Palautetta Kitee-Seuralle Kouluhistoria-sivuista (esim. korjausehdotuksia, kommentteja puutteista, lisätietoja, lisäkuvia, muistelmia, tarinoita, sattumuksia jne).
Pitemmät tekstit voi lähettää Jorma Gröhnille
Olkontie 7 As 18 82500 Kitee tai jormagr4 @ gmail.com
Keskikoulu, ala- ja ylätalo
Keskikoulu
Kiteen keskikoulu oli kunnan omistama yksityinen oppikoulu. Sen alkuvaiheista kertoo rehtori Heikki Pirinen vuosikertomuksessa 1965-66 näin:
Kesäkuun 6 päivänä 1946 allekirjoitti opetusministeri Eino Kilpi seuraavansisältöisen asiakirjan: ”Valtioneuvosto tehdystä hakemuksesta ja nojautuen yksityisten koulujen ja kasvatuslaitosten perustamisesta ja ylläpitämisestä 5. päivänä maaliskuuta 1919 annetun lain 1 ja 2 §:ään, sellaisena kuin ensiksi mainittu pykälä on 5. päivänä huhtikuuta 1935 annetussa laissa, oikeuttaa Kiteen kunnan perustamaan Kiteelle neliluokkaisen, suomenkielisen kansakoulun kuuden alimman luokan oppimäärälle rakentuvan oppikoulun poikia ja tyttöjä varten, jonka tarkoituksena on antaa oppilailleen sellainen sivistys ja tietomäärä kuin valtion keskikouluissa ja joka koulu tulee toimimaan säädetyssä järjestyksessä sille vahvistettavien lukusuunnitelmien mukaisesti.”
Tämän asiakirjan nojalla Kiteen keskikoulu aloitti toimintansa syyskuun 2. päivänä 1946. Vuosien sitkeä työ oppikoulun saamiseksi paikkakunnalle oli tuottanut tuloksen. Asian innokkaimpia eteenpäin viejiä olivat apteekkari Väinö Nevalainen, dipl. ins. Paavo Lehikoinen ja isännöitsijä Heikki Ikonen. Kesäkuun lopulla 1946 asetettiin koululle johtokunta kiireellisenä tehtävänään saattaa koulu toimimaan jo saman vuoden syksyllä. Kunnanvaltuusto valitsi johtokuntaan seuraavat jäsenet: Heikki Ikonen, Paavo Lehikoinen, Oili Numminen, Eino Gröhn, Onni Rintanen, Pekka Päivinen ja Uuno Väistö. Puheenjohtajaksi johtokunta valitsi Paavo Lehikoisen sekä palkkasi sihteeriksi varat. Ilmari Havolan.
Johtokunnan ensimmäisenä toimenpiteenä tuli olemaan huoneiston ja opettajien hankkiminen koululle. Huonekysymys ratkesi suhteellisen helposti, sillä opettaja E. Olinin perikunnalta saatiin vuokratuksi tarkoitukseen ainakin aluksi hyvin sopiva rakennus sekä prof. T. Olinilta rakenteilla oleva huvila. Opettajien saanti ei käynyt yhtä helposti. Jouduttiin näet toteamaan – kuten monta kertaa myöhemminkin – ettei haettavina olleisiin kahteen toimeen ollut yhtään hakijaa. Kysymys jätettiin maisteri Ky11ikki Takalan hoidettavaksi. Syyskuun alkuun mennessä opettajakunta oli kuin olikin koolla. Ensimmäisen lukuvuoden opettajat olivat: fil. maist. Kyllikki Takala, joka toimi myös rehtorina (ruotsi, saksa, maantieto), fil. tri Uuno Karttunen (suomi, historia), past. Artturi Tuomisalo (uskonto), yliopp. Eila Durchman (matematiikka, luonnonhistoria), yliopp. Hebe Sonck (matematiikka, luonnonhistoria 17. 3. 47 alkaen Durchmanin jälkeen), varanotaari Maire Havola (piirustus, kaunokirjoitus), dir. cant. Kalle Tiainen (laulu), rouva Saima Hämäläinen (tyttöjen voimistelu) ja osuuskauppavirkailija Sulo Hämä1äinen (poikien voimistelu).
Ottaen huomioon suloiset puutteelliset olot, yleisen opettajapulan ja koulun nuoruuden on opettajakuntaa pidettävä osaavana. Olihan joukossa kaksi muodollisestikin pätevää, jotka olivat alallaan korkeaa tasoa. Päteviin opettajavoimiin nähden on myöhemmin oltu paljon ahtaammalla, varsinkin v. 196061, jolloin valtionavun saamiseksi oli ryhdyttävä erityisjärjestelyihin. Tilanne on kuitenkin vuosi vuodelta parantunut, niin että nykyisin (1966) on täysin päteviä opettajia ennätysmäärä 12. Ensi vuonna heitä on vieläkin enemmän. Opettajatilanteen parantumiseen näyttää suuresti vaikuttaneen se, että oman koulun oppilaita on valmistunut opettajiksi ja he ovat hakeutuneet toimeen kotipaikkakunnalleen. Kaikkiaan kymmenkunta entistä Kiteen keskikoululaista on toiminut tai toimii täällä opettajina. Muodollisen pätevyyden lisääjänä on vielä mainittava Joensuun Normaalilyseo, jossa auskultoineiden opettajien osuus vuosi vuodelta kasvaa.
Rakennusten osalta jouduttiin parempia oloja odottamaan paljon aiottua kauemmin. Vuokratuissa kahdessa talossa oli yhteensä kolme käyttökelpoista luokkahuonetta, jotka tulivat täyteen heti ensimmäisenä lukuvuonna. V. 1948 saatiin tosin uusi voimisteluparakki, jota liikuntatuntien ohella käytettiin tavallisena luokkahuoneena. Annettiinpa opetusta useina vuosina myös ahtaassa eteisessä. Huoneet olivat kylmiä ja vetoisia, niin että joskus pakkaspäivinä oli istuttava täysissä ulkovarusteissa algebran tunnilla ja vielä hypättävä välillä pariin otteeseen haarakyykkyä, että kynä olisi pysynyt kädessä.
Ns. ylätalolla oli kuitenkin pienempiä huonetiloja sen verran, että sinne voitiin jo ensimmäisenä lukuvuonna perustaa oppilasasuntola. Siellä asui vuosittain parikymmentä oppilasta kohtuullista täysihoitomaksua vastaan. Asuntola oli toiminnassa koko näissä rakennuksissa työskentelyn ajan. Koulun siirryttyä keskustaan toisiin tiloihin asuntola muuttui kaikkia oppilaita palvelevaksi ruokalaksi.
Oman rakennuksen saamisesta puhuttiin ja haaveiltiin kauan. Tiedettiin jo tonttikin, mutta toiveesta ei tullut totta. Muutos tilanteeseen tuli v. 1955, jolloin koulu sai muuttaa kirkonkylän kansakoulun vanhaan rakennukseen. Missä määrin tilat paranivat entisestään, on kyseenalaista, mutta joka tapauksessa koulu siirtyi lähemmäksi kirkonkylän keskustaa. Uusi kansakoulu vieressä oli hieman helpottamassa tilanahtautta muutamia luokkahuoneita lainaamalla.
(Keskikoulun historiasta vuodesta 1955 eteenpäin kerrotaan Kiteen Yhteiskoulun nimellä koulukeskuksen yhteydessä. Koulun vaiheista tarkemmin Alpo Jääskeläisen kirjassa Oppikoulu Kiteellä 50 vuotta)
Sotien jälkeen Kangasjärven koulupiirin tilalle perustettiin Säynejärven piiri. Sen historiikissa on tietoja Kangasjärven koulusta.
1946 – 1950
Jatkosodan aikana ja sen jälkeen Kangasjärven koulu oli vaikeuksissa ja toiminnot jouduttiin siirtämään rajan Suomen puolelle. Asiaa on käsitelty myös Säynejärven koulun historiikissa. Suuren lapsimäärän takia koulu jakaantui kahteen paikkaan vuokralle, Maamiesseuran talolle ja Nikolai Perttulan taloon. Oppilaita oli jälkimmäisessäkin 46.
Jo heti oli selvää, että kylälle tarvittiin uusi koulu. Olosuhteiden takia sitä jouduttiin odottamaan 50-luvun alkupuolelle. Samoin koulupiirirajat olivat epäselvät. Tontti saatiin Heikki Härkösen perillisiltä. Koulusta oli tarkoitus tehdä kolmiopettajainen.
Hantassa koulu aloitettiin vuonna 1946. Se oli ns. supistettu koulu. Alaluokat (1-2) aloittivat syksyllä yleensä elokuun 10. päivän tienoilla jatkuen syyskuun loppuun. Alaluokat jatkoivat keväällä toukokuun alusta kesäkuun puoleen väliin. Näiden välisen ajan koulua pidettiin yläluokille. Jatko-opetusta annettiin koululla lokakuun alusta joulukuulle ja keväällä tammikuun puolivälistä maaliskuun loppuun.
Koulunkäynti sujui Hantassa normaalisti. Johtokunta oli koulua johtava elin. Vaativissa olosuhteissa se hankki tarvittavat opetusvälineet ja koulutarvikkeet. Johtokunta valitsi opettajat. Vakinaisia opettajia oli lähes mahdoton saada. Opettajiksi saatiin yleensä naisia ja poikien veistoa opetti käsistään käteväksi tunnettu kylän mies. Samoin lasten ruokailu oli järjestettävä. Kouluun saatiin keittäjäksi Hanna Perttula. Koululaiset toivat syksyisin puolukoita ja perunoita. Taloudenhoitaja hankki keittäjän kanssa i ruokailutarvikkeet määrärahan puitteissa. Muihin tehtäviin johtokunta nimesi vastuulliset henkilöt: tavaroiden tilaaminen ja niiden vastaanottaminen.
Oppilaiden terveydenhuolto tarkoitti lääkärin ja terveyssisaren vuotuisia käyntejä. Annettiin mm. calmette-rokotukset. Lasten fyysistä kehittymistä seurattiin pituuden ja painon mittauksilla.
Yhteiskunta ja eri järjestöt antoivat vaateavustuksia. Näitä tuli aina Amerikasta asti. Avustus jatkui vielä peruskoulunkin aikaan.
Terveellisiin elämäntapoihin pyrittiin raittiuskasvatuksella. Pidettiin aiheesta opetusta ja järjestettiin Toivonliiton juhlia.
Opintokerhotoiminta sai kannatusta nuorison keskuudessa. Sitä opettajat pitivät iltaisin ja osallistujia oli neljänkymmenen tienoilla. Tytöille opettaja piti voimistelukerhoa ja talvisin olivat koulun hiihtokilpailut.
Vuosikymmenen vaihtuessa opetus Hantassa päättyi ja koulu sulautettiin Säyneenkylän varsinaiseen kouluun.
Vellamo Turkulainen, Bertta Kettunen, Aliina Liukku, Elvi Hakulinen, Hanna Ryynänen, Raili Kiuru
Poikien käsityö: Toivo Vähämäki, Aarne Suikkanen, Matti Pajunen, Nikolai Perttula.
Uuno Gröhn, Juho Suominen, Antti Matikainen.
Nikolai Perttula
Puhoksen vanha koulu
Puhoksen uusi koulu
Kiertokoulujärjestelmä toimi Kiteellä kansan sivistämiseksi. Se perustui vapaaehtoisuuteen. Kunta oli jaettu piireihin, joissa opetusta annettiin taloissa vuokralaisina. Enimmillään Kiteellä toimi kuusi kiertokoulua. Oppivelvollisuuslain tultua vuonna 1921 kunnat olivat pakotettuja järjestämään kansakouluopetusta kaikille. Yksityisiä kansakouluja oli paljon tätä ennen. Puhoksessa aloitti tuomari Ferdinand Forsströmin toimesta kansakoulu v.1867. Se yritys kesti vuoden, ja koulu siirtyi Kirkonkylälle. Taas vuoden kuluttua uutena paikkana oli Suorlahti rovasti Telenin ollessa puuhamiehenä. Opettajille maksettiin palkkaa, miehille 600 mk ja naisille 400 mk vuodessa. Tähän saatiin valtion apua. Puhoksen uusi yritys onnistui paremmin. Tehtaan patruuna Häggman rakennutti koulun tehtaan varoilla. Tähän yksityiseen kouluun tuli oppilaita Puhoksen, Suorlahden ja Juurikkajärven alueelta. Koulun toiminta alkoi 1869. Senkään yritys ei kestänyt kauan.
Kun kansakouluasetus annettiin 1898, perustettiin pian Kiteelle neljä koulua. Jo vuonna 1901 kunnan alueelle muodostettiin 14 koulupiiriä. Tällöin koulut olivat jo kunnan omistamia. Piireissä tehtiin tarkat laskelmat asukasmääristä ja kuinka paljon oli kouluikäisiä lapsia. Puhoksen koulu lahjoitettiin kunnalle 1902. Puhoksessa oli 47 kouluikäistä, joiden pisin koulumatka olisi ollut 4,6 kilometriä. Kuntakokous teki kouluja koskevat päätökset. Seurakunnan kiertokoulut jatkoivat edelleen. Viimeisin niistä lakkautui vasta sotien jälkeen.
Vuonna 1896 samainen patruuna Häggman asiaan vihkiytyneiden kanssa järjesti uudelleen koulun Puhokseen. Ensimmäiseen johtokuntaan kuuluivat hänen lisäkseen kauppias Oskar Wahrman, maanviljelijä Heikki Partanen, myllärinvaimo Emilia Nikkonen, nahkurinvaimo Sofia Elfving ja tilallinen August Mielonen Suoparsaaresta. Nimistä voidaan arvella heidän edustaneen kouluikäisiä lapsiaan. Kimmokkeen koulutoimen aloittamiseen saatiin Herra Kuvernöörin päätöksestä palkkauksen hakemisesta opettajalle Kouluylihallitukselta. Palkka oli jo noussut 800 markkaan ja koulupiiri maksoi vielä 200mk. Sisäänkirjautumismaksu oli vuosittain markan suuruinen. Muista kunnista tuleville se oli kolme markkaa.
Väliaikaiseksi opettajaksi saatiin Richard Kortesniemi. Opettajalle annettiin palkan lisäksi koulun tontti, noin hehtaarin suuruinen maatalouden harjoittamiseen. Navetta eli läävä oli tarkoitettu yhdelle lehmälle ja se sai kunnan puolesta vuoden heinät. Lisäksi opettajan asunnon lämmitys ja lamppuöljy kuuluivat luontaisetuihin.
Koulupiirin rajoja piirrettiin omatoimisesti. Kierrettiin naapurikyliä ja keskustelemalla saatiin tieto halukkaista oppilaista ja näin muodostui varsin laaja Puhoksen koulupiiri. Aloitettiin opetus- ja koulutarvikkeiden hankinta. Rahaa saatiin tehtaan kautta, mutta omatoimisiakin oltiin. Kunnalta tuli jotain hakemisen jälkeen, suosittu rahalähde olivat ns. viinaverorahat. Pidettiin arpajaisia, joiden tuotolla hankittiin tarvikkeita. Opetusvälineet ja oppilaiden kirjat saatiin näillä. Se oli paljon, kun vuoden aikana oppilaita oli yhteensä 52. Hankittiin harmoni ja ”täydellinen käsityökalusto” 12 oppilaalle. Höyläpenkkejäkin saatiin kolme.
Koulussa oli ”pienten lasten osasto” (luokka). Se aloitti muutaman viikon ennen ”suurten lasten osaston” koulua. Sen loputtua keväällä jatkoivat pienet taas pari kolme viikkoa. Se oli ns. valmistava koulu yläkouluun mentäessä. Yläluokat olivat varsinainen kansakoulu. Siitä käytettiin nimitystä ”ylhäisempi sekakansakoulu” (samassa osastossa oli tyttöjä ja poikia). Osastoja eli luokkia siinä oli kolme. Oppilaita oli runsaasti, noin 40 yhdellä opettajalla. Tyttöjen käsityötä aluksi opettivat johtokunnan naisjäsenet ilmaiseksi.
Koulunpitoa sääteli laki. Se määräsi opetuksen sisällön. Oppiaineita olivat uskonto, äidinkieli (lukeminen, kirjalliset harjoitukset), maantieto, historia, luvunlasku ja luonnontieto. Taito- ja taideaineet oli myös määrätty: laulu, piirtäminen, käsityöt ja liikunta. Liikunnan ohjeeksi oli määritelty ”vapaita liikkeitä” ja musiikin tunneilla ”laulettiin virsiä ja lauluja”. Käsityö oli käytännönläheinen; kotitarve-esineitä ja tytöillä teknistä oppimista ja käyttövaatteiden valmistamista. Oppikirjat tilattiin opetushallituksen hyväksymien oppikirjojen listasta. Joulujuhlia pidettiin jo alusta alkaen. ”Kuusenpolttojuhlassa” lapsille annettiin makeisia ja ”Lasten joulu”-lehti. Keväällä pidettiin koulun päätteeksi ”vuositutkinto”. Koulunsa päättäville annettiin omaksi Raamattu ja kirja ”Koulusta elämään”.
Koulua johti johtokunta. Siihen valittiin lasten vanhempia ja asiaan paneutuneita ulkopuolisia ihmisiä. Merkittävimmissä tehtävissä olivat johtokunnan puheenjohtaja ja taloudenhoitaja, jotka tulivat myös johtokuntiin siirryttäessä 1921 jälkeen oppivelvollisuuskouluun. Lähin virkamies oli Savonlinnan koulutarkastaja ja myöhemmin siirtyi alue Sortavalan tarkastajalle. Hallinto oli järjestelmällistä. Jouduttiin tekemään opetussuunnitelmat, vuositarkisteet, budjetin suunnitelmat ja tarvikkeiden hankinnat. Opettajien valinta kuului myös johtokunnalle. Koulujen johtokuntien pöytäkirjat, vuosisuunnitelmat ja tarkisteet ovat säilötty yli sadan vuoden ajalta kaupungin arkistoon. Opetusvälineiden hankintaa helpotti kouluhallituksen hyväksymät oppikirjat. Tarkastajilta saatiin neuvoa monessa asiassa. Tarkastaessaan hän puuttui mahdollisiin epäkohtiin. Sortavalan tarkastaja oli antanut palautetta tarkastuksestaan seuraavasti: ”Koulussanne 11.10. 1912 toimittamani tarkastuksen johdosta saan huomauttaa Euroopan kartan, uudenaikaisten pallokarttain, ompelukoneen ja Valistuksen arkistokansion hankkimisesta, rakennuksen korjaamisesta lämpymän pitämiseksi ja puukkojen lisäämisestä”. A. Karvonen.
Tultaessa 1900-luvulle koulurakennuksen kunto alkoi olla ongelma. Kunnalta ei tullut rahaa korjauksiin. Vaikka tarkastaja oli puuttunut tähän ja kunnan rakennusmestari oli puoltamassa, kunnostusta, saatiin vain ”läävän lehmien tehdaspaikat ja matolle vyllingit”. Johtokunta hankki lämmityspuut tarjouskilpailun pohjalta. Koulutoimi järjestyi siten, että koko kunnan alueelle perustettiin kunnan yhteinen kansakoulujen johtokunta. Puhoksen koulunpito jouduttiin keskeyttämään talvella kylmyyden takia vuonna 1907. Osa jäi jo muutenkin pois ja talvella oppilailla oli paljon yskää. Annettiin ohjeita keuhkotaudin leviämistä vastaan.
Kunta myöntyi rahoittamaan kouluremontin. Piirustukset lähetettiin Kouluylihallitukseen hyväksyttäviksi. Ikkunat olivat vääränmittaiset. Muutos tehtiin ja E. Rahkosen kunnostama koulu saatiin käyttöön kesäloman jälkeen vuonna 1908. Silti jouduttiin ”ottamaan sillat ylös, rossit laittamaan ja tarpeeksi täytettä”. Käsityöluokan lattia tervattiin.
Levottomana talvena 1918 koulu oli keskeytyksessä tarkastajan kehotuksesta muutaman viikon.
Oppivelvollisuus tuli Suomeen 1921.
Edistyksellistä oli koulukeittolan aloitteleva toiminta. Se tuli pakolliseksi vasta sotien jälkeen. Lisäksi vähävaraisten perheiden lapsia autettiin vaate- ja kenkäavustuksilla. Jo tällöin saatiin ns. Amerikan apua.
Richard Kortesniemi, Samuel Multanen, Lahja Multanen, Kalle Suomela
Tyttöjen käsityö: Nanny Multanen, ent. Porthan, Karin Suomela
Poikien käsityö: M. Hurskainen, Joonas Ratilainen
Oskar Wahrman, Uno Svahn, Juho Durchman, K. Elfving(Jokinen), Adolf Elfving,, H.Lehto, Uuno Suvanto, Anna Hämäläinen
Juho Häggman, Samuel Multanen, Atu Redsven, A. Suomalainen, P. Uuksu, K. Haapanen, W. Manninen, P. Päivinen
Opetus muuttui ilmaiseksi. Saadut koulukirjat ja välineet saatiin omiksi. Piiritarkastaja Sortavalasta antoi ohjeita rakennuksen kunnostamisesta ja kehotti toimiin koulun muuttamiseksi kaksiopettajaiseksi. Hänen toivomuksensa mukaan hankittiin kalustoa pihalle ja liikuntasaliin. Samoin opettajakirjastoa kartutettiin. Hankittiin valistuskirjoja kiteeläisille lapsille: Wallis, ”Alkoholin vaikutus sisälmyksiin 1-3”
Oppilaat joutuivat tekemään työtä koulun lämmityksen ja siivoamisen kanssa. Koululla oli keittäjä, jonka apuna he olivat. Pöytäkirjoista ei selviä näiden alkuaikojen monitoiminaisten nimiä.
Opettajan virkaan valittiin nyt nainen. Poikien veiston ohjaajana oli kylän kätevä mies. Yhteistoiminnassa Puhossalon koulun kanssa saatiin alakouluun naisopettaja. Hän oli vuoden aikana 18 viikkoa kummassakin koulussa. Alakoululle hankittiin vuokratilat Kaukas-tehtaalta, Puhos-kartanolta ja kauppias Manniselta. Yhdessä asiassa Puhos oli muita edellä. Teollisuuden ansiosta sähkövalot saatiin luokkiin ja opettajien asuntoihin. Lämmitys tapahtui puilla. Jatkoluokat olivat koululla iltaisin ja heille annettiin opetusta vähintään 100 tuntia vuodessa. Jatko-opetuksessa myöhemmin -50-luvulta lähtien pidettiin kotitaloustunteja op. Elma Toivasen johdolla ja opettaja Anni Hämäläinen piti opintokerhoa, joka oli Rajaseudun Kansakorkeakouluyhdistyksen alainen. Siellä luettiin kirjallisuutta, laulettiin ja muitakin henkisiä harrastuksia oli vuoden aikana 50 tuntia.
Avustuksia tuli säännöllisesti joka vuosi. Sitä jatkui Suomen koulussa vielä 70-luvullakin. Avustuksia tuli Amerikasta, Unicefilta, YK:n toimesta, omalta piiriltä keräyksinä ja lahjoitusrahastoista. Mannerheimin Lastensuojeluliitto 2. maailmansodan jälkeen oli merkittävä avustaja. Se kohdisti avustusta etenkin siirtolaisperheiden ja sotaorpojen auttamiseen. Apua saatiin myös Suomen Punaiselta Ristiltä ja Ruotsin valtio antoi laadukkaita vaatteita. Johtokunta ja opettajat tekivät apua tarvitsevista listan, jonka mukaan apu jaettiin. Sitä sai noin kolmasosa koulun lapsista.
Avuksi voidaan lukea myös vanhempien ruoka-apu keittolaan. Samoin lapset keräsivät sieniä ja marjoja, joiden rahallinenkin merkitys oli suuri. Koulun kilpailuihin saatiin lahjoituksia Kaukaalta, Martoilta ja paikallisilta kauppiailta. Kilpailuja oli paitsi liikunnallisia myös henkisiä ja valtakunnallinen Toivonliitto piti raittiuskasvatusta yllä tapahtumien ja kirjoituskilpailujen avulla. Rahan suhteen oltiin aktiivisia. Koulu suoritti säästäväisyyskoulutusta kiteeläisen pankin kanssa. Oppilaat voivat tuoda rahaa koulun lippaaseen tai viedä suoraan pankkiin. Tilille kertyi ihan huomattava rahamäärä vuodessa.
Koulutarvikkeiden hankinnan kunta oli järjestänyt keskitetysti Maalaiskuntien Liitolle. Sieltä koulut tilasivat tarvikkeita oman budjettinsa puitteissa.
Oppilashuolto otti ensi askeleitaan -30-luvun alusta lähtien. Terveydenhuollossa alkoivat lääkärin ja terveyssisaren vierailut. Alkoivat myös rokotukset. Calmet-rokotus oli yleisin. Tuberkuloosi oli pelottava tauti. Sairastumisia jopa olosuhteista johtuen oli etenkin talven kylminä aikoina. Flunssa- aallot ja rokkotaudit kiersivät noissa olosuhteissa helposti. Alettiin järjestää maitoa ruokailun yhteyteen.
Lomat yleistyivät. Joulu- ja kesälomaa oli jo ollut. Talven aikaan tuli hiihtoloma, neljä arkipäivää. Syksyisin oli perunannostolomaa.
Talvisodan vuoksi koulutoimi kärsi Puhoksessa. Tuli tietysti evakuoituja. Kouluun tuli yli kymmenen koululaista Sortavalasta ja Uukuniemeltä. Sotilaiden majoituksen (viisi komppaniaa) vuoksi koulu oli lakkautuneena joulukuun alusta toukokuun puolelle. Koulua jatkettiin kesäkuussa, mutta tavoitteista jäätiin. Lapsia muistettiin joulujuhlissa makeisilla ja pullalla. Niitä annettiin myös alle kouluikäisille. Sekavan tilanteen vuoksi heti ei voitu järjestää kouluruokailua. Vuonna -41 koulu alkoi vasta marraskuun ensimmäisenä. Pelon aiheeksi tuli vielä tulirokkoa ja kurkkumätää. Kouluruokailu jatkui vuoden 1943 puolella. Samana talvena koulun kylmyyden vuoksi pidettiin kaksi viikkoa pakkaslomaa. Siirtolaisten koulukustannuksista käytiin kunnan kanssa keskusteluja.
Sodan jälkeen oppilasmäärä oli kasvanut niin, että perustettiin neljäs luokka ja opettajan virka. Suomeen oli tullut myös menetetyltä alueelta opettajia, joita sijoitettiin ja sellainen saatiin Puhokseenkin. Samoin armeijan supistumisen myötä upseerit hakivat työtä koululaitokselta. Kapteeni saatiin Puhokseen. Vielä syksyllä 1944 koululla oli sotilasmajoitusta. Koulu alkoikin 14.10. Suomi oli pohjalla ja lapset kärsivät monessa kodissa. Koulusta jouduttiin jäämään pois, kun etenkään talvella ei ollut kunnollisia vaatteita.
Koulupiiri oli laaja ja lasten huoltajille annettiin kuljetusapua tai lapsi sai vuokra-apua koulupäiviltä. Alkoi suunnittelu monista uusista koulupiireistä, kun suuret ikäluokat tulivat kouluikään.
4.5.1947 pidettiin koulun 50-vuotisjuhlat. Tarjottiin ohjelman lisäksi korviketta, pullaa ja suolaista.
Koululla pidettiin iltamia. Hankittiin rahaa lasten virkistykseen. Ongelma koululla oli kunnollisen veden saanti. Koskesta otettu vesi oli saastunutta ja keittäjät olivat vaikeuksissa. Vaakanaisen veljeksiltä kunta hankki tilat alakoululle. Pitkän ajan suunnitelmissa oli ollut koulurakennuksen saaminen jo 1942. Nyt ajettiin voimakkaasti tätä hanketta. Veljekset Paavilaiselta hankittiin tilat alakoululle. Sinne saatiin toinen luokka lisää tekemällä eteisestä ja keittiöstä yhteinen tila. Kun koulussa 1953 oli 121 oppilasta, vaatimus uudesta koulusta oli aiheellinen. Vaikka tiloja kunnosteltiinkin, ongelmat eivät poistuneet. Lapsiluku Suomessa lähti vielä voimakkaaseen kasvuun. Anottiin Puhokseen viidennen opettajan virkaa. Luokka ja opettaja saivat vuokratilat Aarne Päivisen talosta. Suuren ongelman muodosti vesi. Sitä otettiin viereisestä koskesta, mutta se oli niin pilaantunutta, ettei sitä voinut käyttää juoma- eikä ruokavetenä. ”Vedettiin” vettä lähitalojen kaivoista. Kohtuuton homma sellaiselle oppilasmäärälle. Tämä ongelma oli vielä uudenkin koulun valmistumisen jälkeen. Olivat alv-systeemit, mutta kaivossa ei riittänyt tarpeeksi vettä.
Uuden koulun piirustukset saatiin ja niihin tutustuttiin ilolla. Annettiin ehdotuksia Maaseudun Keskusrakennustoimiston arkkitehti Hämäläisen tekemään suunnitelmaan. Harjannostajaiset olivat 27.4.-57 ja kouluun muutettiin joulun alla 13.12.1957. Uusiin tiloihin hankittiin myös tarpeellinen kalusto ja opetusvälineet. Paitsi luokkia viidelle opettajalle, siinä oli opettajille perheasuntoja: 2 x 4h + k ja 1 x 2h+k. Lisäksi oli huoneita talonmies/vahtimestari/keittäjälle. Kun oppilasmäärät pienenivät, näitä tiloja vuokrattiin ulkopuolisille. Koululle hankittiin puhelin ja paperinkeräystuotoilla televisio. Puhoksen koulun kirjaston laajetessa siitä tuli kunnan sivukirjasto.
Oppilaita tuli kuitenkin muista koulupiireistä, jopa Kesälahden Hummovaarasta. Kun Tasapään koulusta -60-luvulla tuli 44 oppilasta opettajansa kanssa, oppilasmäärä riitti viiteen luokkaan. Kun Tasapään koulu lakkautettiin kokonaan, Puhoksen lasten suhteellisesti vähetessä, yhteinen oppilasmäärä oli yli 120. Tasapään koulusta tulleille järjestettiin koululaiskuljetukset. Olihan alue laaja, lisänä entisen Linnanpellon ja Nivungin koulupiirit. Nämä koulut lakkautuivat 1963 ja Tasapään koulu 1967. Jonkin verran jouduttiin käymään keskusteluja Puhossalon/Lehtolan ja Puhokseen koulupiirirajoista. Koulun piha-alue kunnostettiin lapsille sopivaksi. Kun kuorma-autoliike koulun vieressä oli vaarallista lapsille, kiellettiin liikenne satamaan koulun vierestä ja ohjattiin Varvinniemen tielle. Oppilasmäärässä tuli laskua ja neljän opettajan koulu joutui sitten venymään Puhoksen teollistumisen aiheuttaman lapsimäärän lisääntymisen takia. Koulurakennukseenkin tuli muutos, kun se siirtyi öljylämmitykseen. Olihan tarvittu aiemmin 500 kuutiometriä halkoja vuodessa. Halkovarastoon saatiin tilaa liikunta-ja käsityövälineille.
Uudenlaisia asioita tuli teknisen kehityksen lisäksi. Järjestettiin vanhempainiltoja koululla. Siitä tehtiin perinne. Koulua alettiin käyttää enemmän harrastustoimintaan. Opettajat pitivät monenlaisia kerhoja. Musiikkia, kuorolaulua ja liikuntaa lapsille ja iltaisin myös nuorisolle ja aikuisille. Aatteista riippumattomat järjestöt saivat koulun tiloja käyttöönsä. Peruskoulun tultua myös poliittiset puolueet voivat käyttää koulun tiloja. Pitkäaikainen tapahtuma koululla oli Tohmajärven seudun musiikkiyhdistyksen järjestämä Puhoksen musiikkileiri. Koulun pihaan tehtiin talvisin luistelurata.
Järjestettiin ja osallistuttiin monenlaiseen koululaiskilpailutoimintaan. Puhoksen koululaiset pärjäsivät hyvin kunnan koulujen hiihto- ja yleisurheilukilpailuissa.
Koulussa oli mahdollisuus ottaa valinnaisaineiksi ruotsin ja myöhemmin englannin kielen opetusta jo 60-luvulla. Uutena aineena tulivat myös kansalaistaito sekä uusi matematiikka. Nämä valmistivat osaltaan peruskouluun siirtymistä.
Jokavuotisiksi tulivat kouluretket. Liikunnallinen retki tehtiin hiihtäen Puhoksesta kirkonkylän suuntaan noin 20 kilometriä. Samoin kesällä ajettiin pyörällä Pajarinmäelle ja Likolammin leirintäalueelle. Linja-autolla käytiin Savonlinnassa, Joensuussa/Kolilla ja Imatralla. Tutustuttiin kirkonkylän kiinnostaviin kohteisiin: koulut, opistot, lehdentoimitus, kirkko ja kunnan toimisto.
Erikoinen vaihe -60-luvun alussa olivat ”susivuodet”. Tällöin jouduttiin järjestämään varmuuden vuoksi koululaisten kuljetuksia. Näitä oli muutenkin laajan koulupiirin takia.
Kalle Suomela, Karin Suomela, Anni Hämäläinen, Toivo Immonen, Anna Räsänen/Kaasinen, Kaarlo Toivonen, Olga Murenia, Irja Miettinen, Iida Makkonen, Hanna Timperi, Irja Miettinen, Pekka Päivinen, Johannes Päivärinne, Eila Tuhkanen, Aino Matikainen, Pekka Makkonen, Sirkka Pakarinen, Saima Hätilä, Rauha Saarela, Hanna Tuunainen, Matti Osmoviita, Klaudia Viljanto, Sirkka Makkonen, Väinö Sutinen, Hugo Karosto, Pentti Hirvonen, Raimo Pöri, Sirkka Pöri, Iida Aalto, Aino Markiola, Salme Laakso, Elina Luukkainen, Riitta Kosonen, Aarne Päivinen, Seija Multanen, Aila Arola, Jukka Laakko, Kauko Markiola, Pauliina Kammonen, Martti Tuunanen, Simo Koukkunen, Vuokko Silvennoinen, Hannu Kärnä, Pirjo Koponen, Vesa Karhu, Jyrki Kostamo, Merja Luukkainen, Ulla Norrena, Ulla Huhtilainen, Jussi Joensuu, Anne Tiainen, Jere Mikkonen, Eero Olkkonen, Anna-Liisa Melasaari, Leena Suomalainen, Tiina Koskinen.
Anni Hämäläinen, Viktor Manninen, Pekka Päivinen, Esko Jokela, Matti Monto, Teuvo Paavilainen, Yrjö Lousa, Viljo Taskinen, Toivo Pykäläinen, Otto Toropainen ja Kalevi Harinen.
E. Muukkonen, Uuno Kainula, Suoma Toivonen, Toivo Toropainen, Juho Timonen, Arvi Kainulainen, Lauri Reijonen, Aili Pesonen, Kalle Sihvonen, Arvo Turunen.
Miina Rönnbäck, Terttu Fabritius, Martta Päivinen, Hilda Karppanen, Rauni Luukko, Elvi Malinen, Tyyne Karppanen, Onni ja Armi Lipponen, Eeva ja Aarne Tirronen, Kaija Liukku, Helli ja Eero Poutanen, Maila Malinen, Mirja Timonen, Katri ja Kalevi Pakarinen, Kyllikki Mikkonen, Pauli Mikkonen, Maila Malinen, Marja-Leena Puolanne, Selma Kuittinen, Tarja Vänttinen.
Rehtori Arto Koponen
Jo 1971 aloittivat alimmat luokat peruskoulun opetussuunnitelman mukaisen opetuksen. Peruskoulu tuli Kiteelle 1973. Koulujen johtokuntien sijaan tulivat kouluneuvostot. Niillä ei ollut enää valtaa, vaan sitä käyttivät kunnan valtuusto, hallitus ja virkamiehet. Johtokunnasta lakkautettiin taloudenhoitajan tehtävä. Kouluneuvostojen kokouksissa ja vanhempain illoissa oli usein kaupungin päättäjiä ja virkamiehiä kertomassa ja neuvomassa peruskoulun sisällöstä. Johtokunnat palautettiin 1985.
Koulumuutos aiheutti toistuvia opetussuunnitelmien muutoksia. Oli valtakunnallinen, kunta- ja koulukohtainen opetussuunnitelma.
Kunta ehdotti apukoulun ja yläluokkien siirtoa Puhokseen, mutta ne eivät toteutuneet.
Ehkä suurin muutos peruskoulun tulon lisäksi opetustoimessa on ATK-opetuksen tuleminen. Se on mullistanut nopeasti opetusmenetelmiä ja sisältöä. Opettajatkin ovat joutuneet opiskelemaan aihetta. Se on välttämättömyys.
Panostettiin vahvasti koulun ja kodin yhteistyöhön ja lasten hyvinvointiin ja koulussa menestymiseen. Pidettiin toiminnallisia vanhempainiltoja. Lapsille järjestettiin iskelmäkilpailut, joissa vanhemmat olivat mukana. ”Tietopakki”-lehdellä ja reissuvihkolla oltiin yhteydessä koteihin. Sähköinen yhteydenpito Wilma tuli myös käyttöön.
Opetuksen rutiineista poiketen pidettiin kalastuspäivä Myllyniemen satamassa, järjestettiin yökoulu, talkoilla pihansiivousta ja säännöllisesti käytiin uimahallissa. Taideprojekti onnistui koulun kummitaiteilija Anneli Timosen järjestämänä. Järjestettiin vuosittain oppilaiden käsitöiden ja kuvaamataidon töiden kevätnäyttely Galleria Voikoissa. Tehtiin luokkaretkiä Savonlinnaan ja Joensuuhun. Säännölliset juhlapäivät kuuluivat vuotuisiin tapahtumiin. Erityisesti panostettiin joulujuhliin, joissa näyttämövalo- ja äänimestareina toimivat 5-6-luokan oppilaat. Koulun kerhoja oli iltapäivisin.
Oppilashuoltoryhmä kokoontui kerran kuussa käsittelemään apua tarvitsevan lapsen asiaa. Siihen kuuluivat terveydenhoitaja, koulukuraattori, erityisopettaja, koulun johtaja ja tarvittaessa sosiaalityön tekijä. Lukuvuoden 2014-15 alusta tuli voimaan uusi oppilashuoltolaki, jolloin erotettiin oppilaskohtainen moniammatillinen oppilashuoltoryhmä ja koulutason moniammatillinen oppilashuoltoryhmä. Vuodesta 2014 alkaen Puhoksen koululla on ollut koulukuraattorin ja koulupsykologin palvelut kerran viikossa
Muu terveydenhoito tapahtui joka toinen viikko yhden koulupäivän ajan.
Oppilaat velvoitettiin huolehtimaan myös toisistaan. Viidennen ja kuudennen luokan oppilaat olivat kummioppilaina eka- ja tokaluokkalaisille.
Oppilaskunta toimii Puhoksessakin. Siinä on edustus luokilta 2-6. Oppilaskunta tekee ehdotuksia koulun käytäntöihin ja järjestää jalkapallo-, pöytätennis- ja sählyturnaukset vuosittain.. Oppilaskunta on hankkinut pöytätennispöydän ja pöytäjalkapallopelin oppilaiden välituntitoimintaan
Vuosituhannen vaihtuessa oppilaita oli lähes 80. Opettajan virkoja oli viidelle. Oppilasmäärissä tapahtui laskua 60 oppilaan paikkeille ja vuonna 2015 luokat muutettiin yhdysluokiksi: 1-2 ja 3-4 ja 5-6. Valtion opetusryhmien pienentämisrahalla ja jakotuntien ansiosta englannin, matematiikan ja äidinkielen tunnit saatiin pidettyä yhden luokan tunteina. Koululla toimii esikoululuokka ja myös päiväkoti.
Kesällä 2015 alkoi Lasten taidepolku- hankkeet, jolloin touko-elokuun ajan Puhoksen luontopolulla oli Puhoksen koulun oppilaiden taidenäyttely luontopolun varrella. Taiteilija Anneli Timosen luotsaamat taidepolut ”Asun metsässä” sai suuren huomion ja suosion yleisön keskuudessa. Taidepolun jatkosuunnitelma on ”Opin metsässä” projekti, joka on tarkoitus toteuttaa 1.8.2016 voimaan tulevien uusien opetussuunnitelman perusteiden mukaisesti monialaisena oppimiskokonaisuutena lukuvuoden 2016-17 aikana. Lukuvuoden työn tuloksen, Lasten taidepolun, on tarkoitus olla avoinna yleisölle toukokuu – elokuun 2017.
Kun koulumatkat ja – kuljetukset pidensivät koululaisten päivää, järjestettiin ohjattua aamu- ja iltapäivätoimintaa 1-2-luokkalaisille. Syksyllä 2015 aloitti lakkautetun Villalan koulun 7 oppilasta koulunkäynnin Puhoksessa. Jo vuodesta 2013 alkaen esikoululaiset kävivät Puhoksen koulun esikouluryhmässä.
Lukuvuonna 2015-16 luokanopettajina olivat Jaana Haverinen, Olli-Heikki Toropainen, Kari Lauronen tuntiopettajana ja Virpi Kinnunen luokanopettaja/erityisopettajana. Arto Koponen toimi rehtorina ja luokanopettajana. Valmistavan ryhmien opettajina toimivat Maria Laitinen, Heidi Pänkäläinen ja Laura Laaninen. Vakinaisena koulunkäyntiohjaajana oli Maarit Toivanen ja työllisyysvaroin palkattuina koulunkäyntiohjaajina Anneli Savolainen, Katariina Ketolainen, Henna Vermonen ja Sari Sulakoski. Esikouluopettajina toimivat Jaana Myyryläinen ja Jaana Harinen. Laitoshuoltajana oli Selma Kuittinen ja ruokapuolen palveluvastaavana Tarja Vänttinen. Tekniseltä osastolta Puhoksen koulun remonttiasioita hoiti Asko Huuho.
Syksy 2015 toi Puhoksen koululle 36 turvapaikanhakijaperheiden lasta Irakista, kun Koivikon maatalousopiston tilat muuttuivat vastaanottokeskukseksi. Puhoksen koulu muuttui kerralla kansainväliseksi kouluksi. Lapsille järjestettiin koulutilat muuttamalla tekstiilityön luokka valmistavan opetuksen tilaksi ja siirtämällä tekstiilityöt Atk-luokan puolelle. Kannettavat atk-laitteet siirrettiin latausyksiköiden kautta koulun yläkertaan kaikkien oppilaiden käyttöön. Toisen valmistavan ryhmän tilat saatiin järjestettyä teknisen työn luokan yhteyteen. Puhoksen koulussa oli myös kahdeksan 13 – 16- vuotiaita valmistavan oppilaita ajalla 23.11.2015- 8.2.2016, jonka jälkeen heille muodostettiin oma ryhmä Arppen yläkouluun. Valmistavan opettajia Puhokseen saatiin 3 henkilöä sekä 6 irakilaista tulkkiohjaajaa ja yksi suomalainen koulunkäyntiohjaaja. Valmistavan opetuksen myötä koululla järjestettiin kansainvälisiä vanhempainiltoja ja 8.12.2015 yli 300 hengen perinteinen suomalainen joulujuhla, jossa esiintyivät myös valmistavan ryhmien oppilaat.
Valmistavan oppilaille saatiin järjestettyä ”Kotouttaminen liikunnan avulla”- hankkeen myötä hiihtotaidon oppiminen. Suksien, monojen ja sauvojen saaminen saatiin onnistumaan hankerahoilla. Lahjoitusluistimin mahdollistettiin luistelutaidon oppiminen.
Esikoulu sai kuusi uutta oppilasta, turvapaikanhakijalapsista ollen 15 oppilaan ryhmä. Kaksi esikouluopettajaa mahdollistivat tehokkaan kotouttamisen ja suomen kielen oppimisen irakilaislapsille. Valmistavan opetuksen kulut maksaa Suomen valtio Kiteen kaupungille.
Lisäksi Puhoksen päivähoidossa oli 20 lasta, niinpä lukuvuoden 2015-16 aikana Puhoksen koulun pihalla telmi ja leikki koulun historian parhaitten vuosien määrä lapsia eli 130 lasta. Työpaikan koulurakennus antoi välittömästi 20 henkilölle ja välillisesti viidelle henkilölle.
Puhoksen koulu on toiminut myöhemmin majatalona tunnetussa rakennuksessa. Koulun rakennuksiin kuuluivat piharakennus ja navetta.
Aikoinaan 1900- luvun alussa Kiteen kansakoulun yläluokat toimi väliaikaisesti Puhoksessa..
Kansanopisto on toiminut 1912 Puhoksen kartanolla.
Ruppovaaran koulu
Koulupiiri perustettiin Eino Kankkusen talossa 6.7.1945.
Kansakoulujen johtamisesta huolehtivat opettajien lisäksi johtokunnat, joilla oli merkittävä tehtävä vuosittaisen kouluelämän onnistumiseksi. Opettajat tekivät valmistelevat työt, mutta johtokunnan päätettäväksi virallisesti tulivat opetussuunnitelmien tekeminen ja toteutumisen tarkastaminen, talousarvio, vuosikertomukset ja monenlaiset tilastot kuntaan. Johtokunnan puheenjohtajan lisäksi taloudenhoitaja joutui keittäjän kanssa suunnittelemaan ruokatarvikkeiden ostamisen. Koulutarvikkeiden tilaamisen ja vastaanoton hoitivat opettajat.
Koulutyö alkoi vuokrahuoneissa Hilma Vilenin talossa ja myöhemmin Toivo Tiaisella. Tonttimaa uuden koulurakennuksen rakentamiseen varattiin, mutta rakentaminen alkoi vasta 1948. Harjannostajaiset pidettiin jo saman vuoden kesäkuussa. Valmiiksi koulu tuli siten, että vihkiäisjuhla arvokkaine ohjelmineen oli 20.8.1950.
Koko tämän väliajan koulu toimi vuokratiloissa muuttaen useitakin kertoja paikkaansa. Koulua pidettiin mm. Eino Katteluksen ja Hilda Jumppasen taloissa. Kun koulurakennus valmistui, johtokunta toimi ponnekkaasti uusien ja ajanmukaisten kouluvälineiden saamiseksi koululle. Tähän kuuluivat mm. keittolan tarvikkeet; lakihan määräsi koulun tarjoamaan lämpimän aterian oppilaille. Koulu oli puulämmitteinen, keskuslämmitystalo, jonka puun tarve oli huomattava. Kunta oli tietenkin velvoitettu maksamaan hankittavat polttopuut, mutta joitain kertoja kävi niin, että ns. kuivat halot loppuivat ja jouduttiin käyttämään tuoretta puuta, jonka polttaminen oli tehotonta.
Koulualuetta kunnostettiin. Tontin ympärille rakennettiin aita ja kaivoa jouduttiin myös perkaamaan. Vasta 1970-luvun alussa saatiin toimivat LVI-laitteet. Samoihin aikoihin koululle tuli puhelin.
Kuten muissakin sen ajan kouluissa vuosittain jaettiin vaateavustuksia. Myös Unicefilta tuli jonkinlaista apua. Hieman poikkeuksellista avustusta tuli kylän yksityiseltä (Santeri Vilen) saadusta stipendirahastosta ja lakkautetun Haarajärven koulun vastaavasta rahastosta. Haarajärvi liittyi Ruppovaaran koulupiiriin.
Koulutaloa käytettiin kansakouluaikana monien järjestöjen hyväksi. Tällaisia olivat mm. Marttayhdistys, nuoriso- ja opintokerhot, maatalouskerholaiset, lasten neuvola, kansalaisopisto ja myöhemmin yksityinen päiväkoti, Västäräkki. Koulun kirjasto toimi ja sitä laajennettiin jopa Raja-Karjalan koulutarkastajan ehdotuksesta. Koulun urheilukenttää sai luvan perästä käyttää Kiteen Urheilijat.
1960-luvun alussa ”susivuodet” aiheuttivat, että oppilaita varmuuden vuoksi kyydittiin koulumatkoilla.
Koulu toimi kaksiopettajaisena , mutta kolmiopettajaisena se toimi jo 1950-luvun lopulta lähtien, jolloin oppilasmäärä oli 63 ja 83 välillä. Koulupiirin rajoja tarkastettiin ja Haarajärven koulun lakkautumisen myötä koulumatkat pitenivät. Laki määräsi koulukuljetukset 1-2 –luokkien oppilaille, jos matka ylitti 3 km ja muilla sen sai yli 5 km matkasta. Rajanvetoa käytiin Huikkolan, Potoskavaaran ja Kytänniemen alueilla. Ruppovaaran koulupiiriin kuuluivat kyläkeskus, Suontaus ja Kunonniemi. V. 1977 Kunonniemi liitettiin Potoskavaaraan ja Ruppovaaran 5-6 lk:n oppilaat kirkonkylään. Jouduttiin käyttämään koulukuljetuksia, joista vastasivat liikennöitsijä Karhu, Linja-Karjala, Erkki Kareinen ja Eino Turunen.
Kun koulumuoto muuttuii peruskouluksi, yleiseksi pääteemaksi vahvistui kodin ja koulun yhteistyö. Kouluja nimitettiin ala-asteiksi. Johtokunnat lakkasivat ja niiden sijaan tulivat kouluneuvostot. Vaikka ennenkin koulun ja kodin välistä yhteistyötä oli ollut, se korostui nyt tehokkaammin. Kouluneuvoston valta pieneni, mutta se pyrki tehokkaammin tuomaan koulua lähemmäksi vanhempia. Aktiivisuus kylissä lisääntyi. Vanhempainillat ja avoimien ovien päivät tulivat jokavuotisiksi tapahtumisiksi. Koulu pyrki myös neuvomaan ja ohjaamaan 6-luokkalaisia yläasteelle siirryttäessä. Tukea tuli mm. silloisten tasokurssien valinnoissa. Tuntikehysjärjestelmä määritteli kunkin luokan saaman opetuksen määrän. Karkeasti se tarkoitti 1-2 luokilla 21h ja 3-4 luokilla 24 h viikossa. Tämä vaikutti myös opettajatarpeeseen ja niinpä koulu muuttuikin pian kolmiopettajaiseksi.
Kouluneuvoston työssä Ruppovaarassa korostui koulun ja kodin yhteistyö, koulutilojen antaminen ulkopuolisten käyttöön, työntekijöitten valinta, opetussuunnitelman hyväksyminen, koulutilauksien valinta ja vahvistaminen (esim. keittolan tarvikkeet tarjousten perusteella), koulukuljetusten hyväksyminen ja ongelmallisen oman kaivoveden kunnostamispyrkimykset. Koulutilat tarkastettiin ja niiden kunnosta raportoitiin koululautakunnalle. Vanhempainilloissa käsiteltiin koulun ajankohtaisia asioita: englannin opetusta, erityisopetusta, koulukyydityksiä ja erikoisuutena ns. Pohjois-Karjalan lääninhallituksen Tansania-projektia. Myös kulttuuria harrastettiin. Vanhemmat tekivät teatterimatkan Lappeenrantaan. Enimmillään koulussa oli viisi opetusryhmää.
Koulun käyttö iltaisin lisääntyi: liikuntasalia käytettiin kahdesti viikossa , luistelurataa kunnostettiin talkoilla, kansalaisopiston ryhmät pitivät oppituntejaan ja joitain yhteislaulutapahtumia järjestettiin vuosittain. Koulua käyttivät myös seurakunnat, NKL ja 4H- kerho. Kylätoimikuntakin sai oikeuden käyttää koulua omiin tarkoituksiinsa. Maaseutukouluna tarkastaja kiinnitti huomiota, että koulu toimisi maatalouden opetuksen kehittämiseen aivan käytännön työnä.
Visiona Ruppovaarassa oli neliopettajainen koulu, jos myös Huikkolan lakkautettaisiin. Aikaa myöten Ruppovaara kasvoi tätäkin isommaksi ja opettajien tarve lisääntyi.
Koulun toiminnan aikana siellä on ollut paljon henkilökuntaa. Sotien jälkeen pätevien opettajien saaminen oli vaikeaa, siksi sijaisia ja väliaikaisia henkilöitä oli runsaasti.
Taito-ja taideaineiden opettaminen lisääntyi opetussuunnitelmassa ja erityisesti koulukerhotoiminnassa. Kun ATK-opetus alkoi koulussa, laitteita oli vähän, niin myös kerhotoiminta pyrki ohjaamaan ATK:n sisältöön. Harrastettiin musiikkia ja näytelmäkerhoa/ilmaisutaitoa.
1990-luvulla Kiteen kunnan ja Sortavalan kaupungin välillä solmittiin kulttuuriyhteistyösopimus. Ruppovaaran koulu teki oman kulttuurisopimuksen Sortavalan Valamon koulun kanssa.
Koululla alkoi esiintyä tila-ahtautta ja vapautuviin vuokrattuihin asuinhuoneisiin anottiin koululautakunnalta niiden muuttamista opetuskäyttöön. Tässä ei kuitenkaan onnistuttu. Liikunnan ja teknisten töiden sisätilat olivat varsin kehnoja. Olisiko koululautakunnalla ollut jo mielessä Ruppovaaran koulun alasajo vähenevien oppilasmäärien vuoksi? Näinhän alkoi Kiteellä tapahtua jo koko 1990-luvun aikana. Koululautakunta olikin ollut tässä mielessä yhteydessä johtokuntaan, mutta saanut vastaukseksi koulunpiirin säilymisen itsenäisenä. Käytiin neuvotteluja Ruppovaaran ja kirkonkylän koulupiirirajan poistamisesta (Kytänniemessä). Oppilaat saavat valita, minkä koulun he ottavat omakseen. Uusi opetussuunnitelma kuitenkin v.1994 vahvisti Ruppovaaran asemaa. Oppilaita oli kuitenkin v. 1990 neliopettajaisessa koulussa vielä 66.
Vuosikymmenen lopussa koulu oli 3-opettajainen ja lisäksi siellä kävi kiertävä englanninopettaja ja erityisopettaja.
Peruskoululle oli ominaista monenlainen kirjallinen raportointi koululautakunnnalle. Raportit saattoivat olla varsin laajojakin. Esim. johtokunnan lausunto kouluhallinnon kehittämisestä (johtokunnan asema, koulun talous), kaupungin kouluverkkosuunnitelma (koulujen lakkautuslistat ja niiden perustelut) ja arviointi koulun toiminnasta. Tämän lisäksi johtokunnalla olivat perinteiset koulun työsuunnitelmien ja toteutumisen arviointi ja hyväksyntä. Lisäksi esim. ruokatarvikkeiden hankkiminen tarjousten pohjalta oli johtokunnan tehtävä. Eräänä vuonna tarjouksia teki peräti yhdeksän yritystä. Koulun henkilöstön valinta oli johtokunnan tehtävänä.
Uutta opetusjärjestelyä Ruppovaarassa aloitettiin ns. johtosääntöuudistuksella. Sen mukaan koulussa käytettiin vuosiluokkiin sitomatonta opetusta. Oppilas eteni kykyjensä ja taitojensa tahdissa. Näin ollen alakoulun voi suorittaa vuotta nopeammin, eli viidessä vuodessa tai vuotta hitaammin, eli seitsemässä vuodessa. Tähän liittyi myös koululla alkanut esikouluopetuksen ja alkuopetuksen (1-2 lk) ”yhdistäminen”. Uutena vaikuttavana tekijänä tuli myös valtakunnallinen tuntikehysjärjestelmä.
”Kolmannen vuosituhannen koulu” Joensuun Yliopiston kanssa oli alkunimike tieto- ja viestitekniikan tulolle kouluun. Tämä on mullistanut opetuksen menetelmät aivan uudelle tasolle ja kehitys jatkuu edelleen. Ruppovaaran koulu oli ajoissa liikkeellä ja sai Opetusministeriöltä luvan kokeiluun, joka oli työnimenä Hyper-OPS.
Koulun sisäinen atk-toiminta eteni ja kaikki oppilaat tulivat sähköpostin käyttäjiksi, jossa käytettiin ns. alias-osoitteita. Muita käytännön muotoja olivat data-paja ja elektroninen sääasema.
Aloitettiin erityisopetuksen integroituminen joissakin aineissa yleisopetuksen puolelle.
Lakkautetuilta Huikkolan ja Korkeakankaan koululta tuli koulutarvikkeita.
Koulujen johtokuntien sijaan tulivat kaikista kouluista vastaava kaupungin koululautakunta, puh.joht. Laila Eronen ja sivistyslautakunta, puh.joht. Tiina-Mari Mölsä ja Sinikka Musikka..
Kyläkoulujen oppilasmäärien laskun vuoksi tehtiin kouluverkkoselvitys vuosille 2005-2010. Se enteili hyvin nopeaa koulujen lakkautusta. Ruppovaaran koulu siirrettiinkin hallinnollisesti Arppen yhtenäiskouluun.
Koulun aamu- ja iltapäivätoiminta aiheutti köydenvetoa koulun ja kaupungin välille. Se ratkesi koulun eduksi – lapset saivat mahdollisuuden tähän. Toinen iso asia oli maahanmuuttajien koulutuksen järjestäminen. Ruppovaaraan oli tullut ulkomaalaistaustaisia oppilaita, joiden kotouttamiseen tartuttiin opettaja Risto Hirvosen suunnitelmien pohjalta. Hän laati suunnittelun yhdyshenkilönä laajan ohjeistuksen monikulttuuristen koulujen käyttöön. Asenteet suvaitsevaisuuteen, etnisten suhteiden edistämiseen, kielten ja kulttuurin tuntemiseen, oppimismahdollisuuksien parantamiseen ja vanhempien yhteistyöhön koulun kanssa vaativat selkiytymistä.
Oppilashuoltoryhmä kokoontui kerran kuussa.
Uusi kouluverkkosuunnitelma v.2009 sisälsi Ruppovaaran koulun lakkauttamisen. Kaupunginvaltuusto teki siitä jo päätöksen. Alkoi melkoinen köydenveto lakkauttamisen ja säilyttämisen vuoksi. Pyrittiin kumoamaan tehty päätös. Vanhempainyhdistys ja jopa jotkut kaupunginhallituksen jäsenet vaativat tehdyn päätöksen kumoamista. Asetettiin lakkauttamisen perusteet kyseenalaisiksi. Myös ulkomaalaistaustaisten koululaisten vanhemmat vetosivat koulun säilyttämisen puolesta. Päätös oli kuitenkin koulun lakkauttaminen ja oppilaiden siirtyminen Arppen yhtenäiskouluun syksyllä 2010.
Ruppovaaran koulu oli profiloitunut opetusmenetelmiltään erilaiseksi. Vuosiluokkiin sitomaton opetus, yksityisen lastentarhan, esikoulun ja alkuopetuksen integroituminen koulun toimintaan oli poikkeuksellista. Samoin toimet maahanmuuttajien sopeuttamiseksi kouluyhteisöön onnistuivat hyvin. Sivistyslautakunta kävikin tutustumassa paikan päällä ”Ruppovaaran malliin”. On helppo ymmärtää kyläläisten ja kouluväen turhautuminen tähän episodiin, jolla päätös tehtiin.
Kuusikymmentäviisi vuotta toiminut Ruppovaaran koulu siirtyi historiaan.
Saimi Vainio, Elisabeth Saikkonen(Levola), Pekka Mononen, Liisa Björn, Toivo Multanen, Kaija Pitkänen, Siiri Salomaa, Aune Toiviainen, Kyösti Salomaa, Teuvo Nikkonen, Eero Pitkänen, Iida Aalto, Sirkka Kuosmanen(Kosonen), Helka Björn, Kaija Immonen, Tyyne Toropainen, Kerttu Tiainen, Toini Taskinen, Aino Karhu, Helmi Nenonen, Oili Murenia, Erkki Arovainio, Soile Nikkonen, Antti Sepponen, Meeri Kankkunen, Jouni Hirvonen, Sirkka Holopainen, Hannu Kärnä, Kauko Mikkonen, Aini Sepponen, Jouko Lappalainen, Eino Halonen, Jukka Holttinen, Leena Kostamo, Riitta Honkanen, Leena Suomalainen, Kirsi Hämäläinen, Risto Hirvonen
Tarja Suoninen
Elma Kuronen, Siviä Multanen, Sirkka Kohonen, Eila Havukainen, Aune Kosonen, Aili Nikkonen, Terttu Nenonen, Toini Nousiainen, Maija Ahlolm, Susanna Antonsson, Helena Pennanen
Veikko Mustonen, Paavo Partanen, Leo Kankkunen, Helena Halttunen, Väinö Timonen
Antti Hiltunen, Pekka Asikainen, Martti Tukiainen
Reino Varonen, Onni Holopainen, Kyösti Havukainen, Heikki Huhtilainen
Kokouksissa oli yleensä koululautakunnan edustaja, vanhempien edustajat ja opettajien edustaja.
Suorlahden vanha koulu
Suorlahden uusi koulu
Veikko Assinen (Suorlahden koulun oppilas -1959-66)
Suorlahdella on ollut kautta aikojen merkittävä osa Kiteen historiassa. Täällä on sijainnut Kiteen ensimmäinen kirkko, papisto on täällä asunut ja virkataloaan pitänyt, vaikka kirkko olikin jo nykyisillä paikoilla.
Lepolahdella asunut rovasti Uno Wilhelm Telén oli kouluavustusta anoessaan Helsingissä luvannut Suorlahden kylässä sijaitsevan Sofielundin, eli Orpolan tilan huoneet koululle, kunnes rakennettaisiin oma koulu . Pysyvää koulua ei sillä erää tänne saatu. Toimintaa oli kaksi vuotta, ja sen jälkeen opetus jatkui Kirkonkylällä.
Rovasti Telén jätti jälkeensä huomattavan omaisuuden. Hänen vanhimmalle tyttärelleen Helena Winterille syntyi silloin ajatus koulun perustamisesta isänsä muistoksi Suorlahdelle. Suorlahden onneksi Koivikon kartanoa isännöi silloin rovasti Telénin vävy Axel Brander, josta sitten tuli tämän hankkeen toteuttaja. Hän rakennutti vaimonsa perinnöksi saamalle maalle v. 1892 talon kansakouluksi. Hän tarjosi taloa kunnalle tonttimaineen ja polttopuineen, mutta jos lie kunnan rahavarat nykyisinkin vähissä, niin köyhyyteen silloinkin vedottiin ja lahjoitusta ei otettu kunnan taholla vastaan.
Kouluopetuksen käynnistämisessä ei suinkaan heitetty kirvestä kaivoon, sillä Brander anoi valtiolta avustusta yksityisen kansakoulun opettajan palkkaamiseen. Luvan tultua hän perusti muiden kannattajien avustamana koulun kyläämme v.1896. Koulun vihkiäiset pidettiin 4. p:nä lokakuuta 1896, sisäänkirjoitus tapahtui maanantaina 5. lokakuuta ja varsinainen opetustoiminta aloitettiin seuraavana päivänä.
Kunnan avustusosuuden, joka oli valtion avun ehtona, maksoivat yksityiset koulutyön kannattajat. Yksityisiltä saatiin myös lahjoituksina kirjat ja muut opetustarvikkeet, ja niin pääsi koulutyö alkamaan.
Kun piirijakopäätös tuli voimaan, kunta otti, kun oli pakko, Suorlahden ja Puhoksen koulut. Niinpä sitten marraskuun 14.p:nä 1901 Anna ja Axel Brander lahjoittivat koulun tontteineen Kiteen kunnalle ja näin yksityisin voimin aloitettu koulutoiminta siirtyi kunnan vastattavaksi.
Kylän keskelle, Väinölänmäen alle rakennettiin Suorlahden ensimmäinen koulurakennus. Anna ja Axel Brander rupesivat sitä rakennuttamaan v.1891 heille silloin kuuluneelle Orpolan maalle. Rakennus pystytettiin hirrestä ja puut saatiin myrskyn kaatamasta metsästä. Varoja lahjoittivat Telénin perilliset, jotka juuri silloin jakoivat isänsä perintöä. Tyttäret Josefina ja Helena Winter lahjoittivat heille kuolinpesästä tulevat elot, kumpikin 10 hehtolitraa ruista ja saman verran ohria. Ivar Telén lahjoitti 1500 silloista markkaa ja Anna Brander 400 markkaa. Lehtori Toivo Sirenius Viipurista lähetti kouluun ikkunalasit.
Koulurakennusta laajennettiin v.1902-03 siirtämällä talon jatkeeksi vanha hirsirakennus. Siitä saatiin tarvittavat tilat veisto- ja voimistelusaliksi. Samoina vuosina koulua kohennettiin muutoinkin, sillä siihen rakennettiin kuistit, joiden urakkahinta oli 100 markkaa, mutta lopullinen hinta kohosi kuitenkin 125markkaan. V. 1903 rakennettiin koululle myös saunarakennus. Näin koulu oli saanut tarvitsemansa tilat. Ulkoapäin koulu muistutti muita kiteeläisiä taloja. Ovi johti eteiseen, tästä oikealle tultiin suureen tupaan, luokkaan. Vasemmalla oli opettajan keittiö. Ulko-ovea vastapäätä oli opettajan kamari ja sen takana vielä toinen. Toiseen päähän siirretyssä vanhassa tuvassa toimi veisto- ja voimistelusali, samalla se toimi oppilaiden eteisenä.
Vesihuolto on tärkeä nykyisin ja samaa voitaneen sanoa sen olleen silloinkin. Koululla ei ollut omaa kaivoa ja niinpä sellainen päätettiin rakennuttaa. Urakkasopimuksessa kaivo määriteltiin näin: ”Sijoitetaan koulun rajalle, pyöreä, 50 sm:n kivipuitteella, yksi metri läpimitta sisältä, kansi päälle. Maaliskuussa pitää olla kaivossa vettä yksi metri”. Kaivo hyväksyttiin v.1904 tehdyksi 33,75 mk:lla. Sittemmin kaivoa kyllä jouduttiin syventämään ja muutenkin korjailemaan. Mutta saatiin siitä tulojakin, sillä v. 1925 johtokunta päätti kantaa vuokraa kaivon käytöstä Ida Barckilta siten, että hän hakkauttaa joka vuosi koulun tontilta yhden sylen metrisiä halkoja.
Kun alakoulu v.1930 siirtyi kansakoulun yhteyteen, se toimi veisto- ja voimisteluluokassa, eikä sille näin ollen rakennettu lisätiloja. Pienillä korjauksilla mentiin vuosikymmeniä eteenpäin. Koulurakennus ei tosin ollut enää hyväkuntoinen. Syttynyt sota lamaannutti kaiken rakennustoiminnan. Sodan loputtua odotettiin hartaasti kylälle uutta koulurakennusta. V. 1946 koulua korjattiin. Uunit uusittiin, seiniä tilkittiin ja keittolalle saatiin oma tilansa alaluokasta erottamalla. Vasta v. 1954 saatiin koululle sähköt, asia minkä johtokunta oli ilolla merkille pannut.
Vanha koulurakennus ei näistä korjauksista juuri kohentunut, Nurkista veti, tilat eivät tyydyttäneet opettajia eikä oppilaita. Pätevät opettajat jättivät kuin rotat uppoavan laivan, alkoi sijaisopettajien kausi. Kiteellä oli muuallakin koulupula, sillä olihan sotien jälkeen syntyneet suuret ikäluokat aloittamassa kouluopintonsa. Kylien kesken käytiin ankaraa kilpailua siitä, minne koulurakennus ensimmäisenä saadaan ja tässä kilpailussa oli myös Suorlahti mukana.
Suorlahden koulun johtokunta käsitteli kouluasiaa kokouksessaan mm. vuonna 1953 merkiten pöytäkirjaan: ”Koska koulu, johtokunnan mielestä, korjauksista huolimatta on kovin huonokuntoinen, päätettiin heti kevään tullen lähteä etsimään uutta koulutalon paikkaa. Johtokunnan tarkoituksena olisi saada uusi koulutalo rakennettavaksi vuoden 1954 aikana”. Vuotta myöhemmin johtokunnan pöytäkirjassa valiteltiin sitä, ettei uutta koulutaloa oltu saatu vuoden rakennusohjelmaan.
Kunnanvaltuusto päätti kuitenkin sijoittaa Huikkolan koulun rakentamisen vuoteen 1955. Hankkeen kariuduttua ruvettiin miettimään uusia ja parempia perusteluja koulurakennuksen saamiselle. Oltiin sitä mieltä, että vanha koulurakennus sijaitsi epäedullisessa paikassa. Mietittiin uusia sijoituspaikkoja koulurakennukselle. Esitettiin Pyörnynvaaraa vanhan koulun läheisyydessä. Hanke evättiin epäillen veden saantia koulun tarpeisiin. Esitettiinpä koulun sijoittamista kuutostien varteenkin. Perusteluina käytettiin tien aurausta talviaikaan, jolloin koulu olisi ollut auratun tien varressa. Kyläläisten mielestä peruste ei ollut hyvä, vaan vaativat koulun sijoittamista keskeiselle paikalle, oppilaisiin, koulun käyttäjiin nähden ja aurattunahan tuo tie koulun vieressä sittemmin on, samoin kuin muutkin kylän tiet.
Aloitettiin tunnustelut tontin ostamiseksi koululle soveliaalta paikalta. Vuonna 1956 voitiin ilolla todeta silloisen Kiteen kunnan ostaneen uuden koulurakennuksen tontin maanviljelijä Eino Hämäläiseltä. Päästiin rakennustöihin ja merkinnät koulun johtokunnan pöytäkirjasta kertovat uuden koulurakennuksen harjannostajaisia vietetyn joulukuun 19 p:nä 1957 ja uuden koulun vihkiäisiä marraskuun 30. p:nä 1958. Koulurakennuksen kustannukset olivat kokonaisuudessaan 14 978 367 silloista markkaa, eli 149 783 uutta markkaa. Työskentely uuden koulun saamiseksi oli päättynyt, ja koulutyö uudessa koulussa saattoi alkaa. Oli yläluokka, alaluokka, voimistelusali, keittola ja kolme asuntoa. Muutos vanhaan kouluun lienee ollut melkoinen, sillä eräässä historiikissa todetaan taloutta käsittelevässä osassa ”koulun kustannusten nousseen huomattavasti, johtuen uuden koulun kaikenlaisista hienoista nykyaikaisista mööpeleistä”.
Myöhemmin koulurakennusta on vuosikymmenien saatossa jonkin verran korjailtu. Ulkoinen olemus on säilynyt alkuperäisenä. Suurimmat muutokset on kokenut lämmitysjärjestelmä. Alkuaan koulua lämmitettiin haloilla toimivalla keskuslämmityksellä. Sitten siirryttiin öljylämmitykseen. Oppilaiden käyttöön oli rakennettu sisävessat ja koulun keittolaa oli nykyaikaistettu hankkimalla sinne ajanmukaista kalustoa, mm. vanha puuhella on korvattu sähköliedellä.
Koulun ympäristön puitteet olivat opetukseen sopivat. Iso piha urheilukenttineen, jääkiekkokaukaloineen ja tonttia kiertää istutettu puuaitaus.
Kiteen ensimmäinen kansakoulu aloitti Puhoksessa 1863, sen jälkeen Kirkonkylällä ja sitten Suorlahdella parin vuoden ajan ja pysyvästi aloitti toimintansa 1896. Oli vain yksi luokka: ensimmäinen ja toinen vuosiosasto. Oppiaineina ensimmäisenä lukuvuotena olivat uskonto, äidinkieli (lukeminen, kirjoittaminen ja kielioppi), maantiede, luvunlasku, piirustus, laulu, voimistelu ja käsityöt. Siis samoja kuin nykyään. Opetusmenetelmät ovat tietenkin muuttuneet. Myöhemmin aineisiin lisättiin historiaa, geometrista muoto-oppia, luonnontietoa ja kaunokirjoitusta. Oppikirjoja saatiin aluksi lahjoituksina 63, joista Raamattuja oli 23, lisäksi 17 virsikirjaa. Loput olivat äidinkielen ja maantiedon oppikirjoja.
Opetustoiminta pyrki myös käytännön asioiden oppimiseen. Liikuntatunneilla tehtiin ulkona kotona tarvittavia töitä, marjojen keräämistä esimerkiksi. Opettajien eläinten hoito kuului myös liikuntatunneille. Matematiikan laskutehtävät olivat käytännönläheisiä. Käsitöissä tytöt tekivät vaatteita ja pojat kodin tarve-esineitä. Oppilailla oli koulupihalla kasvimaa, jota he hoitivat.
Pienimmät lapset eivät voineet osallistua näihin opetusaineisiin aktiivisesti. Olivat kuitenkin mukana ”kuunteluoppilaina”. Luokat jakaantuivat pienten luokkiin: 1-2 ja yläluokkiin: 3-6. Luokkien opetus tapahtui lukuvuodessa eri aikoihin. Tämä järjestelmä toimi vuoteen 1920. Silloin pienten koulu aloitti Jymylän lastenkodissa ja toimi ympäri vuoden (oppivelvollisuuslaki). Myös Niinikummun koulussa pidettiin suorlahtelaisten pienluokkia. 1930 pienluokat aloittivat Suorlahden veistoluokassa. 1948 kansakoulut muuttuivat 7-luokkaisiksi. Takaisin 6-luokkaisiksi koulut muuttuivat 1968, jolloin aloittivat kaksivuotiset kansalaiskoululuokat kirkonkylällä.
Viimeisin muutos on peruskouluun siirtyminen, 9-luokkaisiksi kaikille.
Sadan vuoden aikana on ollut mittava määrä opettajia Suorlahden koulussa. On ollut sellaisia, joita on kaiholla muisteltu ja joitain, joiden poismuuttoa ei ole suuremmin surtu. Opettajille kylillä lankesi luonnostaan jonkinlainen johtajuus. Suorlahdella oli kyllä muutakin valistunutta väkeä ja opettajien vaikutus jäi pienemmäksi. Opettajien vapaaehtoinen työ on nostettava arvoonsa nuorisoseuran, opintokerhojen ja muiden harrastusten parissa. Suorlahdella opettajina oli enimmäkseen naisia. Kylän miehiä tarvittiin esim. poikien käsitöiden ohjaamiseen Tällaisina toimivat Antti Hämäläinen 19 vuotta ja Oskari Tarkkonen 22 vuotta. Oikeastaan vasta 1950-luvulta lähtien koulussa oli pysyvästi sekä nais- ja miesopettaja. Pitkäaikaisia opettajia olivat Eelin Raatikainen, 24 vuotta; Toini Mäkivirta, Oiti Numminen ja Matti Kolhonen (1965-95). kaikkiaan koulussa on ollut 44 päätoimista opettajaa.
Koulua on sen historiassa käynyt lähes 1100 oppilasta. Oman kylän lasten lisäksi koulua on käyty Puhoksesta, Niinikummusta, Muljulasta ja Suoparsaarelta.
Oppilashuoltoa jouduttiin järjestämään aivan koulun alkuajoista lähtien. Monien lasten kotiolot olivat hyvin vaatimattomia ja sen vuoksi järjestettiin koulukeittolatoimintaa 20-luvun vaihteessa.
Keittolatatoiminta alkoi jo 1917 Koivikon tilan avustuksella. Koulu vuokrasi lehmän ja lapset hankkivat kotoaan sille ruokaa, mm .lehtikerppuja. Vastineeksi saatiin sitten maitoa. Myöhemmin lehmä saatiin omaksi koululle. Samoin pitkämatkalaiset oppilaat saivat näin vahvistusta pitkään koulupäivään. Vaateavustustakin pyrittiin järjestämään. Noihin aikoihin ei ollut nykyisen kaltaista sosiaaliturvaa, Sotien ajoilta lähtien yhteiskunta on palkannut kouluihin keittäjät, joiden tekemää ruokaa on kouluissa nautittu nykyaikaan saakka. Suorlahdella pisimmän päivätyön ”koulun äidin” tehtävässä toimi Jenny Savolainen, kaikkiaan 34 vuotta. Keittäjän rooli koulussa monesti on enemmän kuin ruuan valmistus. Oli varmaan monelle oppilaalle tietynlainen turva, jota oli helppo lähestyä.
Johtokunta valvoi koulun toimintaa ja pyrki auttamaan monella tapaa. Johtokuntaan kuuluminen oli tärkeä luottamustehtävä jokaisessa koulussa. Johtokunta valitsi opettajat, teki talousarviot, määräsi kouluvuoden alkamis- ja päättymispäivät, tilasi oppikirjat ja keittolatarvikkeet, laati työsuunnitelman ja tuntijaon, pitkämatkalaisille kyyditykset ja vastasi koulun toimivuudesta esimerkiksi kiinteistön kunnosta ja tarvikehankinnoista. Hyvin monipuolisen tehtävän helpottamiseksi johtokunta valitsi taloudenhoitajan. Johtokunta joutui joskus puuttumaan myös sellaiseenkin asiaan, kun huoltajat eivät lähettäneet lapsiaan joka päivä kouluun. Pitkäaikaisin johtokunnan jäsen Suorlahdella oli Axel Brander, 45 vuotta. Muita ovat esim. Antti Tarkkonen, 27 vuotta; opettaja Oiti Numminen 25 vuotta; Tyyne Tarkkonen 23 vuotta; Antti Mustonen 23 vuotta ja Antti Hämäläinen 22 vuotta. Viime vuosikymmeninä koulujen käytäntöjä on määritelty suoraan kunnan tai valtion hallinnosta.
Peruskoulun tulon myötä 1973 johtokunnat muuttuivat kouluneuvostoiksi. Neuvostojen vaikuttamisvalta ja vastuu vähenivät merkittävästi. 1985 nimeksi palautui taas johtokunta. Suorlahden koulun lakkautumisen jälkeen koulut ovat olleet kaupungin koulu/sivistyslautakunnan päätöksien varassa.
Peruskoulun luonteeseen kuului yhteydenpidon kehittämisen koteihin. Johtokunta suunnitteli vuotuiset juhlat ja vanhempainillat. Vanhempainiltoihin kutsuttiin monesti opetusalan, terveydenhuollon ja teknisen alan asiantuntijoita. Suorlahden koulun opetuksen painopisteitä varsinaisen opetuksen lisäksi olivat aktiivinen liikunnan ja musiikin harrastaminen. Varmaan opettajien oma harrastuneisuus vaikutti tähän. Monissa juhlissa oppilaat esittivät taidokasta musiikkia.
Vanhemmat olivat tukemassa lasten varainhankintaa järjestämällä myyjäiset Kiteen torilla ja auttamalla paperin- ja pullojenkeräyksessä. Näin mahdollistettiin luokkaretkien tekemisen jopa Heurekaan asti.
Koska koulupiiri oli varsin laaja, jouduttiin järjestämään koulukyydityksiä. Lisäksi koulupiiriin liitettiin siihen luontevasti kuuluva alue Puhoksen Lepikolta. Oppilasmäärät alkoivat pienentyä. Johtokunta oli velvollinen lähettämään oppilasennusteet vuosittain koululautakunnalle. Suoparsaaren koulupiirin liitos lisäsi kuitenkin lasten määrää. Tultaessa 90-luvulle koululaisten määrä oli pudonnut pariin kymmeneen. Siinä se sitten pysyikin. Kun kouluja alettiin vähentää, toivottiin mahdollisen Muljulan ja Huikkolan koulun lakkauttamisen tuovan lisää oppilaita Suorlahteen. Tavoitteena oli kolmeopettajainen koulu. Tällainen suunnitelma kaupungillakin oli. Se ei kuitenkaan toteutunut. Muljula säilyi vuoteen 2006 ja Huikkolan oppilaat vietiin Ruppovaaraan 1998 vuodesta lähtien.
Perinteikäs koulu jatkoi omaa elämäänsä vuosituhannen vaihteeseen. Sinä aikana oli ennätetty pitää jo monet koulun merkkivuosijuhlat. Kuusikymmen- kahdeksankymmen- ja erityisesti 100-vuotisjuhlat olivat kiteeläisittäin suuria tapahtumia. Vuonna 1976 pidetyissä 80-vuotisjuhlassa kuultiin ”Suorlahden koulun marssi”. Sanat siihen oli tehnyt Ilona Takala.
Koulualuetta pidettiin kunnossa. Aiempina vuosina istutetut puut pihasta oli kaadettu ja niiden tilalle istutettiin uudet. Pihaa ajoittain kunnostettiin muutenkin ja talvella siihen saatiin jääkenttä. Ongelma oli koulun viereinen liikenne. Tietä saatiin levennettyä ja nopeusrajoitus koulun kohdalle. Koulun lämmitys muutettiin öljyllä toimivaksi. Polttopuiden määrä vuodessa oli suuri ja työllisti yhden ihmisen. Metsä-Enso oli ottanut Suorlahden kummikoulukseen.
Johtokunnan tehtävä oli antaa lausuntoja kunnan päättäjien, koululautakunnan ja virkamiesten kyselyihin. Sellaisia olivat vuosittaiset lausunnot koulun toiminnasta, mutta kyseltiin myös uusista koulupiirisuunnitelmista ja koulujen johtajajärjestemistä.
Lopulta oltiin tilanteessa, että koulutoiminta Suorlahdessa päättyi vuonna 2000 sadan neljän vuoden jälkeen.
Opettajina johtokunnan pöytäkirjojen mukaan koulussa olivat edellisen listan lisäksi viimeisinä vuosikymmeninä Matti Kolhonen, Elina Holopainen, Anja Nousiainen, Helena Timonen, Mirja Toikka, Osmo Asikainen, Pirtta Holopainen.
Johtokunnan puheenjohtajina olivat Matti Holopainen, Raimo Tiainen, Paula Mustonen, Veikko Assinen
Keittäjänä oli Jenny Savolaisen jälkeen Merja Toivanen
Erikoisuutena muihin kouluihin verrattuna löytyi arkistosta koulun oma ”arkisto”. Varmaan opettajan kannustamana oli 50-luvulta koulun lakkauttamiseen asti tallennettu monenlaisia asioita koulun toiminnasta. Löytyvät juhlien tarkat käsiohjelmat, esitysten vuorosanat(!), esittäjät ja kuvia:
Arkistossa on kokoelma lehtileikkeitä omasta koulusta.
Kolmen koulun, Suorlahti-Taipale- Niinikumpu, välisistä hiihtokilpailuista on tilastot pitkältä ajalta. Viimeisin on 38. kerran järjestetyt hiihtokilpailut 23.2.1996. Niihin on merkitty kaikkien tulokset ja myös maininta olosuhteista. On pakkaslukema ja sanallinen luonnehdinta, esimerkiksi ”Loistava hiihtokeli”.
100-vuotisjuhlasta on tarkka käsiohjelma. Mainittakoon että historiikin on esittänyt Veikko Assinen. Hän on tämän historiikin alkuosan kirjoittaja.
Lopun on koonnut arkistoista Jorma Gröhn.
(HEINÄJÄRVEN KOULU 1990-2009)
Potoskavaaran vanha koulu vasemmalla puiden takana ja uusi koulu oikealla järven rannalla
Maisemakuva Potoskan koulurakennuksista. Kuva on Jorma Pikarisen ottama
Perustuu Pentti Holopaisen vuonna 2005 koulun 100-vuotisjuhlapuheeseen ja 16.2. 2015 täydentämäänsä aineistoon.
Kiteen koulupiirijaon yhteydessä vuoden 1898 kansakouluasetuksen (ei oppivelvollisuuslakia vielä) aikaan oli kunnassa neljä kansakoulua: kirkonkylässä poikien ja tyttöjen kansakoulut, Puhoksessa ja ja Suorlahdella sekakoulut. Jaakkiman suunnalle oli suunnitteilla omat koulupiirit. Samoin Matkaselän alueesta käytiin kädenvääntöä Kiteen ja Ruskealan välillä.
Kuntakokous päätti koulupiirijaosta 1904. Tällöin piispantarkastuksessa oli todettu, että Kiteellä sai em. kansakouluissa opetusta 170 lasta, kiertokouluissa samanaikaisesti 980 ja 1190 lasta jäi kokonaan ilman opetusta. Kuntaan perustettiin kaikkiaan 15 koulupiiriä. Potoskavaaran koulupiirin määrittelyssä sanottiin: ”Koulu perustettava Heinäjärven myllyn läheisyyteen, pisin matka 5km, piirissä asukkaita 856 henkeä, kouluikäisiä 70 lasta)”.
Koulujen rakentamisjärjestys oli monen riidan ja väännön takana. Alun perin Potoskavaaran vuoro olisi ollut vuonna 1907, mutta Potoskavaaran ja Kantosyrjän isännät saivat kuntakokouksessa aikaan päätöksen, että koulu alkaa 1905. ”Piiriläisten siitä tekemän anomuksen johdosta keskusteltua tuli enemmistöltä, ilman äänestystä, kokouksen päätökseksi, että ”Potoskavaaran piiriin perustetaan suomenkielinen ylhäisempi kansakoulu yhdellä miesopettajalla ja tyttöjen käsitöiden opettajalla alkavaksi hyyryhuoneissa lukuvuoden 1905-1906 alusta”.
Koulu alkoi kauppias Heikki Hukan talossa 4.9.1905. Oppilaita oli 32. Ensimmäinen opettaja oli yo. Simo Grönroos. Ensimmäiseen johtokuntaan kuuluivat Mikko Rautiainen (pj), Heikki Ilvonen, Antti Karhu, Juho Matikainen, Tiina Rosti ja Tiina Björn.
Kunnan panostus koulujen rakentamiseen ja ylläpitoon oli taloudellisesti raskas. Koulutoimen menot olivat kunnan kokonaismenoista 1905 26%, mutta 1910 peräti 68%.
Opettajaksi valittiin 17.6.1906 Antti Holopainen, joka hoiti virkaa 43 vuotta, aina vuoteen 1949.
Koulun rakentamista puuhattiin vuodesta 1907 alkaen. Kuntakokous hyväksyi piirustukset (rak.mestari Ollikainen) 1909. Samoilla piirustuksilla oli rakennettu Kiteenlahden ja Kangasjärven koulut. Uusi koulu valmistui 1910 ja oppilasmäärä oli silloin 56.
Koulun laajennustarpeet tulivat esille 1947. Tarvittiin alaluokkien tilat, opettajien ja vahtimestarien asunnot, keittola ja kerhohuone. Samana vuonna koulu muuttui kolmiopettajaiseksi. Raja-Karjalan kansakouluntarkastaja Kivikkokangas määräsi rakentamisen kiireelliseksi 1949. Syyskuussa koulun johtokunta sai tarkastettavakseen rakennusmestari Hyvärisen piirustukset. Työt lähtivät käyntiin ja uusi koulurakennus valmistui maaliskuussa 1954 ja vihkiäiset olivat 11.4. Koulussa oli silloin 120 oppilasta ja neljä opettajaa.
Syksyllä aloittivat opettajina Raija ja Jorma Pikarinen, jotka olivat työssä noin 30 vuotta. Jorma jäi eläkkeelle 80-luvun alussa ja Raija 1989. Viimeinen pitempiaikainen johtajaopettaja oli Erkki Arovainio vuosina 1988-2007.
Potoskavaaran alueen koulupiiriin vaikutti, etenkin alkuvuosina, Jaakkiman luoteinen koulupiiri Välivaaran seudulla 1921, joka muutettiin Korkeakankaan kouluksi 1935. Korkeakankaan koulu ja Potoskavaaran koulu yhdistettiin vapaaehtoisesti Heinäjärven kouluksi 1990-luvun alkupuolella. Yhdistymisprosessin tuloksena oli 3-opettajainen, noin 50 oppilaan ala-aste ja noin 20-paikkainen päiväkoti ja esikoulu.
Heinäjärven kouluakin kohtaasi vuorollaan tavanomainen haja-asutusalueen koulun lakkautus vuonna 2009. Oppilaita oli tuolloin vielä noin 30.
Perinteikkään koulurakennuksen kohtalo on ollut surullinen lakkautuksen jälkeen. Kaupunki myi tarjouskilpailun perusteella koulun tontin ja rakennukset venäläisille ostajille. Heillä oli käyttösuunnitelmia ja vähäistä toimintaakin. Vanhemman, arvokkaan hirsirunkoisen koulurakennuksen muutos- ja saneeraushanke alkoi, mutta on jäänyt pahasti kesken. Jäljellä on vesikaton rakennusrunko ja hylätty työmaa.
Veikko Makkosen muistoja Juurikan koulusta 1943 -1950
Vuonna 1936 syntynyt ikäluokka kävi ensimmäisenä ikäpolvena kansakoulua 7 vuotta. Alakoulua 1-2-luokkaa käytiin Heikki Hurskaisen talossa, eli nykyisen Kostamon talon kirkonkylän puoleisessa päädyssä. Koulua oli alakoulussa vain syys-marraskuulla. Vielä 1944 ei ollut järjestetty kouluruokailua, vaan oppilaat toivat eväät mukanaan. Eväinä olivat voileivät ja maitoa pullossa.
Koulun sauna ja navetta-vessa-halkoliiteri olivat nykyisen uuden koulun paikoilla olemassa vielä 1940-50-lukujen taitteessa. Opettajilla ei enää ollut lehmiä, kuten koulutoiminnan alkuvuosina, jolloin palkka saatiin osittain luontoisetuina.
3. ja 4. luokka olivat nykyisen vanhan koulurakennuksen pihanpuoleisessa luokassa. Siinä pidettiin myös veistotunnit, opettajana maanviljelijä Simo Gröhn. Hän teetätti pojilla suksia, sauvoja ja talousesineitä. Luokat 5-7 toimivat metsän puolella nykyisen käsityö/liikuntasalin paikalla. Pulpetteina olivat 1800-luvun lopulla tehdyt paripulpetit.
Oppilaita oli lähemmäs sata. Koska vuosi 1944 oli vielä sota-aikaa, joukossa oli myös lähes aikuisia inkeriläisiä ja evakoiden lapsia. Sotaväen osastojen leiripaikkoja olivat täynnään sekä Juurikantien että Juurikkajärventien varret sekä pellot. Tykkien jylinä kuultiin päivittäin. Elämä oli vilkasta tuohon aikaan Juurikan kylällä. Asukkaita oli nykyistä enemmän ja lisänä satoja sotilaita, sekä inkeriläisiä ja sotavankejakin.
Kouluaikana oppilaat suorittivat talonmiehen puuttuessa koulutalon lämmityksen vuorotellen ja auttoivat keittäjää, kun keittolatoiminta 1945 alkoi saunarakennuksessa. Ruokana oli velliä ja puuroa, myöhemmin esim. kalakeittoa. Oppilaat olivat mukana perunankuorinnassa ja kalanperkuussa. Oppilailla oli myös puutarhatöitä.
Välitunneilla oppilaat pelasivat pallopelejä vanhan koulutalon lehtikuusten takana. Mäkeä laskettiin ahkerasti ja hiihdettiin; myös koulumatkat hiihdettiin talvella. Pojat olivat usein kurittomia ja kylätappeluita eri kylien poikien kesken oli lähes päivittäin. Myös koulumatkoilla nujakoitiin päivittäin. Oppilaita tuli Juurikan kouluun nimittäin Lietson, Kontiolan, Papinniemen ja Misolan kylistä.
1920-30-luvun erikoisuus oli kiertävä kirjasto. Hevosen vetämässä reessä oli tarjolla lainattavia kirjoja kylien asukkaille. 1940-luvulla koululla oli jo oma kirjasto.
Opettajina toimivat vuonna 1945-1952 naisopettajat Kohonen, Seppänen, Senja Nenonen ja Manne Heiskanen.
Aineistolähde: Koulun johtokunnan pöytäkirjat
Ensimmäinen johtokunnan kokous pidettiin 4.7.1948 Antti Kurjen talossa. Läsnä olivat Jouko Nissinen (pj), Jouko Hirvonen, Antti Kurki, Augusti Konttinen, Pekka Lehkonen, Anna Mustonen ja Niilo Tietäväinen.
Muodostettuun koulupiiriin perustettiin ns. 1-opettajainen, supistettu koulu. Koulutilat vuokrattiin Antti Kurjelta. Käytössä oli yksi luokkahuone ja opettajan asunto yläkerrassa. Koska opettajalla ei ollut asumismuodon vuoksi ”luontaisetuja” – mahdollisuutta pienimuotoiseen maatalouteen, joka yleensä oli opettajien oikeus varsinaisen koulurakennuksen tontilla, maksettiin hänelle siitä rahallinen korvaus. Ensimmäiseksi opettajaksi valittiin neiti Tyyne Toropainen ja poikien käsityön ohjaajaksi opettaja Tietäväinen Muljulan koulusta. Keittäjäksi palkattiin Helmi Koski.
Koska koulu aloitti nyt toimintansa, ei ollut mitään koulutyöhön kuuluvia välineitä ja tarvikkeita. Johtokunta toimi tehokkaasti ja välttämättömin saatiin hoidettua koulutyön alkaessa. Puutteita luonnollisesti oli.
Seuraavana vuonna tarkastettiin koulupiirin rajat ja kysyttiin Muljulan ja Rääkkylän Rasisalon oppilaiden halukkuutta käydä Hovinsalossa lyhyemmän koulumatkanmatkan vuoksi. Hankittiin lisää koulutarvikkeita. Yleinen käytäntö yhteiskunnan vaateavustusten jakamisessa aloitettiin antamalla koulun kaikille oppilaille jotain. Oppilaita oli 31.
Koska pätevää opettajaa ei koululla ollut, jouduttiin lähes joka vuosi tekemään hakuilmoitus. Yleensä ne olivat Helsingin Sanomissa ja Karjalaisessa. Menestys oli heikkoa. Ongelmana oli vielä tyttöjen ja poikien käsityön opettaminen. Useimmiten valittiin opettajaksi ylioppilasnainen, jolloin poikien ”veiston” opettaja piti hankkia muualta. Usein opettaja löytyi omalta kylältä, käden taidoiltaan hyväksi havaittu. Monta vuotta ohjausta antoi Eero Pakarinen. Poikien käsityöluokka siirrettiin Matti Pakarisen taloon koululuokan ahtauden vuoksi. Koulun opettajana lukuvuoden 1949-50 oli Maija Vuorjoki ja seuraavan jakson Martta Kurki.
Unicefilta tuli Suomeen lasten apua ja niinpä kuusi koululaista sai uudet kengät yhtenä vuonna.
Kylällä ja koulun johtokunnassa oli uskoa oman koulurakennuksen saamiseen. Johtokunta, puheenjohtajana Pauli Nissinen, ehdotti kunnan päättäjille tonttia koulurakennukselle vuonna 1951 huonolla menestyksellä. Samanlaisia yrityksiä tehtiin myöhemminkin. August Konttisen puheenjohtaja-aikana ehdotettiin kahden ha:n tontin ostoa toisesta paikasta. Kunta suhtautui hankkeisiin kielteisesti. Vuonna 1952 kutsuttiin läänin koulutoimentarkastaja Tuure Kivikkokangas tutustumaan kouluoloihin ja hänelle esiteltiin koulun puutteita. Koulu toimi myös Lauri Pakarisen talossa vuokralla.
50-luvun alussa opettajina olivat Annikki Kuisma, Pirkko Rummukainen ja 1952-53 lukuvuoden oli Eila Honkasalo. Keittäjänä oli Kirsti Pakarinen ja poikien käsityön ohjaajana jatkoi Eero Pakarinen.
Koulun johtokunta teki ennusteen oppilasmäärästä vuosille 1952-1960. Keskusteltiin Piimäjärven koulun ja Hovinsalon koulujen asemasta ennusteitten pohjalta. Tehtiin vielä yksi suunnitelma koulun tontiksi ja rakennukseksi nykyaikaisin mukavuuksin varustettuna, johon jo kuuluisi keskuslämmitys ja kellariin mm. sauna. Huolellinen suunnittelu edellytti, että koulu muuttuisi tilojen kasvaessa 2-opettajaiseksi. Kuopion lääninhallitus hylkäsi kuitenkin hankkeen.
Eila Honkasalo oli seuraava lukuvuoden opettajana ja hänen jälkeensä Eila Stranden, veistonopettajaksi valittiin Aulis Multanen. Johtokunnan puheenjohtajana aloitti Helvi Konttinen. Koulun virkoja täytettiin seuraavina vuosina opettajina Helmi Kuivalainen, Senja Heikura, Tyyne Toropainen ja Martta Aspiola. Poikien käsityön ohjaamisesta huolehti loppuvuodet Eero Pakarinen. Johtokunnan puheenjohtajana jatkoi Helvi Konttinen ja keittäjinä olivat Kaija Kurki ja Kirsti Pakarinen.
Erikoisuutena luultavasti ensimmäisen kerran tuli käyttöön yläluokkien kahden viikon perunannostoloma syksyllä 1957.
26.9.1958 Kiteen kunnanvaltuusto päätti lakkauttaa Hovinsalon koulun toiminnan lasten vähyyden vuoksi. Osa oppilaista sai mahdollisuuden käydä Rääkkylän Rasisalon koulua ja osa Muljulan koulua. Oppilaille järjestettiin koulukuljetuksia. Opettaja sai alansa työtä Kiteeltä.
Näin päättyi Hovinsalon kymmenvuotinen kansakouluhistoria.