Muljulan koulu

A. HISTORIATIETOA MULJULAN KOULUSTA

Opettaja Elina Kortekankaan juhlapuhe koulurakennuksen 50-vuotis- ja Muljulan kylän koulutoimen 60-vuotisjuhlassa (lyhennelmä)

Pekka Kuosan talossa maanviljelijä Kaarlo Helmisen puheenjohdolla vuonna 1922 kokoonnuttiin päättämään oman koulun saamiseksi kylälle. Muljula kuului Piimäjärven koulupiiriin, mutta kokouksen ajatuksena oli saada oma koulupiiri Muljulan ja Hovinsalon kylille. Koulumatkat Piimäjärvelle olivat myös liian pitkiä. Kirjelmä kokouksen päätöksestä lähetettiin alueen kansakoulujen tarkastajalle Sortavalaan. Uhkauksena oli jopa lasten jääminen pois opetuksesta, mikäli omaa koulupiiriä ei saataisi.

Kahden vuoden kuluttua lähetettiin kunnanvaltuustolle anomus opetustyön aloittamisesta kylällä vuokratalossa, kunnes oma koulurakennus saataisiin. Kylälle oli jo valittu koulun johtokunta. Ajoittain tunteita kiihdyttäneissä kokouksessa päädyttiin Muljulan, Piimäjärven, Särkijärven ja Hammaskallion edustajien kanssa hakemukseen kunnanvaltuustolle opetuksen aloittamisesta Muljulan kylällä. Eniten tukea kylä sai Särkijärveltä, jonne 1914 perustetun Piimäjärven koulupiirin oppilaat siirtyivät 1925. Särkijärven koulu toimi vuoteen 1966. Näitten kylien alueella oli siis kaksi koulua.

Koulu aloitti 1.10.1926 Juho Savolaisen vuokratiloissa. Ensimmäinen opettaja oli Maria Tikkanen. Koulu oli 4-luokkainen yläkoulu, mutta 1.-luokkalaisille oli annettu jo ylimääräistä opetusta syksyllä kuukauden verran. Vaikka oppivelvollisuuslaki määräsi kaikki lapset opintielle, sitä ei kaikissa suhteissa noudatettu.

Jo vuosina 1926-27 oli oman koulurakennuksen saaminen talousarviossa, mutta vasta 1934 alettiin katsoa sopivaa koulupaikkaa. Koulun paikaksi valittiin kunnan omistama Ylä-Pihan läheinen pelto. Akseli Branderin arvovallalla hanke lähti etenemään. Tehtiin teknisiä ratkaisuja, kaivon rakentaminen, tien tekeminen Piimäjärvelle ja koulualueen muiden tarvittavien rakennusten suunnittelu. Koulutyö jatkui kuitenkin edelleen vuokratiloissa , nyt Juho Musikan tiloissa, kunnes rakennusvuoden 1937 jälkeen seuraavana vuonna pastori Artturi Tuomisalo vihki koulun.

Rakentamisessa kaikki ei onnistunut täydellisesti. Työn jäljessä oli moitittavaa ja kustannusarviota jouduttiin tarkentamaan. Kunnostustöitä jouduttiin tekemään talvisaikojen kylmyyden vuoksi. Loppujen lopuksi tulos oli hyvä; koulu oli ensimmäinen syrjäkylien kivikoulu ja sijaitsi korkealla mäen päällä. Maisema Orivedelle ei olisi voinut olla parempi. Kivikoulun etu tuli myös pian konkreettisesti esille sattuneen tulipalon myötä. Puurakenteinen olisi palanut kokonaan – nyt vauriot jäivät vähäisiksi. Yhtenä ongelmana oli oman kaivoveden saaminen. Lopulta saatiin 115 m syvä kaivo, jonka veden laatu täytti käyttövaatimukset. Sähköt koululle saatiin 1955.

Koulu oli 2-opettajainen, mutta suuren oppilasmäärä takia saatiin kolmas virka 1947. Helpotusta toi Hovinsaloon perustettu uusi koulupiiri v.1948 ja Piimäjärvelle Muljulan koulupiirin alainen 1-3 luokkien opetus vuokratiloissa. Oppilasmäärät vaihtelivat 50-luvun lopun 78:sta 70-luvun alun 16:een. Tällöin oli suunnitelmia Muljulan ja Taipaleen koulujen yhdistämisestä, jolloin uusi koulu rakennettaisiin Tolosenmäkeen. Tästä kuitenkin luovuttiin ja koulua peruskorjattiin 1970-luvun alussa ennen peruskouluun siirtymistä 1973. Opetustiloja muunneltiin, saatiin uudet wc-tilat oppilaillekin, lämmitysjärjestelmän uusiminen ja vielä opettajille oma opettajainhuone. Koululla toimi myös kiertävä päiväkoti, jolle järjestyi myös omat tilat.

Kylätoimikunnan merkitys oman koulun puolesta oli merkittävää. Vaikka kunnollisia sisäliikuntatiloja ei ollut, kyläläisten toimesta kunnostettiin hieno urheilukenttä ja koulupihan muukin kaunistaminen oli vanhempien työn tulosta. Heidän ansiostaan koululle hankittiin sankarivainajien muistolaatta.

Keskeytyksiä koulutyössä tuli talvisodan aikaan. Se oli suljettuna 1.12. -39 – 21.5. -40.

Muljulan koulun opettajina ovat olleet:

Maria Tikkanen, Elma Laitinen, Toivo Eronen, Aino Pönkänen, Elisabet Saikkonen, Paavo Kontkanen, Helmi Lagström, Janne Hakulinen, Matti Osmoviita, Kalervo Kolari, Eevi Kolari, Aimo Lehikoinen, Sylvi Lehikoinen, Niilo Tietäväinen, Inkeri Heinonen, Aino Julkunen, Helmi Hännikäinen, Pentti Lautala, Pirkko Mattila, Anna-Liisa Sormunen, Salme Matikainen, Eini Jaatinen, Esa Räsänen, Kauko Uutela, Liisa Naakka, Ritva Selin, Arvo Sihvonen, Irja Suomalainen/Utunen, Pekka Oksanen, Eero Kortekangas, Elina Gröhn/Kortekangas, Maija Savolainen, Jukka Solonen, Pentti Harinen, Sairi Piiparinen, Osmo Leppänen, Ritva Perho, Eija Pakarinen, Sylvi Piroinen

Lyhyitä sijaisuuksia ovat hoitaneet: Tyyne Toropainen, Mirjam Sivonen, Kaija Kuittinen, Liisa Nykänen ja Ari Hakulinen

Hovinsalon koulupiirissä toimineita opettajia: (itsenäinen koulupiiri)

Tyyne Toropainen
Maija Vuorjoki

Piimäjärven koulun opettajia: (Muljulan koulupiirin aikaan)

Tyyne Toropainen
Liisa Naakka
Maija Savolainen

Tyttöjen ja poikien käsityön ohjaajia:

Allan Hiltunen, Pekka Mononen, Juho Musikka, Aulis Multanen, Jalmari Mattila, Reino Hiltunen, Terho Rouvinen, Tyyne Toropainen, Tuovi Laasonen, Ester Laasonen, Hilkka Musikka

Koulun johtokunnan puheenjohtajat:

Kaarlo Helminen, Allan Hiltunen, Aarne Hiltunen, Juho Musikka, Fanni Silvennoinen, Onni Toropainen, Veikko Laasonen, Juho Konttinen, Esa Pykäläinen, Terho Rouvinen, Aaro Toropainen, Kaija Ilvonen, Eila Hukka, Merja Haakana, Sinikka Musikka ja Eero Ikonen

Johtokunnan jäseninä on lisäksi näinä vuosina ollut yli 40 oppilaitten vanhempaa

Koulun vahtimestarit, keittäjä-siivoojat ja talonmiehet:

Toivo Pakarinen, Heikki Multanen, Iida Berg, Kerttu Multanen, Mirjam Laasonen, Aino Muttonen, Anna Multanen, Kirsti Multanen, Hilda Haakana, Liisa ja Eino Eerikäinen, Hilkka ja Pentti Holopainen, Seija ja Tauno Muttonen, Aino ja Tauno Muttonen, Paula Vänttinen, Vieno Ikonen, Raili Paakkunainen, Arja Lievonen

Vuokratiloissa pesijöinä: Iida Hukka, Aino Hokkanen, Hanna Kähkönen. Suorittivat lattioiden pesun joka toinen viikko. Tällöin lämmityksestä, lakaisusta ja pölyjen pyyhkimisestä huolehtivat opettajat ja oppilaat – järjestäjät.

Arkistotietoa myöhemmistä ajoista

Koulujen luonteeseen kuului suuntautuminen vanhempiin ja kylään päin. Monet tapahtumat lukuvuoden aikana  virkistivät kylän toimintaa. Koulu oli hakemuksesta antanut tiloja järjestöjen käyttöön. Yhteistä vanhempien , oppilaiden ja koulun kanssa olivat perinteiset juhlat, jonne koko kylä kokoontui. Muita tapahtumia olivat esim. talvella liikuntapainotteiset koulupäivät, joihin myös vanhemmat saivat osallistua. Suuri kylän ponnistus olivat koulun 50-vuotisjuhlat 1987. Esko Toropainen ja op. Osmo Leppänen työryhmänä organisoivat juhlan pääpuitteet.

Koulun opetukseen kuului myös ”työpaikkatutustuminen” mm. navettaan, sikalaan, hevos- ja lammastilalle, moottorikorjaamolle ja kevään luokkaretket, joihin varoja kerättiin erilaisilla tempauksilla. Koulukuljetuksia jouduttiin järjestämään pitkämatkalaisille. Hovinsalon ja Piimäjärven suunnasta 80-luvulta lähtien bussit toivat ja veivät koululaisia. Myöhemmin kuljetuksia tuli Taipaleen alueelta.

Koulujen johtokunnilla oli merkittävä tehtävä opetustyön toteutumisessa. Sillä oli omaa päätäntävaltaa ja toimi myös tiedon välittäjänä valtuuston, koululautakunnan ja kouluväen kanssa. Johtokunta päätti mm. kouluruokailutilaukset ja liikkeet, jotka tarjousten perusteella valittiin toimittamaan ruokatarvikkeet. Useamman kerran vuodessa kokoontunut johtokunta hyväksyi elintarvikkeiden lisäksi vuotuiset työsuunnitelmat, sijaisten hankkimisen ja mm. esityksen koululautakunnalle uudesta opettajasta. Muljulassa johtokunta joutui puuttumaan liikennejärjestelyihin koulun lähellä, joka koettiin vaaralliseksi. Aikanaan nämäkin saatiin kuntoon. Johtokunta teki lapsia ajatellen päätöksen hankkia pyöräilykypärät koululaisille 1990-luvun paikkeilla.

Kun puulämmityksestä siirryttiin öljylämmitykseen, vapautuneesta puuvarastosta kunnostettiin tilat kiertävään päiväkotiin. Johtokunta hoiti myös entisen keittolan muuton ruokailutilaksi. Muitakin huonejärjestelyjä tehtiin. Talkoilla kunnostettiin koulun pihaa 1993.

Kaupungin koululautakunta esitti 1993 uutta koulupiirijärjestystä, jonka johtokunta hyväksyi.

Samana vuonna tuli käyttöön koulukohtainen opetussuunnitelma. Väliarvostelu mahdollistui. Siinä arvioinnin menestymisestä suorittivat opettaja ja kukin oppilas. Perinteiset todistukset kuitenkin säilyivät. Alkoi kuitenkin ilmetä epäilyjä jatkosta pienenevän oppilasmäärän takia. Sen vuoksi johtokunta aktivoi toimintaa: tietotupatoiminta myös kyläläisille, aamu-ja iltapäiväkerhot, vanhusten ruokapalvelu, päivähoito kahtena päivänä viikossa ja esikoulua kolmesti viikossa. Koulusta pyrittiin tekemään kokonaisvaltainen kylän toimintakeskus.

Kuuluisuuteen pääsi Muljulan  LULEKO-projekti = luontoleirikoulu. Koulukohtaisen opetussuunnitelman mukaan tämä sisälsi 11 erillistä toimintaa. Tämän onnistumiseen vaikutti asiaan vihkiytynyt johtokunta Eero Ikosen johdolla ja puitteita mahdollisti läheinen monimuotoinen luonto ja luonto-ja eräpolku. Ympäristökasvatus mahdollistui tämän mallin mukaan muissakin kouluissa.

Vuosituhannen vaihtuessa tulivat voimaan uudet ohjeet oppilaan arvioinnista ja koulun järjestyssäännöt.

Oppilasmäärien jatkuvasti laskettua käytiin neuvotteluja Taipaleen koulun kanssa tulevaisuudesta, mutta uusia ratkaisuja ei tehty.

Opettajina 80-luvulla olivat Elina Kortekangas ja Osmo Leppänen sekä myöhemmin vielä Marjo Kokkonen (Niskanen) ja Kyösti Havukainen.

Sivistyslautakunnan kouluverkkoselvityksessä 18.5.2005 päätettiin lakkauttaa 1.8.2006 Muljulan koulu. Saman kohtalon koki samalla päätöksellä Heinäjärven koulu.
 

B. MUISTELMIA

 
Koulusivujen alkuun

Loukunvaaran koulu

A. HISTORIATIETOA LOUKUNVAARAN KOULUSTA

Kiertokoulua oli pidetty Loukunvaarassa ennen varsinaisten koulujen tuloa kylille Viljo Tarkkosen, Heikki Kettusen ja Rasilan talossa. Naapurikouluissa loukunvaaralaiset kävivät ennen oman koulupiirin saamista. Eniten kävijöitä oli Kiteenlahden koulussa, jonne kuitenkin kylän keskeltä oli matkaa seitsemän kilometriä. V.1945 Kiteenlahden alaluokan oppilasmäärä nousi niin suureksi, että sinne olisi saatu perustaa uusi opettajan virka. Kiteenlahden silloinen koulun johtaja Veijo Kokko järjesti asian niin, että Rasilassa opettaja Anna-Liisa Nuutinen piti vuoden alaluokkien opetusta. Hallinnollisesti se oli osa Kiteenlahden koulua. Loukunvaaralaiset alkoivatkin sen jälkeen puuhata kylälle omaa koulua.

Mv. Santeri Harakan ansiosta saatiin kyläläisten allekirjoittama anomus kunnan päättäjille. Kansakoululautakunta perehtyi huolella anomukseen ja mm. mittautti anomuksessa olevien koululaisten ilmoittamat koulumatkat ja oppilasmäärän. Todettuaan mainitut asiat totuudenmukaisiksi ja edellytykset oman koulun perustamiseen olivat olemassa. Kansakoululautakunta päätti aloittaa supistetun kansakoulun toiminnan 1.8.1946. Johtokuntaan valittiin Heikki Tarkkonen, Heikki Juvonen, Pekka Luukkonen, Eino Hakulinen, Santeri Harakka ja Hilma Pirinen. Kunnan valtuusto päätti kokouksessaan 30.12.1946 supistetun koulun muuttaa ”täydelliseksi kouluksi”. Oman koulupiirin kunnanvaltuusto hyväksyi 29.9.1948.

Ensimmäisessä koulun johtokunnan kokouksessa 14.7.1946 julistettiin väliaikaisen opettajan virka haettavaksi. Toisessa kokouksessaan se valitsi virkaan Anna-Liisa Nuutisen ja käsityön ohjaajaksi Eino Björnin. Koulu aloitti toimintansa Simo Nuutisen talossa. Aluksi pidettiin alakoulua kuusi viikkoa ja keväällä sama määrä. Yläkouluopetusta 23.9. lähtien vuodessa annettiin 28 viikkoa. Jatko-opetusta oli yhteensä sata tuntia. Oppilaita alakoulussa oli 25, yläkoulussa 29 ja jatkokurssilla 12.

Alakoulu toimi omassa koulupiirissään edelleen Simo Nuutisen talossa seuraavat neljä vuotta ja vuoden sen jälkeen Heikki Hakulisen talossa ns. Suurella Aholla. Yläkoululle oli saatu tilat Kankaalasta, jossa koulua käytiin syksyyn 1953 saakka. Poikien käsitöitä pidettiin sekä Björnillä että Kankaalassa. Opettajille kunta oli vuokrannut asunnot Rasilasta ja Erkki Burmannilta.

Oman koulurakennuksen hankkimiseksi johtokunta esitti kunnanvaltuustolle jo 6.2.1947, että asiaan ryhdyttäisiin mahdollisimman pian. Suunnitelmassa oli koulurakennus, jossa on kaksi luokkahuonetta sekä veisto-ja voimistelusali, koulukeittola, kirjasto, kerhohuone ja asunnot kahdelle opettajalle ja vahtimestarille. Ryhdyttiin suunnittelemaan koulutontin paikkaa, tekemään rakennussuunnitelma ja hankkimaan tontille lääkärin lausunto. Kunta hankki kahden hehtaarin suuruisen tontin Harakan perheeltä 145 000 mk kauppahinnalla. Tontille rakennettiin ensin kaivo. 1952 talousarvioon saatiin määrärahat ja sen jälkeen tehtiin päätös rakennuspiirustuksista. ”Leistein”-malliset tyyppipiirustukset hylättiin ja päädyttiin koulumalliin, jollainen tulee Lehtolaan ja Kontiolaan. Kouluhallitus vahvisti kunnalta saamansa suunnitelman ja rahoitusehdotuksen. Pääurakoitsijana oli kiteeläinen Uuno Kainulainen. Koulu maksoi vähän yli 18 milj. markkaa. Rakennuksen valmistuttua koulutyö uusissa tiloissa alkoi 21.9.1953 ja vihkiäiset pidettiin 13.12. 1953.

Kansalaiskoulu aloitti v. 1958 kirkonkylässä. Jatkokouluopetus kyläkouluilla loppui.

Peruskoulu alkoi 1973. Entiset johtokunnat saivat väistyä, ja tilalle tulivat kouluneuvostot. Ne oli koottu kunnanvaltuuston nimeäminä. Kuitenkaan niillä ei ollut samanlaista valtaa tai vastuuta. Koulut suuntautuivat nyt entistä enemmän ulospäin. Peruskoulun periaatteen mukaan koulun ja kodin välinen yhteistyö koettiin arvokkaaksi. Peruskoulun käsikirjan mukaan kouluneuvoston kuului tiedottaa kouluun liittyvistä asioista huoltajille. Loukunvaarassa pidettiin äitienpäivä- ja joulujuhlia. Vanhemmat osallistuivat erilaisiin talkoisiin, joiden tuloilla hankittiin koululle televisio. Samoin järjestettiin vanhempain kokouksia ja avoimien ovien päiviä. Yhteisiä liikuntapäiviä vietettiin etenkin talvella hiihtäen.

Koulutarviketilaukset ja keittolan tarvikkeet hoitivat opettajat ja keittäjä. Tehtävään nimettiin vuosittain toinen koulun opettaja. Entistä taloudenhoitajaa kouluneuvostossa ei ollut. Kouluneuvoston kokouksiin oli nimetty myös kunnanhallituksen edustaja. Ensimmäinen edustaja oli Aarne Pirinen. Puheenjohtajaksi valittiin Senja Burman. Kokousten pöytäkirjat olivat varsin lyhyitä, koska koulujen asioita johdettiin monelta osin keskitetysti koululautakunnasta käsin. Vuoden aikana tarvitsi kokoontua muutaman kerran. Käsiteltiin vanhempien ja koulun yhteistyötä ja hyväksyttiin koululautakunnalle lähetettävät vuotuiset raportit.

Kuitenkin kouluneuvosto puuttui moniin itse koulua koskeviin asioihin. Näitä olivat koulun pihan ja tontin raja-aidan kunnossa pitäminen. Samoin raportoitiin koulurakennuksen kunnosta ja puutteista. Koulupiirirajoihin otettiin kantaa. Kun oppilasmäärään tuli muutoksia ja oppilasennuste ei ollut toiveita herättävä, haluttiin keskustelua paitsi omasta koulusta, myös Kiteenlahden ja Säyneenkylän tilanteesta. Vuosille 1974 – 81 oppilasmääräennuste 1-luokille oli 1-3 koululaista. Tämän johdosta lähetettiin Kouluhallitukselle kirje koskien juuri Kiteenlahden uuden koulun vaikutusta omaan kouluun. Koulun oma kirjasto lakkautettiin, koska koulun pihassa kävi säännöllisesti kunnan kirjastoauto.

Vanhempainilloissa käsiteltiin uuden oppilasarvostelun perusteita. Samoin niihin kutsuttiin alansa ammattilaisia. Rehtori Heikki Pirinen kävi esittelemässä peruskoulun periaatetta. Samoin oppilashuollosta keskusteltiin. Terveyspuolen henkilöitä kävi myös kertomassa omasta tehtävästään koulussa.

Vuonna 1983 koulu muuttui kolmiopettajaiseksi. Selkueelta kuljetettiin oppilaita Loukunvaaran kouluun, koska kirkonkylän koulu oli täysi. Kun Hutsin koulu valmistui, Selkueen koululaiset meni -vät tähän lähikouluun. Säynejärven koulun lakkaamisen v. 1993 jälkeen alueen oppilaat siirtyivät Loukunvaaraan. Ryhdyttiin yhteistyöhön Kiteenlahden koulun kanssa. Muutos kaksiopettajaiseksi mahdollistui yhdysluokkien muodostamisella. Kaikilla opettajilla oli kaksi luokkaa. Nämä yhdysluokat muodostuvat 1-2 lk, 3-4 lk ja 5-6lk. Jako koulujen välillä tapahtui niin,että alkuopetus (1- 2lk ) oli molemmilla kouluilla, 3-4 – luokat olivat vain Loukunvaarassa ja 5-6-luokat vain Kiteenlahdessa. Kiteenlahden ja myös Loukunvaaran koulu remontoitiin. Koulurakennukset sijaitsivat noin neljän kilometrin päässä toisistaan.

Englannissa oli ystävyyskoulu St.James Primary School, jonka kanssa tehtiin tuttavuutta vierailuilla kummallakin koululla. Loukunvaarasta käytiin Englannissa, johon rahoitusta saatiin hienolla tavalla. Johtokunnan matka- ja kokouspalkkiot siirrettiin oppilasrahastoon. Koulun 12 oppilasta vieraili opettajan kanssa ystävyyskoulussa toukokuussa 1996. Varmasti hieno kokemus!

Muunkinlaista retkeilyä tehtiin, tosin pienimuotoisemmin. Käytiin Joensuussa katsomassa koulunäytöksenä ”Ronja ryövärintytär” ja samalla retkellä uitiin Joensuun uimahallissa, Vesikossa.

Vanhempien ja kodin yhteistyötä korostettiin. Vanhemmat olivat halukkaita toimimaan lastensa ja kyläkoulun puolesta. Yhtenä toiminnan kohteina oli koulun ympäristö, jota useasti kunnostettiin talkootyönä. Kylätoimikunta palkkasi koululaisten iltapäiväkerhoon vetäjän.

Vuosituhannen lopussa kouluihin tuli uusi, mullistavakin keksintö – ATK-opetus. Laadittiin ohjeet, kuinka tämä sisällytetään opetukseen. Nythän tätä pidetään selviönä, mutta 20 vuotta sitten nollatilanteesta lähteminen niin opettajilla, kuin oppilailla oli ”haasteellista”. Opettajia koulutettiin tekniikan saloihin ja nyt tietokone on osa opetusjärjestelmää.
Järjestettiin myös esikouluopetuksen saaminen.

Koulu yhdistettiin hallinnollisesti Kiteenlahden kouluun kokonaan v.2001. Opetus Loukunvaarassa päättyi 2003. Jouduttiin järjestämään koulukuljetuksia. Matka Kiteenlahden koululle oli kuitenkin siedettävä. Kiteelle jäi seitsemän toimivaa alakoulua. Tämän jälkeen Loukunvaaran kouluhistoria on Kiteenlahden koulun historiaa muuttuen sekin monivaiheisen Kiteenlahden koulun lakkauttamisen myötä v.2006 keskikaupungin koulujen toiminnaksi.

Opettajina koululla ovat olleet Anna-Liisa Nuutinen, Raimo Pöri, Pentti Vartiainen, Anneli Virsunen, ?, Salme Pirinen, Jouko Ylhäinen, Riitta Honkanen, Susanna Hurskainen, Jukka Melasaari, Olli-Heikki Toropainen. Lisäksi kiertävänä englannin opettajana oli Eeva Rautiainen, erityisopettajana Pekka Nyman ja musiikin tuntiopettajina Kirsti Nortia-Holopainen ja Risto Hirvonen.

Loukunvaaran koulun alaluokan oppilaat 1962. Opettaja on Anneli Virsunen.

B. MUISTELMIA

Pirkko Makkosen o.s. Hirvosen kertomuksen perusteella kirjoitti Heikki Pirinen

Hirvipeijaiset ja muuta kylän toimintaa Loukunvaaran koululla

Syksyllä 1962 pidettiin Loukunvaaran Erän ensimmäiset hirvipeijaiset Loukunvaaran koululla. Metsästäjät olivat tuoneet reilusti tuoretta hirvenlihaa ja sen lisäksi maksaa lihasopan aineksiksi. Koulun keittäjä Pirkko Hirv onen puhuttiin sopankeittäjäksi, ja Björnin Liisa-emäntä tuli kumppaniksi. Etukäteen arveltiin, että väkeä tulisi sopalle runsaasti.

Iltakuudelta kaiken piti olla valmiina. Emännät ryhtyivät työhön mielestään hyvissä ajoin. Sellaisen soppamäärän keittämisestä ei kummallakaan ollut aikaisempaa kokemusta. Lihat pantiin muuripataan kiehumaan. Ihmeteltiin syntyvän vaahdon määrää, siitä ei näyttänyt tulevan loppua. Ja vesi muuttui aivan mustaksi. Lihoista irtosi vielä niin paljon verta, että ei auttanut muu kuin kaataa keitinvesi maahan ja aloittaa homma alusta. Jännitti että saadaanko keitto ollenkaan valmiiksi kuuteen mennessä.

Mutta saatiinhan se, lihat kypsyivät, samoin maksa ja tietysti perunat. Koululle lappasi väkeä solkenaan, laskettiin kaikkiaan 300 ruokailijaa. Keittoa riitti ja jäi vielä ylikin, seuraavana päivänä koululaisille ateriaksi.

Peijaisten jälkeen alkoi siivous. Nuoria miehinä jäi talkoisiin ja valmista tuli. Keittäjää arvelutti vähän, että mitähän yläkerrassa asuva opettaja tuumaa myöhään yöhön jatkuvasta kolistelusta koulun puolella. Opettaja Oili Murenia tulikin alas. Pelättiin jo nuhtelua, mutta hän sanoikin että tulkaahan tuonne yläkertaan. Teillä on varmaan jo nälkä, minä olen laittanut teille vähän iltapalaa. Mentiin hänen kotiinsa, ja siellä oli pöytä koreana. Näin hienosti päättyi peijaispäivä.

Mutta aamulla alkaisi koulu, ja kaikki pulpetit olivat jääneet yläluokkaan, johon saatiin yhdistetyksi veisto- ja liikuntatila. Keittäjän tehtäviin kuuluivat kyläkouluilla myös talonmiehen hommat. Niinpä Pirkko-keittäjä alkoi yöllä yksin raahata pulpetteja paikoilleen. Ne olivat siihen aikaan kahden istuttavia, penkki ja pöytä yhtä kiinteää rakennetta. Aamuyöllä paikat olivat valmiina uutta koulupäivää varten.

Lienevätkö tapahtumat menneet oppilaiden mukana johtokunnan puheenjohtajan tietoon. Seuraavana päivänä Hannes Tarkkonen tuli kyselemään Pirkolta, että ehditkö ollenkaan viime yönä nukkumaan. Kyllä minä hetken torkahdin, tämä vastasi. Ja olihan aamu vähän tavallista helpompi, kun koululaisten ruoka oli jo valmiina. Hannes pahoitteli yötyötä ja vakuutti, että tämä ei tule toistumaan. Eikä sitten toistunut.

Muutenkin uusi koulutalo oli ahkerassa käytössä iltaisin ja viikonloppuisin. Opettajien pitämä opintokerho toimi vilkkaasti, samoin 4H-kerho. Koululla kokoontui myös seurakunnan nuorisokerho. Siellä pidettiin monenlaiset kyläkunnan juhlat ja muut tilaisuudet. Kesäisin koulun kenttä tarjosi mahdollisuuden monille urheilulajeille.

Koulusivujen alkuun

Linnanpellon koulu

A. HISTORIATIETOA LINNANPELLON KOULUSTA

Koulun johtokunnan perustava kokous pidettiin 23.2.1947. Koska koulumatka Tasapään koululle muodostui melko pitkäksi, toivottiin uuden koulupiirin muodostamista Kontiolansalon alueesta ja siihen liitettäisiin lähikylien reunoja, joista koulumatka tulisi lyhemmäksi, kuin se lapsilla nyt oli. Kokous päätti asiaa viemään kuntaan päin Atte Kakkisen.

Johtokunta järjestäyyi niin, että varsinaisista jäsenistä puheenjohtajaksi valittiin mainittu Atte Kakkinen ja taloudenhoitajaksi tuli Tauno Kainulainen.

Koulu olisi yksiopettajainen ja aloitti vuokratiloissa Heikki Pekkisen talossa. Opettajaksi saatiin Sirkka Makkonen, jolle asuinhuone saatiin Tauno Holopaisen talosta. Poikien käsityön ohjaajaksi valittiin Reino Pellikka ja keittäjäksi ja ”pölyjen pyyhkijäksi” Helmi Kainulainen. Lämmintä ruokaa tarjottiin neljänä päivänä viikossa ja oppilaat toivat kotoaan ruokatarvikkeita, esim. perunaa.

Yksiopettajaisuus tarkoitti sitä, että alaluokat aloittivat aiemmin elokuussa ja muutaman viikon jälkeen jäivät pois, jolloin yläluokat aloittivat opiskelun ja taas keväällä alaluokat jatkoivat koulutyötä muutaman viikon. Koulupiiri virallistettiin ja Kontiolansaloon tuli Linnanpellon koulu ja koulupiiri.

Johtokunnalla oli merkittävä tehtävä koulun arjessa. Se ”johti” koulua. Johtokunta valitsi henkilökunnan ja tarvittaessa vahvistutti valinnat joko kunnan elimillä tai Raja-Karjalan alueen koulutarkastajalla. Vaikka opettaja tekikin alustavat työt opetussuunnitelmaan, talousarvioon ja vuosikertomukseen, johtokunta käsitteli ne ja lähetti ne hyväksyttäviksi kuntaan. Taloudenhoitajalla oli esim. keittäjän kanssa tarkka työ ruokatarvikkeiden hankkimisessa. Samoin hän teki yhteistyötä opettajan kanssa tarvittavien koulu- ja opetusvälineiden hankinnassa. Piti pysyä vielä laaditussa budjetissa. Opettajalla, keittäjällä ja taloudenhoitajalla oli velvollisuus tehdä hankinnat ja myös vastaanottaa ne. Johtokunta hyväksyi myös kaavakkeet, joita koulu käytti arvioinnissa ja tilastoi asioita kuntaan päin.

Seuraavina vuosina koulua pidettiin myös Eino Ikosen talossa. Ruokaakin alettiin saada viidesti viikossa. Lauantai lyhyenä koulupäivänä pärjättiin omilla eväillä.

Kun opettajaksi valittiin miesopettaja v.-48, tyttöjen käsityötä ohjasi Lyyli Pennanen. Opettajan erottua tehtävästään kesken vuoden uudeksi opettajaksi loppuvuodeksi tuli Yrjö Huotari. Hänen jälkeensä pitkäaikaiseksi opettajaksi valittiin Anna-Liisa Suoniemi (Holopainen). Koulutiloina oli myös Tilda ja Tauno Holopaisen ja 1950-luvun puolessa välin myös Onni Pekkisen talo.

50-luvun vaihteessa johtokunta alkoi ajaa voimakkaasti oman koulurakennuksen saamista kylälle. Tarkoituksena oli, että työt uudessa koulussa alkaisivat jo 1952. Tällöin koulusta tulisi 2-opttajainen. Tämä prosessi jatkui oikeastaan koko koulun toiminnan ajan, eikä koulurakennusta koskaan saatu. Useita tonttivaihtoehtoja käytiin ja maan omistajat olisivat mielellään myyneet alueen koulun tarpeisiin. Tässä asiassa lähestyttiin virallisestikin Kesälahden päättäjiä naapurikylien oppilaiden saamiseksi Linnanpellon koulupiiriin, jolloin kesälahtelaisten koulumatka olisi lyhempi. Tämä yhteistyö ei kuitenkaan vaikuttanut Kiteen kuntapäättäjiin.

Sota-ajan jälkeen niukkuudessa muutenkin elettäessä, myös koulut joutuivat sopeutumaan tähän. Kuitenkin välttämättömät koulutarvikkeet saatiin vuosittain ja vähitellen myös opetusvälineitä tuli koululle lisää: opetustauluja, karttoja, ompelukone ja harmooni.

Yhteiskunnan tukea vaateavustuksilla tuli vuosittain. Unicef-järjestö antoi omaa tukeaan useana vuonna. Pitkämatkalaisille annettiin avustusta koulukuljetuksiin ja jopa polkupyörä oppilaalle syksyn ja kevään sula-ajoiksi.

V.1958 tuli kunnan koululautakunnalta ehdotus alueen liittämiseksi Tasapään koulupiiriin. Palautteessa vedottiin pitkiin matkoihin ja ehdotettiin koulupiirijaoiksi Linnanpellon ja Nivungin alueita, jolloin kahden koulun oikein sijoittamisella vältyttäisiin kokonaan koulukuljetuksilta. Sama ajatus oli myös Nivungin kylällä. Tasapään koulupiiriä ei tarvittaisi. Vuonna 1961 Linnanpellossa koululaisia oli 28, Nivungissa 27 ja Tasapäässä 18. Näihin lukuihin vedottiin.

Koulu kuitenkin lakkautettiin v.1963 ja myös Nivungin koulupiiri samassa yhteydessä liitettiin Tasapään koulupiiriin.( Kunnanvaltuuston kokouksen päätös 25.1.1962.)

Toimintansa aikana Linnanpellon koulupiiri oli pyytänyt valtuustolta lupaa omasta koulurakennuksesta kahdeksan kertaa. Olosuhteet opetustyössä ahtaissa tiloissa oli henkilökunnalle rasittavaa ja ennen koulupiirin lakkauttamista opettaja Anna-Liisa Holopainen irtisanoutui työstään.

Toimintansa aikana opetustyö sujui hyvin. Koulu ja kylä toimivat yhdessä: esimerkkinä kuusijuhlat, joihin koko kylä kokoontui. Lapsille ylimääräisenä herkkuna saatiin joulupussit, vähän karkkia ja joululehti. Koululla toimi varhaisnuorisokerho. Vanhempien illoissa oli ulkopuolisiakin puhumassa: pappi ja lääkäri.

Opettajina toimivat Sirkka Makkonen, Arvo Salama, Yrjö Huotari, Anna-Liisa Holopainen, Liisa Haavisto, Pertti Lipsanen, Kyllikki Suoniemi, Irja-Elina Avonius , Vappu Tiainen ja Sirkka Hakulinen. Osa heistä oli lyhytaikaisina sijaisina.

Poikien ja tyttöjen käsitöitten ohjaajina olivat Reino Pellikka ja Lyyli Pennanen. Johtokunnan puheenjohtajina olivat Atte Kakkinen ja Veikko Holopainen. Taloudenhoitajina toimivat Tauno Kainulainen, Reino Holopainen ja Onni Pekkinen. Keittäjä/siivoojan työtä tekivät Helmi Kainulainen, Helmi Ikonen, Helmi Holopainen, Eini Kainulainen ja Kerttu Pekkinen.

B. MUISTELMIA

 
Koulusivujen alkuun

Lehtolan koulu

A. HISTORIATIETOA LEHTOLAN KOULUSTA

Kunnanvaltuusto perusti Lehtolan koulupiirin 1947. Tämän selittää syntyneiden lisääntyvä määrä, joka sai huipentumansa v.1947, jolloin lapsia syntyi nykyiseen verrattuna lähes kaksinkertainen määrä. Vuonna 1954 aloitti 7-vuotiaina n.110 000 alakoululaista opintiensä.

Lehtolan koulun johtokunnan ensimmäinen kokous  pidettiin ”Lehtolan koululla” 11.7.1947 Antti Murtosen talossa. Päätettiin aloittaa koulunpito näissä vuokratiloissa. Ensimmäisiä tehtäviä oli opettajan saaminen. Kuten muissakin kouluissa, Lehtolassa oli useita vuosia tässä  suuria vaikeuksia. Yksiopettajaisen koulun virkaan saatiin yleensä nainen. Lehtolassa hän oli Iida Aalto. Poikien käsitöitä piti saada ohjaamaan omalta kylältä taitava nikkari. Paavo Immosen talossa ”veiston” ohjaajana toimi Veikko Riikonen. Lisäksi pakollisen keittolatoiminnan hoitajaksi oli valittu Tyyne Murtonen.

Johtokunta aloitti Toivo Vauhkosen johdolla kehittämään opetustyön edellytyksiä. Pian koulussa olikin alakoulu ja yläkoulu. Tärkeä henkilö johtokunnassa oli talouden hoitaja. Veikko Lindberg sai tässä tehtävässä haasteita koulutarvikkeiden ja välineiden hankinnassa. Näiden saaminen välttävälle tasolle kesti kouluissa useita vuosia, mutta kova oli halu viedä kylän koulua eteenpäin. Johtokunnalla oli koulun toiminnassa merkittäviä tehtäviä. Se johti koulua. Johtokunta valitsi opettajat ja muut henkilöt. Vaikka opettajat virkamiehinä tekivätkin alustavan työn, johtokunta hyväksyi opetussuunnitelman, talousarvion, vuosikertomuksen ja  koulun puolesta kunnalta tulevat päätökset. Näistä oli oltava merkintä johtokunnan kokouspöytäkirjoissa. Kokouksissa sihteerinä toimi yleensä opettaja.  Ruokalatarvikkeet hankki keittäjä taloudenhoitajan kanssa. Monena syksynä oppilaat kävivät puolukkaretkellä.  Hankinnat kilpailutettiin paikallisten kauppojen kesken.

Toivorikkaana suunniteltiin oman koulun rakentamista. Sen piti valmistua jo 1949. Paikkana oli Kalliola-niminen tila, jolloin piirin 2-opettajaiseen kouluun olisi tullut 20 oppilasta alakouluun ja yläkouluun vielä kymmenen enemmän. Vuokratiloissa jouduttiin vielä tovin jatkamaan. Toisen luokan tilat ja opettajan asunto vuokrattiin Elin Salliselta.

Veijo Immonen sai taloudenhoitajan tehtävät 50-luvun vaihteessa. Koulutarvikkeista oli edelleen puutteita. Hän joutui jopa vuokraamaan käsityövälineitä taloista. Niistä annettiin pieni korvaus. Oppilaat saivat vaate- ja kenkäavustuksia kunnalta. Lisäksi UNICEFIN ja YK:n muuten lahjoittamana tuli kenkä- ja vaateavustuksia. Kunnalta saatavaa apua tuli vähävaraisille vielä 60-luvun loppuun saakka.

Helsingin olympiavuonna päätettiin tontin ostosta Veikko Mieloselta ja saatiin kunnan hyväksymät piirustukset. Uusi koulu valmistui 1.4.1954. Koulun vihkiäiset pidettiin 26.9.1954.  Sähkötkin saatiin pienen vikuroinnin jälkeen. Ne olivat tarpeen, koska rakennuksessa oli toimivat vesijohdot ja wc:t. Kunnostustöitä tehtiin ajallaan. Ongelmaksi tuli kaivo, jossa vettä ei tahtonut riittää. Koulun pihalle johtava tie saatiin myös. Se lisäsi mukavuutta ja oppilaiden turvallisuutta. Koulun tontin ympärille rakennettiin aita. Urheilukenttää korjattiin. Koulualueen viljelymaata vuokrattiin. Opettajat olivat oikeutettuja käyttämään tätä aluetta luontaisetuna. Kasvimaa olikin monella opettajalla.

Koulupiiri oli varsin laaja ja siinä sijaitsivat Asikon ja Ikolan saaret. Siellä asuvien perheiden lapsista osa sai luvan mennä lähempänä olevaan Rääkkylän Haapasalmen kouluun. Kitee suostui maksamaan heidän koulunkäyntikulunsa. Saarten lapsille annettiin myös kuljetusavustusta, koska vesimatkaa saattoi olla yli kilometrin ja mantereelta Lehtolaan vielä reilut viisi kilometriä. ”Rospuuttoaikana” lapset yöpyivätkin sukulaistaloissa. Susivaaran vuoksi lapset täytyi saattaa kouluun vuoden 1961 aikana.

Keskustelua ja järjestelyjä jouduttiin käymään ongelman ratkaisemiseksi  talousarvion pettäessä kerran keittolatarvikkeiden hankinnoissa. Eräänä vuonna taas opettajan koiran pitäminen pannuhuoneessa yön yli koettiin sopimattomana. Asiat kuitenkin ratkesivat.

60-luvun loppupuolella jouduttiin huomaamaan lasten väheneminen myös Lehtolan koulupiirissä. Omaehtoisesti pidettiin yhteyttä Puhossalon koulun johtokunnan kanssa koulupiirien yhdistämisestä. Kunnan kansakoululautakunta ehdotti näiden koulupiirien liittämistä Puhoksen piiriin. Lehtolan koulun johtokunta antoi kunnalle jyrkän kiellon ehdotukseen. Sen sijaan ehdotettiin Kokka-ahon ja Nuttulan alueen liittämistä Lehtolaan. Pohjana tällä oli kunnan  teollisen kehittymisen vuoksi todennäköinen Puhoksen koulun oppilasmäärän kasvaminen ylisuureksi. Kunnan koululautakunta ehdotti myös Lehtolan piirin liittämistä Puhossalon koulupiiriin. Sitä vastustettiin kirjelmällä, jossa todettiin Puhossalon koulun heikko kunto. Palopäälliköltä oli saatu Puhossalon koulun kunnosta liitteeksi arvio koulun kunnosta ja se ei mairitellut Puhossalon koulurakennusta. Samoin esitettiin, että koulukuljetukset tulevat lisääntymään merkittävästi.

1.8.1973 siirryttiin peruskouluun. Johtokunnat lakkasivat toimimasta.  Näiden tilalle tulivat kouluneuvostot. Niillä ei ollut kuitenkaan ”valtaa” koulun asioissa johtokunnan aikaan verrattuna. Kokouspöytäkirjoihin tuli kolme, neljä pykälää. Nekin olivat lähinnä toteamuksia tai kunnan koululautakunnan tekemien päätöksien kirjaamista oman koulun ohjeeksi. Talousasioissa kuitenkin ilman taloudenhoitajaa jouduttiin pitämään tarkkaa huolta talousarviossa pysymisessä. Näin oli mm. koulutarvikkeiden ja keittolan tilausten suhteen. Oli määritelty henkilöt, ketkä saivat tehdä tilauksia ja vastaanottaa tavaroita.

Kouluneuvosto esti Rääkkylän tekemän ehdotuksen Ikolan saarten lasten koulunkäynnistä Haapasalmen koulussa. Tulevaisuutta ajatellen koulussa tehtiin perusteellinen koulurakennuksen ja irtaimiston katselmus vuonna 1979. Koulupiirikeskustelu kuumeni jopa lehtikirjoitteluksi erityisesti Puhossalon koulun kanssa. Tästä syystä kysyttiin vanhempien mielipide mahdollisista uusista koulupiireistä. Pyrittiin järjestämään lehdistötilaisuus mielipiteen pohjalta. Kunnan valtuusto tekikin sitten päätöksen koulupiirien yhdistämisestä.

30.8.1983 päätettiin syntyneen koulun nimeksi Puhossalon koulu. Koulutyö siirrettiin kokonaisuudessaan Lehtolan koululle, joka oli rakennuksiltaan parempikuntoinen ja opetukseen muutenkin nykyaikaisempi.  Päätös tiesi kuitenkin koulukuljetusten lisääntymistä. Koululla toimineen päiväkodin lasten kuljetus piti lopulta päättää kunnan sosiaalivirkamiesten perusteluilla.

1984 koulujen johtokunnat päätettiin palauttaa takaisin jokaiseen kouluun. Päätösvaltaa tuli takaisin omalle koululle.

Koulujen yhdistymisen jälkeen historiikki on Puhossalon koulun historiaa, joka näillä sivuilla löytyy ”Puhossalon koulu”-nimikkeen loppuosassa.

Lehtolan koulun opettajina ovat olleet: Iida Aalto, Iida Mustonen,  Anni Lillunen, Tyyne Toropainen, Sirkka Makkonen,  Eini ja Salli Kettunen, Sirkka-Liisa Jumppanen, Anja Laukkanen, Kirsti Airikka, Teuvo Väistö, Inkeri Hyvönen, Antti Pörrö, Sylvia Ahoranta, Outi Vähämäki, Seija Salminen, Toini Rissanen (Taskinen), Teuvo Pirhonen, Antti Pakarinen (1958-93), Marja-Leena Laamanen, Irja Naukkarinen, Pirkko-Liisa Puranen, Heli Rintamäki (Pakarinen) ja Marjaterttu Gerdl.

Poikien käsityön opettajina ovat olleet (jos ei koulun opettaja) Veikko Riikonen, Uuno Mustonen, Terho Toropainen, Veikko Immonen

Johtokunnan puheenjohtajina ovat olleet Toivo Vauhkonen ( 1947-61), Veikko Mielonen ja Arvi Vauhkonen, (Helmi Vaittinen ja Kirsti Vaittinen kouluneuvostojen puheenjohtajina).

Taloudenhoitajina ovat olleet Vilho Lindberg, Veijo Immonen, Juho Parviainen, Einari Pesonen, Eila Parviainen, Terho Toropainen ja Helmi Vaittinen.

Keittäjä-siivooja-vahtimestarina ovat olleet Tyyne Murtonen, Martta Murtonen, Helvi Immonen, Liisa Björn, Anna-Liisa Antikainen, Eila Barck jaTaimi Juvonen.
 

B. MUISTELMIA

 
Koulusivujen alkuun

Korkeakankaan vanha koulu

Korkeakankaan uusi koulu

A. HISTORIATIETOA KORKEAKANKAAN KOULUSTA

Papinmäenkoulu 1933

Korkeakankaan koulu 1934

Korkeakankaan koulun oppilaita ja opettajia 1948

Kiteen kunnan Jaakkiman kylän luoteispiirin kansakoulun perustava kokous pidettiin Välivaaran majatalossa 24.4.1921. Koulu nimettiin Papinmäen kouluksi. Se aloitti vuokratiloissa Matti Björnin talossa.Koulu oli ns. ylempi kansakoulu, jossa olisi neljä osastoa, siis luokat 3 – 6. Opettajaksi haluttiin nainen ja poikien veistoon kylältä kätevä mies. Opettajalle oli varattu asuintilat koulutalosta. Valtio ja kunta hoitivat lakisääteisen palkkauksen ja lisäksi opettaja sai luontaisetuna asunnon lämpöineen sekä paloöljyä valaistusta varten. Opettajilla oli maaseudulla myös oikeus pienimuotoiseen maatalouden harjoittamiseen – peltoa ja karjasuoja esimerkiksi lehmän pitoon. Jos näitä ei järjestetty, opettaja sai edun rahakorvauksena. Korkeakankaan opettajalle annettiin lisäpalkkana ns. kalliinajanlisä.

Opettajaa haettiin lehti-ilmoituksella, jossa koulua esiteltiin seuraavasti: ”Koulu toimii hyvin laitetussa vuokra kartanossa luonnonihanalla paikalla ja vilkasliikenteisen maantien varrella. Epäkompetitkin otetaan huomioon.”Näin saatiin ensimmäiseksi opettajaksi Lydia Nieminen. Poikien käsitöiden ohjaajaksi valittiin Herman Björn.Koulun johtoon asetettiin johtokunta. Sillä oli puheenjohtaja, jäseniä, taloudenhoitaja ja sihteeri. Johtokunnalle asetettiin paljon velvoitteita ja vastuuta. Se valitsi koulun henkilökunnan, myös opettajat. Päätettiin koulun alkamis- ja päättymispäivistä, samoin lomista. Vaikka opettajat usein tekivät alustavan työn, kirjelmät ja tiedotteet kuntaan lähetettiin johtokunnan hyväksyminä ja nimissä. Johtokunta vastasi myös koulukaluston ja tarvikkeiden tilaamisesta. Johtokunta hyväksyi opetussuunnitelmat ja toimintakertomukset, jotka lähetettiin kansakoululautakunnalle.

Aloittavalle koululle oli hankittava kaikki tarpeellinen nollatilanteesta. Hankittavien tarvikkeiden ja opetusvälineiden lista oli pitkä. Ensimmäisessä tilauksessa oli kaikkiaan 23 erilaista tuotetta. Näihin oli kyllä saatu ohjeistusta kunnalta ja koulutarkastajalta, jonka ohjeiden mukaan tilauksia tehtiin jatkossa tarpeen mukaan. Tarpeellisia hankittavia olivat myös harmooni ja ompelukone. Havaintovälineet olivat tarkastajan toivomuslistalla. Hankittiin kymmeniä tauluja eri aineisiin: uskonto, historia, maantieto ja luonnontieto. Samoin moneen kouluun ostettiin ”fysiikalliset havaintovälineet”. Poikien käsitöihin saatiin höyläpenkkejä ja työvälineitä. Samoin puutavaraa.Keittolatoiminnan myötä taloudenhoitaja keittäjän kanssa hankki ruokatarvikkeet budjetin puitteissa.

Koulurakennus lämmitettiin puilla, jotka hankittiin tarjouskilpailun kautta. Rakennuskorjauksia jouduttiin tekemään koulun tarpeiden mukaan. Jatkossakin korjaaminen oli toistuvaa ja enteiltiin joskus saatavan kylään oma koulurakennus. Vuosikymmenen lopulla ehdotettiinkin valtuustolle perustettavaksi sekä Korkeakankaan että Kiteenvaaran omat koulupiirit.Koulu oli kylän koulu. Koulupiiri muutettiin Välivaaran koulupiiriksi, johon kuului myös osa Kangasjärven alueesta. Järjestettiin vuosittain juhlia, joihin kyläläiset kutsuttiin. Joulu- eli kuusijuhlat ja äitienpäiväjuhlat kokosivat vanhempia seuraamaan lasten ohjelmia. Pienellä raha-avulla kunta antoi lapsille joulupussin. Talvisin järjestettiin hiihtokilpailut. Koululle tuli oppilaskirjasto.Uusi Korkeakankaan koulurakennus saatiin vuonna 1934. Urakoitsijana oli Antti Hakulinen. Puulämmitteinen rakennus tuli tarpeeseen entisen huonon kunnon ja oppilasmäärän kasvun takia. Talossa oli öljyvalaistus ja kantovesi.

Hiihtolomaa annettiin neljä päivää. Sotien jälkeen syksyisin oli ”perunannostoloma” työvoiman tarpeen vuoksi. Lomaa oli yläkoulussa vuonna 1935 yhdeksän päivää. Siis melko pitkä työrupeama.Vaateavustuksia annettiin vuosittain. Näin oli kaikissa kouluissa ja jatkui vielä peruskoulunkin aikana. Erikoinen avustus saatiin Furuhjelmin testamentin rahastosta. Suunniteltiin koulukeittolan aloittamista, mutta se ei vielä onnistunut.1940-luvulla kunta velvoitettiin järjestämään oppilaille lämmin keitto viitenä päivänä viikossa. Vaateavustuksia saatiin UNICEFilta.

Sota-aika toi kouluelämään yllättäviä muutoksia. Keväällä 1940 koulu oli sotaväen käytössä ja jouduttiin mukauttamaan opetusta. Sodan seurauksena osa koulupiirin alueesta jäi rajan taakse Koulutoiminta oli keskeytyksissä ja jatkui pitempään keväällä. Samoin oli käytäntö jatkosodan aikana ja jälkeen. Rajamuutosten takia muodostettiin Korkeakankaan – Säynejärven koulupiiri. Lapset kävivät kyllä lähikoulua rajojen ulkopuolelle ja ulkopuolelta. Potoskasta ja Kiteenlahdesta tuli oppilaita. Oppilasmäärä oli yläkoulussa 43 ja alakoulussa 35. Muodostettiin kolmiopettajainen koulu, jossa olivat yhdysluokat 1-2, 3-4 ja 5-6. Yksi ryhmä piti koulua vuokralla Marttayhdistyksen ja Maamiesseuran talolla. Kehiteltiin ajatusta koulupiirin perustamisesta Potoskavaaran kanssa, johon oppilaita olisi tullut myös Tohmajärven naapurikylistä.

Oppilashuolto toimi myös terveydenhuollossa. Kunnanlääkäri kävi koululla ajoittain tarkastuksilla ja antamassa rokotuksia. Terveyssisar teki vuosittain terveys- ja puhtaustarkastuksia. Myöhemmin tulivat käynnit hammaslääkäriin kirkonkylälle.Tultaessa 1950-luvulle saatiin koululle sähköt ja vesi. Pystyttiin tarjoamaan harrastustoimintaa iltaisin. Koulun nuorisotyö laajeni. Oli opintokerhoa, kotitalousopetusta VIII luokalla (jatkoluokka), kuorolaulua, kirjastossa 250 nidettä ja Toivonliiton raittiuskasvatusta: elokuvia, esitelmiä ja valtakunnallisia raittiuskilpakirjoituksia. Oppilaita oli yli sata. Kansalaiskoulu korvasi jatkoluokat 1950-luvulla.Laajan koulupiirin alueella oli pakko järjestää koulukuljetuksia. Yli viiden kilometrin koulumatkalle yläkoulussa sai kuljetusapua ja alakoulussa yli kolmen kilometrin koulumatkasta. Tohmajärven puolelta kävi 1-2 oppilasta, joiden menot heidän oma kuntansa korvasi. Erikoisuutena koulukuljetuksissa olivat susivaaran vuoksi 1960-luvun alun kuljetukset parina vuonna.Koulun käyttö laajeni. Siellä pidettiin iltaisin raittiusjuhlia, seurakunnan hartaustilaisuuksia, maamiesseuran kokouksia ja annettiin vaalihuoneeksi. Opettajat pitivät voimistelu- ja urheilukerhoa.

Tehtiin ehdotus Kantosyrjän omasta koulupiiristä. Oppilaita oli runsaasti ja saatiinkin lisärakennus 1959. Koulurakennusta käytettiin iltaisin raittiusjuhliin, hartaustilaisuuksiin, maamiesseuran kokouksiin ja tiloina kunnallisvaaleissa. Koululaisten ja kylän nuorison liikuntaharrastuksiin saatiin sopivat tilat täältä. Seitsemänkymmenluvun vaihteessa koulun tiloja alkoivat käyttää myös Keski-Karjalan kansalaisopisto, Kiteen Urheilijat ja vapaaseurakunta.

Oppilasmäärä alkoi pienentyä yhteiskunnan muutoksien myötä maaseudulla. Kolmas opettajan virka lakkautettiin. Tyhjää luokkahuonetta vuokrattiin. Koulukirjasto lakkautettiin, mutta kunta oli aloittanut kirjastoautotoiminnan. Vapautunutta keittäjän asuntoa alettiin käyttää tuki- ja englanninopetukseen. Oppilasmäärä oli supistunut runsaassa kymmenessä vuodessa sadasta 42:een oppilaaseen peruskoulun aloittaessa 1973.Peruskoulu aiheutti muutoksia koulun hallinnossa. Johtokunnat korvattiin kouluneuvostoilla, taloudenhoitajat poistuivat. Muutenkin kunnan koulujen asioita keskitettiin kunnan elimille hoidettavaksi. Jotakin päätösvaltaa koululle jäi.Peruskoulun periaatteena oli koulun ja kodin yhteistyön lisääminen. Järjestettiin vanhempainiltoja, avoimien ovien päiviä, koulutulokkaiden ja vanhempien päivä koulun alkaessa.

Kuudesluokkalaisten vanhemmille järjestettiin tiedotustilaisuuksia yläasteen valinnaisaineitten ja tasokurssien takia. Näihin tilaisuuksiin saatiin kunnan virkamiehiä kertomaan yläasteelle siirtymisestä. Vanhempien illoissa kävi asioita esittelemässä lääkintävoimistelija, terveydenhoitaja, psykologi, englanninopettaja, kirjastonhoitaja, koulutoimenhoitaja ja -tarkastaja, jopa kunnan insinööri ja aluearkkitehti.Koulun koettiin aktivoivan kylän elämää. Järjestettiin yhteisiä vanhempien ja koululaisten tapahtumia. Oli yhteisiä hiihtopäiviä ja marjaretkiä. Kirpputorilla vaihdettiin käyttökelpoisia vaatteita.Kymmenen vuoden jälkeen kouluneuvostot lakkautettiin ja tilalle tulivat taas johtokunnat.Tuntikehys rajasi tuntien määrän, mutta mahdollisti kehyksen puitteissa myös jonkin painopisteen, jota opetuksessa haluttiin korostaa. Tätä vahvisti koulukohtainen opetussuunnitelma. Aloitettiin myös esiopetus ja kiertävä päiväkotitoiminta. Koulukuljetuksia järjestettiin tarvitseville ja yläasteen koululaisille.Johtokunta halusi tarkentaa koulupiirirajan Potoskavaaran ja Kantosyrjän osalta. Talkoilla vanhemmat tekivät luontopolun ja raivasivat hiihtopohjan. Kesällä oli taideyhdistyksen keramiikkaleiri.

Oppilaat tekivät luokkaretkiä Savonlinnaan ja ympäristöön. Tehtiin myös pyöräretkiä kirkonkylälle. Hieno matka oli leirikoulu Sodankylässä. Pidettiin vanhustenpäivä. Urheilukerho koululaisille. Aktiivista toimintaa oli opetussuunnitelman puitteissa ja ulkopuolella. Varsin poikkeavaa arkirutiineista oli englantilaisten koululaisten viikon vierailu koululla.Oppilasmäärän supistumisen takia johtokunta aloitti neuvottelut 1993 koulupiirin yhdistämisestä Potoskavaaran kanssa. Aloitettiinkin kokeilu. Yhdistetyssä koulussa oli kolme opettajaa, joiden 1-2 luokat jatkoivat omassa koulussa ja muut kävivät Potoskavaaran koulua. Tästä tiedusteltiin ensin mielipidettä vanhemmilta ja vuoden päästä tehtiin kysely kokeilun hyvistä ja huonoista puolista. Enemmistö vanhemmista piti järjestelyä onnistuneena. Samoihin aikoihin kaupunki esitteli viiden koulupiirin muodostamista kaupungin alueelle. Johtokunta kannatti ehdotusta. Tehtiin yhteinen opetussuunnitelma Potoskavaaran koulun kanssa. Siihen tuli kirjattua jo tullut atk-opetuksen käyttö ja kehittäminen. Merkittävänä teemana oli ympäristöopetus, joka korosti vastuuta luonnon ja ympäristön tilasta. Teemapäivinä pidettiin useita tapahtumia vuodessa tämän aiheen puitteissa. Muita aiheita olivat tanssi, konsertit, kirkolliset juhlapäivät, latu- ja ruskaretket, kaamoskeikaus ja koulun perinteiset juhlat.

Järjestettiin ns. akvaariokokeilu, jossa joustavan koulunaloituksen keinoina olivat luokaton alkuopetus ja yhteistyö päiväkodin kanssa.Kaupungin kouluverkkosuunnitelma pyrki siihen, että muodostettaisiin koulupiirit, joiden koulut olisivat kolmeopettajaisia.Tehtiin esitys Korkeakankaan ja Potoskavaaran koulujen hallinnollisesta yhdistämisestä. Sillä olisi yhteinen johtokunta ja johtajaopettaja. Näin muodostui uusi Heinäjärven koulupiiri. Koulunjohtajaksi valittiin Erkki Arovainio. Vuoden kuluttua Korkeakankaan 1-2 – luokat aiirrettiin tähän kouluun, jolloin toiminta koululla päättyi 1998.

Opettajat

Lydia Nieminen, Ester Matikainen, Helmi Nurminen, Sylvia Makkonen, Aino Varonen (sittemmin Koskivirta), Yrjö Nissinen, Kerttu Orjatsalo, Aino Oksanen, Ilma Haaranen, Bertta Taskinen, Eero Pitkänen, Kyösti Salomaa, Erkki Auvinen, Unto Luukkainen, Sinikka Hämäläinen (Luukkainen?), Jorma Luukkanen, Bertta Näreharju, Raili Salminen, Seija Kujala, Jouko Turkka, Orvo Salokangas, Ilkka Turkka, Tyyne Toropainen, Emil Eloranta, Vieno Airaksinen, Maire Juvonen, Päivi Turkka, Tapani Ylhäinen, Aune Tikka, Sirkka Holopainen, Erkki Arovainio. Pekka Nyman, kiertävä erityisopettajaElli Pelkonen, kiertävä englannin opettaja

Poikien käsityön ohjaus

Herman Björn, Oiva Väistö, Reino Hakulinen, Antti Rouvinen, Toivo Kakkonen.

Keittäjä / Talonmies

Martta Räkköläinen, Iida Laasonen, neiti Toropainen, Aino Laakkonen, Mirja Mononen, Ida Tarkkonen, Laina Hurskainen, Aini Timonen, Martta Malinen, Martta Savolainen, Hilma Jääskeläinen, Elvi Mononen, Hanna Mäkelä Taimi Tortsagin.

Johtokunnan/Kouluneuvoston puheenjohtajat

Tauno Wäistö, Matti Haaranen, Oiva Väistö, Yrjö Parviainen, Arvo Nyberg, Yrjö Rouvinen, Alpo Pirhonen, Antti Saarinen, Pauli Porento, Eeva Ikäheimonen, Veikko Parviainen, Kaino Matikainen, Markku Vanhanen.

Taloudenhoitajat

Antti Rouvinen, Matti Björn, Matti Timonen, Veikko Björn, Arvo Nyberg, Toivo Kakkonen.

B. MUISTELMIA

Koulusivujen alkuun

Kirkonkylän vanha koulu

Kirkonkylän uusi koulu

A. HISTORIATIETOA KIRKONKYLÄN KOULUSTA

• Koulun historiikki lyhyesti
• Koulun historiikki laaja

B. MUISTELMIA

Koulukeskus -sivulle

Honkasillan koulu

A. HISTORIATIETOA HONKASILLAN KOULUSTA

Honkasillan kansakoulupiiri sijaitsi Kiteen eteläisimmässä osassa Pyhäjärven ja valtakunnan rajan muodostamassa kolmiossa. Piiri perustettiin v.1938 osaksi Närsäkkälän ja myöhemmin osaksi Neuvostoliitolle luovutetuista Uukuniemen Kalattoman kylän alueista. Sille annettiin nimeksi Konnunmäen koulu nyt rajan taakse jääneen taloryhmän mukaan, koska ajateltiin tuleva koulutalo sijoittaa jonnekin sinne seuduin.

Koulu aloitti toimintansa yksiopettajaisena Arvi Kostamolta vuokratussa talossa ensimmäisenä opettajanaan Meeri Laurimo. Tässä talossa koulu olikin muutamia evakkotaipaleita lukuun ottamatta 40-luvulla tapahtuneeseen tulipaloon saakka, jossa koulun omaisuus, mm. arkisto tuhoutui kokonaan. Seurasi muutama vaikea vuosi koulun toiminnassa, koska tarkoitukseen sopivaa vuokrahuoneistoakaan ei löytynyt. Juuri perustettu alakoulu sijoitettiin pieneen mökkiin ja yläkoulu toimi eri talossa verholla eristettynä muusta talonväestä. Tästä johtuen odotettiin hartaasti oman koulutalon saantia. Tämä toive toteutuikin sitten syksyllä 1951, jolloin koulu pääsi muuttamaan  kunnan omalle maalle rakennettuihin väljiin tiloihin. Näihin kuuluivat varsinainen koulurakennus kerhohuoneineen, erillinen kahden opettajan asuinrakennus, saunarakennus, vieläpä navettakin. Rakennus oli ns. Teisten(?)-tyyppiä ja kustannukset nousivat 14,5 milj.markkaan. Koulun nimi oli rauhanteon jälkeen muutettava ja uusi nimi saatiin piirin alueella olevasta suosta, jonka äärelle koulu aluksi aiottiin rakentaa.

Koulu oli ns. kaksiopettajainen ja tontille rakennettiin lisäksi asuintilat myös mahdolliselle muulle henkilökunnalle. Koululle valittiinkin heti v.1951 keittäjä/siivooja. Koska koulurakennus tuolloin syksyllä ei ollut aivan valmis, aloitettiin opetus opettajien asunnoissa.

Raja-Karjalan koulutarkastaja Kivikkokangas kävi vielä tekemässä oman tarkastuksensa ja hän kiinnittikin huomiota opetuksellisiin parannuskeinoihin, joita rakentamisessa vielä voitiin ottaa huomioon.

Koulun vihkiäiset pidettiin 3.8.1952. Uuteen ja isompaan kouluun alettiin hankkia koulu- ja opetusvälineitä. Tässä johtokunnan ja opettajien aktiivisuus vei nopeasti hankintoja eteenpäin. Oppilaita seitsemän vuoden ennusteessa arveltiin olevan 60-65. Riittävä määrä kahdelle opettajalle. Koululle hankittiin myös kirjasto.

Viiden kouluvuoden jälkeen saatiin lähettää kunnalle lista tarvikkeista ja välineistä, mitkä olivat huonokuntoisia tai niitä oli liian vähän. Saatiin huomattava määrä tuoleja, liikunta- ja käsityötarvikkeita.

Kaksi ylintä luokkaa sai syksyisin ”perunannostolomaa” pari viikkoa. Oppilaat toivat kouluun ruokatarvikkeita, esim. itse kerättyjä puolukoita.

Koulussa oli sähköt ja vesijohdot ja kaivosta saatava oma vesi. Kaivon kanssa oli pitkään ongelmia, alue kun on suoperäistä. Rakennettiin kaksi kaivoa ja yritettiin veden laatua parantaa kemiallisillakin aineilla. Joskus huonon laadun vuoksi vettä jouduttiin ”vetämään” koululle muualta Puulämmitteisen koulun lämmityhalot hankittiin huutokaupalla – halvimman tarjouksen mukaan. Puuta ostettiin vuosittain 50-150 kuutiometriä.

Koulun tyhjiä asuintiloja vuokrattiin rajavartiolaitoksen miehille ennen heidän oman rakennuksensa valmistumista.

Annettiin kunnalle lausunto koulupiirirajoista. Kenelläkään lapsella koulumatka ei ylittänyt viiden kilometrin määrää. Riihijärven koulupiirin alueelta Valkeavaarasta ja Närsäkkälän Ohravaarasta lapsia kävi Honkasillan koulua lyhemmän matkan vuoksi.

Kun kylä nojasi valtakunnan rajaan, aloitettiin varmuuden vuoksi tehdä lasten kouluun saattamista useammastakin suunnasta. Toinen riskitekijä olivat 60-luvun alussa susivuodet, jolloin lapsia kuljetettiin koulumatkoja vanhempien kanssa.

Yhteiskunta tuli vastaan vuosittain annettavalla vaateavustuksella. Näin oli koko  ajan muissakin kouluissa vielä 70-luvulle.

Johtokuntien tarmokkaina puheenjohtajina näinä koulun perustamisen ja toiminnan vaikeinakin aikoina ovat olleet Antti Leinonen, Maiju Kostamo, Aarne Pirinen, Toivo Hirvonen, Lauri Tiainen ja Aulis Nousiainen. Johtokunta kirjaimellisesti johti koulua. Se valitsi jäsenistään puheenjohtajan ja taloudenhoitajan. Opettajat olivat kokouksissa sihteereinä. Johtokunta valitsi mm. opettajat (tarkastaja vahvisti). Opettajien alustavan työn jälkeen johtokunta laati opetussuunnitelman, talousarvion ja vuosikertomuksen. Johtokunta lähetti kuntaan lausunnot ja anomukset. Taloudenpito oli tarkkaa työtä. Koulutarvikkeet hankittiin johtokunnan toimesta ja samoin esim. oppilasruokailuun tarvittavat aineet. Johtokunta valitsi henkilöt, joilla oli tämä velvollisuus ja myös oikeus vastaanottaa tilaukset. Johtokunta sai hankkia tuotteet itsenäisesti. Näin esim. kouluruokatarvikkeet ostettiin Närsäkkälän kyläkaupasta.

Johtokunnan valitsema taloudenhoitaja keittäjän kanssa yleensä hoiti ruokailutarvikkeet. Taloudenhoitajina olivat Tauno Tiainen, Matti Hurskainen ja  Aulis Nousiainen. Keittäjinä olivat Helmi Tuhkanen, Lempi Kostamo, Siiri Kostamo, Impi Heikkinen ja  Anja Vatanen.

Koulun opettajat vaihtuivat luonnollisesti usein. Kauimmin olivat Lempi Metso, Mirja Saastamoinen, Aune Arola, Kaija Niemelä, Viola Eriksson sekä koulurakennusten valmistumisten jälkeen opettajapariskunta Anneli ja Kalervo Kostamo. Lyhyitä sijaisuuksia hoitivat mm. Sami Kiiskinen, Anneli Nenonen, Raija Jaatinen, Aune Mustonen ja  Hilkka Karhu.

Oppilasmäärältään koulu pysytteli useita vuosia eräänä suurimmista 2-opettajaisista kouluista. Rajan läheisyys ja syrjäinen asema  edistivät poismuuttoa niin, että oppilaita oli lukuvuonna 1965-66 vain 35. Vuosikymmenen lopulla alettiin varautua supistettuun kouluun siirtymiseen tai liittymiseen toiseen koulupiiriin. Näin kävikin v.1969 ja Honkasillan koulupiiri lakkautettiin ja liitettiin Närsäkkälän koulupiiriin.

Kyläläisten toiveena on ollut, että koulurakennus pidettäisiin kunnossa ja kylän käytössä. Siellä onkin ollut toimintaa tähän saakka ja asujiakin nyt kirjaimellisesti luonnon helmassa.
 

B. MUISTELMIA

 
Koulusivujen alkuun

Heinsyrjän koulu

A. HISTORIATIETOA HEINSYRJÄN KOULUSTA

1956 – 1963

Kiteenlahden koulupiirissä 1950-luvun puolivälissä oli oppilaita 110. Koulumatkat tulivat pitkiksi ja oppilasmäärän sijoittamisessa huoneisiin oli suuria vaikeuksia. Tarvittiin toinen koulu. Heinsyrjän koulupiiri perustettiin kunnanvaltuuston päätöksellä 1.8.1956.  Koulu aloitti Kiteenlahdenseurantalossa. Jo näihin aikoihin oli pyrkimys kokonaan uuden ja riittävän suuren koulurakennuksen saaminen Kiteenlahteen. Monenlaista vääntöä tässä käytiinkin kuitenkaan onnistumatta. Tästä voit lukea tarkemmin Kiteenlahden koulun historiikista.

Nuorisoseuran talo ei tietenkään heti ollut sopiva koulutyöhön. Tarvikkeita saatiin Kiteenlahden vanhalta koululta. Oppilaita oli aloittaessa 60, ja tämäkin määrä ylittyi myöhemmin. Koulupiirin rajoja tarkistettiin jatkossa ja se aiheutti sitten koulukuljetusten lisääntymisen. Kuljetuksiin jouduttiin erikoisesta pakosta susivuosien takia. Koulukuljetukset tapahtuivat varsinaisesti vanhempien toimesta hevosilla, mutta myöhemmin busseilla ja takseilla. Oppilaiden jakoa Kiteenlahden koulun kanssa käytiin yli rajojen lyhyemmän koulumatkan saamiseksi.

Koulun johtokunta kirjaimellisesti johti koulua. Sillä oli puheenjohtaja ja jäsenet, joista yksi valittiin taloudenhoitajaksi. Käytettiinkin esim. opettajan virkaa haettaessa nimitystä ”johtokunnan alainen Heinsyrjän koulu”. Käytännössä tiedotteet kansakoululautakunnalle lähetettiin johtokunnan nimissä. Johtokunta valitsi opettajat ja muun koulun henkilöstön. Taloudenhoitaja opettajan kanssa teki koulutarvike-ja opetusvälinetilaukset, samoin keittäjän kanssa keittolan tarvikkeet. Johtokunta nimesi keskuudestaan henkilöt, joilla oli oikeus ja velvollisuus tehdä tilauksia ja ottaa niitä vastaan. Johtokunnan tehtävänä oli myös kiinteistön kunnosta ja toimivuudesta huolehtiminen.

Heinsyrjän koululle tuli Kiteen kantakirjaston lainausasema. Jo alkaessa siinä oli yli 200 kirjaa. Koulua käytettiin muuhunkin. Iltaisin siellä oli Kiteenlahden nuorisoseuran harrastajaryhmiä. Opintokerhot olivat myös suosittuja. Annettiin opetusta yhteiskunnallisissa asioissa ja musiikkikerholaiset kokoontuivat siellä. Toivonliiton raittiusaiheisia tapahtumia oli vuosittain.

Koulun vapaaehtoisen ruotsin kielen kerho kokoontui myös.

Koulutoimintaa pidettiin niissä puitteissa ansiokkaasti. Opettajia saatiin useinkin vain vuodeksi. Kysyntä heistä oli suurten ikäluokkien vuoksi koko maassa kova. Koulurakennuksen vuokra-aika päättyi 31.7. 1963. Heinsyrjän koulupiiri lakkautettiin. Syksyllä 1963 Heinsyrjän koulupiiri sulautettiin Kiteenlahden kouluun. Uutta koulua saatiin odottaa vielä kuitenkin jonkinlainen tovi.

Opettajat

Aino Matikainen, Veikko Laukkanen, Elvi Hakulinen, E. Pekka Lehtonen, Elsa Hakulinen, Vilho Laukkanen.

Johtokunnan puheenjohtajat

Pekka Havukainen, Martti Tahvanainen.

Taloudenhoitaja

Antti Havukainen

Keittäjä

Tilda Ilvonen

Pekka Havukaisen Kiteenlahti -kirjan mukaan

Heinsyrjä on Kiteenlahden kylän kaakkoisnurkka Säyneenkylän suunnassa. Sen nimeä kantava koulu oli tavallaan Kiteenlahden koulun kylkiäinen. Tämän tilanahtautta oli helpotettu ottamalla syksystä 1951 käyttöön vuokratila Kiteenlahden seurojentalosta. Alkuun se oli seurojentalon ravintolahuone ja alaluokat siellä olivat varsinaisen koulupiirin yksi osa. Vuodesta 1956 alkoi ajanjakso, jolloin osasta Kiteenlahtea muodostettiin Heinsyrjän koulupiiri. Sen kouluksi nimettiin seurojentalolla toimiva yksikkö, vaikka se ei sijainnutkaan varsinaisessa Heinsyrjässä. Koulu toimi kaksiopettajaisena aina vuoteen 1963. Sitten se jälleen yksiopettajaisena alimpien luokkien kouluna palasi osaksi alkuperäistä Kiteenlahden koulupiiriä.

Kesällä 1977 Kiteenlahden koulurakennus peruskunnostettiin kevyesti ja toiminta seurantalolla
päättyi.

Seurojentalon koulun opettajina ovat olleet:

Hotari Saara (1951-1952), Mononen Helinä (1952-1954), Väistö Laura (1954-1955), Suomalainen Vieno (1955-1956), Elvi Hakulinen oli opettajana Heinsyrjän koululla vuode 1956-1963, eläkkeelle hän jäi vuonna 1965, Laukkanen Vilho (1956-1958), Lehtonen Pekka (1958-1963). Tiainen Liisa (1963-1964), Jokela Terho (1964-1965), Kyykallio Kauko (1965-1966), Kouki Ritva 1965-73, Halttunen Hertta (1973-1974), Tiainen Eila (1974-1975), Pirnes Anneli 1975-1976, Loukkaanhuhta Arja 1976-1977.

Johtokunnan puheenjohtajat:

1956 – 1960  Pekka Havukainen Järvelä
1961 – 1963  Martti Tahvanainen

Taloudenhoitaja:

Yhtäjaksoisesti vuodet 1956 – 1963, Antti Havukainen Multmäki

B. MUISTELMIA

Koulusivujen alkuun

Heinoniemen koulu

A. HISTORIATIETOA HEINONIEMEN KOULUSTA

Heinoniemen ja Vihtavaaran koulut olivat samalla Heinoniemen kylällä. Tämä alue Oriveden eteläpuolella kuului Rääkkylän kuntaan. Vuonna 1954 alue liitettiin Kiteeseen, jolloin epäilemättä virallinen asiointi kuntakeskukseen helpottui. Heinoniemeltä Rääkkylään tehtiin matkaa kiertäen Puhoksen kautta. Tosin kesäisin oli laivaliikennettä ja talvella kulkeminen tehtiin suoraan hevosella jäätä pitkin.

Heinoniemen koululla on pitkä historia. Koulutoimi alkoi siellä jo ennen oppivelvollisuuden tuloa. Kylälle perustettiin Heinoniemen koulupiiri vuonna 1906. Perustava kokous pidettiin 18.8.1906.. Monet koulut aloittivat toimintansa maataloissa vuokralaisina. Heinoniemelle tehtiin heti alkuun hirsinen koulurakennus. Opetustiloja oli kaksi ja lisäksi keittola. Koulu aloitti yksiopettajaisena. Toinen luokka oli liikunta-ja käsityöluokkana. Rakennuksessa oli myös opettajalle asuintilat. Kun lasten määrä kasvoi, toista luokkatilaa käytettiin alakoulun tarpeisiin.

Jo alusta alkaen olivat suunnitelmat selvillä. Koululle oli saatu jo opettajakin – Pekka Pekkarinen. Johtokunta pani tuulemaan opetusvälineitten hankkimisessa. Kaikki oli aloitettava alusta. Tarvittiin pulpetit, harmoni, höyläpenkkejä ja opetustyöhön kirjoja. Niitä hankittiin opetettavien aineiden mukaisesti: uskonto, lukukirja, laskuoppi, helmitaulu, maantieto, kielioppi ja Maamme-kirja. Oppilaat saivat koulukirjat omiksi koulunsa päätettyään. Pöytäkirja mainitsee kaikkiaan 59 erilaista tarviketta, nuo edellä mainitut mukaan lukien.

Opettajan luontaisetuna palkan lisäksi oli tonttimaa, jossa opettaja voi harrastaa pientä maataloutta. Palkan opettaja sai valtionavusta ja kuntalisästä. Hänelle annettiin asuntoon myös lämmityspuut ja öljyä valolaitteisiin.Koulussa oli oppilaita esimerkiksi lukuvuotena 1912-13 yhdellä opettajalla 39. Kylä oli suuri. Yksityinen huomio alkuvuosilta oli valtioneuvos Harald Furuhjelmin testamenttivaroista saatu rahalahja opetustyön kehittämiseen. Koulu avautui kylälle päin esimerkiksi vuotuisissa kuusijuhlissa.

Alakoulun alkaessa oppilaat tulivat syksyllä ennen varsinaista koulun alkua ja olivat uudelleen keväällä pidempään. Nämä jaksot kestivät viisi viikkoa ja varsinaisessa koulussa 31 viikkoa vuodessa. Varsinaisessa koulussa oli neljä luokkaa eli ”osastoa”. Ne vastaavat nykyisiä 3-6 luokkia. Naapurikylistä tai kunnista, Kiteeltä ja Kesälahdelta, tuli oppilaita. Heiltä perittiin maksua opetusvälineistä. Lapsista pidettiin huolta, kun pyrittiin järjestämään ”koulukeittoa” pitkämatkalaisille.Koulu eli ajassa. Vuonna 1913 koulussa pidettiin tilaisuus Romanov-hallitsijasuvun muistoksi. Koulun asioista ilmoitettiin lehdissä ja kirkossa. Hankittiin oma koulukirjasto, jossa oli 160 kirjaa. Vuonna 1918 työ keskeytettiin kahdeksi viikoksi suojeluskunnan harjoitusten takia. Myös opettaja oli näihin aikoihin pari kertaa poissa. Jatkosodan aikana koulu oli evakkojen käytössä ja koulua pidettiin Maamiesseuran talossa.

Oppivelvollisuuden tultua koko maahan koulut siirtyivät kunnille. Suurta muutosta ei tapahtunut. Oppilashuollossa kuitenkin niin, että lasten terveydestä huolehdittiin. Kunnan lääkärit ja terveyssisaret kävivät vuosittaisilla tarkastuksilla. Rokotuksiakin annettiin, mm. calmet-rokotus. Myöhemmin käytiin myös hammaslääkärillä. Se olikin tarpeen lasten huonojen hampaiden takia. Yleisiä sairauksia olivat tietysti virusperäiset flunssat, ”aasialainen” tunnetuin viisikymmenluvulla. Yleisiä olivat syöpäläiset ja lapamadot, joita lääkityksellä hoidettiin. Tuberkuloosia, struumaa ja tulirokkoa tavattiin myös. Vaateavustuksia jaettiin vuosittain varmaan Suomen kaikissa kouluissa aina peruskoulun tuloon saakka. Lisäksi tuli Amerikan apua ja Unicefiltä vaate- ja säilykeavustuksina erityisesti sotien jälkeen.Suuri muutos tuli kylän liitoksen myötä Kiteeseen. Ainakin hallinnon asiat tulivat joustavammaksi kuntakeskuksen sijaitessa lähempänä. 1.1.1954 alkaen Heinoniemi oli osa Kiteetä.

Alakoulua ruvettiin järjestämään Vihtavaarassa ja Heinoniemellä vuorovuosin. Näillä nykyistä 1-2 luokkia vastaaville opetettiin lukemista, laskentoa, uskontoa ja kirjoittamista. Kolmekymmenluvun puolessa välin alkoivat jatkoluokat. Heille oli koulua syksyisin ja keväisin illalla yhteensä 25 päivänä neljä tuntia viikossa. Jatkoluokat olivat esivaihe kansalaiskoululle. Esitettiinkin ajatus Vihtavaaralle oman koulupiirin perustamisesta. Se toteutui vuonna 1950. Vihtavaaran koulu yhdistettiin Leinovaaran kouluun 1961.Koulutarkastaja vieraili lähes vuosittain koululla antaen ohjeita parempaan tulokseen pääsemiseksi. Vaikka varsinaista velvoitetta ei ollut, koululla oli keittäjän/siivoojan/vahtimestarin toimi. Näitä töitä hoiti yleensä nainen. Koululaiset velvoitettiin myös auttamaan heitä.

Pätevien opettajien saaminen koululle oli vaikeaa. Opettajia ei koko maassa ollut tarpeeksi. Viisikymmenluvulla koulutettiin pikaisesti ylioppilaista yhden vuoden aikana päteviksi kansakoulun opettajiksi. Tätä ennen Heinoniemelläkin oli muodollisesti epäpäteviä opettajia. He olivat vuoden kerrallaan, koska paikka oli pantava auki vakinaisen opettajan toivossa. Opettajien lista on pitkä. He olivat yleensä naisia ja täytyikin kylältä saada kätevä mies poikien ”veiston” ohjaajaksi. Tilanne vakiintui vasta Reenvalon opettajapariskunnan tulon myötä.Uutta tekniikkaa saatiin koulurakennuksiin. Tulivat sähköt ja aikanaan myös vesijohdot. Nämä muuttivat viihtyisyyttä ja helpottivat työtä. Olihan sähkölämmitys aivan muuta kuin jokavuotinen halkojen saaminen koululle ja niillä lämmittäminen. Aikanaan tulivat myös puhelin, radio ja paperikeräyksellä hankittu televisio.

Oppilaat harrastivat monenlaista. Oli kirjoittamisharrastusta: omat lehdet ja julkaisut; ”Iloinen koulusanoma”, ”Koulusankari” ja ”Hauskaa”-vihko esimerkkeinä. On mainittava englannin kerho, joka oppiaine tuli sitten vakituiseksi uuteen opetussuunnitelmaan. Koulua käytettiin monien järjestöjen harrastuksiin. Kansalaisopisto, partio, seurakunnan kerhot, kylä- ja kirkkokuoro, raittiustilaisuudet, äitiys- ja lastenneuvola, Mannerheim-liiton kasvatuskerhoja. Koulua pidettiin vaalihuoneistona ja koulun toimintaan osallistuneiden henkilöiden hautajaisten muistotilaisuuspaikkana. Koulun harrastuksiin kuuluivat urheiluharrastukset. Osallistuttiin kunnan yleisurheilu-, hiihto- ja pesäpallokilpailuihin. Kasvatuksellisesti teemoina olivat ainakin raittiuskasvatus ja säästäminen. Koululla kerättiinkin omaa kassaa.Koululla pidettiin omiakin juhlia. Joulu- ja äitienpäiväjuhliin kokoontui koko kyläväki. Äitienpäiväjuhliin oppilaat suorittivat kylällä keräyksen, jolla tarvikkeet hankittiin. Joulujuhlissa lapset saivat nauttia paitsi ohjelmien esittämisestä myös joulupussista.Kevätjuhlan yhteydessä oli muodollinen ns. ”tutkinto”.

Koulurakennuksen puutteet innoittivat hakemaan kunnalta uutta koulurakennusta erityisesti 1960-luvulla. Opettajat tuskastuivat talven kylmyyteen ja pieniin paikkauksiin, joita kesäisin tehtiin. Muita ongelmia olivat urheilukentän puute, metallityöopetuksen vaikeudet ja alakoulun tila-ahtaus. Alakoulu toimi veisto-ja liikuntasalissa. Sekään ei ollut järin suuri. Oman lisänsä toi parina vuonna susivaara, jonka takia oppilaskyydityksiä järjestettiin. Mutta paljon oli, joka toimi. Koululla oli kunnan sivukirjasto, jota vanhemmatkin saivat käyttää. Se oli opettajan pitämänä auki kahdesti viikossa.Kuusikymmenluvulla monet asiat vakiintuivat. Varmaan merkitystä oli vakinaisten opettajien myötä tullut asioiden jatkuvuuden helpottuminen. Muutenkin alkoi uusien aatteiden virtaus, vaikka selviytyminen sodan jälkeen on suuri saavutus niin yksittäisen koulun, kuin valtakunnan opetuksen tasolla. Lapsista pidettiin huolta. Elettiin koko ajan toivossa uudesta koulurakennuksesta. Se ei kuitenkaan toteutunut. Koulu avautui enemmän ulospäin. Lähestyttiin suurta muutosta, joka tuli 1973. Peruskoulu aloitti uutena muotona järjestämään opetustyötä. Johtokunnat lakkasivat ja niiden sijaan tulivat kouluneuvostot. 1985 nämä vaihdettiin takaisin johtokuntiin, mutta niiden valta päättää asioista ei ollut samalla tasolla kuin kansakoulun aikana.

Johtokunnat kirjaimellisesti johtivat koulua. Heinoniemelläkin tätä oli lähes 70 vuoden ajan. Johtokuntaan valittiin puheenjohtaja, muutamia jäseniä ja opettaja toimi sihteerinä. Johtokunnan taloudenhoitaja vastasi koulun henkilökunnan kanssa koulun hankinnoista, jotka alistettiin johtokunnan päätettäviksi. Johtokunta valitsi keskuudestaan myös muut henkilöt, joilla oli oikeus ja velvollisuus hoitaa tiettyjä käytännön asioita. Kirjelmien ja koulun toiminnan tiedotteiden laatiminen kuntaan, yleensä valtuustolle tai koululautakunnalle, oli jokavuotinen tehtävä.Peruskoulussa nämä hoidetaan johdetusti kouluviranomaisten ja lautakunnan toimesta. Päätöksentekomahdollisuutta kavennettiin.

Opettajat

Pekka Pekkarinen, Simo Hirvonen, Elisa Pekkarinen, Anna Turunen, Ilmari Andersson, Helvi Andersson, Helvi Reijula, Ilmari Reijula, J.A. Warski, Oili Murenia, Martti Tukiainen, Annikki Manninen, Irma Kuusaro, Aune Kankkunen, Hilkka Saarikivi, Eini Pippuri, Antti Niemelä, Sylvi Urpo, Inkeri Tuomisto, Antti Niemelä, Sylvi Niemelä, Tauno Karppanen, Niilo Jokinen, Maire Kaila, Henrik Fagerlund, Anja Pulli, Maire Pietilä, Veli-Samuli Larva, Kirsti Larva, Martta Keinänen, Maire Immonen, Erkki Reenvalo, Aili Reenvalo, Pirkko Havukainen, Maija Ronkainen, Hannu Helasvuo, Tuula Helasvuo, Pertti Könönen, Raili Könönen, Jaakko Melasaari, Anna-Liisa Melasaari, Risto Hirvonen.

Poikien käsityön ohjaajat

Onni Nousiainen, Akseli Turunen, Uula Sarre, Tauno Karppanen, Oiva Nykänen.

Tyttöjen käsityön opettajat

Aino Kankkunen, Elisa Pekkarinen, Aino Tolvanen, Helvi Kankkunen, Aune Kankkunen.

Johtokunnan puheenjohtajat

Simo Hirvonen, Samuli Stranden, Samuli Kankkunen, Pekka Karppanen, Pekka Toropainen, Mikko Tiilikainen, Onni Nousiainen, August Kosonen, Ilmari Immonen, Antti Asikainen, Teuvo Kekkonen, Juho Porvali, Kauko Toropainen, Tauno Toropainen, Suoma Puustinen, Väinö Hartikainen, Esa Gerlander, Eino Vartiainen, Mauno Karvinen, Arvo Silvennoinen.

Taloudenhoitajat

Pekka Päivinen, Samuli Kankkunen, O. Niskanen, Heikki Makkonen, Ilmari Immonen, Toivo Toropainen, August Makkonen, Eino Karppanen, Teuvo Toropainen, Eino Nykänen, Viljo Nousiainen

Keittäjä/vahtimestari/siivooja

Lempi Toropainen, Anni Pykäläinen, S. Karppi, Helmi Herranen, Martta Sallinen, Mirjam Nousiainen, Saimi Barck, Aune Herranen, Siiri Toropainen, Aino ja Viljo Pykäläinen, Emma Heikkinen, Annikki Kettunen, Anja I. Nousiainen, Anja M. Nousiainen, Siiri Kekkonen, Tuula Olkkonen, Tuovi Vänttinen.

Poimintoja peruskoulukaudelta

Koulujen johtokunnat palautettiin 1985. Niillä ei ollut kuitenkaan ylivaltaa koulun hoidossa. Kunnanhallitus, valtuusto ja koululautakunnat määräsivät kaikkien koulujen asioista suurelta osalta. Johtokunta toimi kuitenkin annetuissa puitteissa. Taloudenhoitajan tehtävät jäivät kunnan elimille ja koulun opettajat, keittäjä ja johtokunnan puheenjohtaja hoitivat näitä koulun sisällä. Esimerkiksi elintarvikkeiden valinnassa kunta pyysi keskitetysti liikkeiltä tarjoukset, joista kukin koulu sai valita budjettinsa puitteissa. Samoin oli koulutarvikkeiden kanssa. Opetusta koskevat tiedotteet koululautakuntaan johtokunta lähetti ne usein opettajien tekemän työn pohjalta.Leinovaara ja Vihtavaara yhdistettiin Heinoniemen koulupiiriin.

Peruskoulun myötä tuli koulun käytäntöön jo alusta alkaen yhteistyön kehittäminen oppilaiden ja vanhempien kanssa. Opetussuunnitelmiin kirjattiin eri tapahtumat, miten tätä noudatetaan. Johtokunnan kokouspöytäkirjat tulivat julkisiksi, koulun ilmoitustaululle kaikkien luettavaksi. Samoin koulua käytettiin iltaisin erilaisiin harrastuksiin. Koululle saatiin myös kiekkokaukalo lasten ja yleiseenkin käyttöön. Koulua käyttivät iltaisin kansalaisopisto, kylätoimikunta ja ev.lut. seurakunta piti päiväkerhoa.Koska koulumatkat osalle oppilaita yhdistetyssä koulussa tulivat melko pitkiksi, tarvittiin koulukuljetuksia. Pisimmät matkat suuntaansa olivat 15 km ja yli viiden kilometrin kuljetusapua annettiin lähes kymmenelle oppilaalle -90 – luvun vaiheilla. Rakennukset muutettiin öljylämmitteiseksi.

Ennakoiden tulevaa Heinoniemen koulun johtokunta vastasi koulupiirikysymykseen, joka edellytti viiden koulupiirin syntymistä Kiteelle. Syntyvien koulumatkojen kasvaessa pidettiin ehdotusta vaikeana hyväksyä. Samoin jouduttiin ottamaan kantaa koulun johtamiskysymykseen. Koulun kanta oli, että jokaisessa koulussa tuli olla oma johtaja vaihtoehtoiseen malliin, jossa yhdellä johtajalla olisi ollut useita kouluja johdettavanaan. Vielä viimeisinä toimivuosina kehitettiin opetusta. Tulivat koulukohtaiset opetussuunnitelmat. Uusia asioita olivat myös tietokoneen tulo opetukseen. Samoin puhuttiin ns. ”kokonaisopetuksesta”, jossa lukujärjestys ei johtanut orjallisesti toimintaa, vaan oppilaan kehitys kulki edellä ja opetus mukautui sen mukaiseksi. Se ei oikein toiminut.Tosiasiat oli kuitenkin tunnustettava. Oppilasmäärä laski koulussa ja se johti koulupiirin lakkauttamiseen ja koulutoiminnan loppumiseen. Vuodesta 1996 lähtien oppilaat kuljetettiin alueelta toisiin kouluihin.

B. MUISTELMIA

Koulusivujen alkuun

Tasapään koulu

A. HISTORIATIETOA TASAPÄÄN KOULUSTA

Koulunkäyntiä Tasapäässä

Inkeri Leinosen kirjasta Tasapää – Kylä Pyhäjärven rannalla

Kiertokoulu kuului seurakunnan valvontaan. Seurakunta valitsi opettajat ja määräsi kinkereillä joka kylään koulupaikat. Opettajien pätevyydestä ei aina ollut tarkkaa tietoa. Opettajina tällä kylällä olivat Tähtinen, Kemppinen, ja Lyydia Pirinen (Kankkunen). Opettajilla oli mukanaan rihvelitaulut ja rihvelit. Kirjoina olivat kukkoaapinen, katekismus ja raamatunhistoria.

Kyläämme perustettiin kansakoulu 1919. Koulun perustajajäsen oli maanviljelijä Eljas Kainulainen. Koulu toimi aluksi vuokra-asunnossa Siikavaaralla Matikaisen talossa kolme vuotta, jonka jälkeen se siirrettiin Tasapäähän Heikki Väkeväisen taloon. Myöhemmin koulu siirtyi vielä tien toiselle puolelle Pekka Laukkaseen, jossa se toimi siihen saakka, kunnes saatiin oma tontti, ja kunta suostui rakentamaan Tasapään koulun, jonka nimeksi tuli Juurikkasalon koulu.

Koulun tontin ostosta ja paikasta muodostui Eljas Kainulaiselle todella huolta. Hän meni Savonlinnaan asti Antti Auviselle kertomaan huoliaan ja lopulta sai Pekka Suomalaisen myötävaikutuksella Auvisen suostumaan määräalan, 23 hehtaarin myymiseen. Kunta hyväksyi kaupan ja päätti rakentaa koulun ostetulle maa-alueelle. Vastaavana mestarina toimi Edvart Hakulinen.

Koululla alkoi ensimmäinen lukukausi 1930. Koulu toimi 2-opettajaisena muutaman vuoden, jonka jälkeen Juurikkasalon koulupiiri muutettiin neljäksi koulupiiriksi, joissa kaikissa oli yksi opettaja. Opettajina olivat Hilja Nikander yhden vuoden, Aino Törrönen yhden vuoden, Elvi Parviainen kaksi vuotta, Aino Kortelainen kaksi vuotta, jonka jälkeen opettajaksi tuli juuri seminaarista päässyt opettaja Elna Aune Heikkilä, myöhemmin Lipsanen. Hän toimi opettajana koulun loppumiseen asti.

Koulun lämmitys ja siivous kuului alkuvuosina oppilaille, mutta jäi myöhemmin erillisen henkilökunnan tehtäväksi kuukausipalkalla. Kouluruokailu eli lämmin ateria oli tullut käyttöön kansalaissodan jälkeen, samoin vaateavustukset vähävaraisille oppilaille.

Monet 30-luvulla syntyneet eivät käyneet koulua oikeissa koulurakennuksissa vaan taloissa. Pitkät tiet olivat syynä koulunkäyntiin taloissa, vaikka Tasapäässä oli jo koulurakennus. Kesälahden puolen Kousan lapset kävivät Linnanpellon koulupiirissä.

1947 Eino ja Tauno Kainulaisen tuvassa oli luokka, joka oli verholla jaettu kahtia. Talon emäntä keitti ruuan. Keittiössä ruokailivat koulun porukka ja talon väki. Opettajana oli Sirkka Makkonen.
Vuosina 1948-1950 koulua käytiin Eino ja Helmi Ikosen uudessa talossa Pekkilänmäellä. Koulu järjestettiin talon toiseen päähän kammaripuolelle. Kammareiden välihirret sahattiin pois ja ikkunareiästä tehtiin ovi, josta pääsi suoraan ulos. Lisäeteiseen jätettiin vaatteet. Kammarissa oli käytävä keskellä ja pulpetit seinää vasten. Opettajina olivat Arvo Salama, Yrjö Huotari ja sitten Anna-Liisa Suoniemi, myöhemmin Holopainen. Hän oli pidetty opettaja. Hän järjesti äitienpäivät, joulujuhlat ja koulun lopettajaiset, ja koululaiset pääsivät kuuntelemaan radiota hänen kortteeriinsa Jätökseen.

1951 Jätöksessä Helmi Holopaisen tuvassa pulpetit olivat kahdessa rivissä vierekkäin. Tuvan verho heilui, kun talon naiset työskentelivät keittiössä. Ruuan käry tunkeutui vääjäämättä koululaisten tajuntaan, ja ikkunaruudut höyrystyivät. Eväät, maitopullo ja leipäpalaset kaivettiin repusta, ja keittoa tai velliä oli tarjolla. Pojat silmäilivät toisiaan, kun kaalikeitto alkoi aamulla haista, ja päivä ei tahtonut millään kulua. Vuoden 1954 syksyllä koulu muutti Tauno Kainulaiseen ja 1955 syksystä 1963 kevääseen opinahjo oli Onni Pekkisessä.

Viimeiset pikkujoulut pidettiin Tasapään koululla jouluna 1966. Hilja Kohonen runoili: ”Kiellon antoi kunnan isät tästä koulusta kotoisesta, lakkauttivat laitoksemme, lukkohon ovi lasahti”.

Ruposen ruskea piikkinokka linja-auto alkoi kulkea kylien teillä ja poimia kyytiinsä pienemmät lapset Puhoksen kouluun ja isommat Kiteen kirkolle.

Perustuu osin Heikki Hukan kirjoituksiin.

B. MUISTELMIA

 
Koulusivujen alkuun