Heinoniemen koulu
A. HISTORIATIETOA HEINONIEMEN KOULUSTA
Heinoniemen ja Vihtavaaran koulut olivat samalla Heinoniemen kylällä. Tämä alue Oriveden eteläpuolella kuului Rääkkylän kuntaan. Vuonna 1954 alue liitettiin Kiteeseen, jolloin epäilemättä virallinen asiointi kuntakeskukseen helpottui. Heinoniemeltä Rääkkylään tehtiin matkaa kiertäen Puhoksen kautta. Tosin kesäisin oli laivaliikennettä ja talvella kulkeminen tehtiin suoraan hevosella jäätä pitkin.
Heinoniemen koululla on pitkä historia. Koulutoimi alkoi siellä jo ennen oppivelvollisuuden tuloa. Kylälle perustettiin Heinoniemen koulupiiri vuonna 1906. Perustava kokous pidettiin 18.8.1906.. Monet koulut aloittivat toimintansa maataloissa vuokralaisina. Heinoniemelle tehtiin heti alkuun hirsinen koulurakennus. Opetustiloja oli kaksi ja lisäksi keittola. Koulu aloitti yksiopettajaisena. Toinen luokka oli liikunta-ja käsityöluokkana. Rakennuksessa oli myös opettajalle asuintilat. Kun lasten määrä kasvoi, toista luokkatilaa käytettiin alakoulun tarpeisiin.
Jo alusta alkaen olivat suunnitelmat selvillä. Koululle oli saatu jo opettajakin – Pekka Pekkarinen. Johtokunta pani tuulemaan opetusvälineitten hankkimisessa. Kaikki oli aloitettava alusta. Tarvittiin pulpetit, harmoni, höyläpenkkejä ja opetustyöhön kirjoja. Niitä hankittiin opetettavien aineiden mukaisesti: uskonto, lukukirja, laskuoppi, helmitaulu, maantieto, kielioppi ja Maamme-kirja. Oppilaat saivat koulukirjat omiksi koulunsa päätettyään. Pöytäkirja mainitsee kaikkiaan 59 erilaista tarviketta, nuo edellä mainitut mukaan lukien.
Opettajan luontaisetuna palkan lisäksi oli tonttimaa, jossa opettaja voi harrastaa pientä maataloutta. Palkan opettaja sai valtionavusta ja kuntalisästä. Hänelle annettiin asuntoon myös lämmityspuut ja öljyä valolaitteisiin.Koulussa oli oppilaita esimerkiksi lukuvuotena 1912-13 yhdellä opettajalla 39. Kylä oli suuri. Yksityinen huomio alkuvuosilta oli valtioneuvos Harald Furuhjelmin testamenttivaroista saatu rahalahja opetustyön kehittämiseen. Koulu avautui kylälle päin esimerkiksi vuotuisissa kuusijuhlissa.
Alakoulun alkaessa oppilaat tulivat syksyllä ennen varsinaista koulun alkua ja olivat uudelleen keväällä pidempään. Nämä jaksot kestivät viisi viikkoa ja varsinaisessa koulussa 31 viikkoa vuodessa. Varsinaisessa koulussa oli neljä luokkaa eli ”osastoa”. Ne vastaavat nykyisiä 3-6 luokkia. Naapurikylistä tai kunnista, Kiteeltä ja Kesälahdelta, tuli oppilaita. Heiltä perittiin maksua opetusvälineistä. Lapsista pidettiin huolta, kun pyrittiin järjestämään ”koulukeittoa” pitkämatkalaisille.Koulu eli ajassa. Vuonna 1913 koulussa pidettiin tilaisuus Romanov-hallitsijasuvun muistoksi. Koulun asioista ilmoitettiin lehdissä ja kirkossa. Hankittiin oma koulukirjasto, jossa oli 160 kirjaa. Vuonna 1918 työ keskeytettiin kahdeksi viikoksi suojeluskunnan harjoitusten takia. Myös opettaja oli näihin aikoihin pari kertaa poissa. Jatkosodan aikana koulu oli evakkojen käytössä ja koulua pidettiin Maamiesseuran talossa.
Oppivelvollisuuden tultua koko maahan koulut siirtyivät kunnille. Suurta muutosta ei tapahtunut. Oppilashuollossa kuitenkin niin, että lasten terveydestä huolehdittiin. Kunnan lääkärit ja terveyssisaret kävivät vuosittaisilla tarkastuksilla. Rokotuksiakin annettiin, mm. calmet-rokotus. Myöhemmin käytiin myös hammaslääkärillä. Se olikin tarpeen lasten huonojen hampaiden takia. Yleisiä sairauksia olivat tietysti virusperäiset flunssat, ”aasialainen” tunnetuin viisikymmenluvulla. Yleisiä olivat syöpäläiset ja lapamadot, joita lääkityksellä hoidettiin. Tuberkuloosia, struumaa ja tulirokkoa tavattiin myös. Vaateavustuksia jaettiin vuosittain varmaan Suomen kaikissa kouluissa aina peruskoulun tuloon saakka. Lisäksi tuli Amerikan apua ja Unicefiltä vaate- ja säilykeavustuksina erityisesti sotien jälkeen.Suuri muutos tuli kylän liitoksen myötä Kiteeseen. Ainakin hallinnon asiat tulivat joustavammaksi kuntakeskuksen sijaitessa lähempänä. 1.1.1954 alkaen Heinoniemi oli osa Kiteetä.
Alakoulua ruvettiin järjestämään Vihtavaarassa ja Heinoniemellä vuorovuosin. Näillä nykyistä 1-2 luokkia vastaaville opetettiin lukemista, laskentoa, uskontoa ja kirjoittamista. Kolmekymmenluvun puolessa välin alkoivat jatkoluokat. Heille oli koulua syksyisin ja keväisin illalla yhteensä 25 päivänä neljä tuntia viikossa. Jatkoluokat olivat esivaihe kansalaiskoululle. Esitettiinkin ajatus Vihtavaaralle oman koulupiirin perustamisesta. Se toteutui vuonna 1950. Vihtavaaran koulu yhdistettiin Leinovaaran kouluun 1961.Koulutarkastaja vieraili lähes vuosittain koululla antaen ohjeita parempaan tulokseen pääsemiseksi. Vaikka varsinaista velvoitetta ei ollut, koululla oli keittäjän/siivoojan/vahtimestarin toimi. Näitä töitä hoiti yleensä nainen. Koululaiset velvoitettiin myös auttamaan heitä.
Pätevien opettajien saaminen koululle oli vaikeaa. Opettajia ei koko maassa ollut tarpeeksi. Viisikymmenluvulla koulutettiin pikaisesti ylioppilaista yhden vuoden aikana päteviksi kansakoulun opettajiksi. Tätä ennen Heinoniemelläkin oli muodollisesti epäpäteviä opettajia. He olivat vuoden kerrallaan, koska paikka oli pantava auki vakinaisen opettajan toivossa. Opettajien lista on pitkä. He olivat yleensä naisia ja täytyikin kylältä saada kätevä mies poikien ”veiston” ohjaajaksi. Tilanne vakiintui vasta Reenvalon opettajapariskunnan tulon myötä.Uutta tekniikkaa saatiin koulurakennuksiin. Tulivat sähköt ja aikanaan myös vesijohdot. Nämä muuttivat viihtyisyyttä ja helpottivat työtä. Olihan sähkölämmitys aivan muuta kuin jokavuotinen halkojen saaminen koululle ja niillä lämmittäminen. Aikanaan tulivat myös puhelin, radio ja paperikeräyksellä hankittu televisio.
Oppilaat harrastivat monenlaista. Oli kirjoittamisharrastusta: omat lehdet ja julkaisut; ”Iloinen koulusanoma”, ”Koulusankari” ja ”Hauskaa”-vihko esimerkkeinä. On mainittava englannin kerho, joka oppiaine tuli sitten vakituiseksi uuteen opetussuunnitelmaan. Koulua käytettiin monien järjestöjen harrastuksiin. Kansalaisopisto, partio, seurakunnan kerhot, kylä- ja kirkkokuoro, raittiustilaisuudet, äitiys- ja lastenneuvola, Mannerheim-liiton kasvatuskerhoja. Koulua pidettiin vaalihuoneistona ja koulun toimintaan osallistuneiden henkilöiden hautajaisten muistotilaisuuspaikkana. Koulun harrastuksiin kuuluivat urheiluharrastukset. Osallistuttiin kunnan yleisurheilu-, hiihto- ja pesäpallokilpailuihin. Kasvatuksellisesti teemoina olivat ainakin raittiuskasvatus ja säästäminen. Koululla kerättiinkin omaa kassaa.Koululla pidettiin omiakin juhlia. Joulu- ja äitienpäiväjuhliin kokoontui koko kyläväki. Äitienpäiväjuhliin oppilaat suorittivat kylällä keräyksen, jolla tarvikkeet hankittiin. Joulujuhlissa lapset saivat nauttia paitsi ohjelmien esittämisestä myös joulupussista.Kevätjuhlan yhteydessä oli muodollinen ns. ”tutkinto”.
Koulurakennuksen puutteet innoittivat hakemaan kunnalta uutta koulurakennusta erityisesti 1960-luvulla. Opettajat tuskastuivat talven kylmyyteen ja pieniin paikkauksiin, joita kesäisin tehtiin. Muita ongelmia olivat urheilukentän puute, metallityöopetuksen vaikeudet ja alakoulun tila-ahtaus. Alakoulu toimi veisto-ja liikuntasalissa. Sekään ei ollut järin suuri. Oman lisänsä toi parina vuonna susivaara, jonka takia oppilaskyydityksiä järjestettiin. Mutta paljon oli, joka toimi. Koululla oli kunnan sivukirjasto, jota vanhemmatkin saivat käyttää. Se oli opettajan pitämänä auki kahdesti viikossa.Kuusikymmenluvulla monet asiat vakiintuivat. Varmaan merkitystä oli vakinaisten opettajien myötä tullut asioiden jatkuvuuden helpottuminen. Muutenkin alkoi uusien aatteiden virtaus, vaikka selviytyminen sodan jälkeen on suuri saavutus niin yksittäisen koulun, kuin valtakunnan opetuksen tasolla. Lapsista pidettiin huolta. Elettiin koko ajan toivossa uudesta koulurakennuksesta. Se ei kuitenkaan toteutunut. Koulu avautui enemmän ulospäin. Lähestyttiin suurta muutosta, joka tuli 1973. Peruskoulu aloitti uutena muotona järjestämään opetustyötä. Johtokunnat lakkasivat ja niiden sijaan tulivat kouluneuvostot. 1985 nämä vaihdettiin takaisin johtokuntiin, mutta niiden valta päättää asioista ei ollut samalla tasolla kuin kansakoulun aikana.
Johtokunnat kirjaimellisesti johtivat koulua. Heinoniemelläkin tätä oli lähes 70 vuoden ajan. Johtokuntaan valittiin puheenjohtaja, muutamia jäseniä ja opettaja toimi sihteerinä. Johtokunnan taloudenhoitaja vastasi koulun henkilökunnan kanssa koulun hankinnoista, jotka alistettiin johtokunnan päätettäviksi. Johtokunta valitsi keskuudestaan myös muut henkilöt, joilla oli oikeus ja velvollisuus hoitaa tiettyjä käytännön asioita. Kirjelmien ja koulun toiminnan tiedotteiden laatiminen kuntaan, yleensä valtuustolle tai koululautakunnalle, oli jokavuotinen tehtävä.Peruskoulussa nämä hoidetaan johdetusti kouluviranomaisten ja lautakunnan toimesta. Päätöksentekomahdollisuutta kavennettiin.
Opettajat
Pekka Pekkarinen, Simo Hirvonen, Elisa Pekkarinen, Anna Turunen, Ilmari Andersson, Helvi Andersson, Helvi Reijula, Ilmari Reijula, J.A. Warski, Oili Murenia, Martti Tukiainen, Annikki Manninen, Irma Kuusaro, Aune Kankkunen, Hilkka Saarikivi, Eini Pippuri, Antti Niemelä, Sylvi Urpo, Inkeri Tuomisto, Antti Niemelä, Sylvi Niemelä, Tauno Karppanen, Niilo Jokinen, Maire Kaila, Henrik Fagerlund, Anja Pulli, Maire Pietilä, Veli-Samuli Larva, Kirsti Larva, Martta Keinänen, Maire Immonen, Erkki Reenvalo, Aili Reenvalo, Pirkko Havukainen, Maija Ronkainen, Hannu Helasvuo, Tuula Helasvuo, Pertti Könönen, Raili Könönen, Jaakko Melasaari, Anna-Liisa Melasaari, Risto Hirvonen.
Poikien käsityön ohjaajat
Onni Nousiainen, Akseli Turunen, Uula Sarre, Tauno Karppanen, Oiva Nykänen.
Tyttöjen käsityön opettajat
Aino Kankkunen, Elisa Pekkarinen, Aino Tolvanen, Helvi Kankkunen, Aune Kankkunen.
Johtokunnan puheenjohtajat
Simo Hirvonen, Samuli Stranden, Samuli Kankkunen, Pekka Karppanen, Pekka Toropainen, Mikko Tiilikainen, Onni Nousiainen, August Kosonen, Ilmari Immonen, Antti Asikainen, Teuvo Kekkonen, Juho Porvali, Kauko Toropainen, Tauno Toropainen, Suoma Puustinen, Väinö Hartikainen, Esa Gerlander, Eino Vartiainen, Mauno Karvinen, Arvo Silvennoinen.
Taloudenhoitajat
Pekka Päivinen, Samuli Kankkunen, O. Niskanen, Heikki Makkonen, Ilmari Immonen, Toivo Toropainen, August Makkonen, Eino Karppanen, Teuvo Toropainen, Eino Nykänen, Viljo Nousiainen
Keittäjä/vahtimestari/siivooja
Lempi Toropainen, Anni Pykäläinen, S. Karppi, Helmi Herranen, Martta Sallinen, Mirjam Nousiainen, Saimi Barck, Aune Herranen, Siiri Toropainen, Aino ja Viljo Pykäläinen, Emma Heikkinen, Annikki Kettunen, Anja I. Nousiainen, Anja M. Nousiainen, Siiri Kekkonen, Tuula Olkkonen, Tuovi Vänttinen.
Poimintoja peruskoulukaudelta
Koulujen johtokunnat palautettiin 1985. Niillä ei ollut kuitenkaan ylivaltaa koulun hoidossa. Kunnanhallitus, valtuusto ja koululautakunnat määräsivät kaikkien koulujen asioista suurelta osalta. Johtokunta toimi kuitenkin annetuissa puitteissa. Taloudenhoitajan tehtävät jäivät kunnan elimille ja koulun opettajat, keittäjä ja johtokunnan puheenjohtaja hoitivat näitä koulun sisällä. Esimerkiksi elintarvikkeiden valinnassa kunta pyysi keskitetysti liikkeiltä tarjoukset, joista kukin koulu sai valita budjettinsa puitteissa. Samoin oli koulutarvikkeiden kanssa. Opetusta koskevat tiedotteet koululautakuntaan johtokunta lähetti ne usein opettajien tekemän työn pohjalta.Leinovaara ja Vihtavaara yhdistettiin Heinoniemen koulupiiriin.
Peruskoulun myötä tuli koulun käytäntöön jo alusta alkaen yhteistyön kehittäminen oppilaiden ja vanhempien kanssa. Opetussuunnitelmiin kirjattiin eri tapahtumat, miten tätä noudatetaan. Johtokunnan kokouspöytäkirjat tulivat julkisiksi, koulun ilmoitustaululle kaikkien luettavaksi. Samoin koulua käytettiin iltaisin erilaisiin harrastuksiin. Koululle saatiin myös kiekkokaukalo lasten ja yleiseenkin käyttöön. Koulua käyttivät iltaisin kansalaisopisto, kylätoimikunta ja ev.lut. seurakunta piti päiväkerhoa.Koska koulumatkat osalle oppilaita yhdistetyssä koulussa tulivat melko pitkiksi, tarvittiin koulukuljetuksia. Pisimmät matkat suuntaansa olivat 15 km ja yli viiden kilometrin kuljetusapua annettiin lähes kymmenelle oppilaalle -90 – luvun vaiheilla. Rakennukset muutettiin öljylämmitteiseksi.
Ennakoiden tulevaa Heinoniemen koulun johtokunta vastasi koulupiirikysymykseen, joka edellytti viiden koulupiirin syntymistä Kiteelle. Syntyvien koulumatkojen kasvaessa pidettiin ehdotusta vaikeana hyväksyä. Samoin jouduttiin ottamaan kantaa koulun johtamiskysymykseen. Koulun kanta oli, että jokaisessa koulussa tuli olla oma johtaja vaihtoehtoiseen malliin, jossa yhdellä johtajalla olisi ollut useita kouluja johdettavanaan. Vielä viimeisinä toimivuosina kehitettiin opetusta. Tulivat koulukohtaiset opetussuunnitelmat. Uusia asioita olivat myös tietokoneen tulo opetukseen. Samoin puhuttiin ns. ”kokonaisopetuksesta”, jossa lukujärjestys ei johtanut orjallisesti toimintaa, vaan oppilaan kehitys kulki edellä ja opetus mukautui sen mukaiseksi. Se ei oikein toiminut.Tosiasiat oli kuitenkin tunnustettava. Oppilasmäärä laski koulussa ja se johti koulupiirin lakkauttamiseen ja koulutoiminnan loppumiseen. Vuodesta 1996 lähtien oppilaat kuljetettiin alueelta toisiin kouluihin.
B. MUISTELMIA