Emil Elorannan koulun 100-vuotisjuhlapuheen mukaan

Ensimmäinen koulu aloitti toimintansa 1863 Sepänniemessä. Opettajana oli rovasti Telenin tytär Anna, ilman palkkaa. Hänen jälkeensä maanviljelysneuvoksetar Anna Brander ja pastori Winterin tytär Miina. Taloudellisista syistä koulu siirtyi 1,5 vuoden kuluttua Suorlahdelle. Pitäjänkokous valtuutti v. 1868 rovasti Telenin hakemaan avustusta keisarilta ja Uno Cygnaeus saatuaan tuon anomuksen lähetti sen Hänen Keisarilliselle Majesteetilleen. Suomen Senaatti hyväksyi anomuksen ja palkatut opettajat aloittivat työnsä.

Koulu aloitti Antti Toropaisen talossa opettajinaan Johan Pulkkinen ja Agatha Winter. Myös kunta antoi varoja koulunpitoon, vaikka vastustustakin ilmeni. Rouvasväen yhdistys keräsi toimillaan rahaa kansakoulun johtokunnalle. Opettajien luontaisetuna oli myös pienimuotoinen maatalous. Oppilaita oli vaihteleva määrä; milloin 36 tai jopa 126.

Opetustyö vuokratiloissa oli hankalaa. Brander tarjosi rakennusmahdollisuutta Koivikolta, mutta sinne ei haluttu. Vuokraus jatkui kauppiaitten Mikko Tikan ja Juhana Pellikan kartanoissa. Lehtori Ewert Winter lahjoitti tontin koulua varten 1875. Erilaisten rakennuksen vaihtoehtojen ja urakkatarjousten jälkeen, kun rahoitusta oli saatu lisättyä mm.”Viina Rännilöistä”, päätettiin koulun rakentamisesta 26.5.1878. Urakkatarjouksen voitti Yrjö Timonen. Muutamia korjauksia esim. eristysten suhteen jouduttiin tekemään jatkossa. 1920-luvulla rakennettiin erillinen käsityöluokka, joka toimi myös pitkämatkalaisten oppilasasuntolana. Lisätiloja oppivelvollisuuden tultua voimaan 1921 suuremmalle oppilasmäärälle saatiin vuokratiloista Anttolan talosta, nuorisoseuralta ja Taipaleelta Aaro Silvennoiselta. Koulu oli tällöin 3-opettajainen. 30-luvulla pyrittiin uuden koulun rakentamiseen, mutta se olisi ollut jatkoa ajatellen liian pieni. Kun kuntataloutta rasittivat vielä pakolliset kyläkoulujen rakentamiset, hanke ei edennyt ja sitten tuli sota-aika.

1950-luvulla koulun rakentaminen oli välttämätöntä. Siitä päätettiin 6.2.1953 ja  saatiin lupa Kouluhallitukselta. Koulun yhteyteen suunniteltiin myös erillinen opettajien asuntola. Saman vuoden syksyllä koulun rakentaminen alkoikin. Urakka myönnettiin rakennusliike Evälahti ja kumppanille Imatralta. Rakennukset oli suunnitellut arkkitehti Hämäläinen. Koulu otettiin käyttöön 15.11. 1954. Tämä oli kirkonkylän kansakoulu, sitten Rantalan ala-aste ja nyt yhtenäiskouluna Arppen koulu. Entisessä opettajien asuntolassa toimii opetustyöhön kunnostettu Ruori-koulu.

Opetustyö seuraa aikaansa resurssiensa mukaan. Alkuvuosina opetus oli teoreettispainotteista: lukemaan ja kirjoittamaan oppimista, uskonoppia, maantietoa ja historiaa.

Luonnontieteet ja mittausoppi olivat tärkeitä aineita. Harrastus- ja taitoaineet lisääntyivät opetusohjelmaan myöhemmin. Samoin tyttöjen ja poikien opetussisältöä ”eriytettiin” tulevien tarpeiden mukaan.

1800-luvun lopulla opetusvälineitä oli vähän. Kun koulukirjoja alkoi ilmestyä, ne olivat hintansa takia köyhemmän perheen mahdotonta hankkia. Samoin koulun oma opetusmateriaali oli samasta syystä vähäistä. Poikien käsitöissä saattoi olla yksi kirves, pari sahaa jne. Iso Suomen kartta kuitenkin oli opettaja Olinin itsensä hankkimana. Tänä päivänä tekninen opetustapa määrittelee opetuksen sisältöä. Aiemmin lopputuloksella ehkä työtavoista riippumatta oli merkitystä. Oli kuitenkin etuoikeus käydä koulua. Se on ollut kansakuntamme kehityksen ja sivistyksen perusta ja edellytys.

Koulutyö oli keskeytyneenä 1867 – 68 nälkävuosien takia. Toinen keskeytys tuli koulutarkastajan ja johtokunnan päätöksellä valtakunnan rauhattomuuden vuoksi 13.2. – 27.12. 1918. Kolmannen kerran tauko tuli talvisodan jälkeen 1940 Divisioonan esikunnan sijouttuessa koululle. Alkuvuosina erillinen tyttö- ja poikaluokkakäytäntö päättyi, kuitenkin niin, että alaluokkia opetti nais- ja yläluokkia miesopettaja. Vuosina 1925 – 38 vuorovuosin Haarajärven koulun kanssa pidettiin lisäksi yhtä alaluokkaa. Edistyksellistä oli myös ”esiopetus”, 3-6 viikon ajan vuosi ennen koulun aloittamista . Kunnan jatkoluokat keskitettiin kirkonkylän koululle. Opetusta annettiin 100 – 200 tuntia, jonka jälkeen sai kansakoulun päästötodistuksen.

Oppilaiden käyttäminen järjestäjinä tiesi pitempimatkaisille myös pitkää päivää. Luokkien siivous, puiden kanto, lämmitys ym. merkitsivät joillekin kouluun lähtöä aamulla jo kuuden aikoihin. Luokan piti olla siisti ja lämmin aamulla ja siivottiin myös koulutyön päätyttyä. Kouluruoka tuli yhteiskunnan vastuulle koko maahan 1945. Kouluihin palkattiin keittäjät ja siivoojat, joiden ansiosta järjestäjien merkitys ja työmäärä myös väheni.

Muutakin toimintaa kouluilla tapahtui. Joulu-, kevät ja äitienpäiväjuhlat kuuluivat normaaleihin tapahtumiin. Koulu ja oppilaat järjestivät iltaisin ”konventteja”, joihin vanhemmatkin kutsuttiin. Oli leivottu ja paistettu, joita sitten nautittiin tilaisuudessa mehun ja vanhemmat kahvin kanssa. Ohjelmaa oli harjoiteltu. Muitakin käyttäjiä oli. Kiteen Säästöpankki piti toimintaansa lauantaisin iltapäivällä. Tätä oli 1800-luvun lopulta alkaen. Kiteen torvisoittokunta aloitti vuonna 1900 siellä toimintansa. Nuorisoseura kokoontui koululla, kuorotoimintaa, liikuntaharrastuksia myös vanhan koulun luokissa ja erityisesti uuden koulun väljemmät tilat mahdollistivat lisääntyneen innostuksen. Rakennusta käyttivät eri järjestöt kokous- ja juhlapaikkanaan. Kirjastotoiminta alkoi jo vanhalla koululla ja uudessa  erillinen kirjastotila mahdollisti lukemisen harrastuksen entistä paremmin. Vaativina sotavuosina miesopettajien ollessa rintamalla naisopettajat joutuivat ottamaan vastuun erityisen suurista oppilasmääristä.

Sadan vuoden aikana on ollut paljon opettajia töissä. Pätevien ja vakinaisten saaminen oli monesti vaikeaa. Alkuvuosien merkittävä opettaja oli Johan Pulkkinen, itseoppinut mökinpoika Suorlahdelta. Hänen arvostuksensa näkyi mm. siinä, että kunta järjesti hänen kuoltuaan  juhlavat hautajaiset. 1800-luvulta lähtien opettajina olivat mm. kanttori Pärnänen, Narinen, Stenius, Kokko, Krogerus, Kinnunen ja Olin (45 vuotta). Pitkäaikainen opettaja oli myös Emil Eloranta (1926 – 1963).

Ensimmäinen naisopettaja oli Eva Telen. Muita olivat aikanaan Ida Jankoffski, Anna Streng, Amanda Krogerus, Maria Koljonen, Aleksandra Olin (1878 -1894), Agnes Studd, Amanda Roos, Lydia Olin (1896 – 1926)  ja Kyllikki Eloranta (25 vuotta) siirtyen oppikoulun opettajaksi. Muita naisopettajia olivat Hilma Rahunen, Sirkka Kauppila, Siiri Salomaa, Terttu Pajunen, Maini Hyttinen, Senja Nenonen, Anja Kotilainen, Sirkka Makkonen, Eila Rouvinen, Nanni Jouhki, Riitta-Liisa Lipsanen, Paula Aartolahti ja Elina Kortekangas. Monilla työ on ollut väliaikainen tai sijaisuus.

Yhteistä alakoulun virkaa Haarajärven kanssa hoitivat v. 1925 lähtien Iida Aalto, Laina Pesonen, Tuulikki Tuomisalo, Ester Nisula, Sirpa Vauramo, Sirkka Makkonen ja Lilja Kopperi. Lisäksi oli joitakin lyhyitä sijaisuuksia hoitaneita epäpäteviä opiskelijoita.

Miesopettajista mainittakoon vielä Kyösti Pitkonen, Erkki Utunen ja Mauno Matikainen.

Johtokunnan jäseninä aloittivat 1869 rovasti Telen (puh.joht.), pastori K.Karttunen, kanttori Pärnänen, maakauppias Emil Lojander, talollinen Antti Ellonen, lautamies Juho Ellonen, rovastinrouva Telen ja nimismiehen rouva Petrelius.  Johtokunnan puheenjohtajina ovat olleet myöhemmin kirkkoherra Pfaler, isännöitsijä Partanen, kirkkoherra Krogerus, kirkkoherra Fabritius, kuvernementtisihteeri Winter, rovasti Forsman, kanttori Pärnänen, kirkkoherra Hilonen, kauppias Liimatainen, mv. Alhainen, kauppias Durchman, mv. Kainulainen ja agronomi Hytönen.
 
Takaisin Kirkonkylän koulun sivulle