Koulun alkutaipaleelta
Suurivaltaisin kaikkein armollisin kaisari ja suuriruhtinas
Hänen keisarilliselle majesteetilleen
Koulutalon rakentaminen
Uusi koulutalo
Opetustyö
Muu toiminta
Opettajat
Johtokunnan jäsenet
Loppusanat
Toimittanut Emil Eloranta
(Vihkonen painettu Savonlinnassa 1963)
Koulun alkutaipaleelta
Viime vuosisadan alkupuolelta lähtien on tehty monta ehdotusta kansanopetuksen järjestämiseksi Suomessa. Mutta asia ei kehittynyt silloin juuri mielipiteiden vaihtoa pidemmälle, jollemme ota huomioon muutamia hajanaisia yrityksiä kansakoulujen perustamiseksi kuten Ahlmanin koulut, asessori Gabriel Ahlmanin testamenttivaroilla v. 1811 perustetut koulut Messukylään ja muualle Tampereen ympäristöön. Nämä kuitenkin pian olivat tavallisen kiertokoulun tasalla ja useimmat niistä elettyään noin vuosikymmenen kituvaa elämää lopettivat kokonaan toimintansa.
Mielipiteiden vaihto kansakouluasiasta jatkuu kuitenkin yhä maan sanomalehdissä. Erikoisen sysäyksen antoi asialle Aleksanteri II:n 24 pnä maaliskuuta 1856 esittämä uudistusohjelma, jossa hän kehoittaa Suomen senaattia laatimaan ehdotuksen opetustoimen järjestämisestä maalaiskunnissa. Tästä ehdotuksesta oli vuorostaan tuomiokapitulien saman vuoden kuluessa annettava lausuntonsa senaatille. Senaatti painotti nämä lausunnot ja kehoitti yleisöä, etupäässä kansanopetusta harrastavia antamaan niistä arvostelunsa ja omat ehdotuksensa. Kaikissa maan sanomalehdissä käsiteltiin nyt asiaa ja siitä lausuvat mielipiteensä kaikki 1850-luvun tunnetut julkisuudenmiehet, kuten J. V. Snellman, A. Meurman, F. v. Knorring, prof. T. L. Schauman, Yrjö Sakari Yrjö-Koskinen ym. Laajin ja perustelluin oli U. Cygnaeuksen ”Hajanaisia mietteitä Suomeen aiotusta kansakoulusta”. Siinä hän esittää mm., miten varsinaiselle kansalle on hankittava kansalaissivistystä ja mahdollisuus kehittää taipumuksiaan ja lahjojaan. Näin ollen ei opetus saa olla pelkkää aapisen, katekismuksen tai jonkun maantiedon päähän pänttäämistä, vaan tulee sen antaa tietoja luonnosta, historiasta ja raamatusta.
Hänen esittämänsä mielipiteet herättivät laajaa vastakaikua koko maassa ja siihen yhtyi lopulta senaattikin. Se kustansi Cygnaeuksen ulkomaille tutkimaan kansanopetusta ja tekemään sen jälkeen lopullisen ehdotuksensa Suomen kansakoulutoimen järjestämiseksi.
Kun Kiteelle sivistyneistön keskuudessa luettiin sanomalehtiä ja seurattiin ajan virtauksia ehkä suuremmalla mielenkiinnolla kuin useissa muissa pitäjissä ymmärrämme edelläolevaa taustaa vastaan sen syyn, joka 100 vuotta sitten herätti ajatuksen kansanopetuksen järjestämisestä täällä. Alkuunpanijana esiintyi Kiteen tuomiokunnan tuomari Ferdinand Forsström, joka yksityisillä varoillaan ylläpiti kuntamme ensimmäistä koulua. Hän perusti sen Puhokseen ruukin sillalta vähän matkan päähän kirkolle päin, kauppias N. Suomalaisen taloon. Opettajana toimi itseoppinut mökin poika Johan Pulkkinen Suorlahdelta.
Tuomari Ferd. Forsström, joka ensimmäisenä käytti suomea käräjäpöytäkirjoissa, siirtyi 1864 Mäntyharjulle, jonka jälkeen Puhoksen ruukin kirjanpitäjä K. Pousar huolehti koulun taloudellisesta puolesta seuraavan vuoden.
Puhoksessa esiintyi kuitenkin niin paljon vaikeuksia koulutyön jatkamiselle, että koulu päätettiin siirtää kirkolle Sepänniemeen. Kirkolla se on puolitoista vuotta, jolloin palkattoman opettajan on rovasti U. Telénin tytär Anna Telén, myöhemmin maanviljelysneuvoksetar Anna Brander sekä Miina Winter, pastori G. Winterin tytär.
Mutta täälläkään ei ollut helppoa koulunpito, sillä raha-asiat tuottivat jatkuvasti vaikeuksia. Siksipä se siirrettiin syksyllä Suorlahden Orpolaan, jonka omisti rovasti U. W. Telén ja joka oli lämmin kansakoulun ystävä. Suorlahdella koulu oli kolme lukukautta.
Mutta koulun taloudellinen tilanne vaikeutuu yhä. Samalla ne, joiden huolenpidon alla koulu toimii, tahtovat päästä tällaisesta epävarmuuden tilasta varmalle pohjalle järjestämällä koululle vakituinen valtionavustus. Näissä merkeissä on kouluasia pitäjäkokouksen käsiteltävänä 14 pnä kesäkuuta 1868. Siinä tehdään seuraava päätös:
”Koska kansakoulun tarvis on tullut tuntuvaksi siitä syystä, että sitä on viitenä vuonna pidetty yksinäisten kustannuksella sillä tavoin nimittäin: Tuomari Forsström piti sitä yksin yhtenä vuonna Puhoksessa ja toisena Puukhollari Pousar, kolmantena vähin yksityisten avulla ja sen jälkeen vallassäätyiset naiset töillään ja muilla neuvoilla hankkivat varoja, joihin semminkin Patrona Arpin Leski suurimmaksi osaksi ja varansa jälkeen muutkin auttivat, että kolmatta vuotta on pidetty koulua puolen toista Kiteellä ja yksi vuosi Suorlahdella. – Mutta kuin nyt nämä varat ovat loppuneet ja tuskin toista saataneekaan, ja kuitenkin asia on sangen tärkiä, niin olis nyt aikomus, että Ruunulta armossa pyytää siihen apua. Ja kuin Seurakunta on lavia ja suuri, jossa kaksikin vieläpä kolmessa kohti olis tarvis koulua pitää, keskusteltiin, että kirkkoherra seurakunnan puolesta alamaissa kejsarillisessa senaatissa anois apua niin, että jos kahdessa kohden koulua pidettäisiin, tuhannen markan paikoilla siihen pyytää, vaan jos yhdessä, niin kuuden sadan, – ja jos vielä siittekin Pitäjäs itse vois kolmannessa kohden koulu-sian asettaa. – Koulun järjestystä valvomassa pitäis olla kolme Pitäjältä valittua siihen sopivaa jäsentä, – ja opetuksen aineet ne näihen asioihen tavalliset.”
Pitäjäkokouksen esityksen mukaisesti tekee rovasti U. W. Telén seuraavan anomuksen keisarille ja liittää siihen edellä mainitun pöytäkirjan. (Suomennos):
Suurivaltaisin kaikkein armollisin kaisari ja suuriruhtinas
Teidän Keisarilliselta Majesteetilta saan minä kaikessa alamaisuudessa Kiteen seurakunnan puolesta anoa, että mukanaseuraavan pitäjäkokouksen pöytäkirjan nojalla Armossa myönnettäisiin lupa kansakoulun perustamista varten. Vallitsevat olosuhteet eivät tosin salli erityisen koulurakennuksen pystyttämistä. Mutta sellainen saadaan kyllä, koska minä tarjoudun luovuttamaan Suorlahden kylässä omistamastani talosta tarpeellisen määrän huoneita tähän tarkoitukseen kuten tähänkin asti. Sitä paitsi löytyy kirkonkylässä vapaita huoneustoja vuokrattavaksi, jos niin tarvitaan, mikä tulisi paljon huokeammaksi kuin rakentaminen. Yksityisillä varoilla ylläpidetyssä koulussa joka tämän vuoden lopussa on varojen puutteessa lakkautettava, on opetettu ymmärrettävää sisälukua, kirjoitusta, laskentoa, uskontoa Biblianhistorian ja Katekismuksen välityksellä, maantietoa, hiukan historiaa, etenkin isänmaan, sekä jonkun verran luonnontietoa, kaikki nämä viikottain tehdyn lukujärjestyksen puitteissa, ja koulun opetusvälineet tulisi nyt langeta tulevalle uudelle koululle. – Mitä maahan, pienien viljelysalueitten suhteen tulee, ei niistä tule olemaan puutetta. – Seurakunnan tulisi valita kahdeksi vuodeksi kerrallaan kouluhallitus (skol-styrelse), johon kuuluisi kolme sopivaa henkilöä, joiden tulisi valvoa koulun toimintaa, joka toimisi 20 päivästä Syyskuuta 20 päivään Joulukuuta ja 10 päivästä Tammikuuta 15 tai 31 päivään Toukokuuta riippuen kevään tulosta, tavanomaisine pääsiäislomineen. – Opetuksesta tulisi vuosittain annettavaksi kertomus. – Tähän asti on 40 – 50 oppilasta joka lukukausi käynyt koulua, joskaan ei katkeamatta, ja sellaisina vuosina kun evästä on riittänyt, ei kaikkia halukkaita voitu ottaa vastaan.
Näitten tietojen perusteella uskallan Teidän Keisarilliselta Majesteetiltanne nöyryydessä mukana seuraavan Pitäjänkokouksen pöytäkirjan nojalla anoa, että Armollinen Rahamääräys lisineen Kiteen kansakoululle myönnettäisiin ja tarjoudun minä vastaamaan tarpeellisista huoneista sekä maa-alasta.
Alati syvimmällä alamaisen kunnioituksella ja uskollisuudella Suurivaltaisin Kaikkein Armollisin Keisari ja Suuriruhtinas Teidän Keisarillisen Majesteettinne alamaisin ja uskollisin alamainen
Uno Wilh. Telén
Tämä anomus saapui Uno Cygnaeukselle, joka antaa siitä lausuntonsa 29 pnä lokakuuta 1868:
Hänen keisarilliselle majesteetilleen
Alamaisesti noudatettavaksi olen Keisarillisen Senaatin Kirkollistoimikunnan kautta vastaanottanut Teidän Majesteettiinne armollisen käskyn kaikessa alamaisuudessa lausua mielipiteeni asiasta, mikä koskee Kiteen seurakuntalaisten Kirkkoherra u. W. Telénin kautta tekemää alamaisinta pyyntöä saada yleisistä varoista määräraha kansakoulun perustamista varten sanottuun pitäjään ja saan minä alamaisimmin esiintuoda seuraava:
Koska Kiteen seurakuntalaiset jotten kiinnostus kansansivistystä kohtaan on tullut herätetyksi viiden vuoden ajan yksityisillä varoilla ylläpidetyn kansakoulun vaikutuksesta, ovat selittäneet haluavansa avustusta yleisistä varoista SMK 1000:- kahden koulun perustamista varten seurakunnan alueelle sekä hakija, Kirkkoherra Telén on sitoutunut vastaamaan huoneista sekä maa-alasta opettajia varten, katson minä voivani esittää armollista myöntymistä tähän pyyntöön, joka koskee 1000:- mk yleisistä varoista, sillä ehdolla, että Kiteen seurakuntaan perustetaan kaksi koulua, toinen opettajalle, joka yleisistä varoista saa 600 mk ja toinen opettajattarelle, joka saa 400 mk paitsi niitä etuisuuksia seurakunnan puolesta, jotka mainitaan Armollisessa Asetuksessa 11 päivältä Toukokuuta 1868 ja jotka koskevat Suomen Kansakoululaitoksen järjestysmuotoa.
Jyväskylä 29 pnä lokakuuta 1868
Uno Cygnaeus
Senaatti teki päätöksensä 5 pnä marraskuuta 1868 ja myönsi siinä Kiteen kansakoululle anotut 1000 mk, 600 mk opettajalle ja 400 mk opettajattarelle opettajien vuosipalkaksi.
Valtionavun saatuaan valitsee pitäjänkokous koululle asiaankuuluvan johtokunnan. Ensimmäisessä kokoukseen 7 pnä tammikuuta 1969 se päätti muuttaa heti kansakoulun Suorlahdelta kirkonkylään Antti Toropaisen taloon, mikä myös tapahtui. Siitä lähtien koulu on jatkuvasti kirkolla pysynyt. Toisena asiana kokouksessa oli opettajanvaali. Opettajiksi valitaan entinen opettaja Johan Pulkkinen ja opettajattareksi Agatha Winter, joka ei kuitenkaan tunnu ottaneen tointa vastaan, koskapa kevättutkinnossa mainitaan vain opettaja Pulkkisen koulnpidosta antaen johtokunta siitä ”yleisen kiitos lauseen”.
Kesällä 1869 on Johan Pulkkinen käynyt Jyväskylän seminaarissa saamassa lisää oppia ja pätevyyttä opettajatoimeensa.
Myönnetty valtionapu meni opettajan palkkaukseen. Koulun ylläpitäjien tuli kustantaa kouluhuone, lämpö ja valo. tällöin jouduttiin kääntymään pitäjäläistenkin puoleen, jotta edellä mainitut kustannukset saataisiin peitetyiksi. tämä ja pelko, että koulu kasvattaisi herroja ja ruumiillisen työn halveksijoita alkoi herättää vastustusta koulua kohtaan. Kerrotaan Puhoksen ruukin uusien omistajien maininneen, kun sieltä pyydettiin koululle avustusta, ettei ruukki tarvitse koulua, sillä se käy veden eikä hengen voimalla.
Menivätpä koulun vastustajat niinkin pitkälle, että suorastaan kehoittivat talollisia jättämään lapsiaan pois koulusta, jolloin koulu lakkautuu itsestään ja säästytään turhilta menoilta. Tällaisesta puhuvat tilastotkin. Kun 1869 kevättutkinnossa luetaan vuosikertomus, mainitaan, että aika ajoin oli koulussa 126 oppilasta. V. 1870 oli tutkinnossa 30 poika- ja 23 tyttölasta eli yhteensä 53 oppilasta. V. 1871 oli 24 poikaa ja 15 tyttöä, yhteensä 39 oppilasta. V. 1872 oli 21 poikaa ja 15 tyttöä, yhteensä 36 oppilasta. Selvemmin esitetään asia johtokunnan pöytäkirjassa 17 päivänä joulukuuta 1870. Sen ensimmäinen pykälä kuuluu: ”1:ksi ilmoitti johtokunnan puolesta apulainen K. Karttunen, että syyslukukausi tulee nyt tänä päivänä lopetettavaksi, ja kevätlukukausi on 16. päivä ensi tulevata Tammikuuta alotettava. – Ja kun lyhykäinen rukous oli pidetty, niin jakoivat niinhyvin mies- kuin myös naisopettaja lukukauden todistukset niille, jotka luvuissansa olivat jo johonkin määrään edistyneet. – Tämän perästä pidi apulainen K. Karttunen lyhykäisen puheen, jossa hän erinomattaan mainihti oppilaisten vähyydestä tämän lukukauden aikana, ja syyn näitten vähyyteen arveli hän olevan suurimmaksi osaksi vanhempain ja lasten hoitajain huolimattomuuden ja kylmä kiskoisuuden – ja toivoi että Hän, joka voipi ihmisen kankean ja kovankin sydämen pehmittää, voipi myöskin ylös herättää opin ja sivistyksen halun ja ikävöitsemisen vielä niissäkin sydämissä, jotka tähän asti ovat sitä ylen katsoneet – jonka perästä hän päätti puheensa rukouksella.”
Mutta vastuksesta huolimatta oli koululla lämpimiä ystäviäkin, ennen kaikkea pitäjän säätyläisten piirissä. Naisilla oli rouvasväenyhdistyksensä, jonka keskeisempänä tehtävänä oli käsityötarpeiden hankkiminen kansakoulutytöille ja huolehtia koulun menoista yleensäkin. Oppilaiden käsityöt myytiin huutokaupalla kevättutkinnon jälkeen. Koulun arkiston on joutunut eräs näistä rouvasväen yhdistyksen pöytäkirjoista. Koska tämä on ainutlaatuinen kappale Kiteellä ja sivuaa joka kohdaltaan koulutointa, on syytä mainita se tässä:
Vuonna 1872 huhtikuun 12 pnä kokoontui Kiteen pitäjän rouvasväen yhdistys Anttolan talossa Päätyeen kylässä, johon kaikki yhdistyksen jäsenet olivat kutsutut keskustelemaan ja päättämään yhdistykselle kertyneiden varojen sijoittamisesta ja käyttämisestä ja olivat saapuvilla rouva Amanda Dahlström, Agatha Winter ja Thilda Pärnänen, sekä neidit Amanda ja Aleksandra Krogerus, Evelina Lojander, Ida Winter ja Anna Streng.
Kun oli ilmoitettu, että poissa olevat saavat tyytyä läsnä olevien päätökseen ja allekirjoittanut valittu pöytäkirjan pitäjäksi, päätettiin seuraavaa:
1 §
Että yhdistyksen aloitteesta toimeenpannun arpajaisten tuottamat varat jäävät yhdistykselle, kun sitä vastoin neljäkymmentäyksi (41) mk 15 penniä, jotka ovat kerääntyneet ompeluseuroissa eri Herrojen keräyksellä, luovutetaan Kansakoulun johtokunnan puheenjohtajalle.
2 §
(Koskee yhdistykselle tulleitten laskujen hyväksymistä)
3 §
Päätettiin, että yhdistyksen edellä mainitulla tavalla hankkimat varat, jotka nyt, kun laskut olivat maksetut, tekevät neljäsataakolmekymmentäkahdeksan (438) mk 43 penniä, käytetään Kiteen kansakoulun hyväksi, mutta että tästä kolmesataa (300) mk talletetaan Joensuun yhdyspankkiin ja jäännös 138 mk 43 penniä annetaan nimismies Winterin huostaan, jotta rouvasväen yhdistys voisi sitä tarpeen vaatiessa käyttää.
4 §
Rouvasväen yhdistyksen johtokuntaan valittiin rouvat Amanda Dahlström ja Agatha Winter, sekä neiti Aleksandra Krogerus, joiden tehtäväksi jää tarvikkeiden ostaminen kansakoulun oppilaille sekä kirjojen ja kirjoitustarpeiden ostaminen köyhimmille, joiden vanhemmat ovat varattomat, samoin kuin muutenkin huolehtia koulun välttämättömistä tarpeista, paitsi puista, vuokrasta ja koulun valosta, joista huolehtivat muut kuin rouvasväen johtokunta.
5 §
Että käsityöt, jotka kansakoulunoppilaat ovat valmistaneet yhdistyksen ostamista tarpeista, sen jälkeen kuin työt ovat tutkinnossa olleet näytteillä, myy rouvasväen yhdistyksen johtokunta julkisella huutokaupalla enimmän tarjoaville ja kerääntyneet varat jätetään nimismies Winterin huostaan, jotta Johtokunta voi ne sitten käyttää edellä kerrotulla tavalla.
6 §
Rouvasväen yhdistyksen johtokunta huolehtii, että käsityötarpeet ovat koulun käytettävissä, sekä valitsee ja katsoo sopivimmat työt oppilaille, samoin kuin muutenkin huolehtii, että käsityöt tulevat huutokaupassa kunnollisesti myydyiksi, ja kertyneet varat sekä huutokauppapöytäkirja jätetään rahastonhoitaja Winterille, jotta hän lukuvuoden päätyttyä voi antaa tilityksen yhdistyksen hoitokunnalle.
Aika ja paikka edellä mainitut. Rouvasväen yhdistyksen puolesta Emerik Zimmermann
Huutokauppa pidettiin 1 pnä kesäkuuta 1872 maakauppias Tikan luona. Myytävänä oli 7 paitaa, 2 lapsen paitaa ja 2 villaista kaulaliinaa (suuliinaa). Sitä paitsi oli vapaaehtoisesti myyty tutkinnossa 3 lasten paitaa. Tulos myydyistä töistä on 25:35. Tämän samoin kuin seuraavana keväänä pidetyn huutokaupan pöytäkirja on koulun arkistossa.
Selitykseksi, minkä takia kansakoulun johtokunnan näin rasitti juuri rouvasväen yhdistystä mainittakoon, että kansakouluasetuksessa v:lta 1866 kehotetaan juuri näin tekemään. Ko. asetuksen 14 §:ssä sanotaan: ”Lapsukais- ja tyttökoulujen peräänkatsantoa varten voidaan myös koulun johtokuntaan valita joku eli joitakuita kansan sivistystä harrastavia rouvasihmisiä piirikunnasta, niin kuin myös johtokunta siellä, missä hyväntekeväistä tarkoitusta varten asetettu rouvasväen yhdistys löytyy, etsiköön sen apua tämänkaltaisten koulujen edesauttamiseksi.”
Toisellakin tavalla huolehdittiin kansakoulun taloudellisesta tukemisesta vapaaehtoista tietä. Rovasti U. Telén keräsi raha-avustuksia koulutyön tukemiseksi lukukinkereillään. Suurempaa uhrimieltä ei pitäjäläisissä näytä olleen, sillä lahjoittajain luku vaihtelee 3- 10 eri kylissä ja avustuksen määrät 5 pennistä 25 penniin. Ainoastaan yksi 12 mk lahjoitus löytyy keräyslistoissa.
Kansakouluasetuksen mukaan tuli valtionapua nauttivan koulun antaa myös ”ruvan ja laitumen kumminkin yhdelle lehmälle”. Tätä ei liene opettaja Pulkkinen saanut, koskapa 1874 valittu opettaja Polykarpus Narinen tekee siitä vaatimuksen. Asia joutuu 23.5.1875 kuntakokouksen ratkaistavaksi. Pöytäkirjan 2 § mainitsee. ”Kysyttiin jos pitäjäläiset tahtoo opettajalle maksaa heiniä yhden lehmän ruuvan, vaan sitä eivät luvanneet”. Huomattava on, että kuntakokoukselle oli siirtynyt monet tehtävät, jotka ennen hoidettiin pitäjänkokouksissa. Näihin kuului mm. kansakoulun ylläpitäminen ja hoito.
Edellä olevasta päätöksestä valitti kirkkoherran apulainen M. Zimmermann 10.6.1875 kuvernöörille, joka velvoitti kunnan maksamaan kummallekin opettajalle 180 leiviskää heiniä, jotka on maksettava rahana.
Kuvernöörin päätöksestä valitettiin vielä Senaattiin, mutta se jätti asian kuvernöörin päätöksen varaan.
Samantapaisesta asiasta teki koulun johtokunnan jäsen kuvermenttisihteeri Knut Winter valituksen kun opettaja Edv. Olinille ei maksettu heinistä korvausta 1888. Seuraavana vuonna asia ratkesi op. E. Olinin hyväksi.
Tällaiset itsessään vähäpätöiset asiat osoittivat, että vaikeuksia on koulutoiminta hoidettaessa ollut monella taholla.
Koulutalon rakentaminen
Vaikka koulu oli toiminut kymmenisen vuotta, ei se voinut nauttia työrauhasta, sillä se sijoitettiin milloin mihinkin taloon. Toisinaan oli suorastaan vaikeuksia saada vuokratuksi sille asuntoa. Suurimman ajan toimi se aluksi Antti Toropaisen talossa kirkolla. Keväällä 1872 on vuokrasopimus sanottu irti, koska johtokunnan pöytäkirjassa 25.5.1872 mainitaan ”1:si ilmoitti maisteri Brander antavansa vapaan kartanon, maan ja puut uudelle kansakoululle, joka tulisi olemaan Koivikolla. – Tämän asian lupasi johtokunta Ylihallitukselle ilmoittaa. – Tähän kouluun tulisi ainoastaan Miesopettaja olemaan.” Syystä tai toisesta tästä muutosta kirkolta Koivikolle ei tullut mitään, sillä seuraavassa johtokunnan kokouksessa 3.8.1872 on: ”3:si Koulu huonetta päätettiin tiedustella mistä niitä vain saisi, koska Toropaisen kartano on toiselle hyyrättynä.”
Elokuun 26. pnä 1872 päätti johtokunta: ”1:ksi Päätettiin että poikien osaston koulu tulee pidettäväksi Kauppias Mikko Tikan talossa ja tyttöjen osaston koulun kauppias Juhana Pellikan kartanossa”.
Edellä olevista vuokravaikeuksista ja kansakouluasetusten määräyksistä johtuen ruvettiin koululle puuhaamaan omaa koulutaloa. Millaisia vaikeuksia ja pettymyksiä saivat koulun ystävät tässä puuhassa kokea, siitä antavat parhaan kuvan kuntakokouksen pöytäkirjat, joista seuraavat otteet ovat otetut.
25.10.1874 § 1. Luettiin Herra Kuvernöörin antama välipäätös siltä 10 päivältä Huhtikuuta tänä vuonna, ja niihen valitus jotka otti säryn Kansakoulu kartanon rakentamisesta, jossa päätöksessään Herra Kuvernööri vaati vastausta Kiteen kuntalaisilta, jota vastausta antamaan valittiin Magistar E. Zimmerman.
3.1.1875 1 §. Luettiin Herra Kuvernöörin antama päätös siltä 13. päivältä Marraskuuta 1874 joka määrää että Kansakoulu kartano tulee rakennettavaksi Kiteen seurakuntaan.
14.3.1875 6 §. Kysyttiin kuntalaisilta mihin paikkaan ja millä varoilla kansakoulu kartano rakennetaan, joka tuumittiin, että koska Vallesman Winterin perilliset myövät Anttolan tilan, niin valittiin kunnan puolesta kauppias M. Tikan avisionissa ostamaan 6.500 markasta.
11.4.1875 1 §. Kysyttiin kuntalaisilta, millä tavalla ja mihin ruvetaan Kansakoulu kartanoa rakentamaan, jota keskusteltiin, että rakennetaan Lehtori Ewert Winterin lahjoittamalle maalle N:o 21 Kiteenkylässä, joka päätettiin äänestämisellä, kunnan ääntö listan mukaan myödyttäjäin Ääni luku nousi 210½ ja vastustajain Ääni luku nousi 123½.
Edellämainittu lahjakirja on Kirkonkylän kansakoulun arkistossa. Lehtori E. Winter lahjoitti tontin 30.11.1875, mutta kuntakokous ei pitänyt sitä koulupaikaksi sopivana.
2 §. Valittiin yhtiö jotka panevat rakennusasian toimeen joita oli Mikko Multanen Ruppovaarasta Magistar A. Brander Niinikummusta, Johan Ellonen Kondiolasta Johan Björn Podoskasta.
5 §. Kysyttiin kuntalaisilta mihin he tahtoo käyttää vanhan makasiinin, joka päätettiin panna Kansakoulu kartanon rakennukseen.
23.5.1875 1 §. Se yhtiö jonka kuntalaiset valitsivat päättämään minkälainen kansakoulu kartano rakennetaan, antoi esityksen, että Uusi kartano rakennettaisiin 8 Syltä pitkä ja 5. levea. lisää ostetaan kauppias K. Lojanderin kartano, vaan pitäjäläiset ei siihen tyytyneet, sanoen, ei ensinkään ruveta rakentamaan, nin mitä –
8.8.1875. 1 §. Luvettiin Herra Kuvernöörin päätös kansakoulukartanon rakentamisesta ja kysyttiin Jos kuntalaiset tahtoot yksi mielisesti tyytyä päätökseen, tahi ruveta Keisarilliseen senaattiin, vaan kuin kunta ollut yksi mieliset kummamukaan päin Joka änestöksellä Ratkastiin Jossa niihen jotka tyytyivät päätöksen oli 137 ääntä Jotka tahtovat vastustaa oli 104 ½ ääntä tyytyttin että ei kunnan puolesta vetota vaan Jos yksityiset tahtoot niin heillä on siihen valta.
Kuvernöörin päätös koskee E. Winterin lahjoittamalle maalle rakennettavaa koulutaloa.
2 §. Luvettiin Keisarillisen senaatin väli päätös, Jossa vaatittiin niihen lausetta Jotka ei ollut osalliset valittamaan, Johon kuntalaiset antoivat yksi mielisen lauseen Jotta ei tahota koulu kartanota Rakentaa, niistä syistä kuin valittajat ovat esiin tuoneet. Asijan ajajaksi valittiin kauppias Mikko Tikka, vaan kirkko Herran apulainen E Zimmermanni toi kirjallisen laisensa Ja pyysi panna kokouksen pöytäkirjaa Jota kuntalaiset kovasti vastustivat.
2.1.1876. 5 §. Kysyttiin Kuvernöörin ilmoituksen Johtosta, mihinkä pannaan viina Rahat, Jotka luvattiin kansakoulu kartanon rakentamiseen.
3.4.1876. 1 §. Luvettiin Keisarillisen Senaitin päätös kansa koulukartanon rakentamisessa. (Päätös koskee valitusta, joka oli tehty Kuvernöörin päätöksestä, jolla määrättiin Lehtori E. Winterin lahjatontilla rakennettavaksi koulutalo.)
Vaikka Senaatin päätös oli lopullinen ja ehdoton, niin kuntakokouksessa syntyy uusia ajatuksia, sillä
28.5.1876. 1 §. Kysyttiin Jos kansakoulu kartano Rakennettaisiin N:o 13 (pitää olla N:o 12) Päätyven kylään, Ruunun vouti Wltiinin (Waldén) kartanon paikalle, Joksi tarpeeksi Maaistar Axsili Ranter lupasi viiden tynnörin alamaata, nimetystä paikasta, yhdestä tuhannesta markasta, Sekä suostuttiin Ruunun vouti Walteinilta ostamaan nyt siinä oleva kartano kaikkine ulko Huoneineen, kahtesta tuhannesta, kahdesta satasta markasta, Joita kauppoja tekemään ja päättämään valtuutettiin Ruukin Johtaja Johan Partanen, sekä näiksi tarpeiksi ottaa lainna aputoimikunnan kassasta, johon valtuutettiin maistar Axseli Ranter ylös nostamaan Joinsuun yhtyys pankista.
Tämä päätös merkitsi lopultakin ratkaisua koulun huoneistokysymyksessä. Niin Kruununvouti C. M. Walldénin kuin Maisteri Axel Branderin kanssa tehdyt kauppakirjat ovat koulun arkistossa. Edellinen, joka koskee talon kauppaa ja jälkimmäinen tontin kauppaa ovat molemmat tehdyt 22.9.1876. Mutta monta päätöstä tarvittiin vielä, ennenkuin koulu pääsi muuttamaan omaan taloonsa.
25.6.1876. 3 §. Kysyttiin mihinkä tarkoitukseen pannaan Hallituksen lähettämät viina Rännilöistä tullet Rahat 1455 markka, Jotka luvattiin kansakoulukartanon Rakentamiseen käyttää.
23.12.1877. (Pitänee olla 1876?) 5 §. Kysyttiin kansakoulu kartanon Rakentamisesta niin suureksi Jotta sopii kumpainenki osasto Joka yksimielisesti luvattiin.
7 §. Kysyttiin mihinkä käytetään ne viina Rahat 1502 markka jotka haalitus lähettä viina Rännin tulosta keskusteltuva yksi mieliset luvattiin käyttää kansakoulukartanon Rakentamiseen.
10.2.1878. 3 §. Kysyttiin mihin pannaan Hallituksen tarjoomat viina rahat 1407 markka Jotka luvattiin kansa koulukartanon rakennukseen Rahoja nostamaan valtuutettiin lautakunnan esimies Antti Juvonen.
26.5.1878. 2 §. Koulun Johtokunnan esimies Herra Maistar A. Branteri toi Kansakoulukartanon riitingin Joka kuntalaisilla hyväksyttiin. Ja samassa tarjottiin vähemmän vaativalle, tehtäväksi ennen sanotun riitinkin Jälkeen huutaji oli paljon vaan vähemmästä huuti Yrjö Timonen 1.560 markasta Joka annettiin Timoselle, Rakennuksen tekemisestä mänivät takaukseen Heikki Pirhonen Haarajärveltä Kalle Jumpanen Ruppovaarasta.
12.10.1878. 7 §. Kansakoulu kartanoa vastaan ottamaan valittii pitäjän puolesta Jaakko Hirvonen Haarajärvestä Ruukin hoitja Johan Partanen Puhoksesta Johan Matikainen Kankaskylästä.
14.12.1878. §. tänä vuonna Hallitukselta tarjotut viina rahat 1405 markka määrättiin yksi mielisesti 1000 markka kansa koulu kassana säilytetäväksi yhtyys pankissa, Joita kuitenkaan Koulun Johtokunta ie saa pankista pois ottaa ilman Kunta kokouksen luvatta ja tostolit 405 markka pannaan paikalla kansakoulu tarpeisiin. Näitä rahoja ottamaan hallitukselta sekä pankkiin panemaan valittiin Kirkko Herra Bfaler.
17.5.1879. 6 §. Kansa koulukartano muuten hyväksyttiin vaan Yrjö Timonen määrättiin salin matto nostamaan kahtella pilarilla Joihen on veittävä rauta puntiloilla eli kunta pitäjän puolesta vatitin koulukartano arkentamaan sekä tekemään 1 ulkohuon. Matti Rouvinen Johan Partasen katsanon alla.
27.9.1879. 5 §. Kansakoulun työhuoneen teko hylättiin.
7 §. Yrjö Timoselle luvattiin kansa koulukartanon, Rakennus palkan tostoli 177 markka Kuntakassasta maksettavaksi.
24.4.1880. 9 §. Kysyttiin mistä maksettaan Yrjö Timosellen kansa koulu kartanon Rakennus palkan jäännös 177 Mar jota ei luvattu ennen kuin Timonen näyttää Rakennuksen vastaan otto Rotokollan että se on hyväksytty.
25.9.1880. 6 §. Kysyttiin mitä ylös kantoja määrätään tulevaksi vuoteksi joita sitten Määrättiin kuin seuraa.
Yrjö Timosellen luvattiin 157 markkaa koulukartanon Rakennuspalkan tostoli sano saaneensa 20 markka 177 markasta.
4.11.1880 keskustellaan ”vijna Rahoista 1422 markasta 10 pennistä mihin ne määrätään käytettäväksi”. Kuntakokous päätti ne käyttää kirkon rakennuskassaan, vaikka esimies epäili, että valtio ei anna niitä siihen tarkoitukseen käyttää. Niin kävikin ja kuntakokous päätti 21.5.1881 rahat käytettäväksi koulutalon korjaamiseen.
”Viinarahat” tulivat myönnetyiksi oikeaan tarkoitukseen, sillä koulutalo oli osoittautunut talvella kylmäksi. Kuntakokouksessa oltiin tästä tietoisia, sillä viimemainitussa tilaisuudessa annetaan suorastaan työselitykset korjauksen suhteen. Kokouspäiväkirjan 2 §:ssä mainitaan:
”Keskusteltiin kansa koulun kartanon korjausta että se tulisi lämpimän pitäväksi ja määrättiin sillat ja siltain alta mult penkit ja matot ulko seinät tuketa terva riveellä saumat tapiseerata liima ja saha jauho aineella ja mitä siihen on tarvis ja pahvi päällen van ei lämpimäim huoneihin väli seiniä kaksi uunia tehtään uutestaan suuren salin ja poikain opettajan kammarin uuni muut uunit sen Mukaan kuin miksi nähtään kuin kahtelevat johtokunta ja tätä työtä tekemään ja tiettämään Määrättiin hauvan kaivaja Juhana Hakulinen uunin tekiitä ei sillon määrätty – – vuoru toimitetaan pisty lautoilla 9 tuuhman levysillä ja 4 tuhman leveys Tima loman päällen ja öljy maalilla maalataan juuri keltaseksi vuoraus työ tehtään 1882 vuotena kesällä näihen töihen tekiätä ei määrätty ja kaikki tämä korjuu tehtään vijna Rahalla ja koulun johto kunnan tulee katsova perään ja hankkia vuoruutarpeet.”
Kansakoulun johtokunta hoiti korjauksen ja siinä olikin puuhaa melkein koko vuodeksi. Jo talvella pidettiin huutokauppa vuorilautojen hankkimiseksi, sillä ne oli höylättävä käsin. Samoin valmistettiin käsin vuorausnaulat. Monennäköisiä ohjeita annettiin urakoitsijalle, kuten seuraavakin: ”Rakennus on maalattava vaalean keltaiseksi niin kuin Romolan pytinki sekä nurkat ja akkunan vuorilaudat ovet y.m. vaalean ruskeiksi, vaan raamit ja povat mörkimmäksi, joiden värin lähemmin määräämisestä itse työn alla johtokunta pidättää itselleen oikeuden.”
Monia muutoksia ja laajennuksia jouduttiin vielä vuoskymmenien aikana koulutalon kohdalla tekemään. Rakennettiinpa n. 30 m päähän nykyisestä rakennuksesta erillinen poikien käsityöluokka, joka samalla toimi oppilasasuntolana pitkämatkaisille oppilaille. Se siirrettiin 1922 muun koulun yhteyteen tavalliseksi opetusluokaksi. Senkin jälkeen on taloa korjattu perusteellisesti, viimeksi 1962, jolloin se siirtyi kansalaiskoulun haltuun oltuaan 8 vuotta Kiteen keskikoulun käytössä.
Uusi koulutalo
Koulu, joka oli talvisodan loppuun 3-opettajainen, laajeni siirtoväen asettuessa asumaan Kirkonkylän koulupiiriin. Oli saatava lisää opettajavoimia ja lisää opetustiloja. Kirkonkylän nuorisoseuralta saatiin kaksi luokkahuonetta, Anttolan talosta kirkolta piharakennus, johon sijoitettiin yksi luokka ja Aaro Silvennoisen taloon Taipaleen asutusryhmänä luokkahuone alaluokkalaisia varten. Kaikki huonetilat olivat pieniä suurille oppilasmäärille, joten tuli itsestään esille kysymys uuden koulutalon rakentamisesta.
Kunnalla oli vanha rakennussuunnitelma, jonka mukaan uusi koulutalo piti rakentaa 1937. Onneksi näin ei tapahtunut, sillä se olisi ollut vain 3-opettajainen, jota olisi pitänyt ruveta heti laajentamaan.
Monta kertaa oli asia esillä kunnanvaltuustossa, jolle uuden kunnallislain mukaan oli siirtynyt päätösvalta mm. kansakoulujen rakentamisesta. Kirkonkylän koulun rakennusvuoro siirtyi vuodesta toiseen, kun valtuusto katsoi, että eräät, varsinkin rajaseudun koulut ovat kiireellisemmin rakennettavat.
1951 käsittelee koulun johtokunta kunnanvaltuuston tiedustelua koulutalon rakentamiseksi. Seuraavan vuoden alussa tekee johtokunta, tarkastaja ja opettajat esityksen koulutalon rakentamiseksi kiireellisesti. Asia lähteekin kehittymään eteenpäin, sillä keväällä pyydetään yliarkkitehti Nortomaa Helsingistä Maaseudun keskusrakennustoimistosta neuvottelemaan kirkonkylän uudesta kansakoulutalosta. Helmikuu 6 pnä 1953 pidetään asian johdosta uusi, suurempi kokous, jossa ovat kunnan eri elimet saapuvilla. Siinä sovittiin koulurakennuksen ja opettajarakennuksen sijoittamisesta koulutontille, huoneiden koota ja lukumäärästä eri huoneistoissa, jopa parvekkeiden tarpeellisuudesta.
Tältä pohjalta valmisti arkkitehti Hämäläinen mainitusta rakennustoimistosta piirustukset, jotka kunnanvaltuusto hyväksyi kokouksessaan 30.7.1953 ja Kouluhallitus 26.8.1953. Rakentaminen annettiin urakalla rakennusliike Evälahti ja kumpp:lle Imatralta.
Heti saman syksynä alkoi kiireinen rakennustyö koulutontilla. Perustus oli saatava valmiiksi ennen talven tuloa. Ja siinä myös onnistuttiin.
Jo maaliskuussa seuraavana vuonna jatkettiin töitä. Seinät nousivat nopeata vauhtia ja toukokuussa juhlittiin harjannostajaisia.
Kesällä kävi koko kunnanvaltuusto tutustumassa koulun rakennustyöhön, johon oltiin tyytyväisiä. Kun eri puolilla pitäjää oli noussut uusia kansakouluja kylän valtuutetun tukemana, oli näitä kouluja ruvettu kutsumaan valtuutetun nimellä. Puhuttiin Vilénin koulusta, Pirisen koulusta jne. Evälahden tarjotessa valtuustolle kahvia kiitti valtuuston puheenjohtaja urakoitsijaa ja toivotti työlle menestystä. Rakennus olikin toista suuruusluokkaa kuin muut koulut, joten linna-sanaakin voitiin käyttää.
Koulun sähköistystyöt on suorittanut Hankkija Joensuusta ja vesi- ja viemärityöt Savon Vesi- ja Lämpöliike Savonlinnasta.
Koulun normaalihinta oli 85.441.000 mk. Tällä koulua ei kuitenkaan rakennettu, vaan maksoi se pihamaan tasauksineen ym. lisämenoineen kaikkiaan 92.319.899 mk.
Kun talo oli urakoitsijalta vastaanotettu syksyllä 1954, otettiin se koulun käyttöön 15.11.1954. Se on tähän mennessä osoittautunut suunnittelultaan käytännölliseksi ja asialliseksi sekä rakenteellisesti kestäväksi.
Edv. Olin opettajana 45 v
Lyydia Olin opettajana 30 v
Opetustyö
Millaista oli varsinainen opetustyö koulun alkuajoilla, siitä ei luonnollisestikaan ole tarkkoja tietoja. Jos se, että poikia ja tyttöjä opetettiin eri luokissa, muodostaen nämä virallisestikin poikakansakoulun ja tyttökansakoulun, antaa oman kuvansa koulutyöhön. Itse opetusaineista oli asetuksen 121 §:ssä seuraava määräys: ”Niin poikia kuin tyttöjäkin varten asetetussa kansakoulussa pitää, asianomaisesti lukua pitäen ei ainoastansa ylimalkaan oppilaisten tulevasta elämäntilasta, vaan myös erikseen eri sukupuolten tarpeista, seuraavien opetus- ja harjoitusaineita löytymän:
uskon-oppi
soveliaisten kirjain lukeminen äitinkielellä ja sen kirjoittaminen, maantiede ja historia,
luvunlasku, muoto-oppi sekä pintain ja kappalten mittaaminen,
luonnontiede ja sen käytöntö,
kuvaanto, laulu ja voimistelu,
jonka ohessa tyttöjä pitää harjoitettaman naisväen käsitöihin ja poikia kätevyyteen, ja jos asianomainen kunta tahi koulupiiri siihen suostuu, annettakoon myöskin opetusta maanviljelyksessä tahi muissa yleisesti hyödyllisissä tiedonhaaroissa, sekä olkoon lapsiseimi tyttökouluun yhdistettynä, että vanhemmat oppilaat tulisivat käsittämään, miten pieniä lapsukaisia pitää tarkoituksenmukaisesti hoitaa.”
Näiden määräysten mukaan oli työ koulussa järjestetty. On säilynyt ”Lukujärjestys poika-lasten osastossa Kiteen kansa-koulussa syyslukukaudella 1869”, jonka mukaan päivittäinen koulutyö tapahtui seuraavasti:
Luku-järjestys poika-lasten osastossa
Kiteen kansa-koulussa syyskulukaudella 1869
| Lukutunnit |
klo 9 – 10 |
10 – 11 |
11 – 12 |
12- 1 |
1 – 2 |
| Maanantaina |
Uskonoppi |
Suomenmaan historia |
Luvunlasku |
Suomen maantiede |
Kirjoitus |
| Tiistaina |
historia Piplian |
Suomenmaan historia |
Luvunlasku |
Luonnontiede |
Sisältä luku |
| Keskiviikkona |
Uskonoppi |
Yleinen maantiede |
Suomenmaan historia |
Laulu |
|
| Torstaina |
Piplian historia |
Yleinen maantiede |
Luvunlasku |
Luonnontiede |
Kirjoitus |
| Perjantaina |
Uskonoppi |
Suomen maantiede |
Yleinen maantiede |
Luonontiede |
Sisältä luku |
| Lauvantaina |
Piplian historia |
Suomen maantiede |
Kirjoitus |
Laulu |
|
Opettajat 1962 – 1963 vs. Hilma Rahunen, Siiri Salomaa, Elina Kortekangas, Emil Eloranta, Paula Aartolahti, Senja Nenonen, Kyösti Pitkonen
Tarkastettaessa oheista lukujärjestystä panee merkille, että siitä puuttuvat kokonaan muut harjoitusaineet paitsi laulu. Mutta asian käsittää, kun tiedämme, että kevätlukukaudella 1869 oli koulussa 71 poikaa ja 55 tyttöä. Tällaisille joukoille on mahdotonta järjestää voimistelua pienessä luokkahuoneessa. Poikain käsitöitä ei ole voitu pitää työkalujen puuttuessa. Myöhempinä vuosina kyllä tekivät pojat vaatimattomia käsitöitä, etupäässä puukkotöitä. Sen sijaan mainitaan tyttöjen heti alusta alkaen tehneen käsitöitä 3 tuntia viikossa. Ihmeellisintä on, ettei piirustusta ole voitu järjestää koulun oppiaineiksi.
Kirjoista ja opetusvälineistä oli alkuvuosina puutetta. Eihän suomen kielellä vielä näihin aikoihin kansakoulujen oppikirjoja ollutkaan. Oli tyydyttävä useimmissa aineissa vain kirjoittamaan muistiinpanoja. Hyvänä puolena tästä oli se, että oppilaat saivat paljon kirjoitusharjoitusta. Kun kirjoja vähitellen alkoi ilmestyä koulujen tarpeeksi, olivat ne niin kalliita, etteivät varattomat oppilaat jaksaneet niitä hankkia. Rouvasväen yhdistys teki parhaansa asian auttamiseksi hankkimalla vähävaraisten käyttöön lainattavia kirjoja, mutta kaikille niitä ei sitenkään riittänyt. Silloin käytiin toverin luona iltapäivällä lukemassa läksyt hänen kirjastaan.
Havaintovälineitä ei viime vuosisadalla ollut millään koululla suuria määriä. Niin oli laita myös Kirkonkylän koululla. Mutta täytyy tunnustaa, ettei tätäkään puolta koulutyössä oltu laiminlyöty. 29.1.1878 päiväämässään ”Koulukapineitten luettelossa” mainitsee silloinen opettaja Polykarpus Narinen mm. 7 karttaa, 6 mittausopillista esinettä: kuutio, kartio jne. Niinikään on hankittu sekä opettajakirjastoon että oppilaille lainaksi annettavia uusia koulukirjoja.
Kun poikien käsityö tuli opetusaineeksi, oli koululla vähän työvälineitä, välttämättömiäkin vain yksi kappale kutakin kuten puukkosaha, pitkä höylä, näveri, rautavasara, hohtimet. Kirveitä oli 3 kpl ja ”puitteissa olevia sahoja” 3 kpl, ”lyhytpäisiä” höyliä 2 kpl. Kun vielä mainitaan tahko, tasaterät (?), veivin terät (?) ja raspi, niin siinäpä melkein koko koulun kalusto onkin. Käsitöitä oli silloin 4 tuntia viikossa, ja työsaavutuksina mainitaan juuri-, puukko- ja höylätöitä.
Erikoislaatuinen oli koululla oleva ”Suomenmaan werkkokartta”, jonka opettaja Edv. Olin on tilannut Jyväskylän seminaarin joltakin oppilaalta 1882. Se on käsin tehty ilman nimiä, sillä se on esim. vesistöjen suhteen erittäin selväpiirteinen.
Vaikka koulutyö yleensä on saatu tehdä säännöllisesti, on siinä tapahtunut joitakin pysähdyksiä. Maanviljelysneuvoksetar Anna Brander mainitsee muistelmissaan, että 1867 – 89 oli koulu suljettuna nälkävuoden takia, ja että silloin opettajan Juhana Pulkkinen oli Jyväskylän seminaarissa saamassa lisää opetusta kurinpidossa. Tuntuu todennäköiseltä, että koulu ei olisi ollut koko vuotta suljettuna, sillä silloin ei olisi voitu vedota siihen, että koulua on vuodesta 1863 lähtien pidetty viitenä vuotena yksityisten aloitteesta.
Toisen kerran oli koulu suljettuna tarkastajan kehotuksesta ja johtokunnan päätöksellä 13.2.1918 toistaiseksi, kunnes rauhallisemmat olot palaavat eli 27.12.1918 saakka.
Kolmannen kerran oli koulutyö pysähdyksissä talvisodan päätyttyä kevättalvella 1940, jolloin Divisioonan esikunta asettui koululle.
Koulun alkuaikoina puhuttiin poikakansakoulusta ja tyttökansakoulusta. 2.10.1884 päättää johtokunta kokouksessaan lopettaa tällaisen koulumuodon ja yhdistää alaluokkien 1 – 11 pojat ja tytöt samaan luokkaan naisopettajan opetettavaksi ja vastaavasti suuremmat III – IV luokan oppilaat miesopettajan opetettavaksi. Näin oli opetustyö saatettu sille pohjalle, jolla se oli vuosikymmenet, kunnes kouluun tuli niin paljon opettajia, että päästiin luokkaopetukseen.
Emil Eloranta opettajana 1926 – 1963
Kyllikki Eloranta opettajan 1926 – 1951
Koulu toimi aina vuoteen 1925 kaksiopettajaisena. Sen jälkeen saatiin Haarajärven koulun kanssa yhteinen alakoulunopettaja, joka hoiti kalenterivuosittain virkaansa vuoron perään kummassakin koulussa. Kunta kustansi hänen muuttonsa. Tällä tavalla siirtyi alakoulun opettaja vuosittain koululta toiselle aina vuoteen 1938, jolloin kumpaankin kouluun perustettiin oma alakoulunopettajan virka.
Ennen oppivelvollisuuden täytäntöönpanoa oli kansakoulussa eräänlainen alakoulun korvike. 6- 7-vuotiaille lapsille pidettiin syksyllä ennen yläkoulun alkua noin 3 viikon ”pientenlasten koulu”, joka vuosien kuluessa piteni yleisesti 6 viikon pituiseksi. Lapsi, joka tämän koulun päätyttyä osasi jonkun verran lukea, laskea ja kirjoittaa sai jatkaa varsinaisessa kansakoulussa. Muussa tapauksessa oli koulutyöt siirrettävä vuodella.
Jatko-opetus, jota aluksi yritettiin vapaaehtoisuuden tietä saada kansakoulussa leviämään, eli monet vuoden kituvaa elämää. Vasta kun sen suorittaminen pantiin päästötodistuksen saannin ehdoksi, alkoivat oppilaat siihen osallistua. Tämän koulumuodon haittana oli kuitenkin jatkuvasti se, että sitä käytiin iltaisin, jolloin lasten kotiinpaluu syyspimeitä teitä oli vähemmän miellyttävää ja lapset kotona suoritetun päivätyön jälkeen väsyneitä. Huomattava korjaus saatiin jo sillä, että tunnit pidettiin klo 14 – 18 väillä.
Oppilaita oli jatkokursseilla kaiken aikaa runsaasti Kirkonkylän kansakoulussa. Seuratessaan heidän harrastuksiaan pani merkille, että vaikka kotona oli tehty pitkä päivätyö, innostuttiin sellaisiin aineisiin, joissa saatiin liikuntaa ja omatoimisuutta. Varmaan pidetyin oli kotitalous. Määrärahaa ei ollut eikä minkäänlaista kalustoa tämän opettamiseen. Pelkkä teorian opetus olisi vienyt viimeisenkin innostuksen. Niinpä hätä keksi keinon. otettiin opettajan keitto- ja ruokailuvälineet ja lähdettiin hänen keittiöönsä saamaan käytännön opetusta. Kun ruoka oli valmis, katettiin luokkaan pitkä pöytä ja pyydettiin jatkokurssin pojatkin syömään. Oppilaat toivat kukin vuorollaan ruokatarpeita opetukseen, myös pojat, vaikka eivät kotitalousopetukseen osallistuneetkaan.
Kun käytännöllistä kotitalousopetusta ei voitu Kiteen kaikissa kouluissa antaa, perustettiin 1947 kuntaan kiertävän kotitalousopettajan virka. Opetus keskitettiin 1956 kokonaan kirkolle, jonne oli saatu ajanmukainen opetuskeittiö uuden koulutalon yhteyteen.
Harrastusta herättivät ja vaihtelua antoivat toisinaan kokousten muotoon järjestetyt yhteiskuntaopin tunnit. Siinä olivat oppilaat puheenjohtajana, sihteerinä, vieläpä läksyjen kuulustelijana. Yhteisesti arvosteltiin kunkin työtä tunnin lopulla. Opettaja huolehti luonnollissti uuden opettamisesta.
Jatkokurssin pituus oppilaalle oli 100 – 200 tuntia lukuvuodessa. Eräinä vuosina oli lähes 300 tuntia.
Koko koulun oppilasmäärää 100 vuoden ajalta ei voida selvittää, sillä alkuvuosina ei liene pidetty mitään kirjaa ja 1870-luvultakin on asiakirjoja poissa. Arvioimalla saadaan oppilasmäärä 3000 – 4000 välille. Merkille on pantava, että useat tytöt, mutta myös pojat jättivät kesken koulunsa. Vuoden parin koulunkäynnin jälkeen osattiin sisälukua ja jonkin verran laskea ja kirjoittaa, ja sen katsottiin riittävän.
Edellä mainituista syistä ei kansakoulun läpi käyneistä ole myöskään tarkkoja tietoja. Opettaja J. Pulkkinen mainitsee kevättutkinnossa antaneensa todistuksia saavutetun tiedon mukaan, mutta minkäänlaisia jäljennöksiä niistä ei ole otettu. Sen sijaan on oppilasluettelon reunaan oppilaan kohdalle merkitty esim. ”Käytös ja oppi hyvä” tai ”Käytös hyvä oppi ei”. On koulussa ollut vallattomiakin oppilaita, koska vuosikertomuksessa hän mainitsee: ”Oppilaisten käytös on ollut kiitettävää, paitsi muutamia, jotka ovat ansainneet nuhteita”.
Opettaja P. Narinen toteaa 1875 – 76 vuosikertomuksessaan lyhyesti: ”Läpikäyneinä ei ole voinut yhtään päästää”.
Ensimmäinen vuosikertomus on siitäkin mielenkiintoinen, että siinä mainitaan oppilaiden kotikylät. Sen mukaan jakautuivat oppilaat seuraavasti: Suorlahdelta 7, Ruppovaarasta 18, Haapalahdesta 9, Haarajärveltä 4, Potoskavaarasta 7, Kunonniemestä 10, Kiteenlahdesta 12, Loukunvaarasta 1, Riihijärveltä 1, Kangasjärveltä 4, Kantosyrjästä 1, Puhossalosta 1, Puhoksesta 1, Niinikummusta 1, Kirkonkylästä 49. Myöhemmin on oppilaita naapuripitäjistäkin, sillä on muistettava, että Kiteen kansakoulu on vanhin Pohjois-Karjalassa. Tosin Värtsilän koulu sai valtionavun samana vuonna eli 1868, mutta sitä ei ole tiettävästi aikaisemmin pidetty yksityisten toimesta viittä vuotta.
Usein kuulee vieläkin puhuttavan joulu- ja kevättutkinnosta, vaikka niillä ei ole enää pitkään aikaan ollut minkäänlaista tutkinnon luonnetta. Toisin oli ennen, kuten luemme johtokunnan pöytäkirjasta 22.5.1869:
”Tutkinto oli viikkautta ennen kuulutuksen kautta kirkossa yleisölle ilmoitettu.
Tutkintoa kuulemaan oli kokoontunut niin hyvin herras- kuin talonpoikaista väkeä noin 25 hengen paikoillen.
Oppilaita tutkinnossa oli läsnä 38 yleensä, – joka toimitus alotettiin rukouksella kello 11 e.p.p.
Tämän perästä luki opettaja Pulkkinen lukukauden kertomuksen, jossa on ylösotettu opetus-aineet, opetustunnit itekunkin päivänä viikossa, opetusjärjestys ja oppilaitten lukumäärä, joita aika ajoin oli koulussa ollut 126: nimittäin 71 poika- ja 55 tyttölasta.
Esimiehen määräyksen mukaan alettiin nyt tutkinto seuraavissa aineissa:
1si Biblian historiassa ja katekismuksessa lyhykäisten selitysten kanssa, joissa aineissa oppilaisista enimmistä olivat kiitettävästi edistyneet.
2si Suomen maan historiassa ja maantieteessä, joissa aineissa oppilaisista enimmistä olivat kiitettävästi edistyneet.
3si Luvun-lasku taidossa, jossa muutamat olivat jo hyvästi edistyneet, mutta usiammat lyhyen ajan tähden eivät vielä olleet loitoksi ennättäneet.
4si Luonnon-tieteessä, jossa ensimäisiä alkeita oli vasta kerittynä oppia.
5si Oppilaisten mallikirjoitukset kaheltiin, joista nähtiin muutamien jo hepiästi kirjoittamaan taipuneeen.
6si Ulos jakoi opettaja Pulkkinen luvuissansa enimmän edistyneille oppilaisille lukukauden todistukset ja myöskin pieniä lukukirjoja lahjoitettiin.
7si Koulun johtokunnan jäsenet, jotka kaikki olivat läsnä, ilmoittivat tyytyväisyydensä Pulkkisen opetuksesta, jota hän koko lukuvuoden ajan oli ahkeruudella toimittanut, joka nähtiin siitä että oppilaiset niin vähään aikaan olivat jo monessa opetus-aineessa hyvästi edistyneet, jonka tähden johtokunta antoi Pulkkisen yleisen kiitos lauseen.
8si Kuin oppilaiset viime viikolla olivat jo niin vähenneet, että ainoastaan 12 ja 13 oli muutamina päivinä läsnä, niin päätti johtokunta lukukauden tänä päivänä lopetettavaksi.
8si Anti Toropainen, jonka talossa nyt koulua on pidetty, lupasi kesän ajaksi huoneen kouluun kuuluville kapineille.
10si Kuin johtokunnan esimies oli muutamilla sanoilla maininnut kansakoulun tarpeellisuudesta, toivottaen Jumalan armoa, apua ja siunausta tällen seurakunnassamme alotetullen kansakoulun toimellen, niin päätettiin toimitus rukouksella kello 2 i.p.p.
Johtokunnan puolesta:
Uno Wilh. Telén
- Karttunen
- W. Lojandeer
- Pärnänen
- Kondinen
- Telén
- Peterelius”
Kun koulunkäynti oli vapaaehtoista saattoi sen aloittaa jo varttuneemmassakin iässä. Niinpä 1871 aloitti kaksi renkimiestä opintonsa toinen 25-vuotiaana ja toinen 23-vuotiaana. Samassa luokassa näiden kanssa istuivat koulun nuorimmat, 6-vuotiaat oppilaat. Koulun muut oppilaat olivat tältä väliltä. On huomattava, että mainitut aikuiset eivät olleet ainoita, jotka näinkin vanhoina aloittivat koulunsa. Lähes samanikäisiä on muinakin vuosina, puhumattakaan esim. 16 – 18-vuotiaista.
Edellä oli maininta, että oppilaat olivat jopa puhossalosta ja Kangaskylästä asti, siis noin parin kolmenkymmenen kilometrin takaa. Vuoden 19871 – 72 tilastossa on ensi kertaa kaikkien oppilaiden koulumatkat mainittu tarkkaan. Sen mukaan oli 0 – 3 virstan matka 58 oppilaalla, 3 – 10 virstaa 42 opp., 10 – 20 virstaa 20 opp. ja yli 20 virstaa 7 oppilaalla. Poikia oli koulussa 72 ja tyttöjä 55 eli yhteensä 127 oppilasta.
Se, että poikia käytettiin mieluummin koulussa kuin tyttöjä, johtui siitä, että katsottiin heidän tarvitsevan aikuisiksi vartuttuaan paremmin koulutietoja, varsinkin kirjoitusta ja laskentoa kuin tyttöjen. Eiväthän tytöt emännäksi jouduttuaan näillä tiedoilla mitään tee!!! Vasta sen jälkeen, kun oppivelvollisuuslaki 1921 oli hyväksytty, tasaantuvat koko maassa kouluikäisten tyttöjen ja poikien lukumäärät lähes yhtä suuriksi.
Koulupiirin rajat ovat vuosisadan aikana monta kertaa muuttuneet ja piiri joka kerta pienentynyt. Tällä kertaa kulkee piirin raja seuraavasti: Raja kulkee Kiteenjärveen laskevan Jänisvaaran puron suulta puroa pitkin Suurisuolle ja edelleen Sirkkajoen ja Myllyjoen risteykseen, siitä suoraviivaisesti Niinikummun kylänrajalle kohtaan, jossa maantie Kitee – Puhos kohtaa em. kylärajan, siitä suoraviivaisesti Turkinsiltaan, samoin edelleen Salmensiltaan ja edelleen Kiteenjärven poikki Ruhkuttoman lahteen, siitä kylänrajaa myöten Kiteenjärven Järvenpään itärannalle ja edelleen Jänisvaaran puron suulle.
Piirissä on kuusivuotinen varsinainen kansakoulu, joka sijaitsee kunnan omistamalla Koulu-nimisellä tilalla RN:O 129 Päätyeen kylässä. (Ylimenosäännöksen mukaan toimii koulu 7-vuotisena, kunnes kansalaiskoulu on rakennettu).
Oppilaita oli eri luokilla syyslukukauden alussa 1963 seuraavasti: I lk 22 poik. 24 tytt. = 46 oppil., II lk 24 + 13 = 37, III lk 23 + 13 = 36, IV lk 24 + 17 = 41, V lk 9 + 13 = 22, VI lk 7 + 7 = 14, VII lk 13 + 8 = 21. Kaikkiaan koulussa 122 poik. + 95 tytt. eli yht. 217 oppilasta.
Opettajia on 7.
Koulun alkuajoilta aina viime vuosisadan lopulle käytettiin oppilaita monenlaisiin koulutöihin, jopa luokkien lattioiden pesemiseen, koskapa tästä huomauttaa tarkastaja ja johtokunta tekee päätöksen, jolla mainittu peseminen lopetetaan. Sen sijaan järjestäjillä on aina ollut tärkeä tehtävä koulutyössä. Nykyään heidän työnsä rajoittuvat melko vähäisiin tehtäviin kuten taulujen puhdistamiseen, ikkunoiden avaamiseen ja sulkemiseen, karttojen ja kuvataulujen paikoilleen asettamiseen välituntien aikana ym. sellaiseen. Mutta tähänkin asti työhön liittyi vielä pari vuosikymmentä sitten lisäksi uunien lämmittäminen aamuisin ja luokkien lakaiseminen koulutyön päätyttyä, samoin halkojen kanto seuraavan aamun lämmittämistä varten. Tätä varten oli monen oppilaan lähdettävä kotoa jopa ennen klo 6 aamulla. Kun tähän lisätään lattioiden lakaisu koulutyön päätyttyä, niin pitkäksi siinä koulupäivä venyi. Mutta harva siitä työstä tahtoi olla poissa, päinvastoin siihen suorastaan kilpailtiin.
Lasten terveyden kannalta ei tapaa voida puolustaa, ja siksi se onkin jäänyt pois kouluelämästä. Mutta oli siinä ainakin sikäli hyvääkin, että he oppivat tarttumaan oma-aloitteisesti työhön käsiksi.
Erikoismaininnan ansaitsevat kouluelämää vaihtelullaan rikastuttaneet jatkokurssilaisten konventit ja opettajain nimipäivät, mikäli viimemainitut sattuivat kouluaikaan. Konventeissa oppilaat keräsivät varat jo etukäteen ja tytöt leipoivat vehnäleivät, pikkuleivät ja kaakut. Lasten vanhemmat olivat mukana ja kahvia juoden ja seurustelleen kului ilta rattoisasti. oppilaat suorittivat ohjelmaa, kunnes päästiin leikkiin, jolloin niin vanhemmat kuin oppilaat olivat asiassa mukana. Näistä puheltiin vielä viikkoja tapauksen jälkeen.
Kuten sanottu, samanlaisia ”kohokohtia” olivat opettajan nimipäivät varsinaisen kansakoulun puolella. Siinä pidettiin monta luokkakokousta, mitä ostetaan lahjaksi, mitä lauluja lauletaan. Kun vihdoin nimipäiväaamu koitti tultiin ano varahin luokkaan, jossa sipistiin ja kuiskailtiin ennen kuin laulutervehdys opettajalle kajahti. Sen jälkeen ojennettiin opettajalle lahjana maljakko, kirja, astiastoa, jopa kerran keinutuoli. Opettaja tarjosi oppilaille teetä, jonka jälkeen leikittiin palloa ulkona, luettiin satuja luokassa tai keksittiin sopivia tehtäviä, jotka kiinnostivat ja hauskuttivat oppilaita. Välillä tarjottiin keksejä ja karamellejä. Työpäivät siinä menivät sekaisin, mutta oppilaat muistavat niitä vieläkin koulun mieluisina päivinä.
Keväällä jatkokoulun viimeisenä päivänä kokoonnuttiin opettajan kotiin viettämään iltaa seurustelun merkeissä ja suorittaen pientä ohjelmaa.
Viime vuosisadan loppupuolella rakennettiin pojille erillinen käsityöluokka, joka samalla palveli pitkämatkaisten majoituspaikkana. Tämä syttyi kerran vuosisadan alkupuolella palamaan, mutta saatiin ripein ottein oppilaiden avulla sammutetuksi. Yhtä suurta osaa näyttelivät oppilaat 1936, kun koulutalon katto syttyi kipinästä. Eräs oppilas tuli vähän myöhästyneenä kouluun ja havaitsi katon olevan tulessa. Koulu oli parhaillaan rukouksissa, kun tämä tuli sisään ja ilmoitti tulipalosta. Siinä jäi rukous kesken ja opettaja kiirehti minkä ennätti keittiöönsä, josta otti pari sankoa vettä ja juoksi katolle. Oppilaat muodostivat kaivolle ketjun, jota myöten vesisangot kulkivat kaivolta katolle ja takaisin. Toiset oppilaat, joita ei tarvittu ketjussa, heittelivät lumipalloja palavalle katolle. Niin saatiin koulutalo onnellisesti oppilaiden avulla pelastetuksi.
Jatkokurssin tunti oli alkamassa, kun luokalta kuuluu kovalla äänellä:
– Kuka täällä on kaatunut ja loukannut päänsä?
Opettaja rientää kiireesti luokkaan ja kysyy oppilaalta, mitä tapahtunut? Onko vakavakin asia kysymyksessä.
– Minä vain ajattelin, kun tuolla kynnyksellä on niin paljon sahajauhoja, vastaa poika.
(Tämä tapahtui siihen aikaan, kun koulussa käytettiin kosteita sahajauhoja lattioiden lakaisemiseen, 1930-luvulla).
Muu toiminta
Koulun toiminta ei rajoitu vain oppilaiden parissa tapahtuvaan työskentelyyn. Se suorittaa monenlaista syvämuokkausta niin henkisellä kuin fyysisellä alalla myös aikuisten keskuudessa.
Näin on tapahtunut tämänkin koulun taipaleella. täällä on vaalittu isänmaallista henkeä koulun perustamisesta alkaen. Kun Vänrikki Stoolin tarinat olivat viime vuosisadan kiellettyä lukemista, tunnettiin täällä suurta mielenkiintoa niitä kohtaan, niitä luettiin, niiden aatteille lämmittiin.
Kun maamies tarvitsi yhteisten asioitten eteenpäin viemiseksi kokoontumispaikkaa, olivat koulun ovet hänelle avoinna ja opettajat mukana tässä työssä. Onpa koulua jouduttu käyttämään kahdesti maanviljelysseuran näyttelypaikkana, nim. 1898 ja 1933.
Koulun suojissa sai harjoituspaikan ensimmäinen Kiteen torvisoittokunta, kun se 1900 aloitti toimintansa.
Entisessä käsityöluokassa pidettiin monet nuorisoseuran tilaisuudet silloin, kun Kiteellä toimi vain yksi nuorisoseura, eikä sillä ollut omaa taloa.
Monenlaiset kurssit niin naisille kuin miehillekin on vuosikymmenien aikana pidetty koulun suojissa aina näihin päiviin asti. Samoin on kuorotoimintaa ylläpidetty koulussa vuosikymmenien aikana. Nais- ja miesvoimistelijat ovat harjoitelleet luokkahuoneissa ja vanhan koulutalon puolella, mutta varsinkin nyt on ollut hyvät harjoitustilat, kun valmistui uuteen koulutaloon erikoinen juhlasali, joka samalla on voimistelusalina.
Kouluun on kokoonnuttu suurten juhlien merkeissä, paitsi koulun omiin juhliin, myös suuriin kansalaisjuhliin kuten esim. itsenäisyyspäivän viettoon.
On luonnollista, että opettajien oma järjestö, Kiteen opettajayhdistys on kokoontunut täällä lukemattomat kerrat pohtimaan opetus- ja kasvatuskysymyksiä, mutta myös ammattikuntansa taloudellisia asioita.
Tervetullutta vaihtelua ovat koululle järjestetyt konsertti- ja teatteri-illat tuoneet ei vain oman piirin asukkaille, vaan usein koko pitäjälle.
Pitkän ja ansiokkaan työn säästämisen hyväksy on koulu tehnyt ottamalla suojiinsa jo viime vuosisadan puolella silloisen Kiteen Säästöpankin (nyk. Keski-Karjalan Säästöpankki). Sen toiminta ei silloin koulutyötä häirinnyt, vaikka opettaja olikin sen kamreerina, sillä se oli vain kerran viikossa auki, lauantaisin koulutyön päätyttyä.
Emme myöskään saa unohtaa Kiteen kantakirjastoa, joka löysi tyyssijansa koulun luokkahuoneessa viime vuosisadalla, ja jonka hoitajan pitkän aikaa oli opettaja.
Kun kovat koettelemuksen ajat kohtasivat kansaamme 1918 ja 1939 – 45, joutui koulu omalta osaltaan sen piiriin. opetustyö lopetettiin tarkastajan kehotuksesta 15.2.1918 ja johtokunta päätti pitää koulun suljettuna, kunnes rauhallisemmat ajat koittavat. Rauhallisia eivät olot olleet, kun koulu 27.2.1918 jälleen aloitettiin, mutta mieliä rauhoittavaa se varmaan oli, kun saatiin lapset lähettää säännölliseen koulutyöhön. Poikkeukselliset olivat olot koulussa sittenkin, sillä opetusta hoiti vain op. Lydia Olin, kun sen sijaan op. Edv. Olin joutui hoitamaan Suojeluskunnan esikunnassa sen hetken tärkeimpiä tehtäviä, sotilastehtäviä.
Talvisodan ja jatkosodan aikana joutui vuorostaan op. Kyllikki Eloranta yksin hoitamaan yli 70-päistä luokkaa. Silloinkin kutsuttiin miesop. talvisodan ajaksi Suojeluskunnan aluepäälliköksi ja jatkosodan ajaksi paikallispäälliköksi ja ilmasuojelupäälliköksi. Talvi- ja jatkosodan aikana oli Suojeluskunnan esikunta koululla. Jatkosodan alussa oli koulu kenttäsairaalana.
Joukkojen perääntyessä niin talvi- kuin jatkosodankin jälkeen, otti Div. esikunta koulun luokkatilat haltuunsa. Olipa opettajan asunnostakin huone Div. komentajan hallussa ja sama huone sairaalan ollessa koululla, oli laikkaussalina.
Koululla on ollut sellaisiakin ystäviä, jotka ovat tahtoneet taloudellisesti tukea sen varattomien oppilaiden koulunkäynti. Heidän nimillään kulkevat seuraavat stipendirahastot: And. Auvinen, A. Leinonen, P. ja I. Kankkunen, A. Winter, Lonny Lojander, Eevi Liimatainen, Lydia ja Edv. Olin, Aleksandra Winter, Aleksanteri II stipendirahasto ja Oppilasrahasto. Näiden rahastojen arvo on n. 4750 mk.
Opettajat
Edellä on tullut mainituksi koulun ensimmäinen opettaja, itse oppinut mökin poika Juhana Pulkkinen Suorlahdelta, joka oli syntynyt 1819. Hänen työlleen opettajan on annettava mitä suurin tunnustus. Siitä on sen ajan johtokunnalta monta kiittävää lausuntoa. Hän on todennäköisesti kuollut yksinäisenä, perheettömänä miehenä. Tästä on koulun arkistossa seuraava irrallinen muistiinpano:
Kokouksessa Kiteen pappilassa 16. p. kesäkuuta 1873 teki kansakoulun johtokunta opettaja vainaan Johan Pulkkisen hautaan saattamisesta seuraavan päätöksen:
- Eri hauta on saatava, 2. Kirstu on saatava, 3. Koulun kanssa ja tulokellot.
Hautaan saattamaan kutsutaan seuraavaiset:
- Vainaan veljet ja sisaret, 2. Pappilasta, 3. Koulun johtokunnan jäsenet, 4. Kalle ja Evert Lojander, 5. Kauppias Mikko Tolonen, 6. Neljännes mies Wahrman, 7. Seppä Jääskeläinen, Rietu Väkeväinen, Räätäli Mansnerus, Räätäli arvonen, Toropaisen talosta, Pekka Rouvinen, Anders Ikonen, Pekka Kondinen, Vainaan oppilaisille yleinen ilmoitus, Janne Hendolin, Hovin Pakarinen, Ukko Winter.
Hautaus kustannus
- 3 kaffe, 2. 3 socker, 4. kaffebröd, 5. 4 kannor punsch, 6. 1 kanna bränvin, 7. toppa 1 sikuria.
Tavarat ostetaan kauppias Emil Lojanderilta. Isäntänä hautajaisissa on Heikki Kondinen. Emäntänä Kanttorin Rouva.
Kokouksen puolesta Knen, J. Pärnänen, Heikki Kondinen, Emil Lojander.”
Pulkkinen kuoleman jälkeen tuli opettajaksi syyslukukaudeksi 1873 kanttori J. Pärnänen. Kevätlukukausi 1874 oli koulun poikaluokka suljettuna. Syksystä 1874 vuoteen 1978 tammikuun 26 päivään on koulun opettajana seminaarista vasta valmistunut opettaja Pykarpus Narinen. hän siirtyi Kiteeltä Pielavedelle. Kevätlukukauden 21.1. – 7.5.1878 oli opettajana K. B. Stenius. Syksyllä samana vuonna tulee opettajaksi Juhana Kokko Jyväskylän seminaarista vasta valmistuneena opettajan. Hänen virka-aikansa Kiteellä kesti 1.8.1878 – 31.1.1880, jolloin hän muuttaa Ouluun. Kevätlukukauden 1.2. – 31.7.1880 on v.t. opettajan ylioppilas Vilho Krogerus, myöhemmin kihlakunnan tuomari. 1.8.1880 – 13.3.1991 on v.t. opettajana seminaarin 3. luokan oppilas Petter Kinnunen. Hänen jälkeensä tulee uudelleen opettajaksi ylioppilas Vilho Krogerus 13.3. – 13.6.1881.
Kesäkuun 14 pnä 1881 valitaan opettajaksi Jyväskylän seminaarista vasta valmistunut opettaja Edvard Olin. Hän hoiti virkaansa 45 vuotta siirtyen eläkkeelle 31.7.1926. 24.9. – 20.12.1883 oli hänellä sijaisena yo. T. Vaittinen. Ei yksin se, että hän oli näin pitkään opettajana tee hänestä koulumme suurta opettajaa, vaan ennen kaikkea se, että hän oli ihmisenä ja kasvattajana suuri. Häneltä riitti lisäksi koulutyön ulkopuolella aikaa sivistyksellisiin, taloudellisiin ja kunnallisiin harrastuksiin. Lyhyesti: hän teki niin täysipainoisen päivätyön kuin vain harvalle suodaan.
1.8.1926 tuli miesopettajan virkaa hoitamaan opettaja Emil Eloranta hoitaen tätä eläkkeelle siirtymiseensä 31.7.1963 asti.
Koulun alkuvuosina mainitaan erikoisena laulunopettajana kanttori Joh. Pärnänen 1869 – 1874. Vuosikertomuksien mukaan hän on opettanut kahtena päivänä, keskiviikkona ja lauantaina koulussa laulua.
Koulun toimiessa Puhoksessa ja Suorlahdella näyttää siinä olleen yksistään miesopettaja. Kirkolle siirrettynä 1869 alusta perustetaan siihen myös naisopettajan virka, johon valtio oli varatkin myöntänyt. Tammikuun 7 pnä 1869 valitaan Kiteen ensimmäiseksi naisopettajaksi Agatha Winter. Hän ei ole kuitenkaan ottanut virkaa vastaan, koskapa tutkintotilaisuudessa keväällä ei mainita naisopettajasta mitään kuten seuraavina vuosina. Sitä paitsi 31.8.1869 johtokunnassa ”nostettiin kysymys naisopettajasta, koska varain vähyyden tähden ei ole vielä jaksettu saada naisopettajaa seminaarista ja johtokunta tahtoi kuitenkin saada koulun niin täydelliseen järkeen kuin mahdollista, niin päätettiin, että väliaikainen naisopettaja pitäisi koetella hankkia mistä vaan saataisiin. Mutta johtokunta arveli, että senlaisen naisopettajan, jota kysymyksessä olevaan ammattiin voitaisiin ottaa, olisi itse pitänyt käydä jossakussa oppilaitoksessa, jossa hän olisi voinut oppia sekä opetus-tapaa ja järjestystä, vaan kuin senlaisia naisihmisiä aivan harvassa meidän puolella löytyy, niin esitteli sitten maisteri Karttunen, että jos Rovastin tytär Eva Telén, joka kouluissa on käynyt, tahtoisi tähän toimeen rueta, niin ehkä voisi häntä mainittuun ammattiin koetukseksi panna, johon esitykseen johtokunta yksimielisesti suostui ja päätettiin: että Rovastin tytär varsinkin syyslukukaudeksi tulis nais-opettajan virkaa toimittamaan.
Rovasti Telén ja hänen Rouvansa sanoivat kuitenkin tässä olevansa jääviä, vaan koska muut jäsenet nimettyyn päätökseen suostuivat, niin ei heillä ollut mitään sitä vastaan.”
Vastavalitulta opettajalta saapui viipymättä seuraava sitoumus:
”Kansakoulun johtokunnalle Kiteellä
Koska kansa=koulun johtokunta kokouksessaan 31 p. Elokuuta on valinnut minut väliaikaiseksi nais opettajaksi täkäläisessä kansa=koulussa, saan minä tämän kautta arvoisalle johtokunnalle ilmoittaa itseni suostuvan siihen ammattiin, varsinkin täksi syys lukukaudeksi.
Kiteellä 2. p. syyskuuta 1869.
Nöyrimmästi
Eva Telén”
Hän astui syksyllä virkaan ja hoiti sitä yhden vuoden, sillä 29.8.1870, jolloin hänelle virkaa uudelleen tarjotaan, ”hän ei sanonut enää voivansa sitoutua erinomattain siitä syystä, että kuin hänen Mammansa on vähä-vointiseksi joutunut”. Samassa kokouksessa valitaan Ida Jankoffski Ruskealasta opettajaksi. Hän on opettajana kevääseen 1871. Hän muutti Liperiin, jossa solmi avioliiton kanttori Herckmanin kanssa, myöhemmin Saarenpääksi suomennettuna.
Syksyllä 9.9.1871 valitaan neiti Eva Telén uudelleen opettajaksi toistaiseksi. Hän ei nytkään hoida kauan tointa, sillä hän pyytää 7.1.1872 vapautusta virasta. Pyyntöön suostutaan ja samassa kokouksessa valitaan neiti Anna Streng Joensuusta yksimielisesti opettajaksi. Hän hoitaa virkaa 18.9.1873 asti, jolloin Amanda Krogerus valitaan tähän virkaan ja on siinä 2.9.1875 asti. 2.9.1875 – 25.5.1878 on opettajana Maria Koljonen.
Kuten tähänastisesta luettelosta huomaa, ovat naisopettajat vaihtuneet usein. Vasta 23.8.1879 saadaan pysyvämpi opettaja, kun virkaan valitaan neiti Aleksandra Wallden (myöh. Olin). Hän pysyi virassaan kuolemaansa 20.6.1894 asti. 14.8.1894 valitaan naisopettajaksi Agnes Studd, joka muutti 1.2.1896 Heinolaan. Sen jälkeen 12.6.1896 asti oli opettajana rouva Amanda Roos. 3.7.1896 toimitetun opettajanvaalin kautta saadaan vihdoin pitkäaikainen opettaja Lydia Kolehmaisesta, (myöh. Olin). Hän teki pitkän ja ansiokkaan päivätyön Kiteen kansakoululaitoksen palveluksessa 30 vuoden aikana ja siirtyi täysin palvelleena 31.7.1926 eläkkeelle. Hänen jälkeensä 1.8.1926 – 31.7.1951 tuli opettajaksi Kyllikki Eloranta, joka oli 25 vuotta koulun kirjoissa ja on näin ollen toiseksi pisimmän päivätyön tehnyt naisopettaja. Kaksi viimeistä vuotta tästä ajasta hän oli Kiteen keskikoulun, nyk. Kiteen Yhteiskoulun maatiedon ja luonnontiedon opettajana, johon virkaan hän siirtyi 1951 vakinaiseksi opettajaksi. Sijaisina hänellä on ollut 7.3. – 6.4.1927 alak. op. Iida Aalto, 23.4. – 22.5.1934 op. Lydia Olin, 1.9.1949 – 31.5.1950 yliopp. Sirkka Eloranta, 1.8.1950 – 31.12.1950 alak. op. Nanni Jouhki, 1.1. – 31.7.1951 yliopp. Maija Sormunen.
Talvi- ja jatkosotien jälkeen siirtyi kirkolle paljon siirtolaisia, jonka takia oppilasmäärä lisääntyi koulussa huomattavasti. Samalla piti luonnollisesti lisätä opettajavoimiakin. Seuraavassa luetellaan edellisten lisäksi koulussa toimineet yk. opettajat. Suluissa on opettajan virkavapaus ja sijainen.
1.8.1949 – edelleen Hilma Kaksonen, nyk. Rahunen (13.4. – 27.5.1956 op. Aarne Ryynänen), 1.11.1950 – 31.7.1951 yliopp. Sirkka Kauppila (1.10. – 30.10.1950 yliopp. Aune Jouhki), 11.8.1951 – 31.7.1963 Siiri Salomaa (22.3. – 26.5.1953 rva Hilkka Kiiski), 14.1. – 25.5.1955 yo. Tyyne Toropainen), 11.8.1951 – 31.7.1952 Terttu Pajunen, 27.8.1951 – 31.7.1952 yo. Maini Hyttinen, 1.8.1952 – edelleen Senja Nenonen, 1.8.1952 – 31.7.1963 Anja Kotilainen, 1.8.1955 – 31.7.1954 nti Sirkka Makkonen, 1.1. – 31.7.1954 ja 1.8.1959 – 31.7.1960 (8.1. – 7.2.1960 rva Riikonen), 7.8.1953 – 31.7.1954 yo. Eila Rouvinen, 1.1.1954 – 31.7.1954 ja 1.8.1959 – 31.7.1960 alk.op. Nanni Jouhki (8.1. – 7.2.1960 rva Toini Riikonen), 1.8.1954 – 31.7.1958 Riitta-Liisa Lipsanen (10.2. – 23.4.1956 rva Toini Riikonen ja 2.9. – 1.11.1957 op. Alma Somerikko), 1.8.1958 – edelleen Paula Aartolahti, 1.8.1962 Elina Kortekangas.
Alakoulun opettajan virka, joka oli yhteinen Haarajärven koulupiirin kanssa, perustettiin 1.8.1925. Sen ensimmäiseksi hoitajaksi valittiin iida Aalto. 5.12.1838 sai kumpikin koulu oman alakoulun opettajan ja op. Iida Aalto jäi kirkolle. Hän palveli täällä 1.8.1925 – 31.7.1941 (7.3. – 6.4.1927 ak.op. nti Berg), 1.8.1941 – 31.7.1942 Laina Pesonen Raunalta vaihtoi virkoja Iida Aallon kanssa (1.2. – 31.7.1942 rva Elli Rannanjärvi), 30.9.1940 – 31.7.1941 Asta Lehikoinen (uusi virka), 16.10.1941 – 31.7.1942 Annikki Immonen 82.3. – 31.7.1942 rva Kirsti Vuolle-Apiala), Iida Aalto 1.8.1942 – 31.7.1951 siirtyen eläkkeelle (1.1.1946 – 31.7.1948 rva Tuulikki Tuomisalo), 10.10.1942 – 31.7.1945 Ester Nisula os. Pakkanen, 1.8.1945 – 31.7.1953 Sirpa Vauramo os. Rahikainen (1.10. – 31.10.1951 yo Tellervo Sysilä, 12.3. – 23.5.1952 nti Sirkka Makkonen, 16.10.1952 – 31.1.1953 nti Sirkka Makkonen), 12.9.1956 – 31.1.1959 Lilja Kopperi.
Edellä mainittujen miesopettajien lisäksi on kouluissa palvellut seuraavat opettajat: 1.8. – 31.12.1953 seminaaril. Heikki Tiainen, 1.8.1954 – edelleen Kyösti Pitkonen (15.2. – 15.10.1957 op. Aarne Ryynänen ja 1.8.1963 – 31.7.1964 yo Liisa Toropainen), 1.8.1960 – 31.7.1963 Erkki Utunen, (1.8.1962 – 31.7.1963 op. Elina Kortekangas), 1.8.1963 – edelleen Mauno Martikainen.
Johtokunnan jäsenet
Pitäjänkokouksen pöytäkirjan 29.10.1868 mukaan valittiin kansakoulun johtokuntaan esimieheksi rovasti Telén ja jäseniksi apulainen K. Karttunen, kanttori Pärnänen, maakauppias Emil Lojander, talollinen Antti Ellonen, lautamies Juho Ellonen, rovastinrouva Telén ja nimismiehen rouva Petrelius. Kuitenkin 7.1.1869 johtokunnan ensimmäisessä kokouksessa, joka pidettiin pappilassa, mainitaan pöytäkirjan alussa. ”Johtokunnan esimieheltä annetun ilmoituksen mukaan olivat kaikki johtokunnan jäsenet koossa” ja alla nimet Uuno W. Telén, K. Karttunen, J. Pärnänen, E. Lojander, A. Kondinen, J. Ellonen, O. Telén ja W. Peterlius.
Kuuluminen koulun johtokuntaan ei ollut kunniavirka, vaan jäsenillä oli suuri tehtävä hankkiessaan koululle tarpeelliset opetusvälineet, kalustot, lämmön, valon ym., joihin ei saanut valtionapua. Vaikka kaikkien johtokunnan jäsenten nimet ansaitsisivat tulla tässä mainituiksi, täytyy se kuitenkin jättää ja luetella ne henkilöt, puheenjohtajat, jotka ovat saaneet suurimman työn ja vastuun kantaa. Ensimmäinen, jota koulu saa paljosta kiittää on rovasti U. W. Telén. V. 1879 mainitaan puheenjohtajana kirkkoherra K. A. Pfaler, 1.2. – 4.7.1880 isännöitsijä J. Partanen, 4.7.1880 – 7.7.1882 kirkkoherra V. Krogerus, 17.9.1988 valitaan kirkkoherra Oskar Fabritius, 13.5.1891 kuvernementtisihteeri k. Winter, 4. 1893 rovasti Fr. Forsman, 4.1.1894 kanttori J. Pärnänen, 1.2.1896 kirkkoherra M. Hilonen, 12.5.1902 kauppias P. Liimatainen, 7.4.1913 mv. V. I. Alhainen, 8.2.1929 kauppias J. Durchman, 23.2.1930 mv V. I. Alhainen, 16.1.1946 mv. Toivo Kainulainen ja 7.9.1961 agronomi Maija Hytönen.
Loppusanat
Se työ, minkä tämä 100-vuotias koulu on paikkakunnalla suorittanut, ei ole millään mitoilla eikä numeroilla arvosteltavissa. Se on ollut uranuurtajan, pellonraivaajan raskasta työtä. Sen esittäminen ei mahdu kokonaisuudessaan laajankaan historian puitteisiin. Edellä olevan tarkoitus onkin luoda yhdysside vuosikymmenien takaisten opettajien ja oppilaiden ja nykypolven välille. Se tahtoo osaltaan ylläpitää sitä lämmintä kouluhenkeä, jota menneet sukupolvet ovat niin esimerkillisesti vaalineet ja kunnioittaa heidän muistoaan.
Takaisin Kirkonkylän koulun sivulle
