Särkijärven koulu
A. HISTORIATIETOA SÄRKIJÄRVEN KOULUSTA
Jorma Gröhn
Koulumatkat Särkijärveltä Piimäjärvelle tai Muljulaan muodostuivat kohtuuttomiksi, katsottiin uuden koulupiirin perustamisen Särkijärvelle helpottavan oppilaiden koulunkäyntiä ja lakkautetun Piimäjärven alueen koululaiset voivat siirtyä Särkijärven kouluun.
Särkijärven koulupiirustukset kunta hyväksyi 21.1. 1926. Ensimmäinen virallinen koulun johtokunnan kokous oli 15.3.1926. Uuno Koponen (pj), Heikki Halttunen, Otto Lihavainen, Juho Toropainen, vuokraaja Heikki Lehkonen ja taloudenhoitaja Heikki Halttunen. Sihteereinä kokouksissa oli yleensä koulunopettaja. Johtokunnassa kaikilla oli merkittävä tehtävä, mutta puheenjohtajan ja taloudenhoitajan tekeminen vaikutti paljon koulutyöhön.
Piimäjärvelle aiotun uuden koulun rakennustarvikkeet, hirret ja tiilet, siirrettiin Särkijärvelle.
Särkijärven koulun rakennusurakkatarjouksen voitti Hakulinen Kiteeltä ja työn valvojaksi saatiin August Järvinen. Kaivon urakointi annettiin Juho Vauhkoselle ja Heikki Toropaiselle.
Koulu oli 1-opettajainen – yleensä naisopettaja, ja poikien käsityöohjaaja valittiin vain tähän tehtävään. Ensimmäinen opettaja oli Virginia Päivinen, joka oli jo ollut Piimäjärven koulussa opettajana. Alkoi kouluvälineitten ja opetustarvikkeiden kiireellinen hankinta ja tätä jatkettiin useita vuosia toimivan koulun aikaansaamiseksi. Esimerkiksi välituntitarvikkeita jouduttiin hankkimaan tarkastajan kehotuksesta vielä vuosien kuluttua. Poikien käsityön 1. ohjaaja oli Otto Lihavainen.
Sortavalan piirin kansakouluntarkastajan läsnä ollessa 17.11.1926 sovittiin erinäisten liikuntavälineitten hankkimisesta sisäliikuntaan: kiipeämisköysiä, punnerruspuita, rekkitanko ja hyppytelineet mattoineen. Tämä oli tarkastajan ”fysikaalisen kaluston perussarja”.
Kirjojen hankinnoissa oli niukkuutta. Kutakin kirjaa jaettiin samaan perheeseen vain yksi kappale. Vielä 60-luvulla jaettiin vähävaraisille vaate- ym. avustuksia. Näitä tuli kunnalta, Punaiselta Ristiltä ja UNICEF:lta. Huomattakoon, että talveksi annetut kengät otettiin keväällä pois ja jos mahtuivat, sai oppilas ne syksyllä uudelleen.
Opettaja asui koululla vuokrahuoneessa, eikä hänellä ollut luontaisetuja. Ne maksettiin rahapalkkana. Koulun lämmitystä varten käytiin tarjouskilpa halkojen toimittamiseksi. Koulun tontilta myytiin myös puuta ja lisätuloa saatiin tontilla olevasta pikkumökistä vuokratuloina. Taloudenhoitaja hankki tarvikkeet. Niihin kuului esim. öljyn ostaminen luokan ja opettajan asunnon valaisemiseksi. Opettajalle kuuluvan peltoalueen tuotto, esimerkiksi heinät myytiin eniten tarjonneelle.
Kahden kouluvuoden jälkeen opettajan virka vakinaistettiin ja hänelle annettiin pyydettäessä virkatodistus ”kiitettävän lausunnon” kanssa. Mainittiin mm. että ”on osoittanut riittävää vakavaa käytöstä virkansa ulkopuolella”.
Sortavalan tarkastuspiirin tarkastaja vieraili kouluilla 2-3 vuoden välein. Vaikka vastuulliset henkilöt koululla olivat tehneet parhaansa, huomautettavaa oli kouluhankintojen suhteen. Samoin hän puuttui koulusta poissaoloihin, joista pinnaajia oli rangaistava ankarasti. Seuraavalla käynnillä hän huomasi asioiden kohentuneen. Uusia opetusvälineitä hän toivoi kuitenkin. Esim. isot kartat ja taulut havaintovälineinä uupuivat. Tasavallan presidentin kuva piti myös hankkia luokan seinälle.
Uusi lisäjakso koulunkäyntiin tulivat ns. jatkokurssit, joita pidettiin joko kirkonkylässä tai opettaja koulupäivän päätteeksi. Tämä oli ensiaste kansalaiskoululle.
Talvisodan aikaan koulu oli hetken suljettuna, mutta jatkoi työtään kyllä sodan vielä jatkuessa. Jatkosodan aikana ei keskeytystä asiakirjoissa mainita.
Vuosien ja vuosikymmenien aikana tehtiin pintaremontteja, maalauksia, tapetteja, lisäeristeitä ja uunien ja hormien korjausta. Kaivon käyttö oli ongelmallinen – vettä joskus vähän ja oli epäpuhdasta.
Sotien jälkeen koulua alkoi iltaisin käyttää monet järjestöt. Kirjasto oli auki torstaisin klo 19 -20. Opintokerhotoiminta ja varhaisnuorisojuhlia pidettiin. Paikalliset Martat saivat tiloja tarkoituksiinsa. Koululla oli myös omat juhlansa, joihin perinteisesti kutsuttiin oppilaiden vanhemmat ja muutkin kyläläiset. Ajalle kuvaavaa on, että hankittiin leipomistarvikkeita ja ”kuusijuhlassa” koululaisille annettiin vehnäspullaa ja jaettiin tilattu joululehti.
Koko kylän suuri koulujuhla oli 9.3.1947. Juhlajumalanpalveluksessa saarnasi pastori Tuomisalo ja juhlapuheen piti läänin koulutarkastaja Tuure Kivikkokangas. Lapset esittivät ohjelmaa ja lopuksi nautittiin kahvit. Tämä perinne sai myöhemminkin jatkoa. Aina ei ollut kuitenkaan tarkastaja paikalla. Muuten menot olivat arvokkaat.
Koulutyötä ohjasi johtokunta. Sen vastuulla oli esim. opetussuunnitelman hyväksyminen, talousarvion tekeminen ja koulutyön seuraaminen. Johtokunta määräsi koulujen alkamis- ja päättymispäivät. Se valitsi halukkaat virkoihin, tosin opettajan virat alistettiin koulutoimen tarkastajalle. Opettajien saaminen olikin joskus hankalaa. Yksiopettajainen koulu ei saanut helposti ns. pätevää opettajaa. Muutaman vuoden välein jouduttiin taas panemaan virka auki. Poikien veiston ohjaaja löytyi yleensä omalta kylältä, olihan käden taito välttämätön kotiaskareissa. Kerran pätevää opettajaa ei voitu ottaa, koska hän kuului siviilirekisteriin. Kokouksia johtokunta piti tarvittaessa, noin viisi kertaa vuodessa. Taloudenhoitajan oli oltava koko ajan tietoinen tarvittavista hankinnoista. Kouluihin tarvittiin siivoojia, keittäjiä, talonmiehiä ja sotien jälkeen näiden työ tuli palkatuksi ammatiksi. Suurten ikäluokkien myötä rakennettuihin kouluihin tuli myös heille tarkoitettu asunto (yleensä siivooja-keittäjä).
Oppilasmäärä alkoi kuitenkin pienentyä. V.1966 meni 7. luokan oppilas Huikkolan kouluun, yksi oppilas oppikouluun ja jäljelle jäi vain 15 lasta. Kunnan ja koulun johtokunnan päätöksellä koulutyö Särkijärvellä lakkautettiin 21.7.1966
Johtokunnan puheenjohtajina toimivat Uuno Koponen (jo Piimäjärven koulussa v.1922), Väinö Nuutinen ja Väinö Leskinen.
Opettajina olivat Virginia Päivinen (eläkkeelle v.1946), Kaino Jylhä-Lukkari, Niina Partanen, Sisko Suomalainen, Saima Käyhkö, Aili Kälviä, Ruth Turunen, Saara Luhta, Eeva Suvinen, Eeva-Riitta Vanhala o.s. Pakarinen ja Liisa Karhu.
Poikien käsityön ohjaajina toimivat Otto Lihavainen, Veikko Immonen, Juho Musikka, Matti Lehkonen. Aarne Kinnunen, Viljo Tapanen, Terho Halttunen, Vilho Suomalainen. Veikko Turunen ja Veikko Lemmetyinen.
Keittäjä-siivooja-vahtimestarit: Impi Liimatainen, Saimi Talsi, rva Suomalainen, Laina Palviainen, Hilkka Eskelinen, Siiri Mononen ja Irja Saukkonen.