A. HISTORIATIETOA SÄYNEJÄRVEN KOULUSTA

Emäntä Martta Toropainen 1987 koulun 80-vuotisjuhlassa

Vuosisadan (1900) alussa elettiin voimakasta taloudellista ja sivistyksellistä nousukautta. Perustettiin yhdistyksiä ja seuroja. Samanaikaisesti alettiin perustaa kansakouluja. Siihen antoi mahdollisuuden suomalainen itsehallinto. Niin tännekin Kiteelle perustettiin mm. tämä Kangasjärven koulupiiri. Perustettu johtokunta teki anomuksen kuntakokoukselle, joka asiaa harkittuaan teki myönteisen päätöksen. Johtokunnan esimiehenä toimi Juho Karhu ja sihteerinä Iina Perttula.

Johtokunta alkoi lehti-ilmoituksilla etsiä koululle opettajaa. Hakemuksia paikkaan tuli kolme. Opettajaksi valittiin Juho Taskinen. Koulun toimitilat vuokrattiin Lahdenkylästä Sefanias Perttulalta: kaksi huonetta ja muita tiloja tarpeen mukaan. Koulun alkamisesta kuulutettiin kirkossa ja koulutyö aloitettiin 24.8.1906. Sisäänkirjautumismaksua perittiin kuntakokouksen määräämä yksi markka oppilaalta lukukaudessa.

Oppilaiksi tuli lapsia ja nuorisoa, eikä kaikki halukkaat sopineet kouluun sen ahtaiden tilojen takia. Kooltaan silloinen ensiluokkalainen voi olla opettajaa suurempi, joten tarvittiin sellaistakin säännöstä, että oppilaat eivät saaneet osallistua tanssitilaisuuteen. Kiellon rikkomisesta voi seurata koulusta erottaminen. Koulu antoi henkistä ja käytännön opetusta, niin kuin se oli niissä olosuhteissa mahdollista

Kahden vuoden kuluttua alettiin suunnitella uutta koulutaloa, mutta kuntakokous piti ideaa liian kalliina. Asiasta valitettiin Keisarilliseen Senaattiin, jonka suostumuksella tilattiin piirustuksia, joista valittiin sopivat. Rakennuspaikasta oli suuria erimielisyyksiä ja sopukin muuttui välillä epäsovuksi. Kuntakokous oli Kangaskylän kannalla Eskolan Matikaisten antaessa tontin koululle lahjoituksena. Uusi koulutalo tuli kuin tulikin silloiseksi opinahjoksi vuonna 1909. Kustannusarvio koulurakennukseen oli 17.399 markkaa, Johtokunnalla oli rahoitusvaikeuksia valtionavun myöhästymisen takia. Harmooni puuhattiin arpajaisilla ja lahjoituksilla.

Vuonna 1912 Taskisen muutettua pois tuli hänen tilalleen ensimmäinen naisopettaja Hanhijärvi. Koulutyö jatkui, joskin opettajat vaihtuivat aina muutaman vuoden välein, kunnes syttyi sota.(1. maailmansota, huom!) Silloin koulutyö keskeytettiin pariin otteeseen tarkastajan  määräyksestä ja opettajan rintamalla olon vuoksi. Opetusta hoiti silloin opettaja Antti Turunen.

Seuraavana vuonna rauhantöiden alettua puuhattiin koulukeittolaa, joka oli sangen tarpeellinen, koska koulumatkat olivat pitkät. Niin sanotuista tossurahoista ei ollut tietoakaan. Sen sijaan pieni vaateavustus vähävaraisille oppilaille annettiin. Koulukeittolan hanke oli edennyt niin, että kaksi kertaa viikossa keittäjä Hanna Turunen tarjosi oppilaille lämpimän aterian, johon tarvikkeet oli kerätty taloista. Silloin elettiin vuotta 1920 ja seuraavana vuonna tuli koulusta kaksiopettajainen. Vuosi 1926 oli sikäli merkittävä, että silloin pidettiin ensimmäiset oppilaiden väliset hiihtokilpailut.

Ei ollut koulu silloisina vuosina lakkautusuhan alaisena. Kun tarkastajan käskystä laskettiin koulupiirin lapset, joiden ikä oli 7 – 16 vuotta, saatiin tulokseksi 139 lasta. Pöytäkirjoista käy ilmi, että koulu toimi säännöllisesti, joskin opettajia vaihtui. Tarkastaja vieraili silloin tällöin ja oli tyytyväinen tuloksiin.

Kuten tunnettua joutui koulukin evakkotielle (jatkosota), silloin kun sota riehui maailmassa. Siinä kurimuksessa tuli koulullekin puute opetustiloista, koulutarvikkeista ja pätevistä opettajista, kun miesopettajat olivat yleensä rintamalla. Vuonna 1941 alettiin koulutyötä tehdä siirtolaisena Säyneenkylän maamiesseuran talossa, jossa tilanpuute oli mitä suurin. Oppilaat lämmittivät, siivosivat ja tyhjensivät koulun navetankin, jossa samanaikaisesti kuulusteltiin läksyjä. V.1944 tilanpuute vähän helpotti, kun koulu jaettiin kahtia. Toinen osa koulusta aloitti kesken lukukautta vuokrahuoneistossa Hantassa toisen jäädessä edellä mainitun seuran taloon. Tällä järjestelyllä lyheni myös koulumatka pitkämatkalaisilta. Säyneenkylään jäänyt koulu toimi vielä kahdessa maalaistalossa vuokralaisena, kunnes ruvettiin puuhaamaan uutta entistä ehompaa koulutaloa tälle Härkösiltä ostetulle Koulukallion tontille.

Hyvä olikin aloittaa koulun toiminta näissä tiloissa, kun oli jo kolme opettajaa ja oppilaitakin yli sadan, joten työsarkaa riitti. Mutta sittenkin voitiin huokaista helpotuksesta, olihan evakkotaival vihdoin päättynyt ja koulumme Kiteellä ainutlaatuinen siinä mielessä, että on käynyt tällaisen vaikean evakkotien.

Keittäjistä Toini Nousiainen on pisimpään kokannut keittolan hellan ääressä. Nyt aletaan olla uusien pulmien kanssa painiskelemassa, kun uhkaavasti vähenee niinkin tärkeä tekijä kuin oppilaat. Siitä annankin vakavan huomautuksen kylän poikamiehille: te olette avainasemassa, säilyykö koulu kylällä vai ei. Samoin siinä on ajateltavaa kaksilapsisille perheille, että pidetäänpäs koulu kylässä ainakin toiset 80 vuotta. Kun lisätään oppilasmäärä niihin vanhan ajan hyvän ajan lukemiin, niin johan tärkeä talo seisoo asuttuna ja kylän kokoontumis- ja harrastustilana.

Sillä onhan oma koulu aina oma koulu!

Toivon jatkuvaa menestystä ja siunausta, työn iloa ja työn tuloksia koululle ja koulupiirille ja että aika kultaisi muistot meidän itse kunkin koulutiestä.

                      Että tässä elämässä mieleen tarkoin tallentaisin
                      opetuksen oivallisen,
                      jonka Isä ihmisille antoi aikojen alussa.
                      Kätes auralle aseta
                      sydän talteen taivaisihin
                      kaikkivoivan kartanoihin.

 

B. MUISTELMIA

Riitta Väistöltä saatujen tietojen pohjalta (koulun entinen oppilas 60-luvun alussa)

Uusi koulu valmistui 1950-luvun alkupuolella. Opettajina ovat olleet Aini Kyyrölä, Elmolan pariskunta, Vesa Karhu, Keijo Lemiläinen, Tuula Hurskainen, Riitta Sepponen  sekä Aini ja Antti Sepponen, jotka muuttivat Ruppovaaran koululle.

Oppilaita oli kylällä runsaasti. Kouluruokailu sujui kuten muissakin ajan kouluissa sodan jälkeen. Keittäjä teki ruoan keittolassa, josta se tuotiin luokkiin, joissa ruokaileminen tapahtui. Ruoka oli hyvää! Keittäjinä olivat vuorollaan Toini Nousiainen, Sirpa Suoninen ja Raili Kokkonen.

Oppilasmäärän pienentyessä noin pariin kymmeneen, tehtiin päätös koulun lakkauttamisesta 1993 ja oppilaat siirtyivät Loukunvaaran kouluun.

Koulurakennus jäi tyhjilleen, kunnes sen osti Sisko Kallio, joka perusti Majatalo Lähimmäisen. Toiminta oli vähäistä, eivätkä kyläläiset saaneet käyttää entisen koulun tiloja harrastuksiinsa. Se herätti närää kyläläisissä. Myöhemmin koulu siirtyi venäläiseen omistukseen, ja nyt se on julkisemmassakin käytössä kylän liikuntaharrastajille.
 
Koulusivujen alkuun