Pekka Havukainen
Jean Sibeliuksen ja Akseli Gallen-Kallelan ikäluokkaan kuulunut, siis vuonna 1865 syntynyt Antti Toropainen oli Kalmistolan talon poika Kiteenlahdesta. Aikalaisiaan pitempi ja komea mies oli mitä ilmeisimmin saanut kosketuksen upseereihin ja yleensä virkamieskuntaan palvellessaan varusmiehenä Suuriruhtinaskunta-Suomen kaartisotilaana. Kotitilalla tehdyt työt päättyivät, kun eräänä syyskesän iltana 1890-luvun alussa Antti nosti kokka-aatran isolle kivelle Kalmistolan pihamaalla ja ilmoitti lähtevänsä muihin hommiin.
Tullilaitos toimi 1800-luvun oloissa melko pienellä miehityksellä, oltiinhan äiti-Venäjän osana ja siten miltei samaa valtiota. Salmin Manssilassa ja Kuokkalassa Rajajoella toimivat maa-alueen tullit ja Laatokkaa sekä Suomenlahden merialuetta lienee hoideltu niin ikään vain muutamissa toimipisteissä. Antti Toropainen oli sijoittunut tullin virkaan ja Rajajoella Keski-Kannaksella toimiessaan hän kohosi Valkjärven Kuokkalassa tullivartion päälliköksi, jolla nimellä tulliasemat silloin tunnettiin. Vanha valokuva kertoo asemalla olleen hänen porukassaan vähintäänkin kuusi alaista, sillä kaikki eivät ehkä olleet kuvaa otettaessa paikalla.
Loppuaika virkaa tuli hoidettua jo itsenäistyneessä Suomessa ja silloin rajamuodollisuudetkin aikaa myöten lisääntyivät ja ulkomaisen maahantulon mahdollisuudet muuttuivat tiukemmiksi. Antti säilyi poikamiehenä ja tunnetusti nuukana rahankäyttäjänä hänelle kertyi huomattavan suuret talletukset. Vanhuuden vuosikseen tulliherra palasi taas Kiteenlahteen ja asettui asumaan veljensä pojan Juho Toropaisen taloon. Miehen käytössä oli talon nurkkakamari ja muutenkin Antti nautti täyttä talon ylöspitoa.
Kalmistolan Toropaiseen oli rakennettu uusi komea pytinki 1930-luvun taitteessa. Sitten kävi niin, että tuli pääsi irti ja tuhosi uudehkon talon huhtikuun 3. päivänä 1941. Sattuma oli sekin, että palon juuri roihutessa Heikki Huhtilainen kyytisi poikaansa Taunoa kirkolle ja matkaan asevelvollisuutta suorittamaan. Kaksi vuotta kestäneeksi rakentamisajaksi Toropaiset majoittuivat lähinaapuriin Matti Rouviselle. Talo on sama, jossa Järvelän Pekka Havukainen oli isäntänä sodanjälkeisistä vuosista 1990-luvulle asti. Talonisäntä, lautamies ja sittemmin herastuomari Juho Toropainen itse ei ollut sodassa mukana ikäluokkansa takia. Kuitenkin jatkosodan vuosille osunutta rakentamista vaikeutti myös se, että silloin parhaat rakennusmiehetkin olivat muissa tehtävissä.
Sille, miksi Antti Toropainen sai vapaan asumisoikeuden entiseen synnyinkotiinsa, oli naapurien tuntema tausta: Tulipalon jälkeisessä talousahdingossa silloin jo korkeassa iässä ollut Antti-setä tuli avuksi ja omilla varoillaan pelasti palovahingosta ja talon kahteen kertaan rakentamisesta pahasti velkaantuneen tilan säilymään suvulla. Siinä siis lienee selitys Antin vanhuudenturvalle, vaikka sellaista ei Veikko Toropaisen kertoman mukaan isä-Juhon suulla kotona sanottukaan. Kun Antti Toropainen siirtyi yli 93-vuotiaana ajan rajan taakse vuonna 1948, hän jätti vielä testamentillaan 6000 markan summan nimelleen perustettavalle Kiteenlahden kansakoulun stipendirahastolle. Ohjeena oli, että sitä tuli käyttää ”köyhäin ja ahkerain sekä hyvän käytöksen omaavain oppilaiden avustamiseksi”.
Ei siis ollut turha mies tämä kyläläisten Toroppalan tulliherrana tuntema Antti Toropainen.
Takaisin Kiteenlahden koulun sivulle