Tasapään koulu
A. HISTORIATIETOA TASAPÄÄN KOULUSTA
Koulunkäyntiä Tasapäässä
Inkeri Leinosen kirjasta Tasapää – Kylä Pyhäjärven rannalla
Kiertokoulu kuului seurakunnan valvontaan. Seurakunta valitsi opettajat ja määräsi kinkereillä joka kylään koulupaikat. Opettajien pätevyydestä ei aina ollut tarkkaa tietoa. Opettajina tällä kylällä olivat Tähtinen, Kemppinen, ja Lyydia Pirinen (Kankkunen). Opettajilla oli mukanaan rihvelitaulut ja rihvelit. Kirjoina olivat kukkoaapinen, katekismus ja raamatunhistoria.
Kyläämme perustettiin kansakoulu 1919. Koulun perustajajäsen oli maanviljelijä Eljas Kainulainen. Koulu toimi aluksi vuokra-asunnossa Siikavaaralla Matikaisen talossa kolme vuotta, jonka jälkeen se siirrettiin Tasapäähän Heikki Väkeväisen taloon. Myöhemmin koulu siirtyi vielä tien toiselle puolelle Pekka Laukkaseen, jossa se toimi siihen saakka, kunnes saatiin oma tontti, ja kunta suostui rakentamaan Tasapään koulun, jonka nimeksi tuli Juurikkasalon koulu.
Koulun tontin ostosta ja paikasta muodostui Eljas Kainulaiselle todella huolta. Hän meni Savonlinnaan asti Antti Auviselle kertomaan huoliaan ja lopulta sai Pekka Suomalaisen myötävaikutuksella Auvisen suostumaan määräalan, 23 hehtaarin myymiseen. Kunta hyväksyi kaupan ja päätti rakentaa koulun ostetulle maa-alueelle. Vastaavana mestarina toimi Edvart Hakulinen.
Koululla alkoi ensimmäinen lukukausi 1930. Koulu toimi 2-opettajaisena muutaman vuoden, jonka jälkeen Juurikkasalon koulupiiri muutettiin neljäksi koulupiiriksi, joissa kaikissa oli yksi opettaja. Opettajina olivat Hilja Nikander yhden vuoden, Aino Törrönen yhden vuoden, Elvi Parviainen kaksi vuotta, Aino Kortelainen kaksi vuotta, jonka jälkeen opettajaksi tuli juuri seminaarista päässyt opettaja Elna Aune Heikkilä, myöhemmin Lipsanen. Hän toimi opettajana koulun loppumiseen asti.
Koulun lämmitys ja siivous kuului alkuvuosina oppilaille, mutta jäi myöhemmin erillisen henkilökunnan tehtäväksi kuukausipalkalla. Kouluruokailu eli lämmin ateria oli tullut käyttöön kansalaissodan jälkeen, samoin vaateavustukset vähävaraisille oppilaille.
Monet 30-luvulla syntyneet eivät käyneet koulua oikeissa koulurakennuksissa vaan taloissa. Pitkät tiet olivat syynä koulunkäyntiin taloissa, vaikka Tasapäässä oli jo koulurakennus. Kesälahden puolen Kousan lapset kävivät Linnanpellon koulupiirissä.
1947 Eino ja Tauno Kainulaisen tuvassa oli luokka, joka oli verholla jaettu kahtia. Talon emäntä keitti ruuan. Keittiössä ruokailivat koulun porukka ja talon väki. Opettajana oli Sirkka Makkonen.
Vuosina 1948-1950 koulua käytiin Eino ja Helmi Ikosen uudessa talossa Pekkilänmäellä. Koulu järjestettiin talon toiseen päähän kammaripuolelle. Kammareiden välihirret sahattiin pois ja ikkunareiästä tehtiin ovi, josta pääsi suoraan ulos. Lisäeteiseen jätettiin vaatteet. Kammarissa oli käytävä keskellä ja pulpetit seinää vasten. Opettajina olivat Arvo Salama, Yrjö Huotari ja sitten Anna-Liisa Suoniemi, myöhemmin Holopainen. Hän oli pidetty opettaja. Hän järjesti äitienpäivät, joulujuhlat ja koulun lopettajaiset, ja koululaiset pääsivät kuuntelemaan radiota hänen kortteeriinsa Jätökseen.
1951 Jätöksessä Helmi Holopaisen tuvassa pulpetit olivat kahdessa rivissä vierekkäin. Tuvan verho heilui, kun talon naiset työskentelivät keittiössä. Ruuan käry tunkeutui vääjäämättä koululaisten tajuntaan, ja ikkunaruudut höyrystyivät. Eväät, maitopullo ja leipäpalaset kaivettiin repusta, ja keittoa tai velliä oli tarjolla. Pojat silmäilivät toisiaan, kun kaalikeitto alkoi aamulla haista, ja päivä ei tahtonut millään kulua. Vuoden 1954 syksyllä koulu muutti Tauno Kainulaiseen ja 1955 syksystä 1963 kevääseen opinahjo oli Onni Pekkisessä.
Viimeiset pikkujoulut pidettiin Tasapään koululla jouluna 1966. Hilja Kohonen runoili: ”Kiellon antoi kunnan isät tästä koulusta kotoisesta, lakkauttivat laitoksemme, lukkohon ovi lasahti”.
Ruposen ruskea piikkinokka linja-auto alkoi kulkea kylien teillä ja poimia kyytiinsä pienemmät lapset Puhoksen kouluun ja isommat Kiteen kirkolle.
Perustuu osin Heikki Hukan kirjoituksiin.