A. HISTORIATIETOA KITEEN LUKIOSTA

Tiivistelmä

Lukio-opetus alkoi Kiteellä syksyllä 1962, kun Kiteen Yhteiskoulu laajeni yliopistoon johtavaksi. Koulu kasvoi asteittain, niin että ensimmäiset 21 ylioppilasta valmistuivat keväällä 1965. Yhteiskoulu jaettiin Kunnalliseksi keskikouluksi ja Yhteislukioksi 1970. Viisi vuotta myöhemmin nimi lyhennettiin Kiteen lukioksi.

Koulurakennus saneerattiin 1975-76 ja samalla rakennettiin lisätiloja. Lukio sain käyttönsä entisen kansalaiskoulurakennuksen, peruskoulun yläaste keskitti toimintansa uusittuihin Yhteiskoulun tiloihin. Muuton myötä yläasteen ja lukion symbioosi purkautui ja lukion ilmapiiri rauhoittui selvästi, kun talossa ei enää ollut murrosikäisiä oppilaita.

Lukion oppilasmäärä kasvoi nopeasti. Ensimmäinen ikäluokka muodosti vain yhden opetusryhmän. Toisesta vuodesta lähtien rinnakkaisluokkia syntyi kaksi, ja kymmenen vuoden kuluttua lukio oli kauttaaltaan vähintään 2-sarjainen, oppilasmäärältään 214. Vuonna 1974 saavutettiin 300 oppilaan raja. Tästä eteenpäin kasvu hidastui ja kulminoitui 2000-luvun alussa 326 opiskelijaan. Tämän jälkeen ikäluokat alkoivat pienentyä ja opiskelijamäärä kääntyi laskuun.

Rehtoreina ova toimineet

Matti Nieminen 1962-1964
Raimo Toropainen, vt 1965
Heikki Pirinen 1965-2001
Leevi Norrena 2001-2004
Sirpa Ruhanen 2004-2006
Kyösti Värri 2006-2017
Sirpa Kostamo 2018-

Kiteen Yhteislukio 1970–73

Hallinto

Kun Yhteiskoulun keskikoululuokat erotettiin Kiteen kunnalliseksi keskikouluksi 1970, jäi lukio edelleen yksityisoppikouluksi vanhan lainsäädännön mukaan toimivaksi. Nimeksi tuli entistä mukaillen Kiteen Yhteislukio. Se oli siis järjestysmuodoltaan kunnan omistama yksityinen lukio. Sen asioista päätti johtokunta, jonka puheenjohtajana oli pankinjohtaja Kalle Pölönen. Valtion koulujen tapaan lukiossa oli myös vanhempainneuvosto, jonka asiana oli erityisesti kodin ja koulun yhteistyön kehittäminen. Se päätti myös vapaaoppilaspaikkojen jakamisesta – lukiossahan oli edelleen lukukausimaksut. Vanhempainneuvoston puheenjohtajana toimi maanviljelijä Arvo Huuhka.

Käytännössä entinen Yhteiskoulun kokonaisuus toimi vanhaan tapaan. Koulujen tilat olivat yhteiset, vanha aineluokkajako jäi käyttöön. Kanslioita oli kuitenkin kaksi. Opetussuunnitelma oli sisällöltään entinen. Se vain jaettiin kahteen osaan, keskikoululuokat ja lukioluokat. Opettajien kokoukset olivat koulujen yhteiset. Niistä tosin kirjoitettiin kaksi pöytäkirjaa. Toinen tehtiin lukion nimissä, puheenjohtajaksi merkittiin Heikki Pirinen. Toinen oli keskikoulun, puheenjohtajana Raimo Toropainen.

Opettajat ja oppilaat

Opettajien virat jaettiin hallinnollisesti koulujen kesken. Jokainen viran (keskikoulussa) tai toimen (lukiossa) haltija oli nimettävä jompaan kumpaan kouluun. Useimmille kirjattiin kuitenkin nimikkeeseen velvollisuus opettaa myös toisen koulun puolella, eli virat tai toimet olivat käytännössä yhteisiä. Jakaminen oli joiltakin osin kivulias, erimielisyyksiä aiheuttanut prosessi, jonka loppuun saattaminen kesti vuoden.

Lukion oppilasmäärä oli koko ajan nousussa. Syksyllä 1970 luku oli 225, kolme vuotta myöhemmin 263. Samaan aikaan luokkien eli perusopetusryhmien määrä kasvoi seitsemästä kymmeneen. Kun myös keskikoulu kasvoi, oli seurauksena tilanpuute. Hätäapuna oli purettavaksi jo tuomittu vanha puinen kansakoulurakennus, ns. puukoulu uudempien koulurakennusten välissä. (Sen nurkka pilkottaa kouluhistoriasivuilla Yhteiskoulun kohdalla olevan kuvan vasemmassa reunassa.)

Opetusryhmien lisääntyessä tarvittiin lisää myös opettajia. Syksyllä 1970 vakinaisia lehtoreita oli 7, kolmea vuotta myöhemmin 10. Opettajien kokonaismäärä nousi vastaavana aikana 18:sta 30:een.

Opetuksen ja muun koulunpidon taso todettiin virallisissa tarkastuksissa hyväksi. tämä näkyi myös ylioppilaskirjoitusten tuloksissa. Kokelaiden puoltoäänimäärät olivat keskimääräistä korkeampia ja reputtajia oli vähän. Kuitenkaan luokalle jäämisiä ja koulusta eroamisia ei ollut tavanomaista enempää.

 

 

Kouludemokratia

1970-luku oli poliittisesti aktiivista aikaa myös koulumaailmassa. Ns. kouludemokratia teki tuloaan. Vaadittiin oppilaiden vaikutusvallan lisäämistä koulun asioissa. Lukiossa elettiin ajan hermolla. Jo Yhteiskoulun aikana oli perustettu oppilasneuvosto, vaikka säädökset eivät sellaista vaatineetkaan. Tämä kehitti mm. ylijärjestäjätoiminnan. Kun lukio jäi erilliseksi, nimi muutettiin kouluneuvostoksi. Siinä oli kuusi jäsentä, puoliksi oppilaita ja puoliksi opettajia.

Kun varsinainen kouludemokratialainsäädäntö viipyi, otettiin lukiossa aloite omiin käsiin. Opettajakunnan, teinikunnan ja kouluneuvoston yksimielisellä päätöksellä ehdotettiin kolmikantaisen kouluneuvoston perustamista: kolme oppilasta, kolme opettajaa ja kolme vanhempien edustajaa. Vanhempainneuvosto puolsi esitystä ja johtokunta päätti hakea kouluhallitukselta kokeilulupaa. Koska uudelle elimelle oli tarkoitus antaa myös virallista päätösvaltaa, oli hakemus lähetettävä kunnanhallituksen kautta. Tämä ei kuitenkaan arvostanut kouluväen aktiivisuutta ja tyssäsi hakemuksen.

 

Kiteen lukio 1973 –

A. Siirtymävuodet: 1970-luku

Lukiolaki

Peruskouluun siirtyminen Kiteellä 1973 vaikutti myös lukion asemaan. Koulu siirtyi yksityisoppikoululainsäädännön alaisuudesta osaksi kunnan koululaitosta. Sen hallinnosta säädettiin uudessa lukiolaissa ja -asetuksessa. Rehtorin ja opettajan toimet muuttuivat viroiksi. Hallinnossa johtokunta säilyi muodollisesti, mutta erillisenä elimenä se katosi. Johtokuntana toimi kunnan koululautakunta, johon lukion rehtori kuului puhevaltaisena asiantuntijana ilman äänivaltaa. Vanhempainneuvosto toimi vielä muutamia vuosia. Uusimuotoisesta oppilasneuvostosta piti tulla keskeinen hallintoelin. Vanhempien edustusta siinä ei ollut.

Koulun nimi lyhennettiin 1975 Kiteen lukioksi ohjesääntömuutoksella.

Byrokratia

Uudet säännökset toivat mukanaan raskaan byrokratian, jota perusteltiin demokratialla. Tähän saakka oppikoulun hallintoa olivat paikallisella tasolla hoitaneet rehtori ja johtokunta, jotka asioivat suoraan kouluhallituksen kanssa. Myös valtionavut hoituivat mutkattomasti tätä tietä. Käytännössä rehtori kantoi vastuun siitä, että kaikki avustuslajit tulivat ajallaan anotuksi.

Uusi järjestelmä oli monipolvinen. Koulun tasolla oli rehtorin lisäksi kouluneuvosto, kunnan tasolla joululautakunta, kunnanhallitus ja -valtuusto. Kokonaan uutena elimenä tuli lääninhallituksen kouluosasto, jolle osa asioista oli alistettava. Kuvaava esimerkki on oppikirjan vaihto. Aikaisemmin se hoitui niin, että aineen opettaja ilmoitti rehtorille kirjan vaihdosta. Useimmiten he neuvottelivat asiasta keskenään. Päätöstä ei tarvinnut alistaa mihinkään. Käytettävät oppikirjat kyllä ilmoitettiin kerran vuodessa kouluhallitukselle

Uusien säädösten mukaan opettaja jätti rehtorille kirjallisen anomuksen vaihtamisesta. Sitten asiasta järjestettiin aineen opettajien ja oppilaiden yhteinen kokous, joka antoi lausunnon. Seuraavaksi asiaa käsitteli kouluneuvosto. Sieltä anomus matkasi koululautakuntaan, jonka päätös oli vielä alistettava lääninhallituksen kouluosastolle. Sieltä hyväksymispäätös tuli joskus kevättalvella. Kertaakaan opettajan esittämä valinta ei tämän kierroksen aikana muuttunut. Vaikea olisikin ollut löytää hylkäämiselle perusteita, sillä kaikki valittavissa oppikirjat olivat jo ennen painatusta kouluhallituksen hyväksymiä.

Monet muut asiat vaativat samanlaisen käsittelykierroksen. Ei ihme, että kouluneuvosto tukehtui lakisääteisten asioiden pyörittämisen paljouteen. Koulutyön sisällölliseen kehittämiseen ei enää voimia riittänyt, vaikka sillä oli neuvostojen perustamista perusteltu.

Käytännön koulutyö

Varsinaiseen koulutyöhön järjestelmän muutoksella ei ollut merkittävää vaikutusta. Lukusuunnitelma pysyi entisenä ja sen myötä opetuksen sisältö. Tosin ainevalintoja helpotettiin syksystä 1976 alkaen hylkäämällä vanha linjajako. Tosin valinta yleisen tai laajan matematiikan välillä vaikutti jossakin määrin kielivalintoihin.

Selvä parannus opetusryhmien maksimikoon aleneminen 40:stä 36:een. Oli kyllä toivottu maksimiksi peruskoulun 32, mutta siihen saakka ei valtiovalta venynyt. Joissakin tapauksissa uusi asetus antoi mahdollisuuden jakaa vuosiluokka useampaan rinnakkaisosastoon, käytännössä siis neljään.

Sen sijaan suuri muutos oli tilojen vaihto yläasteen kanssa. Lukio siirtyi entiseen kansalaiskoulun rakennukseen, ns. valkoiseen taloon. Vain fysiikan, kemian ja musiikin opetus jäi vanhan rakennuksen yhteyteen, kylläkin kokonaan uusiin erikoisluokkiin. Työrauhan ja viihtyvyyden kannalta tämä vaihto oli lukiolle edullinen. Omana yksikkönään toimivasta, murrosiän sivuuttaneiden nuorten koulun oma identiteetti alkoi vahvistua.

Uudistusten askeleita

Koulutyö oli 1970-luvulla tiukasti keskusjohtoista. Säädöksillä ohjattiin käytäntöä melko yksityiskohtaisesti. Valtakunnallisesti oli silti suunnitteilla muutoksia. Eräs pohdittu asia oli pirstaleisen lukujärjestyksen muuttaminen jaksottaiseksi, eli opetettavat aineet ryhmitellään suuremmiksi kokonaisuuksiksi. Kiteen lukio tarttui tähän mahdollisuuteen heti, ennen valtakunnallista siirtymistä. Syksystä 1979 alkaen lukuvuosi jaettiin kuuteen jaksoon. Aluksi aineet jaettiin kahteen ryhmään. Toisia opetettiin pääasiassa viikolla A, toisia viikolla B.  Sitten A-jakson lukujärjestystä noudatettiin kuusi viikkoa peräkkäin, ja sen jälkeen taas vastaavasti B-lukujärjestystä jne. Näin saatiin kolme vuotta aikaa harjoitella jaksolukua ennen kuin koko Suomessa siirryttiin kurssimuotoiseen lukioon.

Syksyllä 1978 aloitettiin tukioppilastoiminta. Valtakunnallisesti sen tavoitteena oli ehkäistä koulukiusaamista, mutta Kiteellä ei siihen ollut juurikaan tarvetta. Sen sijaan siirtyminen peruskoulusta lukioon oli oppilaille iso muutos, johon sopeutumisessa vertaistuki oli tarpeen.

….Oppilaiden aktivoitumisen seurauksena alkoi 1978 ilmestyä koulun lehti, Valkoisen talon sanomat eli VTS. Seuraavana vuonna toiminta vakiintui säännölliseksi. Samaan aikaan virisi myös oppilaiden toimittaman kouluradion toiminta. Sillä oli lähetys joka toinen keskiviikko. Toimittaminen oli sokean oppilaan Tuomo Burmanin vastuulla. Hänen jälkeensä radion ääni vähitellen vaikeni.

 

B. Muutosten vauhti kiihtyy vuosituhannen lopulla

 

 

Kurssimuotoinen lukio

Vanhan 8-luokkaisen oppikoulujärjestelmän purkaminen peruskoulun myötä loi erilliset lukiot, mutta lukusuunnitelma eli opetuksen sisältö ja muoto jäivät ennalleen. Uutta lukusuunnitelmaa valmisteltiin kauan. Kun se syksyllä 1982 tuli voimaan, siinä ei enää määritelty opetusainesta viikkotunteina vaan kursseina. Kun ennen lukusuunnitelmassa oli kustakin aineesta ilmoitettu vain laajuus eli viikkotuntimäärä, nyt opetussuunnitelmassa oli kuvaus myös jokaisen kurssin sisällöstä. Jokainen lukio joutui ensi kertaa kirjoittamaan oman opetussuunnitelman, joka oli alistettava lääninhallituksen vahvistettavaksi. Koulukohtainen liikkumavara oli kuitenkin minimaalinen, koska kouluhallitus oli antanut sitovan pohjatekstin.

Kurssimuotoisuus oli helpoiten toteutettavissa jaksojärjestelmän puitteissa. Siihen Kiteellä oli jo vuosikausia harjaannuttu. Kokemuksen perustella siirryttiin 1985 kuuden sijasta 5-jaksojärjestelmään, johon kurssimuotoisuus soveltui paremmin.

Tietotekniikka

Uusi villitys eli tietotekniikka (automaattinen tietojenkäsittely, ATK) oli kouluissa vielä 1980-luvun alussa vieras asia. Kiteellä lehtori Sirpa Ruhanen kiinnostui aiheesta, hankki koulutusta ja esitti atk:n opetuksen aloittamista. Koulu vuokrasi pari Applea, ja syksystä 1981 ruvettiin opetusta antamaan erikoiskursseina, ja ne saavuttivat suuren suosion. Samaan aikaan siirrettiin todistusten kirjoittaminen tietokoneelle, mistä opettajat ilahtuivat.  Varsinainen koulun hallinto-ohjelma otettiin käyttöön heti kun sellaisia tuli saataville.

Koululla oli suuria vaikeuksia saada talousarvioon määrärahoja atk-laitteiden hankintaan. Kun sitten 1983 höyrylaiva Ilmarisen 150-vuotismuistojuhlassa HS:n hallituksen puheenjohtaja Aatos Erkko presidentti Koiviston läsnäollessa mainitsi puheessaan, että 1833 Kiteellä oltiin teknisen kehityksen kärjessä, kun rakennettiin Suomen ensimmäinen höyrylaiva. Nyt pitäisi olla yhtä ennakkoluulottomia ja ottaa tietotekniikka käyttöön ja opettaa sitä kaikissa kouluissa. Tämä puhe avasi rahahanat. Kunnassa alkoi tapahtua.

Lukio sai ensi yhden ja sitten yhdessä kansalaisopiston kanssa toisen atk-luokan varusteineen. Aineen opetus jatkui erikoiskurssina, kunnes 1984 saatiin kouluhallitukselta kokeilulupa opettaa sitä kaikille yhteisenä aineena 0,5 kurssia, ainoana lukiona Suomessa. Samaan lupaan sisältyi myös atk-avusteisen opetuksen kokeilu. Koulukohtaisessa opetussuunnitelmassa 1987 atk-opetus vakinaistui, kaikille yhteisen osuuden lisäksi tuli kaksi valinnaista kurssia.

Opettajien koulutusta ajatellen erinomaista oli, että Aatos Erkon toimiessa kummina syntyi Kiteen atk-hankkeita tukemaan epävirallinen ohjausryhmä, johon Erkon lisäksi kuuluivat kouluhallituksen pääjohtaja Erkki Aho, Nokian pääjohtaja Kari Kairamo, professori Erkki Kouri ja yhdyshenkilönä kunnanjohtaja Pekka Ikonen. Tämän ryhmän kautta saatiin merkittäviä yhteistyökumppaneita. Esim. Nokian järjestämiin, yleensä hinnakkaisiin atk-koulutuksiin Kiteen opettajat pääsivät maksutta.

Vuosina 1987 – 92 toteutettiin ensimmäinen laaja atk-avusteisen opetuksen kehittämiskokeilu, joka liittyi useisiin aineisiin. Aluksi painotus oli kirjoittamalla oppimisessa, mihin tekstinkäsittelyohjelma avasi uusia mahdollisuuksia prosessikirjoittamisen suuntaan. Vähitellen syntyi ainerajat ylittäviä jopa viikon kestäneitä yhteishankkeita, esim. talvisodan muistovuonna 1989 toteutettu evakkoprojekti. Sen tuotoksia oli paritehtävinä laadittujen kirjoitelmien lisäksi postereita, näytelmä ja haastattelujen litterointina evakkokirjanen. Lehtori Tuula Ranta viehättyi prosessikirjoittamisesta siinä määrin, että teki myöhemmin aiheesta väitöskirjan.

Tietotekniikan hyödyntäminen paisui muutamassa vuodessa niin laajaksi, että opetusministeriö nimesi 1988 Kiteen lukion ”tietotekniikan kehittämiskouluksi” P-K:n läänissä (toisena oli Lieksan lukio). Tämä tarkoitti jonkinlaisena edelläkävijänä olemista ja uusien toimintatapojen levittämistä muihin kouluihin. Samaan aikaan kunnanhallitus virallisti lukion atk-painotteisuuden.

Kehittämiskouluna lukio osallistui lukuisiin kokeiluihin ja kehittämisprojekteihin sekä oman koulun puitteissa että yhteistyössä eri puolilla Suomea toimivien lukioiden kanssa. Laajimpia oli 1995-99 käynnissä ollut Akvaario-hanke, jonka puitteissa toimi kuusi eri aineisiin ja teemoihin liittynyttä projektia. Liioittelematta voidaan sanoa, että 1980-90 -luvuilla Kiteen lukio oli tietotekniikan hyödyntämisessä eturivin kouluja Suomessa.

Laaja liikunta

Lukioille avautui 1980-luvulla mahdollisuuksia tietynasteiseen omaleimaiseen profiloitumiseen. Aktiivisten liikunnan opettajien, ennen muuta Reijo Kohosen työn tuloksena saatiin vuoden 1987 opetussuunnitelmassa normaalien tuntien lisäksi kuusi kurssia koulukohtaista valinnaista liikuntaa. Tämän oppimäärän valinneet saivat saman helpotuksen kielivalinnoissa kuin laajan matematiikan lukijat. Laaja liikunta oli varsinkin poikien suosiossa.

Liikuntapainotus näkyi myös lukiolaisten menestyksenä koulujen välisissä kilpailuissa aina SM-tasoa myöten. Mestaruuksia ja muita mitalisijoituksia saavutettiin sekä yksilö- että joukkuelajeissa. Viimeksi mainituissa varsinkin pesäpallo oli kiteeläisten laji.

Kansainvälisyys

1980-luvun lopulla lukio alkoi avautua kansainvälisyyteen. Muutamia lukiolaisia oli jo aikaisemmin ollut vaihto-oppilaina ulkomailla, useimmiten USA:ssa. Ensimmäinen tänne tullut vaihto-oppilas oli Barbara Davis 1987-88. Sen jälkeen Kiteellä on vuosittain ollut yksi tai useampi ulkomaalainen, ja vastaavasti täältä on lähdetty muualle.

 

 

Keväällä 1988 tehtiin ensimmäinen viikon kestänyt leirikoulumatka Pohjois-Saksaan. Perusteellinen valmistelu oli kestänyt kaksi vuotta. Mukana oli koko II vuosiluokka. Tämän jälkeen eripituisia ja -kokoisia leirikouluja on järjestetty lähes vuosittain eri puolille Eurooppaa, uuden vuosituhannen puolella myös Atlantin taakse.

Syksyllä 1988 lukiossa oli viikon verran vieraina noin 40 hengen ryhmä Saksan Liittotasavallasta, Albertus Magnus Gymnasiumista Bensbergistä, Kölnin kupeelta. Tästä avautui pitkä ja hedelmällinen yhteistyö koulujen kesken. Vuorovuosin vierailivat oppilasryhmät Kiteeltä ja Bensbergistä toistensa kouluissa. Perhemajoitus teki käynneistä todellisen ovenavauksen vieraaseen kulttuuriin. 1990-luvulla tähän kanssakäymiseen liittyi kolmas osapuoli, kun bensbergiläiset vierailivat kiteeläisten kanssa Sortavalan koulussa n:o 6. Sieltä ei voitu järjestää oppilaiden vastavierailua Saksaan, mutta yksi opettaja oli kerran mukana kiteeläisten leirikoulussa Bensbergissä. Yhteistyöketjussa on jonkin aikaa mukana myös Koidula Gymnasium Viron Pärnusta. – Tämän 2000-luvun alkuun jatkuneen Saksan kontaktin primus motorina toimi opettaja Franz-Joseph Daubenbüchel Bensbergistä.

Suomen liittyminen Euroopan Unioniin avasi koululaitokselle uusin kansainvälisen yhteistyön mahdollisuuksia. Sokrates-Comenius -ohjelmaan sisältyen koulut voivat kehittää omia kolmikantaisia hankkeitaan EU-rahoituksella. Kiteen lukiossa kehitettiin 1997 kolmivuotinen NORU -hanke (Nature Observation, Road to Understanding). Ulkomaisina jäseninä siihen osallistuivat Albertus Magnus Gymnasium ja Liceo Classico Statale G. da Vigo Rapallosta Italiasta.

 

Lukuvuoden aloitusjuhla 1990 Sortavalan koulussa n:o 6

 

Syksyllä 1989 avautui uusi kontakti Sortavalaan, maantieteellisesti lähelle mutta henkisesti eksoottisen kauaksi. Kiteen ja Sortavalan kaupunkien yhteistyösopimuksen sateenvarjon alla Kiteen lukio ja Sortavalan koulu n:o 6 solmivat oman yhteistyösopimuksen. Jo kevätlukukaudella pieni oppilasryhmä oli leirikoulussa naapurikaupungissa, ja syksyllä tuli vastavuoroisesti ryhmä Kiteelle. Tänne tuli myös varsinaisiksi oppilaiksi venäläisiä nuoria, sekä maahanmuuttajia että Sortavalassa asuvia. Monet heistä suorittivat täällä ylioppilastutkinnon. – Molemminpuoliset vierailut koulujen kesken jatkuivat vilkkaina toistakymmentä vuotta, kunnes lähialueyhteistyö arkipäiväistyi ja olosuhteet muuttivat molemmilla puolilla.

Rakenteet muuttuvat

Valtiovalta oli vihdoin tajunnut, ettei kouluneuvostouudistus täyttänyt siihen kohdistuneita odotuksia. Niinpä 1985 lakkautettiin sekä koulu- että vanhempainneuvostot, ja tilalle perustettiin uusi johtokunta. Siihen tuli myös oppilaiden edustus.

Samalla poistuivat tiukat ryhmäjakosäännöt. Koulu sai vapauden itse päättää, minkä kokoisia opetusryhmiä perustetaan. Rajoittavaksi tekijäksi tuli tuntikehys eli se vuotuinen viikkotuntien määrä, jonka opettamiseen saa rahaa. Uusi vapaus oli mieluinen, mutta sittemmin ylläpitäjä huomasi, että kehystä pienentämällä voi myös kätevästi saada säästöjä.

Oppilaille ja huoltajille tervetulleita uudistuksia olivat maksuttomat koulukyydit 1985 sekä maksuton ruoka ja lukukausimaksujen poistaminen 1987. Näitä raha-asioita tosin vatuloitiin seuraavina vuosina moneen kertaan. Koulukyytien omavastuuosuutta muuteltiin 5 ja 10 kilometrin välillä, kunnes ne lopulta siirtyivät Kelan hoitoon. Ruoka- ja lukukausimaksujen sijaan Kiteen valtuusto päätti 1993 alkaa periä 500 markan suuruista vuotuista koulutuksen järjestämismaksua, mutta sen mahdollistanut säädös peruutettiin ennen kuin rahoja ehdittiin periä.

Lukuvuoden 1989-90 lukio työskenteli pölyssä ja melussa, kun rakennusta remontoitiin samassa yhteydessä kun sen kylkeen rakennettiin kansalaisopiston tilat. Näkyvin parannus oli yhteiskäytössä oleva auditorio sekä uusi opettajien huone. Sen sijaan kaivattuja opettajien työskentelytiloja ei saatu. Joka tapauksessa lukio sai nyt siihenastisen toiminta-aikansa parhaat tilat.

Luokaton lukio

1900-luvun jälkipuoliskon lukiouudistuksen huipuksi muodostui uusi opetussuunnitelma 1994 ja sitä toimeenpantaessa luokaton lukio 1995. Nyt opetussuunnitelma oli kirjoitettava alusta loppuun jokaisessa koulussa. Mallitekstiä ei annettu, vain tuntijako ja yleiset perusteet tulivat uudelta opetushallitukselta. Oli luotava ja kirjoitettava näkyviin koulun arvopohja, sen perusteella määriteltävä toiminta-ajatus, yleiset ja ainekohtaiset tavoitteet sekä arviointi.

Prosessi oli koko opettajakunnalle työläs ja haastava, se kesti toista vuotta. Työhön vedettiin mukaan myös vanhemmat ja opiskelijat. Valmis suunnitelma kulki hyväksyttävänä koululautakunnassa ja vahvistettavana lääninhallituksessa. Tulokseen oltiin yleisesti tyytyväisiä.

Kiteen lukion toiminta-ajatus:

Kiteen lukio on avoin, virikkeellinen ja innostava, laaja-alaiseen yleissivistykseen tähtäävä oppimiskeskus, jossa opiskelijat kasvavat tasapainoisiksi, koulutusyhteiskunnassa selviytyviksi korkeakoulukelpoisiksi aikuisiksi.

Luokattomuus tarkoitti sitä, että jokainen opiskelija sai edetä omaa tahtiaan, suorittaa lukion 2 – 4 vuodessa. Ainoa kiinteä ryhmä oli entisten rinnakkaisluokkien tapaan muodostettu ohjausryhmä. Näitä ei voitu enää kutsua vuosiluokiksi, vaan ne nimettiin aloitusvuoden mukaan: 95 A, 95 B jne.

Myöskään yhteistä lukujärjestystä ei enää ollut, vaan jokainen opiskelija laati omansa valintojensa pohjalta. Rungoksi annettiin koulun kurssijärjestys ja tuntikaavio. Opiskelijat saivat entistä laajemman mahdollisuuden valintoihin aineiden sekä niiden yhteisten, syventävien ja soveltavien kurssien välillä. Vain minimit oli määritelty. Käytännössä hajonta muodostui suureksi. Lukion ja yo-tutkinnon voi nyt läpäistä kevytohjelmalla rimaa hipoen tai sitten ahmia ennennäkemättömän suuren kurssimäärän. Oma vastuu kasvoi.

Alkuhämmennyksen jälkeen opiskelijat oivalsivat järjestelmän soveltamisen pian. Opettajille se oli pitemmän pähkäilyn takana.

Koeviikko

Vuonna 1995 otettiin käyttöön luokattomuutta täydentävä koeviikkojärjestelmä. Sen mukaan jakson kaikki kokeet keskitetään viimeiselle viikolle, yksi per päivä. Muuta opetusta ei silloin ole. Näin pääosa jaksosta rauhoitetaan opetukselle, ilman että jonkin aineen koe häiritsisi muiden aineiden opetusta.

Kurssimuotoinen, luokaton jakso-opetusta noudattava, opiskelijoille laajat valintamahdollisuudet antava lukio koeviikkoineen oli ainutlaatuinen koko maailmassa. Järjestelmää saatiin ahkerasti selittää kansainvälisissä kontakteissa, leirikoulumatkoilla ulkomailla ja täällä vieraileville ryhmille. Opiskelijoiden mielestä järjestelmä oli hyvä. Oppilaanohjaukselle se kuitenkin asettaa suuret vaatimukset.

 

C. Uuden vuosituhannen haasteet

Homehtunut koulu

Koko suurten rakennemuutosten ajan koulua johtanut rehtori Heikki Pirinen jäi eläkkeelle syksyllä 2001. Uuden rehtorin Leevi Norrenan johdolla lukion jatkoi uudelle vuosituhannelle. Norrena vaihtoi kuitenkin työpaikkaa 2004, ja parin seuraavan lukuvuoden ajan oli vetovastuussa koulun pitkäaikainen, kokenut opettaja Sirpa Ruhanen. Hänen jäätyään eläkkeelle 2006 tuli uudeksi rehtoriksi Kyösti Värri.

Värri joutui heti alkuun melkoisen ongelman eteen. Rakennuksessa oli jo vuosikymmenen ajan ounasteltu sisäilman epäterveellisyyttä. Kesällä 2006 uudistettu ilmastointikaan ei korjannut asiaa. Tarkemmissa tutkimuksissa todettiin rakennuksessa niin vakavia kosteusvaurioita, että se sai purkutuomion.

Niinpä lukio joutui kolmeksi vuodeksi evakkoon, hajasijoitukseen Arppen kouluun, Huvikeskukseen ja entiseen kaupparakennukseen Kuikantielle. Koko 1967 rakennettu talo purettiin ja tilalle rakennettiin uusi. Samalla 1990 valmistuneet kansalaisopiston tilat remontoitiin. Näin saatiin 2010 käyttöön uudet tai kokonaan uudistetut tilat kalusteineen. Suunnittelussa oli tehty moderneja ratkaisuja ja välineistö edusti uusinta teknologiaa.

Sisällöllistä säätämistä

Opetussuunnitelmien elinikä on muuttuvassa maailmassa lyhentynyt noin vuosikymmeneen. Vuonna 2005 käyttöön otettu suunnitelma pysytti kurssimuotoisen luokattoman lukion rakenteen entisellään. Opintojen ohjauksen osuutta lisättiin.

Yo-koe muuttui siten, että vain äidinkielen koe on pakollinen, muut – vähintään kolme – kokelas saa valita vapaasti. Reaalikoe muuttui ainekohtaiseksi, suorituspäiviä on kaksi. Seuraava suuri muutos toteutunee 2010-luvun jälkipuoliskolla, kun käsin kirjoittamisen tilalle tulee tietokoneella tehtävä suorittaminen.

Atk:n käyttö opetuksessa lisääntyy edelleen. Useimmissa aineissa on saatavilla digitaalisia, verkossa olevia  oppimateriaaleja, joilla painettu kirja voidaan korvata.

Oppilaitosyhteistyö

1990-luvun lopulla alettiin Kiteen ja Tohmajärven toisen asteen oppilaitoksissa suunnitella opintoja koskevaa yhteistyötä. Tähän tuli myös lakisääteinen velvollisuus 1999. Kurssimuotoisessa lukiossa oli opiskelijalle tullut mahdolliseksi sisällyttää tutkintoon kursseja myös muista oppilaitoksista. Kiteen ja Tohmajärven lukiot, Keski-Karjalan kansalaisopisto, Ammattiopiston Kiteen yksiköt, Keski-Karjalan musiikkiopisto ja Kiteen ev. kansanopisto ryhtyivät neuvottelemaan ristikkäisen kurssitarjonnan mahdollistamisesta. Prosessiin saatiin ohjausapua opetushallituksen tuella. Muutamat lukion opiskelijat suorittivat eräitä kursseja toisessa oppilaitoksessa vuosituhannen vaihteessa.

Vuosituhannen vaihduttua yhteistyössä edettiin, niin että opiskelijat vaivat mahdollisuuden suorittaa samanaikaisesti sekä yo-tutkinto että ammatillinen tutkinto käyttäen hyväksi kummassakin oppilaitoksessa suorittamiaan kursseja. Kaksoistutkintoja on suoritettu jo jonkin verran.

Jo 1900-luvun puolella muutamat aikuiset suorittivat yo-tutkinnon Kiteen lukiossa siten, että opiskelivat kansalaisopistossa lukioaineita. Jossakin määrin he osallistuivat käytännössä lukion tunneille, virallisesti kansalaisopiston nimissä. Vuonna 2005 lukio aloitti virallisesti aikuislinjan helpottaakseen tämäntapaisen opintopolun käyttämistä. Kun lukio ja kansalaisopisto 2013 liitettiin saman rehtorin johtoon, oppilaitosten yhteistyö syveni entisestään.

 

B. MUISTELMIA

 

Koulukeskus -sivulle