Haarajärven koulu
A. HISTORIATIETOA HAARAJÄRVEN KOULUSTA
Päivi Parkkosen kirjaa ”Haarajärvi – Elävä kylä rajaseudulla” mukaillen
Kiertokoulun lisäksi alkoi Kiteellä syntyä ajatuksia koulupiirien ja kyläkoulujen muodostamisesta ja rakentamisesta. Kiertokoulut tekivät merkittävää kansanvalistustyötä erityisesti perustaitojen, lukemisen ja kirjoittamisen osaamiseksi. Sitä jatkui vielä pitkälle 1900-luvulle. Kiertokoulut toimivat perustetuissa kouluissa useinkin alakouluina. Vaikka suurin osa ihmisistä asui maaseudulla ja sai elantonsa maataloustöistä, mainittujen taitojen osaaminen kävi ammatillisessakin mielessä tarpeelliseksi. Suomessa haluttiin kokonaisuudessaan viedä sivistystä eteenpäin. Tähän tähtäsivät mm. opettajien koulutuksen järjestäminen ja keisari Aleksanteri II:n määräykset koulutoimen järjestämisestä jo 1860 – luvulla. Varsinainen oppivelvollisuuslaki tuli voimaan v.1921.
Kuntakokous päätti v. 1906 aloittaa kunnallisen koulutoimen Haarajärvellä. Kouluhan oli toiminnassa yksityisenä laitoksena jo tätä ennen parin vuoden ajan. Näitä yksityisiä kouluja oli jo 1860-luvulta lähtien Kiteellä Suorlahdella, Puhoksessa ja Sepänniemessä. Haarajärveltä kävi näissä kouluissa aiemmin jo muutamia oppilaita.
Ensimmäinen kouluvuosi aloitettiin 1.10.1906 Pekka Pakarisen (nyk. Nenonen) talossa. Neljän vuoden kuluttua valmistui oma koulurakennus. Kun oppilasmäärä lisääntyi, joutui alakoulu taas vuokratiloihin 1926 useampaan taloon.
Koulun toimintaa johtaa sen johtokunta. Ensimmäisen kerran se kokoontui 1906 Juho Hirvosen (nyk. Pölönen) talossa. Hirvosen lisäksi olivat päättämässä asioista J.Kankkunen, M. Hirvonen, J.Pennanen, ja M. Gerlander. Tehtävänä ensisijaisesti oli opettajan saaminen ja hänelle suoritettavan korvauksen määrittäminen. Näissä korvauksissa on ollut jokin ”yleinen” linja, koska valtion korvauksen lisäksi eri koulujen opettajien saamat korvaukset olivat samaa suuruusluokkaa. Opettajahan sai myös kunnan palkan lisäksi mm. pienen alueen viljelyyn ja mahdollisuuden esim. lehmän pitoon.
Ensimmäiseksi opettajaksi valittiin ylioppilas Olli Nevalainen ja tyttöjen käsityön opettajaksi Maria Gerlander. Pysyvän opettajan saaminen oli yleensä vaikeaa. 1911 valittu opettajapariskunta Iida ja Oskar Pulkkinen olivat virassa 11 vuotta. Muutaman vuoden kuluttua heidän lähdöstään koulu sai tosi pitkäaikaisen pariskunnan koululle. Vuosikymmeniä virassa olivat Väinö ja Alma Somerikko. Ennen heitä opettajien vaihtuessa tiheään, koulunkäynti oli satunnaisempaa, eivätkä kaikki opettajatkaan panostaneet täysillä työhönsä. Näihin ongelmiin johtokunta joutui puuttumaan. Koululle piti vanhempien maksaa vuotuinen koulumaksu, joka vähävaraisille muodosti oman ongelmansa. Keskeyttämismäärä oli myös suuri ja monesti nelivuotiseen koulunkäyntiin kuluikin jopa kuusi vuotta. Luokalle jättäminen oli varsin yleistä. Koulusta poisjääntiin oli luonnollinen selitys, koska kotona tarvittiin työntekijöitä. Koulukuri oli tiukkaa, opettajaa kunnioitettiin, eikä ruumiillistakaan rangaistusta pidetty ihmeellisenä. Karttakepille oli useammanlaista käyttöä. Jännitteitä koulun sisällä syntyi, koska oppilaita oli useammalta kylältä. Varsinaisia kylätappeluja kotimatkoilla eikä välitunneilla käyty, mutta kiviä sinkoili, joskus kipeästikin. Opettajan lisäksi myös johtokunta joutui puuttumaan näihin ”sotiin”. Aiheutuneet vahingot joutuivat vanhemmat korvaamaan. Normaaleina rangaistuksina olivat jälki-istunto tai nurkkaan joutuminen. Käyttäytymisen tavoite oli kirjattu kasvattamaan ”Jumalan pelkoon ja rehellisyyteen ja raittiuteen”
Oma koulurakennus valmistui siis v. 1910. Siihen kuuluivat koulurakennuksen lisäksi, ulkohuoneet ja sauna. Rakennusurakka alkoi jo 1907. Tontin lahjoitti Juho Hirvonen. Koulussa oli kaksi luokkahuonetta, alaluokat 1-2 ja yläluokat 3-4. Varsinainen kouluviikko oli 6-päiväinen. Koulua pidettiin viisi tai kuusi tuntia päivässä. Koulunkäyntiä jatkettiin vapaaehtoisesti jatkokursseilla kahtena talvena. Kouluun piti hankkia asiaan kuuluva kalusto ja opetusmateriaali. Tietysti pulpetit ja käsitöitten höyläpenkit, mutta laaja valikoima koulutarviketta hankittiin yli 2000 mk:lla. Seuraavana vuonna hankittiin mm. opettajan pöytä.
Oppilasennustetta ei voitu ennakkoon tehdä, koska oppivelvollisuus tuli myöhemmin. Vasta koulujen alkamispäivänä tiedettiin määrä, joka usein yllätti ja aiheutti sitten tilaongelmia. Halu oppimiseen oli suuri. Uuteen kouluun 1910 ilmoittautui 55 oppilasta. Seuraavana vuonna tuli 66 oppilasta, joka ylitti yhdellä 1-opettajaisen oppilasmäärän(!). Tarvittiin apuopettaja. Pysyvä apuopettajan virka tuli v.1917. Käsityöluokasta tuli toinen luokkahuone. Kaikesta kuitenkin selviydyttiin erikoisjärjestelyillä ja aikaa myöten lisähankinnoilla. 1940-luvulla tila-ahtauden takia perustettiin Huikkolan koulupiiri, joka aloitti 2-opettajaisena kouluna. Vuotuisia kuluja koululle tuli mm. lämmityksestä. Sähköä ei tietenkään ollut ja puut hankittiin kylältä tarjousten perusteella. Koulun viikoittaiset järjestäjät olivat lähes ”töissä” etenkin talvisaikana, juuri talon lämmittämisen ja lumitöiden takia.
Koulurakennusta hoidettiin asiallisesti ja kunnostettiin säännöllisesti. 20-luvulla tehtiin ensimmäinen sisäremontti, jota jatkettiin seuraavan vuosikymmenen vaihteessa. Maalaustöitä, eristyksiä, hellan kunnostus ja uusi sauna tehtiin 30-luvulla. Suurempi remontti tehtiin 1955 koulun 50-vuotisjuhlien kunniaksi. Sähköt oli jo saatu; nyt tuli keskuslämmitys, vesi- ja viemäriverkot sekä lattiat uusittiin.
Koulun ja opettajien merkitys kylälle oli suuri. Monenlainen harrastustoiminta opettajien johdolla tai koulutilojen käyttö eri järjestöille tapahtui koulun tiloissa. Koulukin oli kylän ”keskellä”. Oppilaiden vanhemmille järjestettiin vuosittain joulu-, kevät-, äitienpäivä-, Kalevalanpäivä ja itsenäisyyspäiväjuhlat Ne pidettiin yleensä iltaisin. Oppilaita harjoitettiin ahkerasti, kuorolaulua, lausuntaa ja näytelmiä. Joulujuhlissa esiintyivät jopa Tiernapojat. Tietysti opettajan puhe ylevöitti tilaisuuden. Niin tärkeänä näitä tapahtumia pidettiin, että jopa pukeuduttiin parhaimpiin – köyhinä aikoina vaati kekseliäisyyttä.
Kouluruokailu alkoi lakisääteisesti 1945. Ei voida väheksyä tätä, jo pelkästään pitkien matkojen takia muodostuneen koulupäivän jaksamiseksi. Vähävaraisille tämä oli muutenkin tärkeää. Tosin jo aiemmin koululla ruokailua oli järjestetty humanitäärisin perustein. Toisen luokan nurkkaan rakennettiin keittola, jossa oli muuripata. Erillinen keittola tuli 1953. Pitkäaikainen keittäjä oli Irja Ikonen ja Tyyne Ilvonen. Alakoululle Pölöseen ruoka vietiin tonkalla järjestäjien toimesta. Alakoululla oli oma ongelmansa vielä 50-luvulla. Piti sopeutua taloon, jonka tilat huoneessa oli eristetty aaltopahvilla. Muuta vaihtoehtoa ei ollut. Talon asukkaatkin joutuivat ”venymään”. Asuihan siellä vielä kolme siirtolaisperhettä. Edellä oli jo maininta näistä syistä Huikkolan koulun perustamisen tärkeys.
Nopeaa on yhteiskunnan muutos. 1960-luvulla alkoi maaltapako. Muutettiin keskuksiin työn perässä ja kylät alkoivat vähetä ihmisistä. Näin kävi myös Haarajärvellä. 1965 kunnanhallitus esitti koulun lakkauttamista, mutta monien vaihtoehtojen ja tunteitakin nostattaneen vaiheen jälkeen koulupiiri liitettiin Huikkolan koulupiiriin. Koulunkäynti loppui 31.7.1971. Viimeiset opettajat koululla olivat Esteri Törmälä ja Heimo Pussinen.
Koulurakennus olisi haluttu kyläläisten käyttöön, mutta kaupunki myi sen yksityiselle. Omistajan vaihdoksen jälkeen koulun kenttä on nyt kyläläisten käytössä.