A. HISTORIATIETOA SUORALAHTIN KOULUSTA

Veikko Assinen (Suorlahden koulun oppilas -1959-66)

Koulun perustaminen

Suorlahdella on ollut kautta aikojen merkittävä osa Kiteen historiassa. Täällä on sijainnut Kiteen ensimmäinen kirkko, papisto on täällä asunut ja virkataloaan pitänyt, vaikka kirkko olikin jo nykyisillä paikoilla.

Lepolahdella asunut rovasti Uno Wilhelm Telén oli kouluavustusta anoessaan Helsingissä luvannut Suorlahden kylässä sijaitsevan Sofielundin, eli Orpolan tilan huoneet koululle, kunnes rakennettaisiin oma koulu . Pysyvää koulua ei sillä erää tänne saatu. Toimintaa oli kaksi vuotta, ja sen jälkeen opetus  jatkui Kirkonkylällä.

Rovasti Telén jätti jälkeensä huomattavan omaisuuden. Hänen vanhimmalle tyttärelleen Helena Winterille syntyi silloin ajatus koulun perustamisesta isänsä muistoksi Suorlahdelle. Suorlahden onneksi Koivikon kartanoa isännöi silloin rovasti Telénin vävy Axel Brander, josta sitten tuli tämän hankkeen toteuttaja. Hän rakennutti vaimonsa perinnöksi saamalle maalle v. 1892 talon kansakouluksi. Hän tarjosi taloa kunnalle tonttimaineen ja polttopuineen, mutta jos lie kunnan rahavarat nykyisinkin vähissä, niin köyhyyteen silloinkin vedottiin ja lahjoitusta ei otettu kunnan taholla vastaan.

Kouluopetuksen käynnistämisessä ei suinkaan heitetty kirvestä kaivoon, sillä Brander anoi valtiolta avustusta yksityisen kansakoulun opettajan palkkaamiseen. Luvan tultua hän perusti muiden kannattajien avustamana koulun kyläämme v.1896. Koulun vihkiäiset pidettiin 4. p:nä lokakuuta 1896, sisäänkirjoitus tapahtui maanantaina 5. lokakuuta ja varsinainen opetustoiminta aloitettiin seuraavana päivänä.

Kunnan avustusosuuden, joka oli valtion avun ehtona, maksoivat yksityiset koulutyön kannattajat. Yksityisiltä saatiin myös lahjoituksina kirjat ja muut opetustarvikkeet, ja niin pääsi koulutyö alkamaan.

Kun piirijakopäätös tuli voimaan, kunta otti, kun oli pakko, Suorlahden ja Puhoksen koulut. Niinpä sitten marraskuun 14.p:nä 1901 Anna ja Axel Brander lahjoittivat koulun tontteineen Kiteen kunnalle ja näin yksityisin voimin aloitettu koulutoiminta siirtyi kunnan vastattavaksi.

Ensimmäinen koulurakennus

Kylän keskelle, Väinölänmäen alle rakennettiin Suorlahden ensimmäinen  koulurakennus. Anna ja Axel Brander rupesivat sitä rakennuttamaan v.1891 heille silloin kuuluneelle Orpolan maalle. Rakennus pystytettiin hirrestä ja puut saatiin myrskyn kaatamasta metsästä. Varoja lahjoittivat Telénin perilliset, jotka juuri silloin jakoivat isänsä perintöä. Tyttäret Josefina ja Helena Winter lahjoittivat heille kuolinpesästä tulevat elot, kumpikin 10 hehtolitraa ruista ja saman verran ohria. Ivar Telén lahjoitti 1500 silloista markkaa ja Anna Brander 400 markkaa. Lehtori Toivo Sirenius Viipurista lähetti kouluun ikkunalasit.

Koulurakennusta laajennettiin v.1902-03 siirtämällä talon jatkeeksi vanha hirsirakennus. Siitä saatiin tarvittavat tilat veisto- ja voimistelusaliksi. Samoina vuosina koulua kohennettiin muutoinkin, sillä siihen rakennettiin kuistit, joiden urakkahinta oli 100 markkaa, mutta lopullinen hinta kohosi kuitenkin 125markkaan. V. 1903 rakennettiin koululle myös saunarakennus. Näin koulu oli saanut tarvitsemansa tilat. Ulkoapäin koulu muistutti muita kiteeläisiä taloja. Ovi johti eteiseen, tästä oikealle tultiin suureen tupaan, luokkaan. Vasemmalla oli opettajan keittiö. Ulko-ovea vastapäätä oli opettajan kamari ja sen takana vielä toinen. Toiseen päähän siirretyssä vanhassa tuvassa toimi veisto- ja voimistelusali, samalla se toimi oppilaiden eteisenä.

Vesihuolto on tärkeä nykyisin ja samaa voitaneen sanoa sen olleen silloinkin. Koululla ei ollut omaa kaivoa ja niinpä sellainen päätettiin rakennuttaa. Urakkasopimuksessa kaivo määriteltiin näin: ”Sijoitetaan koulun rajalle, pyöreä, 50 sm:n kivipuitteella, yksi metri läpimitta sisältä, kansi päälle. Maaliskuussa pitää olla kaivossa vettä yksi metri”. Kaivo hyväksyttiin v.1904 tehdyksi 33,75 mk:lla. Sittemmin kaivoa kyllä jouduttiin syventämään ja muutenkin korjailemaan. Mutta saatiin siitä tulojakin, sillä v. 1925 johtokunta päätti kantaa vuokraa kaivon käytöstä Ida Barckilta siten, että hän hakkauttaa joka vuosi koulun tontilta yhden sylen metrisiä halkoja.

Kun alakoulu v.1930 siirtyi kansakoulun yhteyteen, se toimi veisto- ja voimisteluluokassa, eikä sille näin ollen rakennettu lisätiloja. Pienillä korjauksilla mentiin vuosikymmeniä eteenpäin. Koulurakennus ei tosin ollut enää hyväkuntoinen. Syttynyt sota lamaannutti kaiken rakennustoiminnan. Sodan loputtua odotettiin hartaasti kylälle uutta koulurakennusta. V. 1946 koulua korjattiin. Uunit uusittiin, seiniä tilkittiin ja keittolalle saatiin oma tilansa alaluokasta erottamalla. Vasta v. 1954 saatiin koululle sähköt, asia minkä johtokunta oli ilolla merkille pannut.

Uusi koulurakennus

Vanha koulurakennus ei näistä korjauksista juuri kohentunut, Nurkista veti, tilat eivät tyydyttäneet opettajia eikä oppilaita. Pätevät opettajat jättivät kuin rotat uppoavan laivan, alkoi sijaisopettajien kausi. Kiteellä oli muuallakin koulupula, sillä olihan sotien jälkeen syntyneet suuret ikäluokat aloittamassa kouluopintonsa. Kylien kesken käytiin ankaraa kilpailua siitä, minne koulurakennus ensimmäisenä saadaan ja tässä kilpailussa oli myös Suorlahti mukana.

Suorlahden koulun johtokunta käsitteli kouluasiaa kokouksessaan mm. vuonna 1953 merkiten pöytäkirjaan: ”Koska koulu, johtokunnan mielestä, korjauksista huolimatta on kovin huonokuntoinen, päätettiin heti kevään tullen lähteä etsimään uutta koulutalon paikkaa. Johtokunnan tarkoituksena olisi saada uusi koulutalo rakennettavaksi vuoden 1954 aikana”. Vuotta myöhemmin johtokunnan pöytäkirjassa valiteltiin sitä, ettei uutta koulutaloa oltu saatu vuoden rakennusohjelmaan.

Kunnanvaltuusto päätti kuitenkin sijoittaa Huikkolan koulun rakentamisen vuoteen 1955. Hankkeen kariuduttua ruvettiin miettimään uusia ja parempia perusteluja koulurakennuksen saamiselle. Oltiin sitä mieltä, että vanha koulurakennus sijaitsi epäedullisessa paikassa. Mietittiin uusia sijoituspaikkoja koulurakennukselle. Esitettiin Pyörnynvaaraa vanhan koulun läheisyydessä. Hanke evättiin epäillen veden saantia koulun tarpeisiin. Esitettiinpä koulun sijoittamista kuutostien varteenkin. Perusteluina käytettiin tien aurausta talviaikaan, jolloin koulu olisi ollut auratun tien varressa. Kyläläisten mielestä peruste ei ollut hyvä, vaan vaativat koulun sijoittamista keskeiselle paikalle, oppilaisiin, koulun käyttäjiin nähden ja aurattunahan tuo tie koulun vieressä sittemmin on, samoin kuin muutkin kylän tiet.

Aloitettiin tunnustelut tontin ostamiseksi koululle soveliaalta paikalta. Vuonna 1956 voitiin ilolla todeta silloisen Kiteen kunnan ostaneen uuden koulurakennuksen tontin maanviljelijä Eino Hämäläiseltä. Päästiin rakennustöihin ja merkinnät koulun johtokunnan pöytäkirjasta kertovat uuden koulurakennuksen harjannostajaisia vietetyn joulukuun 19 p:nä 1957 ja uuden koulun vihkiäisiä marraskuun 30. p:nä 1958. Koulurakennuksen kustannukset olivat kokonaisuudessaan 14 978 367 silloista markkaa, eli 149 783 uutta markkaa. Työskentely uuden koulun saamiseksi oli päättynyt, ja koulutyö uudessa koulussa saattoi alkaa. Oli yläluokka, alaluokka, voimistelusali, keittola ja kolme asuntoa. Muutos vanhaan kouluun lienee ollut melkoinen, sillä eräässä historiikissa todetaan taloutta käsittelevässä osassa ”koulun kustannusten nousseen huomattavasti, johtuen uuden koulun kaikenlaisista hienoista nykyaikaisista mööpeleistä”.

Myöhemmin koulurakennusta on vuosikymmenien saatossa jonkin verran korjailtu. Ulkoinen olemus on säilynyt alkuperäisenä. Suurimmat muutokset on kokenut lämmitysjärjestelmä. Alkuaan koulua lämmitettiin haloilla toimivalla keskuslämmityksellä. Sitten siirryttiin öljylämmitykseen. Oppilaiden käyttöön oli rakennettu sisävessat ja koulun keittolaa oli nykyaikaistettu hankkimalla sinne ajanmukaista kalustoa, mm. vanha puuhella on korvattu sähköliedellä.

Koulun ympäristön puitteet olivat opetukseen sopivat. Iso piha urheilukenttineen, jääkiekkokaukaloineen ja tonttia kiertää istutettu puuaitaus.

Opetustoiminta

Kiteen ensimmäinen kansakoulu aloitti Puhoksessa 1863, sen jälkeen Kirkonkylällä ja sitten Suorlahdella parin vuoden ajan ja pysyvästi aloitti toimintansa 1896. Oli vain yksi luokka: ensimmäinen ja toinen vuosiosasto. Oppiaineina ensimmäisenä lukuvuotena olivat uskonto, äidinkieli (lukeminen, kirjoittaminen ja kielioppi), maantiede, luvunlasku, piirustus, laulu, voimistelu ja käsityöt. Siis samoja kuin nykyään. Opetusmenetelmät ovat tietenkin muuttuneet. Myöhemmin aineisiin lisättiin historiaa, geometrista muoto-oppia, luonnontietoa ja kaunokirjoitusta. Oppikirjoja saatiin aluksi lahjoituksina 63, joista Raamattuja oli 23, lisäksi 17 virsikirjaa. Loput olivat äidinkielen ja maantiedon oppikirjoja.

Opetustoiminta pyrki myös käytännön asioiden oppimiseen. Liikuntatunneilla tehtiin ulkona kotona tarvittavia töitä, marjojen keräämistä esimerkiksi. Opettajien eläinten hoito kuului myös liikuntatunneille. Matematiikan laskutehtävät olivat käytännönläheisiä. Käsitöissä tytöt tekivät vaatteita ja pojat kodin tarve-esineitä. Oppilailla oli koulupihalla kasvimaa, jota he hoitivat.

Pienimmät lapset eivät voineet osallistua näihin opetusaineisiin aktiivisesti. Olivat kuitenkin mukana ”kuunteluoppilaina”. Luokat jakaantuivat pienten luokkiin: 1-2 ja yläluokkiin: 3-6. Luokkien opetus tapahtui lukuvuodessa eri aikoihin. Tämä järjestelmä toimi vuoteen 1920. Silloin pienten koulu aloitti Jymylän lastenkodissa ja toimi ympäri vuoden (oppivelvollisuuslaki). Myös Niinikummun koulussa pidettiin suorlahtelaisten pienluokkia. 1930 pienluokat aloittivat Suorlahden veistoluokassa. 1948 kansakoulut muuttuivat 7-luokkaisiksi. Takaisin 6-luokkaisiksi koulut muuttuivat 1968, jolloin aloittivat kaksivuotiset kansalaiskoululuokat kirkonkylällä.

Viimeisin muutos on peruskouluun siirtyminen, 9-luokkaisiksi kaikille.

Sadan vuoden aikana on ollut mittava määrä opettajia Suorlahden koulussa. On ollut sellaisia, joita on kaiholla muisteltu ja joitain, joiden poismuuttoa ei ole suuremmin surtu. Opettajille kylillä lankesi luonnostaan jonkinlainen johtajuus. Suorlahdella oli kyllä muutakin valistunutta väkeä ja opettajien vaikutus jäi pienemmäksi. Opettajien vapaaehtoinen työ on nostettava arvoonsa nuorisoseuran, opintokerhojen ja muiden harrastusten parissa. Suorlahdella opettajina oli enimmäkseen naisia. Kylän miehiä tarvittiin esim. poikien käsitöiden ohjaamiseen Tällaisina toimivat Antti Hämäläinen 19 vuotta ja Oskari Tarkkonen 22 vuotta. Oikeastaan vasta 1950-luvulta lähtien koulussa oli pysyvästi sekä nais- ja miesopettaja. Pitkäaikaisia opettajia olivat Eelin Raatikainen, 24 vuotta; Toini Mäkivirta, Oiti Numminen ja Matti Kolhonen (1965-95). kaikkiaan koulussa on ollut 44 päätoimista opettajaa.

Koulua on sen historiassa käynyt lähes 1100 oppilasta. Oman kylän lasten lisäksi koulua on käyty Puhoksesta, Niinikummusta, Muljulasta ja Suoparsaarelta.

Oppilashuoltoa jouduttiin järjestämään aivan koulun alkuajoista lähtien. Monien lasten kotiolot olivat hyvin vaatimattomia ja sen vuoksi järjestettiin koulukeittolatoimintaa 20-luvun vaihteessa.

Keittolatatoiminta alkoi jo 1917 Koivikon tilan avustuksella. Koulu vuokrasi lehmän ja lapset hankkivat kotoaan sille ruokaa, mm .lehtikerppuja. Vastineeksi saatiin sitten maitoa. Myöhemmin lehmä saatiin omaksi koululle. Samoin pitkämatkalaiset oppilaat saivat näin vahvistusta pitkään koulupäivään. Vaateavustustakin pyrittiin järjestämään. Noihin aikoihin ei ollut nykyisen kaltaista  sosiaaliturvaa, Sotien ajoilta lähtien yhteiskunta on palkannut kouluihin keittäjät, joiden tekemää ruokaa on kouluissa nautittu nykyaikaan saakka. Suorlahdella pisimmän päivätyön ”koulun äidin” tehtävässä toimi Jenny Savolainen, kaikkiaan 34 vuotta. Keittäjän rooli koulussa monesti on enemmän kuin ruuan valmistus. Oli varmaan monelle oppilaalle tietynlainen turva, jota oli helppo lähestyä.

Johtokunta valvoi koulun toimintaa ja pyrki auttamaan monella tapaa. Johtokuntaan kuuluminen oli tärkeä luottamustehtävä jokaisessa koulussa. Johtokunta valitsi opettajat, teki talousarviot, määräsi kouluvuoden alkamis- ja päättymispäivät, tilasi oppikirjat ja keittolatarvikkeet, laati  työsuunnitelman ja tuntijaon, pitkämatkalaisille kyyditykset ja vastasi koulun toimivuudesta esimerkiksi kiinteistön kunnosta ja tarvikehankinnoista. Hyvin monipuolisen tehtävän helpottamiseksi johtokunta valitsi taloudenhoitajan. Johtokunta joutui joskus puuttumaan myös sellaiseenkin asiaan, kun huoltajat eivät lähettäneet lapsiaan joka päivä kouluun. Pitkäaikaisin johtokunnan jäsen Suorlahdella oli Axel Brander, 45 vuotta. Muita ovat esim. Antti Tarkkonen, 27 vuotta; opettaja Oiti Numminen 25 vuotta; Tyyne Tarkkonen 23 vuotta; Antti Mustonen 23 vuotta ja Antti Hämäläinen 22 vuotta. Viime vuosikymmeninä koulujen käytäntöjä on määritelty suoraan kunnan tai valtion hallinnosta.

Peruskoulun tulon myötä 1973 johtokunnat muuttuivat kouluneuvostoiksi. Neuvostojen vaikuttamisvalta ja vastuu vähenivät merkittävästi. 1985 nimeksi palautui taas johtokunta. Suorlahden koulun lakkautumisen jälkeen koulut ovat olleet kaupungin koulu/sivistyslautakunnan päätöksien varassa.

Peruskoulun luonteeseen kuului yhteydenpidon kehittämisen koteihin. Johtokunta suunnitteli vuotuiset juhlat ja vanhempainillat. Vanhempainiltoihin kutsuttiin monesti opetusalan, terveydenhuollon ja teknisen alan asiantuntijoita. Suorlahden koulun opetuksen painopisteitä varsinaisen opetuksen lisäksi olivat aktiivinen liikunnan ja musiikin harrastaminen. Varmaan opettajien oma harrastuneisuus vaikutti tähän. Monissa juhlissa oppilaat esittivät taidokasta musiikkia.

Vanhemmat olivat tukemassa lasten varainhankintaa järjestämällä myyjäiset Kiteen torilla ja auttamalla paperin- ja pullojenkeräyksessä. Näin mahdollistettiin luokkaretkien tekemisen jopa Heurekaan asti.

Koska koulupiiri oli varsin laaja, jouduttiin järjestämään koulukyydityksiä. Lisäksi koulupiiriin liitettiin siihen luontevasti kuuluva alue Puhoksen Lepikolta. Oppilasmäärät alkoivat pienentyä. Johtokunta oli velvollinen lähettämään oppilasennusteet vuosittain koululautakunnalle. Suoparsaaren koulupiirin liitos lisäsi kuitenkin lasten määrää. Tultaessa 90-luvulle koululaisten määrä oli pudonnut pariin kymmeneen. Siinä se sitten pysyikin. Kun kouluja alettiin vähentää, toivottiin mahdollisen Muljulan ja Huikkolan koulun lakkauttamisen tuovan lisää oppilaita Suorlahteen. Tavoitteena oli kolmeopettajainen koulu. Tällainen suunnitelma kaupungillakin oli. Se ei kuitenkaan toteutunut. Muljula säilyi vuoteen 2006 ja Huikkolan oppilaat vietiin Ruppovaaraan 1998 vuodesta lähtien.

Perinteikäs koulu jatkoi omaa elämäänsä vuosituhannen vaihteeseen. Sinä aikana oli ennätetty pitää jo monet koulun merkkivuosijuhlat. Kuusikymmen- kahdeksankymmen- ja erityisesti 100-vuotisjuhlat olivat kiteeläisittäin suuria tapahtumia. Vuonna 1976 pidetyissä 80-vuotisjuhlassa kuultiin ”Suorlahden koulun marssi”. Sanat siihen oli tehnyt Ilona Takala.

Koulualuetta pidettiin kunnossa. Aiempina vuosina istutetut puut pihasta oli kaadettu ja niiden tilalle istutettiin uudet. Pihaa ajoittain kunnostettiin muutenkin ja talvella siihen saatiin jääkenttä. Ongelma oli koulun viereinen liikenne. Tietä saatiin levennettyä ja nopeusrajoitus koulun kohdalle. Koulun lämmitys muutettiin öljyllä toimivaksi. Polttopuiden määrä vuodessa oli suuri ja työllisti yhden ihmisen. Metsä-Enso oli ottanut Suorlahden kummikoulukseen.

Johtokunnan tehtävä oli antaa lausuntoja kunnan päättäjien, koululautakunnan ja virkamiesten kyselyihin. Sellaisia olivat vuosittaiset lausunnot koulun toiminnasta, mutta kyseltiin myös uusista koulupiirisuunnitelmista ja koulujen johtajajärjestemistä.

Lopulta oltiin tilanteessa, että koulutoiminta Suorlahdessa päättyi vuonna 2000 sadan neljän vuoden jälkeen.

Opettajina johtokunnan pöytäkirjojen mukaan koulussa olivat edellisen listan lisäksi viimeisinä vuosikymmeninä Matti Kolhonen, Elina Holopainen, Anja Nousiainen, Helena Timonen, Mirja Toikka, Osmo Asikainen, Pirtta Holopainen.

Johtokunnan puheenjohtajina olivat Matti Holopainen, Raimo Tiainen, Paula Mustonen, Veikko Assinen

Keittäjänä oli Jenny Savolaisen jälkeen Merja Toivanen

Erikoisuutena muihin kouluihin verrattuna löytyi arkistosta koulun oma ”arkisto”. Varmaan opettajan kannustamana oli 50-luvulta koulun lakkauttamiseen asti tallennettu monenlaisia asioita koulun toiminnasta. Löytyvät juhlien tarkat käsiohjelmat, esitysten vuorosanat(!), esittäjät ja kuvia:

1. joulujuhlista
2. äitienpäiväjuhlista
3. itsenäisyyspäiväjuhlista
4. kevätjuhlista
5. 80-vuotisjuhlasta
6. 100-vuotisjuhlasta

Arkistossa on kokoelma lehtileikkeitä omasta koulusta.

Kolmen koulun, Suorlahti-Taipale- Niinikumpu, välisistä hiihtokilpailuista on tilastot pitkältä ajalta. Viimeisin on 38. kerran järjestetyt hiihtokilpailut 23.2.1996. Niihin on merkitty kaikkien tulokset ja myös maininta olosuhteista. On pakkaslukema ja sanallinen luonnehdinta, esimerkiksi ”Loistava hiihtokeli”.

100-vuotisjuhlasta on tarkka käsiohjelma. Mainittakoon että historiikin on esittänyt Veikko Assinen. Hän on tämän historiikin alkuosan kirjoittaja.

Lopun on koonnut arkistoista Jorma Gröhn.

 

B. MUISTELMIA

Koulusivujen alkuun