Rantalan koulu
A. HISTORIATIETOA RANTALAN KOULUSTA
Kirkonkylän kansa-/Perus-/Yhtenäiskoulu 1863 – 2015
Tämä teksti on kooste Kiteen kirkonkylän kansakoulun kehityksestä Rantalan peruskoulun ala-asteeksi ja edelleen osaksi Arppen yhtenäisen peruskoulun alakouluksi. Pääasiallisina lähteinä ovat olleet Emil Elorannan koulun 100-vuotisjuhlapuhe ja johtokuntien pöytäkirjat.
Ensimmäinen koulu aloitti toimintansa 1863 Sepänniemessä. Opettajana oli rovasti Telenin tytär Anna, ilman palkkaa. Hänen jälkeensä maanviljelysneuvoksetar Anna Brander ja pastori Winterin tytär Miina. Taloudellisista syistä koulu siirtyi 1,5 vuoden kuluttua Suorlahdelle. Pitäjänkokous valtuutti v. 1868 rovasti Telenin hakemaan avustusta keisarilta ja Uno Cygnaeus saatuaan tuon anomuksen lähetti sen Hänen Keisarilliselle Majesteetilleen. Suomen Senaatti hyväksyi anomuksen ja palkatut opettajat aloittivat työnsä.
Koulu aloitti Antti Toropaisen talossa opettajinaan Johan Pulkkinen ja Agatha Winter. Myös kunta antoi varoja koulunpitoon, vaikka vastustustakin ilmeni. Rouvasväen yhdistys keräsi toimillaan rahaa kansakoulun johtokunnalle. Opettajien luontaisetuna oli myös pienimuotoinen maatalous. Oppilaita oli vaihteleva määrä; milloin 36 tai jopa 126.
Opetustyö vuokratiloissa oli hankalaa. Brander tarjosi rakennusmahdollisuutta Koivikolta, mutta sinne ei haluttu. Vuokraus jatkui kauppiaitten Mikko Tikan ja Juhana Pellikan kartanoissa. Lehtori Ewert Winter lahjoitti tontin koulua varten 1875. Erilaisten rakennuksen vaihtoehtojen ja urakkatarjousten jälkeen, kun rahoitusta oli saatu lisättyä mm.”Viina Rännilöistä”, päätettiin koulun rakentamisesta 26.5.1878. Urakkatarjouksen voitti Yrjö Timonen. Muutamia korjauksia esim. eristysten suhteen jouduttiin tekemään jatkossa. 1920-luvulla rakennettiin erillinen käsityöluokka, joka toimi myös pitkämatkalaisten oppilasasuntolana. Lisätiloja oppivelvollisuuden tultua voimaan 1921 suuremmalle oppilasmäärälle saatiin vuokratiloista Anttolan talosta, nuorisoseuralta ja Taipaleelta Aaro Silvennoiselta. Koulu oli tällöin 3-opettajainen. 30-luvulla pyrittiin uuden koulun rakentamiseen, mutta se olisi ollut jatkoa ajatellen liian pieni. Kun kuntataloutta rasittivat vielä pakolliset kyläkoulujen rakentamiset, hanke ei edennyt ja sitten tuli sota-aika. Jokaisen koulun johdossa oli johtokunta. Sillä oli määrätyt tehtävät ja vastasi käytännössä koulunsa kaikista asioista aina henkilökunnan valinnoista, myös opettajien. Puheenjohtajalla ja taloudenhoitajalla oli paljon vastuuta.
1950-luvulla koulun rakentaminen oli välttämätöntä. Siitä päätettiin 6.2.1953 ja saatiin lupa Kouluhallitukselta. Koulun yhteyteen suunniteltiin myös erillinen opettajien asuntola. Saman vuoden syksyllä koulun rakentaminen alkoikin. Urakka myönnettiin rakennusliike Evälahti ja kumppanille Imatralta. Rakennukset oli suunnitellut arkkitehti Hämäläinen. Koulu otettiin käyttöön 15.11. 1954. Tämä oli kirkonkylän kansakoulu, sitten Rantalan ala-aste ja nyt Arppen yhtenäiskoulu (luokat 1-9). Entisessä opettajien asuntolassa toimii opetustyöhön kunnostettu Ruori-koulu.
Opetustyö seuraa aikaansa resurssiensa mukaan. Alkuvuosina opetus oli teoreettispainotteista: lukemaan ja kirjoittamaan oppimista, uskonoppia, maantietoa ja historiaa.
Luonnontieteet ja mittausoppi olivat tärkeitä aineita. Harrastus- ja taitoaineet lisääntyivät opetusohjelmaan myöhemmin. Samoin tyttöjen ja poikien opetussisältöä ”eriytettiin” tulevien tarpeiden mukaan.
1800-luvun lopulla opetusvälineitä oli vähän. Kun koulukirjoja alkoi ilmestyä, ne olivat hintansa takia köyhemmän perheen mahdotonta hankkia. Samoin koulun oma opetusmateriaali oli samasta syystä vähäistä. Poikien käsitöissä saattoi olla yksi kirves, pari sahaa jne. Iso Suomen kartta kuitenkin oli opettaja Olinin itsensä hankkimana. Tänä päivänä tekninen opetustapa määrittelee opetuksen sisältöä. Aiemmin lopputuloksella ehkä työtavoista riippumatta oli merkitystä. Oli kuitenkin etuoikeus käydä koulua. Se on ollut kansakuntamme kehityksen ja sivistyksen perusta ja edellytys.
Koulutyö oli keskeytyneenä 1867 – 68 nälkävuosien takia. Toinen keskeytys tuli koulutarkastajan ja johtokunnan päätöksellä valtakunnan rauhattomuuden vuoksi 13.2. – 27.12. 1918. Kolmannen kerran tauko tuli talvisodan jälkeen 1940 Divisioonan esikunnan sijoittuessa koululle. Alkuvuosina erillinen tyttö- ja poikaluokkakäytäntö päättyi, kuitenkin niin, että alaluokkia opetti nais- ja yläluokkia miesopettaja. Vuosina 1925 – 38 vuorovuosin Haarajärven koulun kanssa pidettiin lisäksi yhtä alaluokkaa. Edistyksellistä oli myös ”esiopetus”, 3-6 viikon ajan vuosi ennen koulun aloittamista. Kunnan jatkoluokat keskitettiin kirkonkylän koululle. Opetusta annettiin 100 – 200 tuntia, jonka jälkeen sai kansakoulun päästötodistuksen.
Oppilaiden käyttäminen järjestäjinä tiesi pitempimatkaisille myös pitkää päivää. Luokkien siivous, puiden kanto, lämmitys ym. merkitsivät joillekin kouluun lähtöä aamulla jo kuuden aikoihin. Luokan piti olla siisti ja lämmin aamulla ja siivottiin myös koulutyön päätyttyä. Kouluruoka tuli yhteiskunnan vastuulle koko maahan 1945. Kouluihin palkattiin keittäjät ja siivoojat, joiden ansiosta järjestäjien merkitys ja työmäärä myös väheni.
Muutakin toimintaa kouluilla tapahtui. Joulu-, kevät ja äitienpäiväjuhlat kuuluivat normaaleihin tapahtumiin. Koulu ja oppilaat järjestivät iltaisin ”konventteja”, joihin vanhemmatkin kutsuttiin. Oli leivottu ja paistettu, joita sitten nautittiin tilaisuudessa mehun ja vanhemmat kahvin kanssa. Ohjelmaa oli harjoiteltu. Muitakin käyttäjiä oli. Kiteen Säästöpankki piti toimintaansa lauantaisin iltapäivällä. Tätä oli 1800-luvun lopulta alkaen. Kiteen torvisoittokunta aloitti vuonna 1900 siellä toimintansa. Nuorisoseura kokoontui koululla, kuorotoimintaa, liikuntaharrastuksia myös vanhan koulun luokissa ja erityisesti uuden koulun väljemmät tilat mahdollistivat lisääntyneen innostuksen. Rakennusta käyttivät eri järjestöt kokous- ja juhlapaikkanaan. Kirjastotoiminta alkoi jo vanhalla koululla ja uudessa erillinen kirjastotila mahdollisti lukemisen harrastuksen entistä paremmin.
Koska uuden koulun juhlasali ainoa sopiva paikka kunnassa suurempien juhlien järjestämiseen, sitä ja luokkia käytettiin niin juhliin kuin arkeenkin. Käyttäjien lista on pitkä, mutta tässä ainakin osa : liikuntalautakunta eri seuroille ja harrastajaryhmille (KiU, Kiteen Pyrintö, Pajarin Puntti), Kiteen opettajayhdistys, Ammatillinen koulukeskus, kylien liikunta/lentopalloryhmät, koulun kerhot, musiikkileikkikoulu, koulukuoro, lasten teatterikerho, Kiteen Mieskuoro, Kamarikuoro, Keski-Karjalan alueen musiikkiopisto, Kirkkokuoro, Kansan raamattuseura, Pyhäkoulu, Metsäkoulu, Rintamamiesveteraanit, raittiusjärjestöt, SKL:n Kiteen osasto, Kansalaisopisto, Vapaaseurakunta, Helluntaiseurakunta. Juhlasalissa oli vuosittain koulun omien juhlien lisäksi eri alojen taiteilijoiden esiintymistapahtumia. Lisäksi koulun tiloja ja kenttää käytettiin kesäisin valtakunnallisten juhlien majoitus- ja esiintymispaikkana (valtakunnalliset maatalousnäyttelyt). Monia muitakin oli, ja johtokunta antoi niihin luvan. Myöhemmin koulun johtajalle annettiin oikeus päättää luvista, mutta ne oli tuotava johtokunnan kokouksiin pöytäkirjaan merkittäviksi. Tila-ahtauden takia voimistelusalia käytettiin joskus opetusluokkana.
Satavuotisjuhla pidettiin 2.11.1963. Arvokkaassa juhlassa paljastettiin kiteeläisten sankarivainajien muistolaatta. Ansiokas oli koulunjohtaja Eemil Elorannan tilaisuudessa julkaisema 100-vuotishistoriikki. Sitä myytiin painettuna kirjasena. Se on luettavissa laajempana historiikkina. Sen kirjoitti näille sivuille Tuula Miinin.
Näihin aikoihin koulussa oli lähes 250 oppilasta. Opettajien ja luokkien määrä kasvoi. Jouduttiinkin kehittelemään erilaisia ratkaisuja luokkatiloiksi. Käytettiin jatkossa entistä puukoulua, kirjastoa ja nuorisoseurantaloa. Erityisesti tilakysymys hankaloitui kyläkoulujen lakkautumisen myötä. Koulukuljetuksilla tuotiin lapsia kirkonkylälle. Lisäksi koulupiirijako mm. Kytänniemessä lisäsi tilatarvetta. Melko varhain heräsi ajatus toisen koulun rakentamisesta, mutta Hutsin koulu otettiin käyttöön vasta 1987.
Koulun perustyö sujui suurista luokista huolimatta. Opettajavaihtuvuus oli kuitenkin suuri. Väliaikaisia opettajia vuoden ajaksi jouduttiin palkkaamaan usein. Viisikymmenluvulla pätevien opettajien vähyys johti tähän. Tehostettu koulutus helpotti tilannetta. Käytännön asioissa uusi koulu pystyi tarjoamaan lämpimän ruoan. Maidon tulo ruokavalioon tapahtui 1965. Samoin saatiin hedelmiä ja näkkileipää. Keittolaan palkattiin keittäjä ja hänelle apulainen. Koululla oli myös talonmiehen virka ja siivoojat.
Erillinen kirjasto palveli paitsi oppilaita, myös muita lainaajia. Kunta palkkasi sille kirjastonhoitajan. Muutto nykyiselle paikalleen tuli oppikoulun siirryttyä uusiin tiloihin, sinne tulleen kansalaiskoulun naapuriksi. Vapautunut kirjasto otettiin luokkakäyttöön.
Kasvatus on koulutyön toinen osa. Painotettiin raittiustyötä ja säästäväisyyteen oppimista. UNICEF-keräykset joissain tilaisuuksissa opettivat ymmärtämään muita lapsia maailmalla.
Harrastustoiminnasta mainittakoon henkiset kilpailut: laulu, soittaminen, kuvaamataiteet, lausunta, kirjoittaminen. Raittiuskilpakirjoitukset olivat valtakunnalliset ja liittyivät opetukseen. Koulu piti hiihtokilpailuja, johon silloinen ympäristö antoi hyvät puitteet. Syksyllä oli yleisurheilukilpailuja. Itsenäisyyden 100-vuotisjuhlan yhteydessä istutettiin itsenäisyyden kuusi. Vuosittain luokat tekivät retkiä – ylimmät luokat lähikaupunkeihin ja alemmat paikallisiin kohteisiin. Kapteeni Pitkänen järjesti kotiseuturetkiä.
Joulu- ja äitienpäiväjuhlat olivat pysyviä. Joulujuhla oli yleensä kirkossa, jonne tunnelmalliseen tilaisuuteen oli harjoiteltu oppilaiden ohjelmaa. Äitienpäivänä koululla oli myös ohjelmaa, kahvitusta ja vakiintuneeksi käytännöksi tuli vanhempien tapaaminen tilaisuudessa. Muita juhlia oli merkkihenkilöihin tai tapahtumiin liittyen. Kalevala-juhlassa oli kerran runolaulaja Samppa Uimonen. Elokuvien näyttäminen koko koululle tuli tavaksi ja oman filmikoneen saaminen lisäsi harrastusta. Myöhemmin tulivat myös luokkakuvaukset, joita kuvia toivotaan näillekin sivuille.
Vaateavustuksia jaettiin vielä peruskouluun siirtymisen jälkeenkin. Oppilasstipendejä annettiin koulun päättyessä keväällä. Koululla oli lähes kymmenen rahastoa, joista ansioituneita palkittiin. Rahastojen joukossa oli vielä Aleksanteri II stipendirahasto.
Lähestyttäessä peruskouluun siirtymistä alkoivat vanhempainkokoukset, joissa kerrottiin peruskoulun käytännöistä. Näissä käytettiin paikallisia asiantuntijoita. Rehtori Heikki Pirinen ja koulutoimenjohtaja kävivät näissä tilaisuuksissa. Kun kansalaiskoulu lakkautui, kuudennen luokan oppilaita valmistettiin yläasteelle siirtymiseen. Varaslähdön otti oppiaine ”Uusi matematiikka”, joka kuitenkin lakkautettiin ehkä paremman tieltä. Järjestettiin kansakoulunkin aikana avoimien ovien päiviä.
Peruskoulun myötä koulujen johtokunnat lakkasivat, ja niiden tilalle tulivat kouluneuvostot. Nämä toimivat reilun kymmenen vuotta johtokuntien palatessa 1985. Kouluneuvostoon valittiin puheenjohtaja, oppilaiden vanhempia, kunnanvaltuuston valitsemat jäsenet sekä opettajien ja muun henkilökunnan edustajat. Koulun johtaja oli sihteerinä. Taloudenhoitajan tehtävä lakkautettiin. Usein oli paikalla kunnanhallituksen edustaja. Kokousten määrä väheni tehtävien vähetessä. Vuonna 1975 kouluneuvosto kokoontui kolme kertaa.
Laadittiin koulun ja kodin yhteistyösuunnitelma. Uutena opetusmuotona tuli tukiopetus. Lukujärjestystä rajasi tuntikehysjärjestelmä. Oppilasarvosteluun tuli muutoksia, aluksi käyttäytymisen ja huolellisuuden osalta. Tästä ja monesta muustakin kysyttiin mielipiteitä vanhemmilta, opettajilta ja oppilailta. Tehtiin tilastoja mielipiteistä.
Erilaiset teemat leimasivat peruskoulun ajatusta. Oli esimerkiksi ”Hyvien tapojen vuosi”.
Koulun tilan ahtautta helpotti erityiskoulun muutettua 1975 Naiskotiteollisuuskoululle. Kun koulukeskuksen koulut toimivat ristiin muutamissa aineissa (liikunta, erityisopetus), joutuivat rehtorit synkronoimaan tarkasti lukujärjestyksiään. Alakoulussa, eli Rantalan ala-asteella oli 364 oppilasta. Koulussa oli 13 luokkaa ja luokanopettajan virkaa. Oppilasennuste kymmenen vuoden päähän oli jo sata oppilasta enemmän. Suuren oppilasmääränkin takia jouduttiin valvomaan koulualueen läpikulkuliikenteen turvallisuutta. Myöhemmin yläkoululle ja lukioon tulikin oma liikenneväylä. Alueella oli reilusti yli 1000 oppilasta! Hallinnossa tapahtui kouluissa muutos. Johtokunnat palasivat takaisin 1985.
Tehtiin rakennusten saneeraussuunnitelma 80-luvun jälkimmäiselle puolelle. Opetusryhmiä oli tuolloin 17. Rantalan koululla tehtiinkin mittava saneeraus. Uutena mullistavana asiana oli ATK-opetus. Se on varmasti suurin opetusmenetelmien muutos peruskoulun historiassa.
Kun Hutsin kouluun 1987 tuli kuusi opetusryhmää, alkoi helpottaa tila-ahtaus. Rantalaan jäi 12-13 opetusryhmää.
Liikenne koulun lähellä pyrittiin järjestämään mahdollisimman turvalliseksi. Parkkipaikkoja siirrettiin Haka-talojen suuntaan. Lukio-oppilaita kävi koulussa myös omalla autolla. Tohmajärven tien ylitys/alitus koulumatkalla oli riskitekijä. Samoin Kiteentien ylittäminen oli vaarallista. Siihenkin saatiin alikulkutunneli ja liikennevalot.
Kitee sai järjestettäväkseen SHL:n Hopeasompa-kilpailut. Koulujen tiloja käytettiin tähän massiiviseen tapahtumaan.
Koulun 125-vuotisjuhlassa oli juhlapuhujana eduskunnan varapuhemies Elsi Hetemäki-Olander. 90-luvun taitteessa Kiteen ja Sortavalan kaupungit tekivät ystävyyskaupunki-sopimuksen. Sen yhteydessä Rantalan ala-aste, yläaste ja lukio tekivät ystävyyskoulusopimuksen Sortavalan koulu numero 6:n kanssa (myöh. koulu nro 4). Tehtiin vierailuja näissä kouluissa.
Koulun ”disco-illan” järjestäminen ja hyväksyminen herätti voimakkaan keskustelun ja myöhemmin tehtiin vanhemmille kysely kyseisestä toiminnasta.
Koulun rehtoriksi Kyösti Pitkosen jälkeen tuli Sakari Rotinen.
Opettajissa on ollut perustyönsä lisäksi erikoisosaamista. Tällainen oli opettaja Teuvo Tikka. Hän rikastutti kiteeläistä musiikkimaailmaa laajalti. Koulussa hänen innostuksensa lasten kouluttamisessa johti musiikkiin erikoistuneiden luokkien perustamiseen. Samoin syntyi ilmaisutaitoon ja liikuntaan erikoistuneet luokat. Tikankin jälkeen erityistaitoisia opettajia on ollut niin musiikissa kuin muissakin aineissa. Lahjakkuutta kehitettiin oppilaiden kerhoissa, joita oli kielissä, liikunnassa, ympäristökasvatuksessa, kotitaloudessa ja ATK:ssa. Kielitarjontaa laajennettiin A1-kielen, englannin lisäksi valinnaisena venäjän, saksan tai ranskan kielissä. Ehkä yhteistyö Sortavalan kanssa sai aikaan venäjän kielen kerhon. Tukiopetus tuli mahdolliseksi. Sitä rajasi tuntikehys, joka asetti myös kerho-ja harrastustoiminnalle vaikeuksia. Luokkien tunteihin jouduttiin puuttumaan. Vuosituhannen jälkeen opetusta annettiin vain kehyksen minimimäärillä. Opetusta säätelivät monet opetussuunnitelmat. Peruskoulun myötä niitä suunniteltiin toistuvasti. Oli valtakunnallista, koulu- ja kuntakohtaista suunnitelmaa. Kaupungin kouluissa elettiin voimakasta murrosta kylien koulujen vähetessä. Demokratian nimissä kyseltiin johtokunnilta uusista järjestelyistä. Tärkeä asia oli koulupiirirajojen muuttaminen. Samoin johtosääntökysymys. Rantalan koululla rinnakkaiselo Ruppovaaran kanssa vaihteli. Ruppovaaran 5-6 luokat kävivät Rantalassa ja hallinnollisesti Ruppovaara oli liitetty Rantalan kouluun. Vuonna 2009 se lakkautettiin ja oppilaat alkoivat käydä Arppen yhtenäiskoulua.
Oppilashuoltoa kehitettiin perustamalla koulukuraattorin virka. Terveydenhuollosta vastasi koulukeskuksen terveydenhoitaja hammashuollosta terveyskeskuksen hammashoitola.
Hallinnollisesti kouluun kuului esiopetus. Sitä annettiin Opintien ja Palomäen lastenkodissa. Samoin erityisopetus Välttimäen koululla ja Ruorissa oli saman rehtorin alaisuudessa. Nyt erityisopetuksen pienluokka alkuopetuksessa toimii Rantalan koulussa. Yhtenäiskoulun Ruorin koulun vastaava johtaja on op. Marko Lievonen. Erityisopetuksessa on kuusi opettajan virkaa. Erityisoppilaiden integroiminen yleisopetukseen tuli mahdolliseksi ja suotavaksi.
”Suomi tietoyhteiskunnaksi”- opetussuunnitelmalla koulutettiin oppilaita ja opettajia käyttämään atk-mahdollisuutta. Opettajilla hankkeena perustaitojen oppimiseen oli OPE.Fi-kansallinen menetelmä. Sen myötä tuli kouluun aineesta vastaava opettaja. ATK-luokkaan tuli koneita tarpeeksi ja jokaiseen luokkaan yksi kone. Opetuksen periaatteena oli kehittyä koko koulun ajan asteittain. Alakoulun jälkeen lapsen piti osata yleisimmät käytännöt ja osata oikea ns. medialukutaito. Tietokoneella alettiin tehdä tiedotusta vanhempien kanssa koulun verkkolehden kautta.
Luokkaretkiä tehtiin alemmilla luokilla lähialueille. Käytiin mm. Koivikon Maaseutuopistolla. Ylemmät luokat tekivät retkiä Kontiorantaan, Helsinkiin (Heureka), Tampereelle, Nauvoon, leirikoulu Kuusamoon ja ystävyyskaupunki Sortavalaan. Näihin osallistui myös vanhempia ja lapset tekivät monenlaista varojen hankkimiseksi matkalle.
Johtokukunnat lakkautettiin 1.1.2005. Päätöksistä ja toiminnasta vastasivat tämän jälkeen kaupungin koulutoimen virkailijat ja kaupungin lautakunnat. Rantalan koulu liitettiin yhtenäiskouluksi Arppen kouluun vuonna 2006.
Yhtenäiskoulu
Vuonna 2006 Rantalan koulu, erityiskoulu Ruori ja yläkoulu yhdistettiin hallinnollisesti Arppen kouluksi. Opettajilla oli mahdollisuutta vaikuttaa omilla päätöksillään opetuksen sisältöön, mutta kaupungin päättävä elin oli sivistyslautakunta. Sinne lähetettiin mm. opetussuunnitelmat, jotka käsiteltiin sivistysjohtajan tarkastuksen jälkeen. Koulusta muodostui iso. Siinä oli luokkia 37 ja oppilaita 653. Ruppovaaran koulu mukautettiin Arppen kouluunv.2009. Se oli ollut jo hallinnollisesti yhtä Rantalan koulun kanssa. Erityisopetuksen luokkia oli viisi ja oppilaita useimmiten noin 40. Alakouluja Kiteellä oli tämän lisäksi Hutsi, Heinäjärvi, Juurikka ja Puhos. Näistä Juurikka lakkautui 2013 ja Heinäjärvi 2009. Lakkautettavan koulun oppilaat kävivät tutustumassa uuteen kouluunsa ennen lukuvuoden alkamista. Kyläkouluja keskustan ulkopuolella oli vain Puhoksessa. Koulukuljetuksilla tuotiin oppilaita laajalta kaupungin alueelta. Kuntaliitoksessa Kesälahden koulut toimivat taajamassa ja alakoulu Villalassa. Kesälahden kouluissa oppilaita oli yhteensä noin 200.
Oppilasmäärässä jatkui kuitenkin hiljakseen aleneva trendi. Yläkoulun rehtori on yhtenäiskoulun rehtori, mutta apulaisrehtori hoitaa alakoulun rehtorin asioita.
Koulun perusperiaate tasokkaan opetuksen lisäksi oli avautua ja tukeutuakin vanhempiin ja ympäröivään yhteiskuntaan. Peruskoulun periaatteiden mukaan vanhemmilla oli oikeus tutustua päivittäiseen opetukseen. Yhteyttä koteihin pidettiin oppilaslehdillä ja kehittyvällä Wilma-yhteydellä vanhempiin oppilasasioissa. Vanhemmat pystyivät seuraamaan lasten tietoja, koenumeroita, poissaoloja ja muuta koulun tiedotusta. Tämä kehittyi molemminpuoliseksi. Huoltajat voivat olla sen avulla yhteydessä luokanvalvojaan. Entisten käytäntöjen mukaan järjestettiin vanhempainiltoja ja henkilökohtaisia tapaamisia. Taitekohdissa kuudensilla ja yhdeksänsillä luokilla järjestettiin tapaamisia opettajien ja opinto-ohjaajan kanssa oppilaan jatkomahdollisuuksista. Yläkoulun oppilaat osallistuivat TET-koulutukseen. Erityiskoululaisia voitiin integroida yleisopetuksen puolelle kuudennella luokalla. Oppilaista pidettiin huolta lääkäritarkastuksilla, hammashuollolla ja terveydenhoitajan toimilla. Oppilaiden ”päättävä elin”, oppilaskunta, hoiti omaa tehtäväänsä ja se teki yhteistyötä kaupungin nuorisovaltuuston kanssa. Oppilaskunta teki rahaa kioski-toiminnalla ja myyjäisillä. Valtakunnalliseen Suomen Lasten Parlamenttiin valittiin yksi oppilas kummaltakin tasolta. Tämä kokoontuu vuosittain.
Oma lukunsa oli koulun oppilashuolto, joka tukeutui edellä mainittuihin ja lisäksi koululla oli terveydenhoitaja ja kuraattori. Oppilashuoltotyöryhmä kokoontui määrättyjen aikojen välein ja tarvittaessa useamminkin. Tukioppilaat olivat tarvitsevien ystävänä ja ohjasivat tarvittaessa auttajan luo. Opetusta ovat tukemassa koulunkäyntiavustajat, joita nyt Arppen koulussa on 18.
Koulu osallistui kouluhallituksen rahoittamaan valtakunnalliseen hankkeeseen. Siinä oli yhdeksän alakohtaa, jotka sisälsivät opettajien työn kehittämistä ja oppilaiden elämänhallintaa. Näistä mainittakoon opettajien täydennyskoulutus, arviointi, oppilaskuntien kehittämistä, liikunnan ja terveyden merkitys (nuku ja liiku), kansainvälisyyskasvatus ja erityistuen kehittäminen.
Yhteistyö Sortavalan alueen kouluihin ja Kiteelle muuttaneiden ulkomaalaistaustaisten lasten vuoksi saatiin opetushallitukselta avustusta monikulttuurisuuden kehittämiseen. Muodostettiin ohjausryhmä opettaja Risto Hirvosen johdolla. Se laati mittavan ohjeistuksen käytännön järjestelyihin. Teemoja olivat suvaitsevaisuus, etnisten suhteiden edistäminen, vähemmistöjen ja valtakulttuurin yhteyksien edistäminen. Annettiin opettajille koulutusta venäjän kielessä ja kulttuurista sekä tehtiin matkoja ystävyyskouluihin. Nämä ovat tänä päivänä toivottavasti hyvänä apuna asenteiden suhteen käytännössä. Pidettiin yhteyttä myös muihin eurooppalaisiin ystävyyskouluihin ja käytiin Italiassa, Borgomaneron koulussa. Sieltä käytiin vastavierailulla Kiteellä.
Koulun juhlat ja teemat kulkevat perusopetuksen rinnalla. Niitä on vuosittain yläkoulussa yli kaksikymmentä. Luettelo kertoo myös myönteisestä suhtautumisesta asiaan: koulurauhan julistus, Hittara-päivä, telekkuumis-ja liikuntapäivä, puolukka/taksvärkki, KiVakoulu-teema, Hatunvaaran hanhiviikot, pikkujoulu, halauspäivä, metsävisa, Nuorten Parlamentti jne… Yhdeksäsluokkalaisilla on leirikouluja. Järjestetään myös luokkaretkiä. Monipuolinen kerhotoiminta tukee opetusta muissakin kuin taito- ja taideaineissa.
Perinteiset juhlat luonnollisesti kuuluivat arkeen. Aamunavauksia pidettiin keskusradion välityksellä ja uskonnolliset yhteisöt saivat tähän omat vuoronsa. Koululaisjumalanpalveluksia pidettiin syksyisin koulun alkaessa, jouluna ja pääsiäisenä.
Kolmiportaisen koulun tärkeä ensimmäinen askelma on esikoulu. Arppen esikoulu toimii päiväkoti Kiepissä Opintiellä.
Tällä hetkellä koulussa on 32 luokkaa, 561 oppilasta ja 51 opettajan virkaa.
Pitkäaikainen rehtori oli Erkki Kontro. Nyt rehtorina ja apulaisrehtorina ovat Kyösti Havukainen ja Arja Makkonen
Hallinnollinen vastuu kouluista on kaupungin sivistys- ja vapaa-aikalautakunnalla. Lautakunnan puheenjohtajina ovat olleet Laila Eronen, Tiina-Mari Mölsä, Sinikka Musikka ja Erkki Arovainio. Sivistystoimenjohtajana toimivat Ulla Huhtilainen ja Lilja Konttinen-Miinalainen
Opettajat/Emil Eloranta
Vaativina sotavuosina miesopettajien ollessa rintamalla naisopettajat joutuivat ottamaan vastuun erityisen suurista oppilasmääristä
Sadan vuoden aikana on ollut paljon opettajia töissä. Pätevien ja vakinaisten saaminen oli monesti vaikeaa. Alkuvuosien merkittävä opettaja oli Johan Pulkkinen, itseoppinut mökinpoika Suorlahdelta. Hänen arvostuksensa näkyi mm. siinä, että kunta järjesti hänen kuoltuaan juhlavat hautajaiset. 1800-luvulta lähtien opettajina olivat mm. kanttori Pärnänen, Narinen, Stenius, Kokko, Krogerus, Kinnunen ja Olin (45 vuotta). Pitkäaikainen opettaja oli myös Emil Eloranta (1.8.1926 – 31.7.1963).
Ensimmäinen naisopettaja oli Eva Telen. Muita olivat aikanaan Ida Jankoffski, Anna Streng, Amanda Krogerus, Maria Koljonen, Aleksandra Olin (1878 -1894), Agnes Studd, Amanda Roos, Lydia Olin (1896 – 1926) ja Kyllikki Eloranta (25 vuotta) siirtyen oppikoulun opettajaksi. Muita naisopettajia olivat Hilma Rahunen, Sirkka Kauppila, Siiri Salomaa, Terttu Pajunen, Maini Hyttinen, Senja Nenonen, Anja Kotilainen, Sirkka Makkonen, Eila Rouvinen, Nanni Jouhki, Riitta-Liisa Lipsanen, Paula Aartolahti ja Elina Kortekangas. Monilla työ on ollut väliaikainen tai sijaisuus.
Yhteistä alakoulun virkaa Haarajärven kanssa hoitivat v. 1925 lähtien Iida Aalto, Laina Pesonen, Tuulikki Tuomisalo, Ester Nisula, Sirpa Vauramo, Sirkka Makkonen ja Lilja Kopperi. Oli joitakin lyhyitä sijaisuuksia hoitaneita epäpäteviä opiskelijoita.
Miesopettajista mainittakoon vielä Kyösti Pitkonen, Erkki Utunen ja Mauno Matikainen.
Johtokunnan jäseninä aloittivat 1869 rovasti Telen (puh.joht.), K.Karttunen, kanttori Pärnänen, maakauppias Emil Lojander, talollinen Antti Ellonen, lautamies Juho Ellonen, rovastinrouva Telen ja nimismiehen rouva Petrelius. Johtokuntien puheenjohtajina ovat olleet myöhemmin kirkkoherra Pfaler, isännöitsijä Partanen, kirkkoherra Krogerius, kirkkoherra Fabritius, kuvernementtisihteeri Winter, rovasti Forsman, kanttori Pärnänen, kirkkoherra Hilonen, kauppias Liimatainen, mv. Alhainen, kauppias Durchman, mv. Kainulainen ja agronomi Hytönen.
Lisäystä opettajien luetteloon
Elina Kortekangas, Mauno Martikainen, Liisa Toropainen, Simo Koukkunen, Eeva Granlund, Heikki Honkanen, Tyyne Toropainen, Seppo Lipsanen, Senja Nenonen, Pauli Pitkänen, Leena Honkanen, Liisa Rajala, Mikko Huttunen, Oili Murenia, Liisa Karhu, Pirkko Vähäkangas-Mäkelä, Maija Hyttinen, Eila Tiainen, Aili ja Erkki Renvall, Eija Muinonen, Kirsti Nortia-Holopainen, Jouni Hirvonen, Aune ja Teuvo Tikka, Erkki Gröhn, Sakari Rotinen, Toini Taskinen, Seppo Lipsanen, Johanna Takala, Raija Hirvonen, Paula Ikonen, Jukka Veijalainen, Eira Pekkinen, Taina Tolvanen, Olavi Parkkinen, Helena Ylhäinen, Kaija Tiainen, Aira Behm, Kaija Melasaari, Jari Kareinen, Eine Taskula, Pirkko Pursiainen, Taina Rabi, Anna-Maija Tikkanen, Pirkko Muttonen, Anne Kareinen, Sylvi Piironen, Maire Hakulinen, Kerttu Hirvonen, Saila Kontro, Tuija Ilvonen, Alli Gröhn, Jaakko Sivonen, Kati Lauronen, Matti Pussinen, Jouko Ylhäinen, Risto Hirvonen, Jaana Paakkunainen, Kyösti Havukainen, Leena Wetterstrand, Kari Uuksulainen, Riitta Flinkman, Anu Käyhkö, Satu Piironen, Päivi Turkka, Arto Sirainen, Salla Kokko, Anne Mattila, Anu Pitkänen, Anne Juvonen, Eira Pekkinen, Anu Alhainen, Outi Sarasti, Jukka Melasaari, Tiina Turtiainen, Pirjo Koponen, Eija Putto (erityisop.), Jouko Lappalainen (erityisop.), Pekka Nyman (erityisop.), Elli Pelkonen (englanti), Eeva Rautiainen (englanti), Ari Salo (englanti), esiopetus: Eija Suomalainen, Eila Hirvonen, Timo Kontkanen
Johtokunnan puheenjohtajat
Maija Hytönen, Pentti Kortekangas, Esa Pitkänen, Terttu Kankkunen, Esa Piipponen, Heimo Torni, Kyösti Suomalainen, Valto Nousiainen, Heikki Laisi
Taloudenhoitajat
Väinö Ilvonen, Antti Tiainen
Talonmies
Pentti Leinonen, Väinö Sallinen
Siivoojat
Liisa Leinonen, Pirkko Kettunen, Raili Halttunen, Hilkka Pulksten, Vieno Timonen, Eeva Turunen, Marjatta Rautiainen, Raija Turtiainen, Arja Lievonen
Keittäjät
Helmi Turunen, Toini Kaipiainen, Hilkka Pulksten, Saimi Malinen, Marja Hiltunen, Irja Vaittinen, Sylvi Uuksulainen
B. MUISTELMIA