Kokelaiden puoltoäänimäärät olivat keskimääräistä korkeampia ja reputtajia oli vähän. Kuitenkaan luokalle jäämisiä ja koulusta eroamisia ei ollut tavanomaista enempää.

Ylioppilaskirjoitukset 1970-luvulla

Kouludemokratia

1970-luku oli poliittisesti aktiivista aikaa myös koulumaailmassa. Ns. kouludemokratia teki tuloaan. Vaadittiin oppilaiden vaikutusvallan lisäämistä koulun asioissa. Lukiossa elettiin ajan hermolla. Jo Yhteiskoulun aikana oli perustettu oppilasneuvosto, vaikka säädökset eivät sellaista vaatineetkaan. Tämä kehitti mm. ylijärjestäjätoiminnan. Kun lukio jäi erilliseksi, nimi muutettiin kouluneuvostoksi. Siinä oli kuusi jäsentä, puoliksi oppilaita ja puoliksi opettajia.

Kun varsinainen kouludemokratialainsäädäntö viipyi, otettiin lukiossa aloite omiin käsiin. Opettajakunnan, teinikunnan ja kouluneuvoston yksimielisellä päätöksellä ehdotettiin kolmikantaisen kouluneuvoston perustamista: kolme oppilasta, kolme opettajaa ja kolme vanhempien edustajaa. Vanhempainneuvosto puolsi esitystä ja johtokunta päätti hakea kouluhallitukselta kokeilulupaa. Koska uudelle elimelle oli tarkoitus antaa myös virallista päätösvaltaa, oli hakemus lähetettävä kunnanhallituksen kautta. Tämä ei kuitenkaan arvostanut kouluväen aktiivisuutta ja tyssäsi hakemuksen.

Kiteen lukio 1973 –

A. Siirtymävuodet: 1970-luku

Lukiolaki

Peruskouluun siirtyminen Kiteellä 1973 vaikutti myös lukion asemaan. Koulu siirtyi yksityisoppikoululainsäädännön alaisuudesta osaksi kunnan koululaitosta. Sen hallinnosta säädettiin uudessa lukiolaissa ja -asetuksessa. Rehtorin ja opettajan toimet muuttuivat viroiksi. Hallinnossa johtokunta säilyi muodollisesti, mutta erillisenä elimenä se katosi. Johtokuntana toimi kunnan koululautakunta, johon lukion rehtori kuului puhevaltaisena asiantuntijana ilman äänivaltaa. Vanhempainneuvosto toimi vielä muutamia vuosia. Uusimuotoisesta oppilasneuvostosta piti tulla keskeinen hallintoelin. Vanhempien edustusta siinä ei ollut.

Koulun nimi lyhennettiin 1975 Kiteen lukioksi ohjesääntömuutoksella.

Byrokratia

Uudet säännökset toivat mukanaan raskaan byrokratian, jota perusteltiin demokratialla. Tähän saakka oppikoulun hallintoa olivat paikallisella tasolla hoitaneet rehtori ja johtokunta, jotka asioivat suoraan kouluhallituksen kanssa. Myös valtionavut hoituivat mutkattomasti tätä tietä. Käytännössä rehtori kantoi vastuun siitä, että kaikki avustuslajit tulivat ajallaan anotuksi.

Uusi järjestelmä oli monipolvinen. Koulun tasolla oli rehtorin lisäksi kouluneuvosto, kunnan tasolla joululautakunta, kunnanhallitus ja -valtuusto. Kokonaan uutena elimenä tuli lääninhallituksen kouluosasto, jolle osa asioista oli alistettava. Kuvaava esimerkki on oppikirjan vaihto. Aikaisemmin se hoitui niin, että aineen opettaja ilmoitti rehtorille kirjan vaihdosta. Useimmiten he neuvottelivat asiasta keskenään. Päätöstä ei tarvinnut alistaa mihinkään. Käytettävät oppikirjat kyllä ilmoitettiin kerran vuodessa kouluhallitukselle

Uusien säädösten mukaan opettaja jätti rehtorille kirjallisen anomuksen vaihtamisesta. Sitten asiasta järjestettiin aineen opettajien ja oppilaiden yhteinen kokous, joka antoi lausunnon. Seuraavaksi asiaa käsitteli kouluneuvosto. Sieltä anomus matkasi koululautakuntaan, jonka päätös oli vielä alistettava lääninhallituksen kouluosastolle. Sieltä hyväksymispäätös tuli joskus kevättalvella. Kertaakaan opettajan esittämä valinta ei tämän kierroksen aikana muuttunut. Vaikea olisikin ollut löytää hylkäämiselle perusteita, sillä kaikki valittavissa oppikirjat olivat jo ennen painatusta kouluhallituksen hyväksymiä.

Monet muut asiat vaativat samanlaisen käsittelykierroksen. Ei ihme, että kouluneuvosto tukehtui lakisääteisten asioiden pyörittämisen paljouteen. Koulutyön sisällölliseen kehittämiseen ei enää voimia riittänyt, vaikka sillä oli neuvostojen perustamista perusteltu.

Käytännön koulutyö

Varsinaiseen koulutyöhön järjestelmän muutoksella ei ollut merkittävää vaikutusta. Lukusuunnitelma pysyi entisenä ja sen myötä opetuksen sisältö. Tosin ainevalintoja helpotettiin syksystä 1976 alkaen hylkäämällä vanha linjajako. Tosin valinta yleisen tai laajan matematiikan välillä vaikutti jossakin määrin kielivalintoihin.

Selvä parannus opetusryhmien maksimikoon aleneminen 40:stä 36:een. Oli kyllä toivottu maksimiksi peruskoulun 32, mutta siihen saakka ei valtiovalta venynyt. Joissakin tapauksissa uusi asetus antoi mahdollisuuden jakaa vuosiluokka useampaan rinnakkaisosastoon, käytännössä siis neljään.

Sen sijaan suuri muutos oli tilojen vaihto yläasteen kanssa. Lukio siirtyi entiseen kansalaiskoulun rakennukseen, ns. valkoiseen taloon. Vain fysiikan, kemian ja musiikin opetus jäi vanhan rakennuksen yhteyteen, kylläkin kokonaan uusiin erikoisluokkiin. Työrauhan ja viihtyvyyden kannalta tämä vaihto oli lukiolle edullinen. Omana yksikkönään toimivasta, murrosiän sivuuttaneiden nuorten koulun oma identiteetti alkoi vahvistua.

Uudistusten askeleita

Koulutyö oli 1970-luvulla tiukasti keskusjohtoista. Säädöksillä ohjattiin käytäntöä melko yksityiskohtaisesti. Valtakunnallisesti oli silti suunnitteilla muutoksia. Eräs pohdittu asia oli pirstaleisen lukujärjestyksen muuttaminen jaksottaiseksi, eli opetettavat aineet ryhmitellään suuremmiksi kokonaisuuksiksi. Kiteen lukio tarttui tähän mahdollisuuteen heti, ennen valtakunnallista siirtymistä. Syksystä 1979 alkaen lukuvuosi jaettiin kuuteen jaksoon. Aluksi aineet jaettiin kahteen ryhmään. Toisia opetettiin pääasiassa viikolla A, toisia viikolla B.  Sitten A-jakson lukujärjestystä noudatettiin kuusi viikkoa peräkkäin, ja sen jälkeen taas vastaavasti B-lukujärjestystä jne. Näin saatiin kolme vuotta aikaa harjoitella jaksolukua ennen kuin koko Suomessa siirryttiin kurssimuotoiseen lukioon.

Syksyllä 1978 aloitettiin tukioppilastoiminta. Valtakunnallisesti sen tavoitteena oli ehkäistä koulukiusaamista, mutta Kiteellä ei siihen ollut juurikaan tarvetta. Sen sijaan siirtyminen peruskoulusta lukioon oli oppilaille iso muutos, johon sopeutumisessa vertaistuki oli tarpeen.

….Oppilaiden aktivoitumisen seurauksena alkoi 1978 ilmestyä koulun lehti, Valkoisen talon sanomat eli VTS. Seuraavana vuonna toiminta vakiintui säännölliseksi. Samaan aikaan virisi myös oppilaiden toimittaman kouluradion toiminta. Sillä oli lähetys joka toinen keskiviikko. Toimittaminen oli sokean oppilaan Tuomo Burmanin vastuulla. Hänen jälkeensä radion ääni vähitellen vaikeni.

B. Muutosten vauhti kiihtyy vuosituhannen lopulla

Lukion opettajakunta 1980-luvulla

Kurssimuotoinen lukio

Vanhan 8-luokkaisen oppikoulujärjestelmän purkaminen peruskoulun myötä loi erilliset lukiot, mutta lukusuunnitelma eli opetuksen sisältö ja muoto jäivät ennalleen. Uutta lukusuunnitelmaa valmisteltiin kauan. Kun se syksyllä 1982 tuli voimaan, siinä ei enää määritelty opetusainesta viikkotunteina vaan kursseina. Kun ennen lukusuunnitelmassa oli kustakin aineesta ilmoitettu vain laajuus eli viikkotuntimäärä, nyt opetussuunnitelmassa oli kuvaus myös jokaisen kurssin sisällöstä. Jokainen lukio joutui ensi kertaa kirjoittamaan oman opetussuunnitelman, joka oli alistettava lääninhallituksen vahvistettavaksi. Koulukohtainen liikkumavara oli kuitenkin minimaalinen, koska kouluhallitus oli antanut sitovan pohjatekstin.

Kurssimuotoisuus oli helpoiten toteutettavissa jaksojärjestelmän puitteissa. Siihen Kiteellä oli jo vuosikausia harjaannuttu. Kokemuksen perustella siirryttiin 1985 kuuden sijasta 5-jaksojärjestelmään, johon kurssimuotoisuus soveltui paremmin.

Tietotekniikka

Uusi villitys eli tietotekniikka (automaattinen tietojenkäsittely, ATK) oli kouluissa vielä 1980-luvun alussa vieras asia. Kiteellä lehtori Sirpa Ruhanen kiinnostui aiheesta, hankki koulutusta ja esitti atk:n opetuksen aloittamista. Koulu vuokrasi pari Applea, ja syksystä 1981 ruvettiin opetusta antamaan erikoiskursseina, ja ne saavuttivat suuren suosion. Samaan aikaan siirrettiin todistusten kirjoittaminen tietokoneelle, mistä opettajat ilahtuivat.  Varsinainen koulun hallinto-ohjelma otettiin käyttöön heti kun sellaisia tuli saataville.

Koululla oli suuria vaikeuksia saada talousarvioon määrärahoja atk-laitteiden hankintaan. Kun sitten 1983 höyrylaiva Ilmarisen 150-vuotismuistojuhlassa HS:n hallituksen puheenjohtaja Aatos Erkko presidentti Koiviston läsnäollessa mainitsi puheessaan, että 1833 Kiteellä oltiin teknisen kehityksen kärjessä, kun rakennettiin Suomen ensimmäinen höyrylaiva. Nyt pitäisi olla yhtä ennakkoluulottomia ja ottaa tietotekniikka käyttöön ja opettaa sitä kaikissa kouluissa. Tämä puhe avasi rahahanat. Kunnassa alkoi tapahtua.

Lukio sai ensi yhden ja sitten yhdessä kansalaisopiston kanssa toisen atk-luokan varusteineen. Aineen opetus jatkui erikoiskurssina, kunnes 1984 saatiin kouluhallitukselta kokeilulupa opettaa sitä kaikille yhteisenä aineena 0,5 kurssia, ainoana lukiona Suomessa. Samaan lupaan sisältyi myös atk-avusteisen opetuksen kokeilu. Koulukohtaisessa opetussuunnitelmassa 1987 atk-opetus vakinaistui, kaikille yhteisen osuuden lisäksi tuli kaksi valinnaista kurssia.

Opettajien koulutusta ajatellen erinomaista oli, että Aatos Erkon toimiessa kummina syntyi Kiteen atk-hankkeita tukemaan epävirallinen ohjausryhmä, johon Erkon lisäksi kuuluivat kouluhallituksen pääjohtaja Erkki Aho, Nokian pääjohtaja Kari Kairamo, professori Erkki Kouri ja yhdyshenkilönä kunnanjohtaja Pekka Ikonen. Tämän ryhmän kautta saatiin merkittäviä yhteistyökumppaneita. Esim. Nokian järjestämiin, yleensä hinnakkaisiin atk-koulutuksiin Kiteen opettajat pääsivät maksutta.

Vuosina 1987 – 92 toteutettiin ensimmäinen laaja atk-avusteisen opetuksen kehittämiskokeilu, joka liittyi useisiin aineisiin. Aluksi painotus oli kirjoittamalla oppimisessa, mihin tekstinkäsittelyohjelma avasi uusia mahdollisuuksia prosessikirjoittamisen suuntaan. Vähitellen syntyi ainerajat ylittäviä jopa viikon kestäneitä yhteishankkeita, esim. talvisodan muistovuonna 1989 toteutettu evakkoprojekti. Sen tuotoksia oli paritehtävinä laadittujen kirjoitelmien lisäksi postereita, näytelmä ja haastattelujen litterointina evakkokirjanen. Lehtori Tuula Ranta viehättyi prosessikirjoittamisesta siinä määrin, että teki myöhemmin aiheesta väitöskirjan.

Tietotekniikan hyödyntäminen paisui muutamassa vuodessa niin laajaksi, että opetusministeriö nimesi 1988 Kiteen lukion ”tietotekniikan kehittämiskouluksi” P-K:n läänissä (toisena oli Lieksan lukio). Tämä tarkoitti jonkinlaisena edelläkävijänä olemista ja uusien toimintatapojen levittämistä muihin kouluihin. Samaan aikaan kunnanhallitus virallisti lukion atk-painotteisuuden.

Kehittämiskouluna lukio osallistui lukuisiin kokeiluihin ja kehittämisprojekteihin sekä oman koulun puitteissa että yhteistyössä eri puolilla Suomea toimivien lukioiden kanssa. Laajimpia oli 1995-99 käynnissä ollut Akvaario-hanke, jonka puitteissa toimi kuusi eri aineisiin ja teemoihin liittynyttä projektia. Liioittelematta voidaan sanoa, että 1980-90 -luvuilla Kiteen lukio oli tietotekniikan hyödyntämisessä eturivin kouluja Suomessa.

Laaja liikunta

Lukioille avautui 1980-luvulla mahdollisuuksia tietynasteiseen omaleimaiseen profiloitumiseen. Aktiivisten liikunnan opettajien, ennen muuta Reijo Kohosen työn tuloksena saatiin vuoden 1987 opetussuunnitelmassa normaalien tuntien lisäksi kuusi kurssia koulukohtaista valinnaista liikuntaa. Tämän oppimäärän valinneet saivat saman helpotuksen kielivalinnoissa kuin laajan matematiikan lukijat. Laaja liikunta oli varsinkin poikien suosiossa.

Liikuntapainotus näkyi myös lukiolaisten menestyksenä koulujen välisissä kilpailuissa aina SM-tasoa myöten. Mestaruuksia ja muita mitalisijoituksia saavutettiin sekä yksilö- että joukkuelajeissa. Viimeksi mainituissa varsinkin pesäpallo oli kiteeläisten laji.

Kansainvälisyys

1980-luvun lopulla lukio alkoi avautua kansainvälisyyteen. Muutamia lukiolaisia oli jo aikaisemmin ollut vaihto-oppilaina ulkomailla, useimmiten USA:ssa. Ensimmäinen tänne tullut vaihto-oppilas oli Barbara Davis 1987-88. Sen jälkeen Kiteellä on vuosittain ollut yksi tai useampi ulkomaalainen, ja vastaavasti täältä on lähdetty muualle.

Saksan leirikoulumatkalla tutustuttiin viinitilaan Moselin laaksossa

Keväällä 1988 tehtiin ensimmäinen viikon kestänyt leirikoulumatka Pohjois-Saksaan. Perusteellinen valmistelu oli kestänyt kaksi vuotta. Mukana oli koko II vuosiluokka. Tämän jälkeen eripituisia ja -kokoisia leirikouluja on järjestetty lähes vuosittain eri puolille Eurooppaa, uuden vuosituhannen puolella myös Atlantin taakse.

Syksyllä 1988 lukiossa oli viikon verran vieraina noin 40 hengen ryhmä Saksan Liittotasavallasta, Albertus Magnus Gymnasiumista Bensbergistä, Kölnin kupeelta. Tästä avautui pitkä ja hedelmällinen yhteistyö koulujen kesken. Vuorovuosin vierailivat oppilasryhmät Kiteeltä ja Bensbergistä toistensa kouluissa. Perhemajoitus teki käynneistä todellisen ovenavauksen vieraaseen kulttuuriin. 1990-luvulla tähän kanssakäymiseen liittyi kolmas osapuoli, kun bensbergiläiset vierailivat kiteeläisten kanssa Sortavalan koulussa n:o 6. Sieltä ei voitu järjestää oppilaiden vastavierailua Saksaan, mutta yksi opettaja oli kerran mukana kiteeläisten leirikoulussa Bensbergissä. Yhteistyöketjussa on jonkin aikaa mukana myös Koidula Gymnasium Viron Pärnusta. – Tämän 2000-luvun alkuun jatkuneen Saksan kontaktin primus motorina toimi opettaja Franz-Joseph Daubenbüchel Bensbergistä.

Suomen liittyminen Euroopan Unioniin avasi koululaitokselle uusin kansainvälisen yhteistyön mahdollisuuksia. Sokrates-Comenius -ohjelmaan sisältyen koulut voivat kehittää omia kolmikantaisia hankkeitaan EU-rahoituksella. Kiteen lukiossa kehitettiin 1997 kolmivuotinen NORU -hanke (Nature Observation, Road to Understanding). Ulkomaisina jäseninä siihen osallistuivat Albertus Magnus Gymnasium ja Liceo Classico Statale G. da Vigo Rapallosta Italiasta.

Lukuvuoden aloitusjuhla 1990 Sortavalan koulussa n:o 6

Syksyllä 1989 avautui uusi kontakti Sortavalaan, maantieteellisesti lähelle mutta henkisesti eksoottisen kauaksi. Kiteen ja Sortavalan kaupunkien yhteistyösopimuksen sateenvarjon alla Kiteen lukio ja Sortavalan koulu n:o 6 solmivat oman yhteistyösopimuksen. Jo kevätlukukaudella pieni oppilasryhmä oli leirikoulussa naapurikaupungissa, ja syksyllä tuli vastavuoroisesti ryhmä Kiteelle. Tänne tuli myös varsinaisiksi oppilaiksi venäläisiä nuoria, sekä maahanmuuttajia että Sortavalassa asuvia. Monet heistä suorittivat täällä ylioppilastutkinnon. – Molemminpuoliset vierailut koulujen kesken jatkuivat vilkkaina toistakymmentä vuotta, kunnes lähialueyhteistyö arkipäiväistyi ja olosuhteet muuttivat molemmilla puolilla.

Rakenteet muuttuvat

Valtiovalta oli vihdoin tajunnut, ettei kouluneuvostouudistus täyttänyt siihen kohdistuneita odotuksia. Niinpä 1985 lakkautettiin sekä koulu- että vanhempainneuvostot, ja tilalle perustettiin uusi johtokunta. Siihen tuli myös oppilaiden edustus.

Samalla poistuivat tiukat ryhmäjakosäännöt. Koulu sai vapauden itse päättää, minkä kokoisia opetusryhmiä perustetaan. Rajoittavaksi tekijäksi tuli tuntikehys eli se vuotuinen viikkotuntien määrä, jonka opettamiseen saa rahaa. Uusi vapaus oli mieluinen, mutta sittemmin ylläpitäjä huomasi, että kehystä pienentämällä voi myös kätevästi saada säästöjä.

Oppilaille ja huoltajille tervetulleita uudistuksia olivat maksuttomat koulukyydit 1985 sekä maksuton ruoka ja lukukausimaksujen poistaminen 1987. Näitä raha-asioita tosin vatuloitiin seuraavina vuosina moneen kertaan. Koulukyytien omavastuuosuutta muuteltiin 5 ja 10 kilometrin välillä, kunnes ne lopulta siirtyivät Kelan hoitoon. Ruoka- ja lukukausimaksujen sijaan Kiteen valtuusto päätti 1993 alkaa periä 500 markan suuruista vuotuista koulutuksen järjestämismaksua, mutta sen mahdollistanut säädös peruutettiin ennen kuin rahoja ehdittiin periä.

Lukuvuoden 1989-90 lukio työskenteli pölyssä ja melussa, kun rakennusta remontoitiin samassa yhteydessä kun sen kylkeen rakennettiin kansalaisopiston tilat. Näkyvin parannus oli yhteiskäytössä oleva auditorio sekä uusi opettajien huone. Sen sijaan kaivattuja opettajien työskentelytiloja ei saatu. Joka tapauksessa lukio sai nyt siihenastisen toiminta-aikansa parhaat tilat.

Luokaton lukio

1900-luvun jälkipuoliskon lukiouudistuksen huipuksi muodostui uusi opetussuunnitelma 1994 ja sitä toimeenpantaessa luokaton lukio 1995. Nyt opetussuunnitelma oli kirjoitettava alusta loppuun jokaisessa koulussa. Mallitekstiä ei annettu, vain tuntijako ja yleiset perusteet tulivat uudelta opetushallitukselta. Oli luotava ja kirjoitettava näkyviin koulun arvopohja, sen perusteella määriteltävä toiminta-ajatus, yleiset ja ainekohtaiset tavoitteet sekä arviointi.

Prosessi oli koko opettajakunnalle työläs ja haastava, se kesti toista vuotta. Työhön vedettiin mukaan myös vanhemmat ja opiskelijat. Valmis suunnitelma kulki hyväksyttävänä koululautakunnassa ja vahvistettavana lääninhallituksessa. Tulokseen oltiin yleisesti tyytyväisiä.

Kiteen lukion toiminta-ajatus:

Kiteen lukio on avoin, virikkeellinen ja innostava, laaja-alaiseen yleissivistykseen tähtäävä oppimiskeskus, jossa opiskelijat kasvavat tasapainoisiksi, koulutusyhteiskunnassa selviytyviksi korkeakoulukelpoisiksi aikuisiksi.

Luokattomuus tarkoitti sitä, että jokainen opiskelija sai edetä omaa tahtiaan, suorittaa lukion 2 – 4 vuodessa. Ainoa kiinteä ryhmä oli entisten rinnakkaisluokkien tapaan muodostettu ohjausryhmä. Näitä ei voitu enää kutsua vuosiluokiksi, vaan ne nimettiin aloitusvuoden mukaan: 95 A, 95 B jne.

Myöskään yhteistä lukujärjestystä ei enää ollut, vaan jokainen opiskelija laati omansa valintojensa pohjalta. Rungoksi annettiin koulun kurssijärjestys ja tuntikaavio. Opiskelijat saivat entistä laajemman mahdollisuuden valintoihin aineiden sekä niiden yhteisten, syventävien ja soveltavien kurssien välillä. Vain minimit oli määritelty. Käytännössä hajonta muodostui suureksi. Lukion ja yo-tutkinnon voi nyt läpäistä kevytohjelmalla rimaa hipoen tai sitten ahmia ennennäkemättömän suuren kurssimäärän. Oma vastuu kasvoi.

Alkuhämmennyksen jälkeen opiskelijat oivalsivat järjestelmän soveltamisen pian. Opettajille se oli pitemmän pähkäilyn takana.

Koeviikko

Vuonna 1995 otettiin käyttöön luokattomuutta täydentävä koeviikkojärjestelmä. Sen mukaan jakson kaikki kokeet keskitetään viimeiselle viikolle, yksi per päivä. Muuta opetusta ei silloin ole. Näin pääosa jaksosta rauhoitetaan opetukselle, ilman että jonkin aineen koe häiritsisi muiden aineiden opetusta.

Kurssimuotoinen, luokaton jakso-opetusta noudattava, opiskelijoille laajat valintamahdollisuudet antava lukio koeviikkoineen oli ainutlaatuinen koko maailmassa. Järjestelmää saatiin ahkerasti selittää kansainvälisissä kontakteissa, leirikoulumatkoilla ulkomailla ja täällä vieraileville ryhmille. Opiskelijoiden mielestä järjestelmä oli hyvä. Oppilaanohjaukselle se kuitenkin asettaa suuret vaatimukset.

C. Uuden vuosituhannen haasteet

Homehtunut koulu

Koko suurten rakennemuutosten ajan koulua johtanut rehtori Heikki Pirinen jäi eläkkeelle syksyllä 2001. Uuden rehtorin Leevi Norrenan johdolla lukion jatkoi uudelle vuosituhannelle. Norrena vaihtoi kuitenkin työpaikkaa 2004, ja parin seuraavan lukuvuoden ajan oli vetovastuussa koulun pitkäaikainen, kokenut opettaja Sirpa Ruhanen. Hänen jäätyään eläkkeelle 2006 tuli uudeksi rehtoriksi Kyösti Värri.

Värri joutui heti alkuun melkoisen ongelman eteen. Rakennuksessa oli jo vuosikymmenen ajan ounasteltu sisäilman epäterveellisyyttä. Kesällä 2006 uudistettu ilmastointikaan ei korjannut asiaa. Tarkemmissa tutkimuksissa todettiin rakennuksessa niin vakavia kosteusvaurioita, että se sai purkutuomion.

Niinpä lukio joutui kolmeksi vuodeksi evakkoon, hajasijoitukseen Arppen kouluun, Huvikeskukseen ja entiseen kaupparakennukseen Kuikantielle. Koko 1967 rakennettu talo purettiin ja tilalle rakennettiin uusi. Samalla 1990 valmistuneet kansalaisopiston tilat remontoitiin. Näin saatiin 2010 käyttöön uudet tai kokonaan uudistetut tilat kalusteineen. Suunnittelussa oli tehty moderneja ratkaisuja ja välineistö edusti uusinta teknologiaa.

Sisällöllistä säätämistä

Opetussuunnitelmien elinikä on muuttuvassa maailmassa lyhentynyt noin vuosikymmeneen. Vuonna 2005 käyttöön otettu suunnitelma pysytti kurssimuotoisen luokattoman lukion rakenteen entisellään. Opintojen ohjauksen osuutta lisättiin.

Yo-koe muuttui siten, että vain äidinkielen koe on pakollinen, muut – vähintään kolme – kokelas saa valita vapaasti. Reaalikoe muuttui ainekohtaiseksi, suorituspäiviä on kaksi. Seuraava suuri muutos toteutunee 2010-luvun jälkipuoliskolla, kun käsin kirjoittamisen tilalle tulee tietokoneella tehtävä suorittaminen.

Atk:n käyttö opetuksessa lisääntyy edelleen. Useimmissa aineissa on saatavilla digitaalisia, verkossa olevia  oppimateriaaleja, joilla painettu kirja voidaan korvata.

Oppilaitosyhteistyö

1990-luvun lopulla alettiin Kiteen ja Tohmajärven toisen asteen oppilaitoksissa suunnitella opintoja koskevaa yhteistyötä. Tähän tuli myös lakisääteinen velvollisuus 1999. Kurssimuotoisessa lukiossa oli opiskelijalle tullut mahdolliseksi sisällyttää tutkintoon kursseja myös muista oppilaitoksista. Kiteen ja Tohmajärven lukiot, Keski-Karjalan kansalaisopisto, Ammattiopiston Kiteen yksiköt, Keski-Karjalan musiikkiopisto ja Kiteen ev. kansanopisto ryhtyivät neuvottelemaan ristikkäisen kurssitarjonnan mahdollistamisesta. Prosessiin saatiin ohjausapua opetushallituksen tuella. Muutamat lukion opiskelijat suorittivat eräitä kursseja toisessa oppilaitoksessa vuosituhannen vaihteessa.

Vuosituhannen vaihduttua yhteistyössä edettiin, niin että opiskelijat vaivat mahdollisuuden suorittaa samanaikaisesti sekä yo-tutkinto että ammatillinen tutkinto käyttäen hyväksi kummassakin oppilaitoksessa suorittamiaan kursseja. Kaksoistutkintoja on suoritettu jo jonkin verran.

Jo 1900-luvun puolella muutamat aikuiset suorittivat yo-tutkinnon Kiteen lukiossa siten, että opiskelivat kansalaisopistossa lukioaineita. Jossakin määrin he osallistuivat käytännössä lukion tunneille, virallisesti kansalaisopiston nimissä. Vuonna 2005 lukio aloitti virallisesti aikuislinjan helpottaakseen tämäntapaisen opintopolun käyttämistä. Kun lukio ja kansalaisopisto 2013 liitettiin saman rehtorin johtoon, oppilaitosten yhteistyö syveni entisestään.

B. MUISTELMIA

Koulukeskus -sivulle

Rantalan koulu

A. HISTORIATIETOA RANTALAN KOULUSTA

Kirkonkylän kansa-/Perus-/Yhtenäiskoulu 1863 – 2015

Tämä teksti on kooste Kiteen kirkonkylän kansakoulun kehityksestä Rantalan peruskoulun ala-asteeksi ja edelleen osaksi Arppen yhtenäisen peruskoulun alakouluksi. Pääasiallisina lähteinä ovat olleet  Emil Elorannan koulun 100-vuotisjuhlapuhe ja johtokuntien pöytäkirjat.

Ensimmäinen koulu aloitti toimintansa 1863 Sepänniemessä. Opettajana oli rovasti Telenin tytär Anna, ilman palkkaa. Hänen jälkeensä maanviljelysneuvoksetar Anna Brander ja pastori Winterin tytär Miina. Taloudellisista syistä koulu siirtyi 1,5 vuoden kuluttua Suorlahdelle. Pitäjänkokous valtuutti v. 1868 rovasti Telenin hakemaan avustusta keisarilta ja Uno Cygnaeus saatuaan tuon anomuksen lähetti sen Hänen Keisarilliselle Majesteetilleen. Suomen Senaatti hyväksyi anomuksen ja palkatut opettajat aloittivat työnsä.

Koulu aloitti Antti Toropaisen talossa opettajinaan Johan Pulkkinen ja Agatha Winter. Myös kunta antoi varoja koulunpitoon, vaikka vastustustakin ilmeni. Rouvasväen yhdistys keräsi toimillaan rahaa kansakoulun johtokunnalle. Opettajien luontaisetuna oli myös pienimuotoinen maatalous. Oppilaita oli vaihteleva määrä; milloin 36 tai jopa 126.

Opetustyö vuokratiloissa oli hankalaa. Brander tarjosi rakennusmahdollisuutta Koivikolta, mutta sinne ei haluttu. Vuokraus jatkui kauppiaitten Mikko Tikan ja Juhana Pellikan kartanoissa. Lehtori Ewert Winter lahjoitti tontin koulua varten 1875. Erilaisten rakennuksen vaihtoehtojen ja urakkatarjousten jälkeen, kun rahoitusta oli saatu lisättyä mm.”Viina Rännilöistä”, päätettiin koulun rakentamisesta 26.5.1878. Urakkatarjouksen voitti Yrjö Timonen. Muutamia korjauksia esim. eristysten suhteen jouduttiin tekemään jatkossa. 1920-luvulla rakennettiin erillinen käsityöluokka, joka toimi myös pitkämatkalaisten oppilasasuntolana. Lisätiloja oppivelvollisuuden tultua voimaan 1921 suuremmalle oppilasmäärälle saatiin vuokratiloista Anttolan talosta, nuorisoseuralta ja Taipaleelta Aaro Silvennoiselta. Koulu oli tällöin 3-opettajainen. 30-luvulla pyrittiin uuden koulun rakentamiseen, mutta se olisi ollut jatkoa ajatellen liian pieni. Kun kuntataloutta rasittivat vielä pakolliset kyläkoulujen rakentamiset, hanke ei edennyt ja sitten tuli sota-aika. Jokaisen koulun johdossa oli johtokunta. Sillä oli määrätyt tehtävät ja vastasi käytännössä koulunsa kaikista asioista aina henkilökunnan valinnoista, myös opettajien. Puheenjohtajalla ja taloudenhoitajalla oli paljon vastuuta.

1950-luvulla koulun rakentaminen oli välttämätöntä. Siitä päätettiin 6.2.1953 ja saatiin lupa Kouluhallitukselta. Koulun yhteyteen suunniteltiin myös erillinen opettajien asuntola. Saman vuoden syksyllä koulun rakentaminen alkoikin. Urakka myönnettiin rakennusliike Evälahti ja kumppanille Imatralta. Rakennukset oli suunnitellut arkkitehti Hämäläinen. Koulu otettiin käyttöön 15.11. 1954. Tämä oli kirkonkylän kansakoulu, sitten Rantalan ala-aste ja nyt Arppen yhtenäiskoulu (luokat 1-9). Entisessä opettajien asuntolassa toimii opetustyöhön kunnostettu Ruori-koulu.

Opetustyö seuraa aikaansa resurssiensa mukaan. Alkuvuosina opetus oli teoreettispainotteista: lukemaan ja kirjoittamaan oppimista, uskonoppia, maantietoa ja historiaa.

Luonnontieteet ja mittausoppi olivat tärkeitä aineita. Harrastus- ja taitoaineet lisääntyivät opetusohjelmaan myöhemmin. Samoin tyttöjen ja poikien opetussisältöä ”eriytettiin” tulevien tarpeiden mukaan.

1800-luvun lopulla opetusvälineitä oli vähän. Kun koulukirjoja alkoi ilmestyä, ne olivat hintansa takia köyhemmän perheen mahdotonta hankkia. Samoin koulun oma opetusmateriaali oli samasta syystä vähäistä. Poikien käsitöissä saattoi olla yksi kirves, pari sahaa jne. Iso Suomen kartta kuitenkin oli opettaja Olinin itsensä hankkimana. Tänä päivänä tekninen opetustapa määrittelee opetuksen sisältöä. Aiemmin lopputuloksella ehkä työtavoista riippumatta oli merkitystä. Oli kuitenkin etuoikeus käydä koulua. Se on ollut kansakuntamme kehityksen ja sivistyksen perusta ja edellytys.

Koulutyö oli keskeytyneenä 1867 – 68 nälkävuosien takia. Toinen keskeytys tuli koulutarkastajan ja johtokunnan päätöksellä valtakunnan rauhattomuuden vuoksi 13.2. – 27.12. 1918. Kolmannen kerran tauko tuli talvisodan jälkeen 1940 Divisioonan esikunnan sijoittuessa koululle. Alkuvuosina erillinen tyttö- ja poikaluokkakäytäntö päättyi, kuitenkin niin, että alaluokkia opetti nais- ja yläluokkia miesopettaja. Vuosina 1925 – 38 vuorovuosin Haarajärven koulun kanssa pidettiin lisäksi yhtä alaluokkaa. Edistyksellistä oli myös ”esiopetus”, 3-6 viikon ajan vuosi ennen koulun aloittamista. Kunnan jatkoluokat keskitettiin kirkonkylän koululle. Opetusta annettiin 100 – 200 tuntia, jonka jälkeen sai kansakoulun päästötodistuksen.

Oppilaiden käyttäminen järjestäjinä tiesi pitempimatkaisille myös pitkää päivää. Luokkien siivous, puiden kanto, lämmitys ym. merkitsivät joillekin kouluun lähtöä aamulla jo kuuden aikoihin. Luokan piti olla siisti ja lämmin aamulla ja siivottiin myös koulutyön päätyttyä. Kouluruoka tuli yhteiskunnan vastuulle koko maahan 1945. Kouluihin palkattiin keittäjät ja siivoojat, joiden ansiosta järjestäjien merkitys ja työmäärä myös väheni.

Muutakin toimintaa kouluilla tapahtui. Joulu-, kevät ja äitienpäiväjuhlat kuuluivat normaaleihin tapahtumiin. Koulu ja oppilaat järjestivät iltaisin ”konventteja”, joihin vanhemmatkin kutsuttiin. Oli leivottu ja paistettu, joita sitten nautittiin tilaisuudessa mehun ja vanhemmat kahvin kanssa. Ohjelmaa oli harjoiteltu. Muitakin käyttäjiä oli. Kiteen Säästöpankki piti toimintaansa lauantaisin iltapäivällä. Tätä oli 1800-luvun lopulta alkaen. Kiteen torvisoittokunta aloitti vuonna 1900 siellä toimintansa. Nuorisoseura kokoontui koululla, kuorotoimintaa, liikuntaharrastuksia myös vanhan koulun luokissa ja erityisesti uuden koulun väljemmät tilat mahdollistivat lisääntyneen innostuksen. Rakennusta käyttivät eri järjestöt kokous- ja juhlapaikkanaan. Kirjastotoiminta alkoi jo vanhalla koululla ja uudessa erillinen kirjastotila mahdollisti lukemisen harrastuksen entistä paremmin.

Koska uuden koulun juhlasali ainoa sopiva paikka kunnassa suurempien juhlien järjestämiseen, sitä ja luokkia käytettiin niin juhliin kuin arkeenkin. Käyttäjien lista on pitkä, mutta tässä ainakin osa : liikuntalautakunta eri seuroille ja harrastajaryhmille (KiU, Kiteen Pyrintö, Pajarin Puntti), Kiteen opettajayhdistys, Ammatillinen koulukeskus, kylien liikunta/lentopalloryhmät, koulun kerhot, musiikkileikkikoulu, koulukuoro, lasten teatterikerho, Kiteen Mieskuoro, Kamarikuoro, Keski-Karjalan alueen musiikkiopisto, Kirkkokuoro, Kansan raamattuseura, Pyhäkoulu, Metsäkoulu, Rintamamiesveteraanit, raittiusjärjestöt, SKL:n Kiteen osasto, Kansalaisopisto, Vapaaseurakunta, Helluntaiseurakunta. Juhlasalissa oli vuosittain koulun omien juhlien lisäksi eri alojen taiteilijoiden esiintymistapahtumia. Lisäksi koulun tiloja ja kenttää käytettiin kesäisin valtakunnallisten juhlien majoitus- ja esiintymispaikkana (valtakunnalliset maatalousnäyttelyt). Monia muitakin oli, ja johtokunta antoi niihin luvan. Myöhemmin koulun johtajalle annettiin oikeus päättää luvista, mutta ne oli tuotava johtokunnan kokouksiin pöytäkirjaan merkittäviksi. Tila-ahtauden takia voimistelusalia käytettiin joskus opetusluokkana.

Satavuotisjuhla pidettiin 2.11.1963. Arvokkaassa juhlassa paljastettiin kiteeläisten sankarivainajien muistolaatta. Ansiokas oli koulunjohtaja Eemil Elorannan tilaisuudessa julkaisema 100-vuotishistoriikki. Sitä myytiin painettuna kirjasena. Se on luettavissa laajempana historiikkina. Sen kirjoitti näille sivuille Tuula Miinin.

Näihin aikoihin koulussa oli lähes 250 oppilasta. Opettajien ja luokkien määrä kasvoi. Jouduttiinkin kehittelemään erilaisia ratkaisuja luokkatiloiksi. Käytettiin jatkossa entistä puukoulua, kirjastoa ja nuorisoseurantaloa. Erityisesti tilakysymys hankaloitui kyläkoulujen lakkautumisen myötä. Koulukuljetuksilla tuotiin lapsia kirkonkylälle. Lisäksi koulupiirijako mm. Kytänniemessä lisäsi tilatarvetta. Melko varhain heräsi ajatus toisen koulun rakentamisesta, mutta Hutsin koulu otettiin käyttöön vasta 1987.

Koulun perustyö sujui suurista luokista huolimatta. Opettajavaihtuvuus oli kuitenkin suuri. Väliaikaisia opettajia vuoden ajaksi jouduttiin palkkaamaan usein. Viisikymmenluvulla pätevien opettajien vähyys johti tähän. Tehostettu koulutus helpotti tilannetta. Käytännön asioissa uusi koulu pystyi tarjoamaan lämpimän ruoan. Maidon tulo ruokavalioon tapahtui 1965. Samoin saatiin hedelmiä ja näkkileipää. Keittolaan palkattiin keittäjä ja hänelle apulainen. Koululla oli myös talonmiehen virka ja siivoojat.

Erillinen kirjasto palveli paitsi oppilaita, myös muita lainaajia. Kunta palkkasi sille kirjastonhoitajan.  Muutto nykyiselle paikalleen tuli oppikoulun siirryttyä uusiin tiloihin, sinne tulleen kansalaiskoulun naapuriksi. Vapautunut kirjasto otettiin luokkakäyttöön.

Kasvatus on koulutyön toinen osa. Painotettiin raittiustyötä ja säästäväisyyteen oppimista. UNICEF-keräykset joissain tilaisuuksissa opettivat ymmärtämään muita lapsia maailmalla.

Harrastustoiminnasta mainittakoon henkiset kilpailut: laulu, soittaminen, kuvaamataiteet, lausunta, kirjoittaminen. Raittiuskilpakirjoitukset olivat valtakunnalliset ja liittyivät opetukseen. Koulu piti hiihtokilpailuja, johon silloinen ympäristö antoi hyvät puitteet. Syksyllä oli yleisurheilukilpailuja. Itsenäisyyden 100-vuotisjuhlan yhteydessä istutettiin itsenäisyyden kuusi. Vuosittain luokat tekivät retkiä – ylimmät luokat lähikaupunkeihin ja alemmat paikallisiin kohteisiin. Kapteeni Pitkänen järjesti kotiseuturetkiä.

Joulu- ja äitienpäiväjuhlat olivat pysyviä. Joulujuhla oli yleensä kirkossa, jonne tunnelmalliseen tilaisuuteen oli harjoiteltu oppilaiden ohjelmaa. Äitienpäivänä koululla oli myös ohjelmaa, kahvitusta ja vakiintuneeksi käytännöksi tuli vanhempien tapaaminen tilaisuudessa. Muita juhlia oli merkkihenkilöihin tai tapahtumiin liittyen. Kalevala-juhlassa oli kerran runolaulaja Samppa Uimonen. Elokuvien näyttäminen koko koululle tuli tavaksi ja oman filmikoneen saaminen lisäsi harrastusta. Myöhemmin tulivat myös luokkakuvaukset, joita kuvia toivotaan näillekin sivuille.

Vaateavustuksia jaettiin vielä peruskouluun siirtymisen jälkeenkin. Oppilasstipendejä annettiin koulun päättyessä keväällä. Koululla oli lähes kymmenen rahastoa, joista ansioituneita palkittiin. Rahastojen joukossa oli vielä Aleksanteri II stipendirahasto.

Lähestyttäessä peruskouluun siirtymistä alkoivat vanhempainkokoukset, joissa kerrottiin peruskoulun käytännöistä. Näissä käytettiin paikallisia asiantuntijoita. Rehtori Heikki Pirinen ja koulutoimenjohtaja kävivät näissä tilaisuuksissa. Kun kansalaiskoulu lakkautui, kuudennen luokan oppilaita valmistettiin yläasteelle siirtymiseen. Varaslähdön otti oppiaine ”Uusi matematiikka”, joka kuitenkin lakkautettiin ehkä paremman tieltä. Järjestettiin kansakoulunkin aikana avoimien ovien päiviä.

Peruskoulun myötä koulujen johtokunnat lakkasivat, ja niiden tilalle tulivat kouluneuvostot. Nämä toimivat reilun kymmenen vuotta johtokuntien palatessa 1985. Kouluneuvostoon valittiin puheenjohtaja, oppilaiden vanhempia, kunnanvaltuuston valitsemat jäsenet sekä opettajien ja muun henkilökunnan edustajat. Koulun johtaja oli sihteerinä. Taloudenhoitajan tehtävä lakkautettiin. Usein oli paikalla kunnanhallituksen edustaja. Kokousten määrä väheni tehtävien vähetessä. Vuonna 1975 kouluneuvosto kokoontui kolme kertaa.

Laadittiin koulun ja kodin yhteistyösuunnitelma.  Uutena opetusmuotona tuli tukiopetus. Lukujärjestystä rajasi tuntikehysjärjestelmä. Oppilasarvosteluun tuli muutoksia, aluksi käyttäytymisen ja huolellisuuden osalta. Tästä ja monesta muustakin kysyttiin mielipiteitä vanhemmilta, opettajilta ja oppilailta. Tehtiin tilastoja mielipiteistä.

Erilaiset teemat leimasivat peruskoulun ajatusta. Oli esimerkiksi ”Hyvien tapojen vuosi”.

Koulun tilan ahtautta helpotti erityiskoulun muutettua 1975 Naiskotiteollisuuskoululle. Kun koulukeskuksen koulut toimivat ristiin muutamissa aineissa (liikunta, erityisopetus), joutuivat rehtorit synkronoimaan tarkasti lukujärjestyksiään. Alakoulussa, eli Rantalan ala-asteella oli 364 oppilasta. Koulussa oli 13 luokkaa ja luokanopettajan virkaa. Oppilasennuste kymmenen vuoden päähän oli jo sata oppilasta enemmän. Suuren oppilasmääränkin takia jouduttiin valvomaan koulualueen läpikulkuliikenteen turvallisuutta. Myöhemmin yläkoululle ja lukioon tulikin oma liikenneväylä. Alueella oli reilusti yli 1000 oppilasta! Hallinnossa tapahtui kouluissa muutos. Johtokunnat palasivat takaisin 1985.

Tehtiin rakennusten saneeraussuunnitelma 80-luvun jälkimmäiselle puolelle. Opetusryhmiä oli tuolloin 17. Rantalan koululla tehtiinkin mittava saneeraus. Uutena mullistavana asiana oli ATK-opetus. Se on varmasti suurin opetusmenetelmien muutos peruskoulun historiassa.

Kun Hutsin kouluun 1987 tuli kuusi opetusryhmää, alkoi helpottaa tila-ahtaus. Rantalaan jäi 12-13 opetusryhmää.

Liikenne koulun lähellä pyrittiin järjestämään mahdollisimman turvalliseksi. Parkkipaikkoja siirrettiin Haka-talojen suuntaan. Lukio-oppilaita kävi koulussa myös omalla autolla. Tohmajärven tien ylitys/alitus koulumatkalla oli riskitekijä. Samoin Kiteentien ylittäminen oli vaarallista. Siihenkin saatiin alikulkutunneli ja liikennevalot.

Kitee sai järjestettäväkseen SHL:n Hopeasompa-kilpailut. Koulujen tiloja käytettiin tähän massiiviseen tapahtumaan.

Koulun 125-vuotisjuhlassa oli juhlapuhujana eduskunnan varapuhemies Elsi Hetemäki-Olander. 90-luvun taitteessa Kiteen ja Sortavalan kaupungit tekivät ystävyyskaupunki-sopimuksen. Sen yhteydessä Rantalan ala-aste, yläaste ja lukio tekivät ystävyyskoulusopimuksen Sortavalan koulu numero 6:n kanssa (myöh. koulu nro 4). Tehtiin vierailuja näissä kouluissa.

Koulun ”disco-illan” järjestäminen ja hyväksyminen herätti voimakkaan keskustelun ja myöhemmin tehtiin vanhemmille kysely kyseisestä toiminnasta.

Koulun rehtoriksi Kyösti Pitkosen jälkeen tuli Sakari Rotinen.

Opettajissa on ollut perustyönsä lisäksi erikoisosaamista. Tällainen oli opettaja Teuvo Tikka. Hän rikastutti kiteeläistä musiikkimaailmaa laajalti. Koulussa hänen innostuksensa lasten kouluttamisessa johti musiikkiin erikoistuneiden luokkien perustamiseen. Samoin syntyi ilmaisutaitoon ja liikuntaan erikoistuneet luokat. Tikankin jälkeen erityistaitoisia opettajia on ollut niin musiikissa kuin muissakin aineissa. Lahjakkuutta kehitettiin oppilaiden kerhoissa, joita oli kielissä, liikunnassa, ympäristökasvatuksessa, kotitaloudessa ja ATK:ssa. Kielitarjontaa laajennettiin A1-kielen, englannin lisäksi valinnaisena venäjän, saksan tai ranskan kielissä. Ehkä yhteistyö Sortavalan kanssa sai aikaan venäjän kielen kerhon. Tukiopetus tuli mahdolliseksi. Sitä rajasi tuntikehys, joka asetti myös kerho-ja harrastustoiminnalle vaikeuksia. Luokkien tunteihin jouduttiin puuttumaan. Vuosituhannen jälkeen opetusta annettiin vain kehyksen minimimäärillä. Opetusta säätelivät monet opetussuunnitelmat. Peruskoulun myötä niitä suunniteltiin toistuvasti. Oli valtakunnallista, koulu- ja kuntakohtaista suunnitelmaa. Kaupungin kouluissa elettiin voimakasta murrosta kylien koulujen vähetessä. Demokratian nimissä kyseltiin johtokunnilta uusista järjestelyistä. Tärkeä asia oli koulupiirirajojen muuttaminen. Samoin johtosääntökysymys. Rantalan koululla rinnakkaiselo Ruppovaaran kanssa vaihteli. Ruppovaaran 5-6 luokat kävivät Rantalassa ja hallinnollisesti Ruppovaara oli liitetty Rantalan kouluun. Vuonna 2009 se lakkautettiin ja oppilaat alkoivat käydä Arppen yhtenäiskoulua.

Oppilashuoltoa kehitettiin perustamalla koulukuraattorin virka. Terveydenhuollosta vastasi koulukeskuksen terveydenhoitaja hammashuollosta terveyskeskuksen hammashoitola.

Hallinnollisesti kouluun kuului esiopetus. Sitä annettiin Opintien ja Palomäen lastenkodissa. Samoin erityisopetus Välttimäen koululla ja Ruorissa oli saman rehtorin alaisuudessa. Nyt erityisopetuksen pienluokka alkuopetuksessa toimii Rantalan koulussa. Yhtenäiskoulun Ruorin koulun vastaava johtaja on op. Marko Lievonen. Erityisopetuksessa on kuusi opettajan virkaa. Erityisoppilaiden integroiminen yleisopetukseen tuli mahdolliseksi ja suotavaksi.

 ”Suomi tietoyhteiskunnaksi”-  opetussuunnitelmalla koulutettiin oppilaita ja opettajia käyttämään atk-mahdollisuutta. Opettajilla hankkeena perustaitojen oppimiseen oli OPE.Fi-kansallinen menetelmä. Sen myötä tuli kouluun aineesta vastaava opettaja. ATK-luokkaan tuli koneita tarpeeksi ja jokaiseen luokkaan yksi kone. Opetuksen periaatteena oli kehittyä koko koulun ajan asteittain. Alakoulun jälkeen lapsen piti osata yleisimmät käytännöt ja osata oikea ns. medialukutaito. Tietokoneella alettiin tehdä tiedotusta vanhempien kanssa koulun verkkolehden kautta.

Luokkaretkiä tehtiin alemmilla luokilla lähialueille. Käytiin mm. Koivikon Maaseutuopistolla. Ylemmät luokat tekivät retkiä Kontiorantaan, Helsinkiin (Heureka), Tampereelle, Nauvoon, leirikoulu Kuusamoon ja ystävyyskaupunki Sortavalaan. Näihin osallistui myös vanhempia ja lapset tekivät monenlaista varojen hankkimiseksi matkalle.

Johtokukunnat lakkautettiin 1.1.2005. Päätöksistä ja toiminnasta vastasivat tämän jälkeen kaupungin koulutoimen virkailijat ja kaupungin lautakunnat. Rantalan koulu liitettiin yhtenäiskouluksi Arppen kouluun vuonna 2006.

Yhtenäiskoulu

Vuonna 2006 Rantalan koulu, erityiskoulu Ruori ja yläkoulu yhdistettiin hallinnollisesti Arppen kouluksi. Opettajilla oli mahdollisuutta vaikuttaa omilla päätöksillään opetuksen sisältöön, mutta kaupungin päättävä elin oli sivistyslautakunta. Sinne lähetettiin mm. opetussuunnitelmat, jotka käsiteltiin sivistysjohtajan tarkastuksen jälkeen. Koulusta muodostui iso. Siinä oli luokkia 37 ja oppilaita 653. Ruppovaaran koulu mukautettiin Arppen kouluunv.2009. Se oli ollut jo hallinnollisesti yhtä Rantalan koulun kanssa.  Erityisopetuksen luokkia oli viisi ja oppilaita useimmiten noin 40. Alakouluja Kiteellä oli tämän lisäksi Hutsi, Heinäjärvi, Juurikka ja Puhos. Näistä Juurikka lakkautui 2013 ja Heinäjärvi 2009. Lakkautettavan koulun oppilaat kävivät tutustumassa uuteen kouluunsa ennen lukuvuoden alkamista. Kyläkouluja keskustan ulkopuolella oli vain Puhoksessa.  Koulukuljetuksilla tuotiin oppilaita laajalta kaupungin alueelta. Kuntaliitoksessa Kesälahden koulut toimivat taajamassa ja alakoulu Villalassa. Kesälahden kouluissa oppilaita oli yhteensä noin 200.

Oppilasmäärässä jatkui kuitenkin hiljakseen aleneva trendi. Yläkoulun rehtori on yhtenäiskoulun rehtori, mutta apulaisrehtori hoitaa alakoulun rehtorin asioita.

Koulun perusperiaate tasokkaan opetuksen lisäksi oli avautua ja tukeutuakin vanhempiin ja ympäröivään yhteiskuntaan. Peruskoulun periaatteiden mukaan vanhemmilla oli oikeus tutustua päivittäiseen opetukseen. Yhteyttä koteihin pidettiin oppilaslehdillä ja kehittyvällä Wilma-yhteydellä vanhempiin oppilasasioissa. Vanhemmat pystyivät seuraamaan lasten tietoja, koenumeroita, poissaoloja ja muuta koulun tiedotusta. Tämä kehittyi molemminpuoliseksi. Huoltajat voivat olla sen avulla yhteydessä luokanvalvojaan. Entisten käytäntöjen mukaan järjestettiin vanhempainiltoja ja henkilökohtaisia tapaamisia. Taitekohdissa kuudensilla ja yhdeksänsillä luokilla järjestettiin tapaamisia opettajien ja opinto-ohjaajan kanssa oppilaan jatkomahdollisuuksista. Yläkoulun oppilaat osallistuivat TET-koulutukseen. Erityiskoululaisia voitiin integroida yleisopetuksen puolelle kuudennella luokalla. Oppilaista pidettiin huolta lääkäritarkastuksilla, hammashuollolla ja terveydenhoitajan toimilla. Oppilaiden ”päättävä elin”, oppilaskunta, hoiti omaa tehtäväänsä ja se teki yhteistyötä kaupungin nuorisovaltuuston kanssa. Oppilaskunta teki rahaa kioski-toiminnalla ja myyjäisillä. Valtakunnalliseen Suomen Lasten Parlamenttiin valittiin yksi oppilas kummaltakin tasolta. Tämä kokoontuu vuosittain.

Oma lukunsa oli koulun oppilashuolto, joka tukeutui edellä mainittuihin ja lisäksi koululla oli terveydenhoitaja ja kuraattori. Oppilashuoltotyöryhmä kokoontui määrättyjen aikojen välein ja tarvittaessa useamminkin. Tukioppilaat olivat tarvitsevien ystävänä ja ohjasivat tarvittaessa auttajan luo. Opetusta ovat tukemassa koulunkäyntiavustajat, joita nyt Arppen koulussa on 18.

Koulu osallistui kouluhallituksen rahoittamaan valtakunnalliseen hankkeeseen.  Siinä oli yhdeksän alakohtaa, jotka sisälsivät opettajien työn kehittämistä ja oppilaiden elämänhallintaa. Näistä mainittakoon opettajien täydennyskoulutus, arviointi, oppilaskuntien kehittämistä, liikunnan ja terveyden merkitys (nuku ja liiku), kansainvälisyyskasvatus ja erityistuen kehittäminen.

Yhteistyö Sortavalan alueen kouluihin ja Kiteelle muuttaneiden ulkomaalaistaustaisten lasten vuoksi saatiin opetushallitukselta avustusta monikulttuurisuuden kehittämiseen. Muodostettiin ohjausryhmä opettaja Risto Hirvosen johdolla. Se laati mittavan ohjeistuksen käytännön järjestelyihin. Teemoja olivat suvaitsevaisuus, etnisten suhteiden edistäminen, vähemmistöjen ja valtakulttuurin yhteyksien edistäminen.  Annettiin opettajille koulutusta venäjän kielessä ja kulttuurista sekä tehtiin matkoja ystävyyskouluihin. Nämä ovat tänä päivänä toivottavasti hyvänä apuna asenteiden suhteen käytännössä. Pidettiin yhteyttä myös muihin eurooppalaisiin ystävyyskouluihin ja käytiin Italiassa, Borgomaneron koulussa. Sieltä käytiin vastavierailulla Kiteellä.

Koulun juhlat ja teemat kulkevat perusopetuksen rinnalla. Niitä on vuosittain yläkoulussa yli kaksikymmentä. Luettelo kertoo myös myönteisestä suhtautumisesta asiaan: koulurauhan julistus, Hittara-päivä, telekkuumis-ja liikuntapäivä, puolukka/taksvärkki, KiVakoulu-teema, Hatunvaaran hanhiviikot, pikkujoulu, halauspäivä, metsävisa, Nuorten Parlamentti jne… Yhdeksäsluokkalaisilla on leirikouluja. Järjestetään myös luokkaretkiä. Monipuolinen kerhotoiminta tukee opetusta muissakin kuin taito- ja taideaineissa.

Perinteiset juhlat luonnollisesti kuuluivat arkeen. Aamunavauksia pidettiin keskusradion välityksellä ja uskonnolliset yhteisöt saivat tähän omat vuoronsa. Koululaisjumalanpalveluksia pidettiin syksyisin koulun alkaessa, jouluna ja pääsiäisenä.

Kolmiportaisen koulun tärkeä ensimmäinen askelma on esikoulu. Arppen esikoulu toimii päiväkoti Kiepissä Opintiellä.

Tällä hetkellä koulussa on 32 luokkaa, 561 oppilasta ja 51 opettajan virkaa.

Pitkäaikainen rehtori oli Erkki Kontro. Nyt rehtorina ja apulaisrehtorina ovat Kyösti Havukainen ja Arja Makkonen

Hallinnollinen vastuu kouluista on kaupungin sivistys- ja vapaa-aikalautakunnalla. Lautakunnan puheenjohtajina ovat olleet Laila Eronen, Tiina-Mari Mölsä, Sinikka Musikka ja Erkki Arovainio. Sivistystoimenjohtajana toimivat Ulla Huhtilainen ja Lilja Konttinen-Miinalainen

Opettajat/Emil Eloranta

Vaativina sotavuosina miesopettajien ollessa rintamalla naisopettajat joutuivat ottamaan vastuun erityisen suurista oppilasmääristä

Sadan vuoden aikana on ollut paljon opettajia töissä. Pätevien ja vakinaisten saaminen oli monesti vaikeaa. Alkuvuosien merkittävä opettaja oli Johan Pulkkinen, itseoppinut mökinpoika Suorlahdelta. Hänen arvostuksensa näkyi mm. siinä, että kunta järjesti hänen kuoltuaan  juhlavat hautajaiset. 1800-luvulta lähtien opettajina olivat mm. kanttori Pärnänen, Narinen, Stenius, Kokko, Krogerus, Kinnunen ja Olin (45 vuotta). Pitkäaikainen opettaja oli myös Emil Eloranta (1.8.1926 – 31.7.1963).

Ensimmäinen naisopettaja  oli Eva Telen. Muita olivat aikanaan Ida Jankoffski, Anna Streng, Amanda Krogerus, Maria Koljonen, Aleksandra Olin (1878 -1894), Agnes Studd, Amanda Roos, Lydia Olin (1896 – 1926)  ja Kyllikki Eloranta (25 vuotta) siirtyen oppikoulun opettajaksi. Muita naisopettajia olivat Hilma Rahunen, Sirkka Kauppila, Siiri Salomaa, Terttu Pajunen, Maini Hyttinen, Senja Nenonen, Anja Kotilainen, Sirkka Makkonen, Eila Rouvinen, Nanni Jouhki, Riitta-Liisa Lipsanen, Paula Aartolahti ja Elina Kortekangas. Monilla työ on ollut väliaikainen tai sijaisuus.

Yhteistä alakoulun virkaa Haarajärven kanssa hoitivat v. 1925 lähtien Iida Aalto, Laina Pesonen, Tuulikki Tuomisalo, Ester Nisula, Sirpa Vauramo, Sirkka Makkonen ja Lilja Kopperi. Oli joitakin lyhyitä sijaisuuksia hoitaneita epäpäteviä opiskelijoita.

Miesopettajista mainittakoon vielä Kyösti Pitkonen, Erkki Utunen ja Mauno Matikainen.

Johtokunnan jäseninä aloittivat 1869 rovasti Telen (puh.joht.), K.Karttunen, kanttori Pärnänen, maakauppias Emil Lojander, talollinen Antti Ellonen, lautamies Juho Ellonen, rovastinrouva Telen ja nimismiehen rouva Petrelius.  Johtokuntien puheenjohtajina ovat olleet myöhemmin kirkkoherra Pfaler, isännöitsijä Partanen, kirkkoherra Krogerius, kirkkoherra Fabritius, kuvernementtisihteeri Winter, rovasti Forsman, kanttori Pärnänen, kirkkoherra Hilonen, kauppias Liimatainen, mv. Alhainen, kauppias Durchman, mv. Kainulainen ja agronomi Hytönen.

Lisäystä opettajien luetteloon

Elina Kortekangas, Mauno Martikainen, Liisa Toropainen, Simo Koukkunen, Eeva Granlund, Heikki Honkanen, Tyyne Toropainen, Seppo Lipsanen, Senja Nenonen, Pauli Pitkänen, Leena Honkanen, Liisa Rajala, Mikko Huttunen, Oili Murenia, Liisa Karhu, Pirkko Vähäkangas-Mäkelä, Maija Hyttinen, Eila Tiainen, Aili ja Erkki Renvall, Eija Muinonen, Kirsti Nortia-Holopainen, Jouni Hirvonen, Aune ja Teuvo Tikka, Erkki Gröhn, Sakari Rotinen, Toini Taskinen, Seppo Lipsanen, Johanna Takala, Raija Hirvonen, Paula Ikonen, Jukka Veijalainen, Eira Pekkinen, Taina Tolvanen, Olavi Parkkinen, Helena Ylhäinen, Kaija Tiainen, Aira Behm, Kaija Melasaari, Jari Kareinen, Eine Taskula, Pirkko Pursiainen, Taina Rabi, Anna-Maija Tikkanen, Pirkko Muttonen, Anne Kareinen, Sylvi Piironen, Maire Hakulinen, Kerttu Hirvonen, Saila Kontro, Tuija Ilvonen, Alli Gröhn, Jaakko Sivonen, Kati Lauronen, Matti Pussinen, Jouko Ylhäinen, Risto Hirvonen, Jaana Paakkunainen, Kyösti Havukainen, Leena Wetterstrand, Kari Uuksulainen, Riitta Flinkman, Anu Käyhkö, Satu Piironen, Päivi Turkka, Arto Sirainen, Salla Kokko, Anne Mattila, Anu Pitkänen, Anne Juvonen, Eira Pekkinen, Anu Alhainen, Outi Sarasti, Jukka Melasaari, Tiina Turtiainen, Pirjo Koponen, Eija Putto (erityisop.), Jouko Lappalainen (erityisop.), Pekka Nyman (erityisop.), Elli Pelkonen (englanti), Eeva Rautiainen (englanti), Ari Salo (englanti), esiopetus: Eija Suomalainen, Eila Hirvonen, Timo Kontkanen

 Johtokunnan puheenjohtajat

Maija Hytönen, Pentti Kortekangas, Esa Pitkänen, Terttu Kankkunen, Esa Piipponen, Heimo Torni, Kyösti Suomalainen, Valto Nousiainen, Heikki Laisi

Taloudenhoitajat

Väinö Ilvonen, Antti Tiainen

Talonmies

Pentti Leinonen, Väinö Sallinen

Siivoojat

Liisa Leinonen, Pirkko Kettunen, Raili Halttunen, Hilkka Pulksten, Vieno Timonen, Eeva Turunen, Marjatta Rautiainen, Raija Turtiainen,  Arja Lievonen

Keittäjät

Helmi Turunen, Toini Kaipiainen, Hilkka Pulksten, Saimi Malinen, Marja Hiltunen, Irja Vaittinen, Sylvi Uuksulainen

B. MUISTELMIA

Koulukeskus -sivulle

Yhteiskoulu

A. HISTORIATIETOA YHTEISKOULUSTA

Heikki Pirinen vuosikertomuksessa 1965-66

Vihdoin v. 1959 koitti koululle suuri juhlahetki, kun oman rakennuksen ensimmäinen vaihe valmistui. ”Rakennus onkin vaatimattomuudestaan ja halvasta hinnastaan huolimatta hyvin kaunis ja viihtyisä, mistä arkkitehti Björkwall ansaitsee täyden kiitoksen”, luonnehti rehtori Takala uutta taloa, vaikka samalla valittelikin sen ahtautta heti alkuun. Suuri edistys eli se että ensi kerran koulua historiassa voitiin opettaa fysiikkaa ja kemiaa asianmukaisissa tiloissa ja edes välttävillä välineillä.

Oma talo innoitti kouluväkeä ajamaan koulun laajentamista toiminnankin puolesta. Alettiin suunnitella yliopistoon johtavaa 6-luokkaista koulua ja suunnitelmia ryhdyttiin ripeästi toteuttamaan. Lukioluokkien saaminen edellytti kuitenkin entisen 4-vuotisen keskikoulun muuttamista normaaliksi 5-luokkaiseksi. Tämä muutos toteutettiin syksystä 1961 alkaen niin, että mainittuna syksynä otettiin oppilaita rinnan sekä 4- että 5-vuotiselle keskikoulukurssille, ensin mainitulle viimeistä kertaa.

Samana syksynä päästiin käsiksi myös rakennuksen laajentamistoimiin. Koulutalon suurentaminen oli välttämätöntä jo keskikoulua ajatellen, ja lukioluokkien saamiselle se oli välttämätön edellytys. Laajennus käsitti 8 luokkahuonetta, juhla- ja voimistelusalin sekä näyttämön, opetus- ja oppilaskeittiöt, askartelutilat, pukuhuoneet ja tarvittavat varastotilat. Nämä kaikki voitiin ottaa käyttöön syyslukukauden 1962 alussa. Nyt oli ensi kerran koulun olemassaolon aikana saatu edes vähäksi aikaa riittävät ja ajanmukaiset tilat nykyaikaista opetusta varten.

Kun tarvittavat tilat olivat tulossa, saatiin lukioluokkien perustamislupa asteittain alkaen syksystä 1962. Silloin 31 oppilasta aloitti opiskelun kohti valkolakkia omassa pitäjässä. Tässä yhteydessä oli aiheellista muuttaa myös koulun nimi uutta laajuutta vastaavaksi Kiteen Yhteiskouluksi. Nyt oli Kiteen oppikouluväen pitkäaikainen, joskus suorastaan toteutumattomalta vaikuttanut haave todellisuutta. Uuden rakennuksen ja laajentuneen koulun vihki tarkoitukseensa syksyllä 1963 piispa Osmo A1aja.

Lukion asteittain laajetessa ja myös keskikoulun oppilasmäärän kasvaessa juuri valmistuneet tilat kävivät kuitenkin pian ahtaiksi. Seuraava laajennus oli pantava toimeen pian, että lasten vanhempien yhä kasvava kouluttamistahto olisi edelleen saanut toteutua. Rakennustyöt aloitettiin 1963 ja uudet tilat otettiin käyttöön lukuvuoden 1964-65 alussa. Laajennus käsitti neljä luokkahuonetta aputiloineen, ruokalan, terveydenhoitotilat, vahtimestarin asunnon ja huoltotiloja. Nykyisessä laajuudessa koulussa on 16 luokkahuonetta, joista osa erikoisluokkia, ja lisäksi kotitalous- ja veistoluokat sekä kaksoisvoimistelusali.

Oppilasmäärä on kasvanut tasaisesti. Syksyllä 1946 koulussa oli 91 oppilasta, viittä vuotta myöhemmin 157, ensimmäisen 10-vuotiskauden päättyessä 187, seuraavien viiden vuoden kuluttua 1961 312 ja nyt 20. lukuvuoden päättyessä 557. Luokkien luku on lisääntynyt samassa suhteessa. Ensimmäisen lukuvuoden kolmesta määrä on kasvanut 18:aan. Jokaista luokkaa ja rinnakkaisosastoa kohti koulussa on siis yksi luokkahuone, joten tilanne on siedettävä. Kun kuitenkin monissa aineissa joudutaan luokka jakamaan pienempiin ryhmiin, on rakennus taas käynyt ahtaaksi. Niinpä kirjastoksi tarkoitettu huone on jatkuvasti luokkakäytössä, ja joskus opetusta on annettava ruokalassakin pöytien kattamisen aikaan.

Oppilaiden vapaa harrastustoiminta on määrältään ja laadultaan vaihdellut eri aikoina. Teinikunta perustettiin toisena lukuvuonna, kun koulussa oli viimeistä edellinen luokka. Kiteen keskikoulun aikaan teineiksi otettiin IVja V-luokkalaiset, mutta yhteiskoulussa normaalin käytännön mukaan vain V-VIII luokkien oppilaat. On huomattava, että vanhan teinikunnan kuopukset olivat sittenkin vanhempia kuin uuden, koska kouluun tultiin ennen kansakoulun VI luokalta.

On luonnollista, että teinikunnan toiminta 4-luokkaisen koulun aikana oli satunnaisempaa ja kituliaampaa kuin nyt, koska mitään jatkuvuutta ei saatu syntymään teinien nopean vaihtumisen takia. Myös tilat olivat aikaisemmin hyvin heikot. Omaa teinikunnan huonetta ei Selkueella voitu ajatellakaan. Silti toimintaa oli ajoittain runsaastikin. Lukioluokkien tultua työ on vireytynyt ja kiinteytynyt.

Suurta juhlaa vietettiin Kiteen yhteiskoulussa lukuvuoden 1964-65 päättyessä, kun ensimmäiset ylioppilaat valmistuivat suorastaan yllättävän hyvin.

Yhteiskoulun jakaminen

Yhteiskouluun oli oppilaat tulivat valintakoneen kautta. Muut jatkoivat kansa- ja kansalaiskoulussa. Oppikoulu ei tarjonnut oppilaille mitään sosiaalietuja. Lukukausimaksu (100 mk) oli kohtuullinen, mutta kyydit, asuminen ja kirjat olivat isompi rasite.

Kaikille yhteisen ja maksuttoman peruskoulun suunnittelu oli vauhdissa 1960-luvun lopulla. Jo ennen peruskouluun siirtymistä tuli mahdolliseksi saada keskikoululuokat oppilaille maksuttomiksi muuttamalla ne kansakoululaitokseen kuuluviksi, toisin sanoen perustamalla kunnallinen keskikoulu. Kiteellä yhteiskoulu jaettiin 1970 tämän mallin mukaisesti kahtia.

Kunnallisen keskikoulun rehtoriksi nimitettiin Raimo Toropainen. Yhteislukion rehtorina jatkoi Heikki Pirinen. Koulut toimivat samoissa tiloissa. Opettajakunta jaettiin virallisesti koulujen kesken, mutta käytännössä opetus hoidettiin tarpeen mukaan ”ristikkäin” ilman jyrkkää luokka-astejakoa. Opettajainhuone oli yhteinen, opettajien kokoukset pidettiin yhteisinä, mutta kansliat olivat kummallakin erikseen. Byrokratia enemmän kuin kaksinkertaistui, mutta keskikoulu oli nyt maksuton.

B. MUISTELMIA

Koulukeskus -sivulle

Emil Elorannan koulun 100-vuotisjuhlapuheen mukaan

Ensimmäinen koulu aloitti toimintansa 1863 Sepänniemessä. Opettajana oli rovasti Telenin tytär Anna, ilman palkkaa. Hänen jälkeensä maanviljelysneuvoksetar Anna Brander ja pastori Winterin tytär Miina. Taloudellisista syistä koulu siirtyi 1,5 vuoden kuluttua Suorlahdelle. Pitäjänkokous valtuutti v. 1868 rovasti Telenin hakemaan avustusta keisarilta ja Uno Cygnaeus saatuaan tuon anomuksen lähetti sen Hänen Keisarilliselle Majesteetilleen. Suomen Senaatti hyväksyi anomuksen ja palkatut opettajat aloittivat työnsä.

Koulu aloitti Antti Toropaisen talossa opettajinaan Johan Pulkkinen ja Agatha Winter. Myös kunta antoi varoja koulunpitoon, vaikka vastustustakin ilmeni. Rouvasväen yhdistys keräsi toimillaan rahaa kansakoulun johtokunnalle. Opettajien luontaisetuna oli myös pienimuotoinen maatalous. Oppilaita oli vaihteleva määrä; milloin 36 tai jopa 126.

Opetustyö vuokratiloissa oli hankalaa. Brander tarjosi rakennusmahdollisuutta Koivikolta, mutta sinne ei haluttu. Vuokraus jatkui kauppiaitten Mikko Tikan ja Juhana Pellikan kartanoissa. Lehtori Ewert Winter lahjoitti tontin koulua varten 1875. Erilaisten rakennuksen vaihtoehtojen ja urakkatarjousten jälkeen, kun rahoitusta oli saatu lisättyä mm.”Viina Rännilöistä”, päätettiin koulun rakentamisesta 26.5.1878. Urakkatarjouksen voitti Yrjö Timonen. Muutamia korjauksia esim. eristysten suhteen jouduttiin tekemään jatkossa. 1920-luvulla rakennettiin erillinen käsityöluokka, joka toimi myös pitkämatkalaisten oppilasasuntolana. Lisätiloja oppivelvollisuuden tultua voimaan 1921 suuremmalle oppilasmäärälle saatiin vuokratiloista Anttolan talosta, nuorisoseuralta ja Taipaleelta Aaro Silvennoiselta. Koulu oli tällöin 3-opettajainen. 30-luvulla pyrittiin uuden koulun rakentamiseen, mutta se olisi ollut jatkoa ajatellen liian pieni. Kun kuntataloutta rasittivat vielä pakolliset kyläkoulujen rakentamiset, hanke ei edennyt ja sitten tuli sota-aika.

1950-luvulla koulun rakentaminen oli välttämätöntä. Siitä päätettiin 6.2.1953 ja  saatiin lupa Kouluhallitukselta. Koulun yhteyteen suunniteltiin myös erillinen opettajien asuntola. Saman vuoden syksyllä koulun rakentaminen alkoikin. Urakka myönnettiin rakennusliike Evälahti ja kumppanille Imatralta. Rakennukset oli suunnitellut arkkitehti Hämäläinen. Koulu otettiin käyttöön 15.11. 1954. Tämä oli kirkonkylän kansakoulu, sitten Rantalan ala-aste ja nyt yhtenäiskouluna Arppen koulu. Entisessä opettajien asuntolassa toimii opetustyöhön kunnostettu Ruori-koulu.

Opetustyö seuraa aikaansa resurssiensa mukaan. Alkuvuosina opetus oli teoreettispainotteista: lukemaan ja kirjoittamaan oppimista, uskonoppia, maantietoa ja historiaa.

Luonnontieteet ja mittausoppi olivat tärkeitä aineita. Harrastus- ja taitoaineet lisääntyivät opetusohjelmaan myöhemmin. Samoin tyttöjen ja poikien opetussisältöä ”eriytettiin” tulevien tarpeiden mukaan.

1800-luvun lopulla opetusvälineitä oli vähän. Kun koulukirjoja alkoi ilmestyä, ne olivat hintansa takia köyhemmän perheen mahdotonta hankkia. Samoin koulun oma opetusmateriaali oli samasta syystä vähäistä. Poikien käsitöissä saattoi olla yksi kirves, pari sahaa jne. Iso Suomen kartta kuitenkin oli opettaja Olinin itsensä hankkimana. Tänä päivänä tekninen opetustapa määrittelee opetuksen sisältöä. Aiemmin lopputuloksella ehkä työtavoista riippumatta oli merkitystä. Oli kuitenkin etuoikeus käydä koulua. Se on ollut kansakuntamme kehityksen ja sivistyksen perusta ja edellytys.

Koulutyö oli keskeytyneenä 1867 – 68 nälkävuosien takia. Toinen keskeytys tuli koulutarkastajan ja johtokunnan päätöksellä valtakunnan rauhattomuuden vuoksi 13.2. – 27.12. 1918. Kolmannen kerran tauko tuli talvisodan jälkeen 1940 Divisioonan esikunnan sijouttuessa koululle. Alkuvuosina erillinen tyttö- ja poikaluokkakäytäntö päättyi, kuitenkin niin, että alaluokkia opetti nais- ja yläluokkia miesopettaja. Vuosina 1925 – 38 vuorovuosin Haarajärven koulun kanssa pidettiin lisäksi yhtä alaluokkaa. Edistyksellistä oli myös ”esiopetus”, 3-6 viikon ajan vuosi ennen koulun aloittamista . Kunnan jatkoluokat keskitettiin kirkonkylän koululle. Opetusta annettiin 100 – 200 tuntia, jonka jälkeen sai kansakoulun päästötodistuksen.

Oppilaiden käyttäminen järjestäjinä tiesi pitempimatkaisille myös pitkää päivää. Luokkien siivous, puiden kanto, lämmitys ym. merkitsivät joillekin kouluun lähtöä aamulla jo kuuden aikoihin. Luokan piti olla siisti ja lämmin aamulla ja siivottiin myös koulutyön päätyttyä. Kouluruoka tuli yhteiskunnan vastuulle koko maahan 1945. Kouluihin palkattiin keittäjät ja siivoojat, joiden ansiosta järjestäjien merkitys ja työmäärä myös väheni.

Muutakin toimintaa kouluilla tapahtui. Joulu-, kevät ja äitienpäiväjuhlat kuuluivat normaaleihin tapahtumiin. Koulu ja oppilaat järjestivät iltaisin ”konventteja”, joihin vanhemmatkin kutsuttiin. Oli leivottu ja paistettu, joita sitten nautittiin tilaisuudessa mehun ja vanhemmat kahvin kanssa. Ohjelmaa oli harjoiteltu. Muitakin käyttäjiä oli. Kiteen Säästöpankki piti toimintaansa lauantaisin iltapäivällä. Tätä oli 1800-luvun lopulta alkaen. Kiteen torvisoittokunta aloitti vuonna 1900 siellä toimintansa. Nuorisoseura kokoontui koululla, kuorotoimintaa, liikuntaharrastuksia myös vanhan koulun luokissa ja erityisesti uuden koulun väljemmät tilat mahdollistivat lisääntyneen innostuksen. Rakennusta käyttivät eri järjestöt kokous- ja juhlapaikkanaan. Kirjastotoiminta alkoi jo vanhalla koululla ja uudessa  erillinen kirjastotila mahdollisti lukemisen harrastuksen entistä paremmin. Vaativina sotavuosina miesopettajien ollessa rintamalla naisopettajat joutuivat ottamaan vastuun erityisen suurista oppilasmääristä.

Sadan vuoden aikana on ollut paljon opettajia töissä. Pätevien ja vakinaisten saaminen oli monesti vaikeaa. Alkuvuosien merkittävä opettaja oli Johan Pulkkinen, itseoppinut mökinpoika Suorlahdelta. Hänen arvostuksensa näkyi mm. siinä, että kunta järjesti hänen kuoltuaan  juhlavat hautajaiset. 1800-luvulta lähtien opettajina olivat mm. kanttori Pärnänen, Narinen, Stenius, Kokko, Krogerus, Kinnunen ja Olin (45 vuotta). Pitkäaikainen opettaja oli myös Emil Eloranta (1926 – 1963).

Ensimmäinen naisopettaja oli Eva Telen. Muita olivat aikanaan Ida Jankoffski, Anna Streng, Amanda Krogerus, Maria Koljonen, Aleksandra Olin (1878 -1894), Agnes Studd, Amanda Roos, Lydia Olin (1896 – 1926)  ja Kyllikki Eloranta (25 vuotta) siirtyen oppikoulun opettajaksi. Muita naisopettajia olivat Hilma Rahunen, Sirkka Kauppila, Siiri Salomaa, Terttu Pajunen, Maini Hyttinen, Senja Nenonen, Anja Kotilainen, Sirkka Makkonen, Eila Rouvinen, Nanni Jouhki, Riitta-Liisa Lipsanen, Paula Aartolahti ja Elina Kortekangas. Monilla työ on ollut väliaikainen tai sijaisuus.

Yhteistä alakoulun virkaa Haarajärven kanssa hoitivat v. 1925 lähtien Iida Aalto, Laina Pesonen, Tuulikki Tuomisalo, Ester Nisula, Sirpa Vauramo, Sirkka Makkonen ja Lilja Kopperi. Lisäksi oli joitakin lyhyitä sijaisuuksia hoitaneita epäpäteviä opiskelijoita.

Miesopettajista mainittakoon vielä Kyösti Pitkonen, Erkki Utunen ja Mauno Matikainen.

Johtokunnan jäseninä aloittivat 1869 rovasti Telen (puh.joht.), pastori K.Karttunen, kanttori Pärnänen, maakauppias Emil Lojander, talollinen Antti Ellonen, lautamies Juho Ellonen, rovastinrouva Telen ja nimismiehen rouva Petrelius.  Johtokunnan puheenjohtajina ovat olleet myöhemmin kirkkoherra Pfaler, isännöitsijä Partanen, kirkkoherra Krogerus, kirkkoherra Fabritius, kuvernementtisihteeri Winter, rovasti Forsman, kanttori Pärnänen, kirkkoherra Hilonen, kauppias Liimatainen, mv. Alhainen, kauppias Durchman, mv. Kainulainen ja agronomi Hytönen.
 
Takaisin Kirkonkylän koulun sivulle

Jaakko Siirtola koulun 60-vuotisjuhlassa 17.4.1966

Ensimmäinen vuosikymmen

Kyläläisten kesken oli useana vuonna ollut puhetta oman koulun saamisesta tälle kylälle isoisempien mallin mukaisesti. 1904 pidettiin kokousta Misolan ja Juurikkajärven koulusta kiinnostuneiden vanhempien kesken Beatta Hurskaisen talossa(nykyinen Alapiha), ja tätä voidaan pitää varsinaisesti perustavana kokouksena. Siinä määriteltiin koulumuoto, opettajat, kouluhuone ja muita käytännöllisiä seikkoja.

Ajan tavan mukaisesti koulusta tuli ylempi kansakoulu tyttöjä ja poikia varten, kouluun tulee yksi miesopettaja sekä tyttöjen käsityön opettaja ja koulu tulee aluksi toimimaan vuokrahuoneessa.

Vahvistuksen tälle aikomukselle antoi keisarillinen Suomen Senaatti lokakuun 14. päivänä 1905. Koulu aloitti toimintansa äsken mainitun Beata Hurskaisen talossa. Valmistava koulu alkoi jo syyskuun alussa ja varsinainen koulu lokakuun 2. päivänä. Oppilaita ilmoittautui kolmelle alimmalle luokalle yhteensä 27. Muistettakoon, että koulu ei ollut pakollinen ja huoltajien oli maksettava lastensa koulumenot. Ensimmäisenä opettajana toimi pätevä opettaja Kustaa Urkio ja tyttöjen käsitöitä ohjasi rouva Urkio.

Jouluna 1906 vietettiin ensimmäinen kuusijuhla. Siitä pöytäkirja mainitsee seuraavaa: ”Koulun lopettajaisissa päätettiin polttaa joulukuusi, jonka tulitukseen ja koristamiseen päätettiin maksaa 10 mk”. Keväällä 1907 pääsi koulusta ensimmäinen oppilas, jolle johtokunta lahjoitti muistoksi Uuden Testamentin.

Kun oppikirjojen hankkiminen tuotti vaikeuksia ja olisi saattanut olla suoranaisena esteenäkin muutamille vähävaraisille, pyrki johtokunta alusta asti järjestämään tällaisissa tapauksissa avustuksia, jopa vapautuksiakin. Sitä vastoin yhden markan suuruinen sisäänkirjoitusraha perittiin kouluun tulevilta. Siitä tuli osa opettajalle ja osa kunnalle ja tällä kunnan osuudella alettiin vuodesta 1910 lähtien ostaa kirjoja lastenkirjastoon.

Omaa koulutaloa ryhdyttiin puuhaamaan heti alusta asti, mutta viisi vuotta jouduttiin pitämään koulua vuokrahuoneissa Alapihan lisäksi myös Lampisessa, ennen kuin oma talo valmistui. Kunta osti kauppaneuvos Auviselta tämän Riekkolan tilan, jonka metsä ja pellot jäivät johtokunnan huolehdittavaksi. Uudet rakennukset valmistuivat 1910. Niistä ainoastaan päärakennus on säilynyt ja siinäkin on sisällä tehty muutoksia.

Pian alkoi ilmetä vastuksiakin alkaneen koulun tielle. 1913 ulosmitattiin päärakennus koulutilan rästiin jääneistä maksuista papistolle, mutta onneksi se oli vain tileissä tapahtunut sekaannus. Verot oli maksettu ja koulu sai jatkaa työtään. Kaksi vuotta myöhemmin paloi ulkorakennus aiheuttaen 3600 mk:n vahingon silloisen arvion mukaan.

1913 alettiin vähävaraisille oppilaille jakaa myös ruoka-avustusta. Se enteili siis koulukeittolaa. Sitä jatkettiin aina vuosi kerrallaan, kunnes päästiin varakkaalle 30-luvulle. Uudelleen näemme sen vasta sodan jälkeen alkaneena säännöllisenä keittolatoimintana.

Keväällä 1915 pidettiin pieni juhla 10-vuotismerkeissä.

Toinen vuosikymmen

Toiselle vuosikymmenelle lähdettäessä istutettiin koulun puutarhaan koristepuita ja –pensaita, marjapensaita, monivuotisia kukkia ja mansikoita yhteensä 340 yksikköä. Näistä on säilynyt muutamia kuusia ja yksi tammi. Osa pihapuista oli tällä mäellä jo vanhastaan.

Tätä aikaa väritti erikoisesti oppilaskiista. Koulun oppilasmäärä oli jo useampana vuonna ylittänyt lain salliman 50 oppilaan rajan ja tarkastaja muistutti johtokuntaa joka vuosi vallitsevasta epäkohdasta. Apuopettajattaren palkkausta jarrutettiin kuitenkin sitkeästi muutamien johtokunnan jäsenten taholta ja kun he saivat tukea myös kuntakokoukselta, saatiin asia siirtymään ja kun koulusta erotettiin kiteenkyläläiset, saatiin oppilasmäärä alle 50, ja koulutyö jäi ennalleen.

Ensimmäinen maailmansota ja vapaussota aiheuttivat yleistä olojen kiristymistä, joka näkyi yhä kasvavassa avustettavien määrässä. Myöskin se näkyi johtokunnan määrärahojen riittämättömyytenä. Niinpä vuonna 1919 rasitti taloutta 1200 markan velka. Sen aikaisen käytännön mukaan taloudenhoitaja teki aina vuodenvaihteessa normaalin velkakirjan johonkin rahalaitokseen. Koulutilan avulla johtokunta sai tilinsä tasapainoon melko nopeasti. Vuonna 1924 jäi jo säästöä seuraavalle vuodelle 2000 markkaa. Se pantiin pankkiin pahojen päivien varalle. Samalla voitiin lopettaa oppilailta sisäänkirjautumismaksu.

Oleellista tälle toiselle vuosikymmenelle oli vielä opettajien nopea vaihtuminen. Suurimpana syynä näyttää olleen luontaisetujen puutteellisuus. Eniten valituksia aiheutti kellari, se kun talvella oli kylmä ja kesällä lämmin. Suurimman osan ajasta oli opetus epäpätevien opettajien varassa.

Kolmas vuosikymmen

Koulun kolmas vuosikymmen- siis vuodesta 1925 vuoteen 1935- muodostui hyvin rauhalliseksi ja vakaaksi. Muistetaanhan tämä aika ”vanhana hyvänä aikana”. Merkintä ensimmäisestä äitienpäivän vietosta on vuodelta 1929. Silloin juhla järjestettiin koululla helatorstaina.

Ojamäen koulupiirin kanssa palkattiin yhteinen alakoulun opettaja vuoden 1931 alusta. Työ järjestettiin siten, että opettaja oli ensin 18 viikkoa toisella koululla ja sen jälkeen vaihtoi koulua.

Urheiluseura Pyrinnölle annettiin lupa pitää harjoituksiaan talvisaikana koulun käsityöhuoneessa.

Oppilaille alettiin jakaa koulutarvikkeet yleensä ilman korvausta. Vuosikorjauksia suoritettiin edellisvuosia ahkerammin ja vähävaraisille oppilaille jaettiin ruoka- ja vaateavustuksia. Niistäköhän lienee johtunut sellainen uudistus, että koulun eteiseen laitettiin oppilaille oikein vaatenaulakko varustettuna metallisilla koukuilla.

Neljäs vuosikymmen

Aineellinen hyvinvointi jatkui myös siirryttäessä neljännelle vuosikymmenelle. Koulurakennukset maalattiin ulkoapäin ja ne saivat ”Italian punaisen” värin.

Koska oppilasmäärä lisääntyi, eikä naapurikouluihin voitu siirtää oppilaita, perustettiin uusi opettajan virka 1938, joten koulu alkoi olla 3-opettajainen. Alakoulu oli edelleen Ojamäen kanssa yhteinen. Vanhalla koululla pidettiin koulua molemmissa luokissa.

Urheiluseuraa tuettiin voimakkaasti urheilukenttäasiassa, sillä katsottiin sen auttavan suuresti koulun liikuntakasvatusmahdollisuuksia.

Sota-aikana 1939-40 oli koulu toiminnassa koko ajan. Poikkeuksellisista olosuhteista huolimatta yritettiin myös tällä ajalla täyttää sille annetut tehtävät.

Monista vaikeuksista mainittakoon tyypillisenä esimerkkinä kenkien ja asusteiden puute. Johtokunnalla oli jaettavana normaali määräraha, mutta se osoittautui riittämättömäksi. Sen tehtävänä oli jakaa eri järjestöjen lähettämät vaatepaketit oppilaiden kesken ja lisäksi piti oppilaat luetteloida kiireellisyysjärjestykseen Kansanhuollon jakamia ostolupia varten.

Ajan ankeus kuvastuu siitäkin, että edellisistä toimenpiteistä huolimatta johtokunta joutui antamaan lomaa talvella, koska heillä ei ollut kenkiä eikä talvivaatteita. Vuosikorjauksiakaan ei saatu suoritetuksi, kun puutetta oli nauloista, sementistä ja muistakin rakennustarpeista.

Viides vuosikymmen

Seuraava vuosikymmen on sodanjälkeistä nousukautta ja suurten ikäluokkien aikaa. Silloin oppilasmäärä kohosi toiselle sadalle. Vanhalla koululla oli oppilaita yli 70:n ja alaluokat olivat vuokralla joko Hurskaisella tai maamiesseurantalon ravintolahuoneessa. Jonkin verran oleminen kirkastui, kun kylälle saatiin sähkövalo 1952.

Tämä uudempi koulurakennus valmistui 1956. Vihkiäiset pidettiin lokakuun 28. päivänä ja nehän ovat useimman muistissa.

Kuudes vuosikymmen

Kuudennen vuosikymmenen muodostavat ne tapahtumat, jotka ovat meitä lähinnä. rajoittukaamme niistä tärkeimpiin. Uusituissa suojissa kävi työnteko tehokkaasti. Ainoana haittana koettiin vesipulaa alkuaikoina, mutta siitäkin päästiin, kun 125 metrin syvyinen porakaivo valmistui. Tosin siinäkään vettä ei ole mitenkään valtavasti, mutta sovitellen eläen se riittää.

1962 muistetaan suurimpana susivuotena. Silloin johtokunta varautui oppilaiden saattamiseen, mutta meidän koulupiirissämme ei tarvinnut järjestää säännöllistä vartiota, kun hukat sattuivat juoksemaan aina sen verran kauempaa.

Seuraavana vuonna kyllä aloitettiin oppilaiden kuljetus, mutta se johtui matkan pituudesta. Tällöin Iivari Immonen aloitti hevoskuljetuksen Niinikummun suunnasta, ja tätä perinnettä jatketaan nykyään autoilla.
 
Takaisin Juurikan koulun sivulle

Hutsin koulu

A. HISTORIATIETOA HUTSIN KOULUSTA

Rehtori Olavi Parkkisen tekemän historiikin ja myöhemmän täydennyksen mukaan

Koulun suunnittelu ja rakentaminen

1970-luvun lopulla Kirkonkylän ala-asteella alkoi olla tilanahtautta, joten uusia tilaratkaisuja oli mietittävä. Asia otettiin ensimmäisen kerran esille koululautakunnassa 1979. Erilaisista vaihtoehdoista päädyttiin uuden koulun rakentamiseen kaupungin taajamaan. Keskusteluissa oli myös koulun koko; 3-opettajainen tai 6-opettajainen. Opettaja Erkki Renvallin ehdotus isommasta koulusta sai päättäjät kallistumaan tähän vaihtoehtoon. Suunnittelua jouduttiin tietenkin käymään koulutilojen ja luokkien suhteen; ne kun määräävät valtion avustuksen suuruutta. Esimerkiksi koulun liikuntasalin koko nykykäyttöä ajatellen olisi ollut määräysten mukaan liian pieni. Kaupunki kuitenkin rahoitti itse suuremman liikuntasalin rakentamisen. Erikoisuutena tiloista on kellarikerroksen tyhjän tilan hyödyntäminen ampumaurheilun harrastajille.

Hutsin koulu on suunniteltu myös liikuntavammaisia oppilaita varten. Tämän takia kouluun rakennettiin hissi.

Merkittävä lisäys alkuperäiseen suunnitelmaan on tontille rakennettu talonmiehen asunto. Talonmiestä koulussa ei ole, joten se ollut kaupungin muiden työntekijöiden asuntona. Rakennuksen ansiosta ilkivaltaa ei juuri ole ollut tämän valvovan silmän ansiosta.

Rakennusliike Taskinen aloitti koulun rakennustyöt vuonna 1986. Koulu valmistui seuraavan vuoden syksyllä, jolloin opetustyö alkoi.

Henkilöjärjestelyt

Toimikunta (josta tuli myöhemmin koulun johtokunta) teki esityksen koululautakunnalle opettajista, jotka sitten kaikki hyväksyttiin. Opettajiksi tulivat valituiksi Erkki Renvall (koulunjohtaja), Mikko Huttunen, Johanna Takala, Eine Taskula, Olavi Parkkinen ja sijaisopettajaksi Tuula Immonen. Seuraavana vuonna vakituiseksi opettajaksi valittiin Anna-Maija Paavola.

Keittäjän toimeen tuli Tuula Olkkonen, siivoojaksi Riitta Pirinen ja heidän avustajaksi Tuula Massinen.

Koulu sai hienon kalustuksen ja nykyaikaisen sisustuksen. Koulunjohtaja Renvall yhdessä opettaja Huttusen kanssa suoritti hankintojen toteuttamisen. Koulusta tuli hyvinkin moderni. Sinne tuli videojärjestelmä, erikoisluokkia musiikkia ja käsitöitä varten. Liikuntasalin varustus oli korkeatasoinen.

Koulun sisustukseen saivat myös oppilaat vaikuttaa. Seinälle rappujen vieressä on oppilaiden tekemä maalaus.

Koulun ulkopuolinen ilme istutuksineen toteutettiin ensimmäisen syksyn aikana.

Koulutyön aloittaminen

Tiukkaa koulupiirirajaa ei tehty, mutta se kulki Kirkonkylä alueella Olkontien paikkeilla. Ensimmäisenä syksynä koulun aloitti 131 oppilasta. Opetusta annettiin valtakunnallisen opetussuunnitelman mukaisesti. 20.3.1988 pidettiin koulun vihkiäisjuhla, joka oli samalla Kiteen koululaitoksen 125-vuotisjuhla. Juhlapuhujana oli eduskunnan varapuhemies Elsi Hetemäki – Olander. Juhlassa koulu sai myös rahaston oppilaiden stipendejä varten.

Oppilasmäärä ja oppilaskunta

Vuosina 1987 – 2015 oppilasmäärä on ollut melko tasaisesti 120 -140 välillä. Esikoululaiset nostivat parina vuonna oppilasmäärää tilapäisesti korkeammaksi, vaikka esikoulu toimikin muualla. Vuonna 2012 esiopetus aloitti omissa tiloissaan koulun alakerrassa. Uusia oppilaita on tullut lakkautetuista kouluista mm. Niinikummusta, Huikkolasta , Ojamäestä, Loukunvaarasta, Taipaleelta, Muljulasta, Kiteenlahdesta, Ruppovaarasta ja Heinäjärveltä Sivistyslautakunta pyrkii tasakokoisiin luokkiin Arppen ja Hutsin koulujen kesken.

Viidesluokkalaiset ovat 1.-luokkalaisten kummioppilaita. Tällä pyritään kehittämään vastuuta ja poistamaan pienimpien mahdollisia pelkoja.

Koulussa on toiminut vuodesta 2007 oppilaskunta. Oppilaskuntaa edustaa hallitus, jossa on edustajat kaikilta luokilta. Oppilaskunnan hallitus pyrkii mm. ideoimaan oppilaiden viihtyvyyttä koulussa. Koulu on ollut mukana kummilapsitoiminnassa ja on avustanut kehitysmaan lapsia elämisen ja koulunkäynnin alkuun. Yksi kummilapsi on käynyt Finnairin sponsoroimana Kiteellä Bangladeshista.

Opettajat ja muu henkilökunta

Luokanopettajia on kuusi. Yksi heistä toimii koulunjohtajana. Vuodesta 2014 lähtien koulunjohtajan nimike on ollut koulun toiminnasta vastaava rehtori. Lisäksi on englannin kielen tuntiopettaja, samoin erityisopettaja. Tuntiopettajia on tarvittu ortodoksisessa uskonnonopetuksessa, musiikissa ja teknisissä töissä.

Koulunkäyntiohjaajia on ollut vuosien varrella useita. Vuonna 2013 koulu sai pitkästä aikaa vakituisen koulunkäyntiohjaajan.

Keittolatoimintaa johti alusta alkaen Tuula Olkkonen. Ruokala on pieni, mutta ruoan laatu erinomainen. Tästä on ollut juttua Opettaja-lehdessäkin. Koulussa on ollut pienimuotoista puutarhatoimintaa lisämausteeksi koulun ruokaan. Puutarha on ollut myös opetuskäytössä. Tuula Olkkonen järjesti myös vapaaehtoista kotitalousopetusta.

Keittiö valitettavasti lakkautettiin vuonna 2008 ja ruoka on sen jälkeen kuljetettu keskuskeittiöltä.

Opetus

Opetussuunnitelmien mukainen opetus uudessa ja hyvin varustetussa koulussa on tuottanut hyviä oppimistuloksia. Koulun ympäristö tarjoaa hyvät mahdollisuudet mielekkääseen oppimiseen. Hutsin koulussa on alusta lähtien painotettu taitoaineita. Erityisesti alueen liikuntapaikat, luonnonläheisyys ja tekninen varustetaso motivoivat opettajia ja oppilaita käytännön arjessa.

Koulun toiminta-aikana on ollut voimassa kolme opetussuunnitelmaa ja seuraava uudistus tulee voimaan lukuvuoden 2016 alussa.

 Kouluvuoteen on sisältynyt erilaisia teemoja, työpajoja. On harrastettu valokuvausta, ratsastusta, kivenhiontaa, tuohitöitä, laitesukellusta ja paljon muuta.

Viime vuosina valtiovalta on antanut lisärahoitusta opetusryhmien pienentämiseen ja kerhotoimintaan.

Oppilashuolto

Kaupunki on pyrkinyt niukoilla määrärahoilla huolehtimaan perushuollosta, terveydenhoitajan/lääkärintarkastuksesta ja hammashuollosta. Koulukuraattori piipahtaa koulukeskuksesta ajoittain. Psykologin palveluja saadaan myös tarvittaessa. Oppilashuoltoryhmä kokoontuu keskustelemaan lapsen erityisongelmista, jotka koskevat häntä niin koulunkäynnin kuin sen ulkopuolisissakin vaikeuksissa.

Koulukuljetukset tuovat lapsia kouluun pitkienkin matkojen takaa Koulu tekee avointa yhteistyötä lasten vanhempien kanssa. Parhaimmillaan koulutyö on silloin, kun vanhemmat tukevat lastensa koulunkäyntiä opettajan apuna.

B. MUISTELMIA

Koulusivujen alkuun

Rakennusten käyttö eri aikoina:

Kirkonkylän kansakoulu-> Keskikoulu-> Kansalaiskoulu   Rantalan koulu-> Arppen alakoulu   Keskikoulu-> Yhteiskoulu->  Yläaste->  Arppen koulu   Opettajien asuintalo-> Välttimäen koulu-> Musiikkiopisto   a. Kansalaiskoulu-> Lukio b. Kansalaisopisto   Kansalaiskoulun/Arppen koulun paja

Kouluhistoriikit aukeavat kartasta tai tästä:

• Kirkonkylän kansakoulu
• Rantalan koulu
• Kansalaiskoulu
• Yläaste/Arppen koulu
• Välttimäen koulu
• Yhteiskoulu
• Lukio

 
Koulusivujen alkuun