A. HISTORIATIETOA PUHOKSEN KOULUSTA

Kiertokoulujärjestelmä toimi Kiteellä kansan sivistämiseksi. Se perustui vapaaehtoisuuteen. Kunta oli jaettu piireihin, joissa opetusta annettiin taloissa vuokralaisina. Enimmillään Kiteellä toimi kuusi kiertokoulua. Oppivelvollisuuslain tultua vuonna 1921  kunnat olivat pakotettuja järjestämään kansakouluopetusta kaikille. Yksityisiä kansakouluja oli paljon tätä ennen. Puhoksessa aloitti tuomari Ferdinand Forsströmin toimesta kansakoulu v.1867. Se yritys kesti vuoden, ja koulu siirtyi Kirkonkylälle. Taas vuoden kuluttua uutena paikkana oli Suorlahti rovasti Telenin ollessa puuhamiehenä. Opettajille maksettiin palkkaa, miehille 600 mk ja naisille 400 mk vuodessa. Tähän saatiin valtion apua. Puhoksen uusi yritys onnistui paremmin. Tehtaan patruuna Häggman rakennutti koulun tehtaan varoilla. Tähän yksityiseen kouluun tuli oppilaita Puhoksen, Suorlahden ja Juurikkajärven alueelta. Koulun toiminta alkoi 1869. Senkään yritys ei kestänyt kauan.

Kun kansakouluasetus annettiin 1898, perustettiin pian Kiteelle neljä koulua. Jo vuonna 1901 kunnan alueelle muodostettiin 14 koulupiiriä. Tällöin koulut olivat jo kunnan omistamia. Piireissä tehtiin tarkat laskelmat asukasmääristä ja kuinka paljon oli kouluikäisiä lapsia. Puhoksen koulu lahjoitettiin kunnalle 1902. Puhoksessa oli 47 kouluikäistä, joiden pisin koulumatka olisi ollut 4,6 kilometriä. Kuntakokous teki kouluja koskevat päätökset. Seurakunnan kiertokoulut jatkoivat edelleen. Viimeisin niistä lakkautui vasta sotien jälkeen.

Vuonna 1896 samainen patruuna Häggman asiaan vihkiytyneiden kanssa järjesti uudelleen  koulun Puhokseen. Ensimmäiseen johtokuntaan kuuluivat hänen lisäkseen kauppias Oskar Wahrman, maanviljelijä Heikki Partanen, myllärinvaimo Emilia Nikkonen, nahkurinvaimo Sofia Elfving ja tilallinen August Mielonen Suoparsaaresta. Nimistä voidaan arvella heidän edustaneen kouluikäisiä lapsiaan. Kimmokkeen koulutoimen aloittamiseen saatiin Herra Kuvernöörin päätöksestä palkkauksen hakemisesta opettajalle Kouluylihallitukselta. Palkka oli jo noussut 800 markkaan ja koulupiiri maksoi vielä 200mk. Sisäänkirjautumismaksu oli vuosittain markan suuruinen. Muista kunnista tuleville se oli kolme markkaa.

Väliaikaiseksi opettajaksi saatiin Richard Kortesniemi.  Opettajalle annettiin palkan lisäksi koulun tontti, noin hehtaarin suuruinen maatalouden harjoittamiseen. Navetta eli läävä oli tarkoitettu yhdelle lehmälle ja se sai kunnan puolesta vuoden heinät. Lisäksi opettajan asunnon lämmitys ja lamppuöljy kuuluivat luontaisetuihin.

Koulupiirin rajoja piirrettiin omatoimisesti. Kierrettiin naapurikyliä ja keskustelemalla saatiin tieto halukkaista oppilaista ja näin muodostui varsin laaja Puhoksen koulupiiri. Aloitettiin opetus- ja koulutarvikkeiden hankinta. Rahaa saatiin tehtaan kautta, mutta omatoimisiakin oltiin. Kunnalta tuli jotain hakemisen jälkeen, suosittu rahalähde olivat ns. viinaverorahat. Pidettiin arpajaisia, joiden tuotolla hankittiin tarvikkeita. Opetusvälineet ja oppilaiden kirjat saatiin näillä. Se oli paljon, kun vuoden aikana oppilaita oli yhteensä 52. Hankittiin harmoni ja ”täydellinen käsityökalusto” 12 oppilaalle. Höyläpenkkejäkin saatiin kolme.

Koulussa oli ”pienten lasten osasto” (luokka). Se aloitti muutaman viikon ennen ”suurten lasten osaston” koulua. Sen loputtua keväällä jatkoivat pienet taas pari kolme viikkoa. Se oli ns. valmistava koulu yläkouluun mentäessä. Yläluokat olivat varsinainen kansakoulu. Siitä käytettiin nimitystä ”ylhäisempi sekakansakoulu” (samassa osastossa oli tyttöjä ja poikia).  Osastoja eli luokkia siinä oli kolme.  Oppilaita oli runsaasti, noin 40 yhdellä opettajalla. Tyttöjen käsityötä aluksi opettivat johtokunnan naisjäsenet ilmaiseksi.

Koulunpitoa sääteli laki. Se määräsi opetuksen sisällön. Oppiaineita olivat uskonto, äidinkieli (lukeminen, kirjalliset harjoitukset), maantieto, historia, luvunlasku ja luonnontieto. Taito- ja taideaineet oli myös määrätty: laulu, piirtäminen, käsityöt ja liikunta. Liikunnan ohjeeksi oli määritelty ”vapaita liikkeitä” ja musiikin tunneilla ”laulettiin virsiä ja lauluja”. Käsityö oli käytännönläheinen; kotitarve-esineitä ja tytöillä teknistä oppimista ja käyttövaatteiden valmistamista. Oppikirjat tilattiin opetushallituksen hyväksymien oppikirjojen listasta. Joulujuhlia pidettiin jo alusta alkaen. ”Kuusenpolttojuhlassa” lapsille annettiin makeisia ja ”Lasten joulu”-lehti. Keväällä pidettiin koulun päätteeksi ”vuositutkinto”. Koulunsa päättäville annettiin omaksi Raamattu ja kirja ”Koulusta elämään”.

Koulua johti johtokunta. Siihen valittiin lasten vanhempia ja asiaan paneutuneita ulkopuolisia ihmisiä. Merkittävimmissä tehtävissä olivat johtokunnan puheenjohtaja ja taloudenhoitaja, jotka tulivat myös johtokuntiin siirryttäessä 1921 jälkeen oppivelvollisuuskouluun. Lähin virkamies oli Savonlinnan koulutarkastaja ja myöhemmin siirtyi alue Sortavalan tarkastajalle. Hallinto oli järjestelmällistä. Jouduttiin tekemään opetussuunnitelmat, vuositarkisteet, budjetin suunnitelmat ja tarvikkeiden hankinnat. Opettajien valinta kuului myös johtokunnalle. Koulujen johtokuntien pöytäkirjat, vuosisuunnitelmat ja tarkisteet ovat säilötty yli sadan vuoden ajalta kaupungin arkistoon. Opetusvälineiden hankintaa helpotti kouluhallituksen hyväksymät oppikirjat. Tarkastajilta saatiin neuvoa monessa asiassa. Tarkastaessaan hän puuttui mahdollisiin epäkohtiin. Sortavalan tarkastaja oli antanut palautetta tarkastuksestaan seuraavasti: ”Koulussanne 11.10. 1912 toimittamani tarkastuksen johdosta saan huomauttaa Euroopan kartan, uudenaikaisten pallokarttain, ompelukoneen ja Valistuksen arkistokansion hankkimisesta, rakennuksen korjaamisesta lämpymän pitämiseksi ja puukkojen lisäämisestä”.  A. Karvonen.

Tultaessa 1900-luvulle koulurakennuksen kunto alkoi olla ongelma. Kunnalta ei tullut rahaa korjauksiin. Vaikka tarkastaja oli puuttunut tähän ja kunnan rakennusmestari oli puoltamassa, kunnostusta, saatiin vain ”läävän lehmien tehdaspaikat ja matolle vyllingit”. Johtokunta hankki lämmityspuut tarjouskilpailun pohjalta. Koulutoimi järjestyi siten, että koko kunnan alueelle perustettiin kunnan yhteinen kansakoulujen johtokunta. Puhoksen koulunpito jouduttiin keskeyttämään talvella kylmyyden takia vuonna 1907. Osa jäi jo muutenkin pois ja talvella oppilailla oli paljon yskää. Annettiin ohjeita keuhkotaudin leviämistä vastaan.

Kunta myöntyi rahoittamaan kouluremontin. Piirustukset lähetettiin Kouluylihallitukseen hyväksyttäviksi. Ikkunat olivat vääränmittaiset. Muutos tehtiin ja E. Rahkosen kunnostama koulu saatiin käyttöön kesäloman jälkeen vuonna 1908.  Silti jouduttiin ”ottamaan sillat ylös, rossit laittamaan ja tarpeeksi täytettä”. Käsityöluokan lattia tervattiin.

Levottomana talvena 1918 koulu oli keskeytyksessä tarkastajan kehotuksesta muutaman viikon.

Oppivelvollisuus tuli Suomeen 1921.

Edistyksellistä oli koulukeittolan aloitteleva toiminta. Se tuli pakolliseksi vasta sotien jälkeen. Lisäksi vähävaraisten perheiden lapsia autettiin vaate- ja kenkäavustuksilla. Jo tällöin saatiin ns. Amerikan apua.

Opettajat ennen vuotta 1921

Richard Kortesniemi, Samuel Multanen, Lahja Multanen, Kalle Suomela

Tyttöjen käsityö: Nanny Multanen, ent. Porthan, Karin Suomela

Poikien käsityö: M. Hurskainen, Joonas Ratilainen

Johtokunnan puheenjohtajat ennen vuotta 1921

Oskar Wahrman, Uno Svahn, Juho Durchman, K. Elfving(Jokinen), Adolf Elfving,, H.Lehto, Uuno Suvanto, Anna Hämäläinen

Taloudenhoitajat ennen vuotta 1921

Juho Häggman, Samuel Multanen, Atu Redsven, A. Suomalainen, P. Uuksu, K. Haapanen, W. Manninen, P. Päivinen

Oppivelvollisuuden tultua 1921

Opetus muuttui ilmaiseksi. Saadut koulukirjat ja välineet saatiin omiksi. Piiritarkastaja Sortavalasta antoi ohjeita rakennuksen kunnostamisesta ja kehotti toimiin koulun muuttamiseksi kaksiopettajaiseksi. Hänen toivomuksensa mukaan hankittiin kalustoa pihalle ja liikuntasaliin. Samoin opettajakirjastoa kartutettiin. Hankittiin valistuskirjoja kiteeläisille lapsille: Wallis, ”Alkoholin vaikutus sisälmyksiin 1-3”

Oppilaat joutuivat tekemään työtä koulun lämmityksen ja siivoamisen kanssa. Koululla oli keittäjä, jonka apuna he olivat. Pöytäkirjoista ei selviä näiden alkuaikojen monitoiminaisten nimiä.

Opettajan virkaan valittiin nyt nainen. Poikien veiston ohjaajana oli kylän kätevä mies. Yhteistoiminnassa Puhossalon koulun kanssa saatiin alakouluun naisopettaja. Hän oli vuoden aikana 18 viikkoa kummassakin koulussa. Alakoululle hankittiin vuokratilat Kaukas-tehtaalta, Puhos-kartanolta ja kauppias Manniselta. Yhdessä asiassa Puhos oli muita edellä. Teollisuuden ansiosta sähkövalot saatiin luokkiin ja opettajien asuntoihin. Lämmitys tapahtui puilla. Jatkoluokat olivat koululla iltaisin ja heille annettiin opetusta vähintään 100 tuntia vuodessa. Jatko-opetuksessa myöhemmin -50-luvulta lähtien pidettiin kotitaloustunteja op. Elma Toivasen johdolla ja opettaja Anni Hämäläinen piti opintokerhoa, joka oli Rajaseudun Kansakorkeakouluyhdistyksen alainen. Siellä luettiin kirjallisuutta, laulettiin ja muitakin henkisiä harrastuksia oli vuoden aikana 50 tuntia.

Avustuksia tuli säännöllisesti joka vuosi. Sitä jatkui Suomen koulussa vielä 70-luvullakin. Avustuksia tuli Amerikasta, Unicefilta, YK:n toimesta, omalta piiriltä keräyksinä ja lahjoitusrahastoista. Mannerheimin Lastensuojeluliitto 2. maailmansodan jälkeen oli merkittävä avustaja. Se kohdisti avustusta etenkin siirtolaisperheiden ja sotaorpojen auttamiseen. Apua saatiin myös Suomen Punaiselta Ristiltä ja Ruotsin valtio antoi laadukkaita vaatteita. Johtokunta ja opettajat tekivät apua tarvitsevista listan, jonka mukaan apu jaettiin. Sitä sai noin kolmasosa koulun lapsista.

Avuksi voidaan lukea myös vanhempien ruoka-apu keittolaan. Samoin lapset keräsivät sieniä ja marjoja, joiden rahallinenkin merkitys oli suuri. Koulun kilpailuihin saatiin lahjoituksia Kaukaalta, Martoilta ja paikallisilta kauppiailta. Kilpailuja oli paitsi liikunnallisia myös henkisiä ja valtakunnallinen Toivonliitto piti raittiuskasvatusta yllä tapahtumien ja kirjoituskilpailujen avulla. Rahan suhteen oltiin aktiivisia. Koulu suoritti säästäväisyyskoulutusta kiteeläisen pankin kanssa. Oppilaat voivat tuoda rahaa koulun lippaaseen tai viedä suoraan pankkiin. Tilille kertyi ihan huomattava rahamäärä vuodessa.

Koulutarvikkeiden hankinnan kunta oli järjestänyt keskitetysti Maalaiskuntien Liitolle. Sieltä koulut tilasivat tarvikkeita oman budjettinsa puitteissa.

Oppilashuolto otti ensi askeleitaan -30-luvun alusta lähtien. Terveydenhuollossa alkoivat lääkärin ja terveyssisaren vierailut. Alkoivat myös rokotukset. Calmet-rokotus oli yleisin. Tuberkuloosi oli pelottava tauti. Sairastumisia jopa olosuhteista johtuen oli etenkin talven kylminä aikoina. Flunssa- aallot ja rokkotaudit kiersivät noissa olosuhteissa helposti. Alettiin järjestää maitoa ruokailun yhteyteen.

Lomat yleistyivät. Joulu- ja kesälomaa oli jo ollut. Talven aikaan tuli hiihtoloma, neljä arkipäivää. Syksyisin oli perunannostolomaa.

Talvisodan vuoksi koulutoimi kärsi Puhoksessa. Tuli tietysti evakuoituja. Kouluun tuli yli kymmenen koululaista Sortavalasta ja Uukuniemeltä. Sotilaiden majoituksen (viisi komppaniaa) vuoksi koulu oli lakkautuneena joulukuun alusta toukokuun puolelle. Koulua jatkettiin kesäkuussa, mutta tavoitteista jäätiin. Lapsia muistettiin joulujuhlissa makeisilla ja pullalla. Niitä annettiin myös alle kouluikäisille. Sekavan tilanteen vuoksi heti ei voitu järjestää kouluruokailua. Vuonna -41 koulu alkoi vasta marraskuun ensimmäisenä. Pelon aiheeksi tuli vielä tulirokkoa ja kurkkumätää. Kouluruokailu jatkui vuoden 1943 puolella. Samana talvena koulun kylmyyden vuoksi pidettiin kaksi viikkoa pakkaslomaa. Siirtolaisten koulukustannuksista käytiin kunnan kanssa keskusteluja.

Sodan jälkeen oppilasmäärä oli kasvanut niin, että perustettiin neljäs luokka ja opettajan virka. Suomeen oli tullut myös menetetyltä alueelta opettajia, joita sijoitettiin ja sellainen saatiin Puhokseenkin. Samoin armeijan supistumisen myötä upseerit hakivat työtä koululaitokselta. Kapteeni saatiin Puhokseen. Vielä syksyllä 1944 koululla oli sotilasmajoitusta. Koulu alkoikin 14.10. Suomi oli pohjalla ja lapset kärsivät monessa kodissa. Koulusta jouduttiin jäämään pois, kun etenkään talvella ei ollut kunnollisia vaatteita.

Koulupiiri oli laaja ja lasten huoltajille annettiin kuljetusapua tai lapsi sai vuokra-apua koulupäiviltä. Alkoi suunnittelu monista uusista koulupiireistä, kun suuret ikäluokat tulivat kouluikään.

4.5.1947 pidettiin koulun 50-vuotisjuhlat. Tarjottiin ohjelman lisäksi korviketta, pullaa ja suolaista.

Koululla pidettiin iltamia. Hankittiin rahaa lasten virkistykseen. Ongelma koululla oli kunnollisen veden saanti. Koskesta otettu vesi oli saastunutta ja keittäjät olivat vaikeuksissa. Vaakanaisen veljeksiltä kunta hankki tilat alakoululle. Pitkän ajan suunnitelmissa oli ollut koulurakennuksen saaminen jo 1942. Nyt ajettiin voimakkaasti tätä hanketta. Veljekset Paavilaiselta hankittiin tilat alakoululle. Sinne saatiin toinen luokka lisää tekemällä eteisestä ja keittiöstä yhteinen tila. Kun koulussa 1953 oli 121 oppilasta, vaatimus uudesta koulusta oli aiheellinen. Vaikka tiloja kunnosteltiinkin, ongelmat eivät poistuneet. Lapsiluku Suomessa lähti vielä voimakkaaseen kasvuun. Anottiin Puhokseen viidennen opettajan virkaa. Luokka ja opettaja saivat vuokratilat Aarne Päivisen talosta. Suuren ongelman muodosti vesi. Sitä otettiin viereisestä koskesta, mutta se oli niin pilaantunutta, ettei sitä voinut käyttää juoma- eikä ruokavetenä. ”Vedettiin” vettä lähitalojen kaivoista. Kohtuuton homma sellaiselle oppilasmäärälle. Tämä ongelma oli vielä uudenkin koulun valmistumisen jälkeen. Olivat alv-systeemit, mutta kaivossa ei riittänyt tarpeeksi vettä.

Uuden koulun piirustukset saatiin ja niihin tutustuttiin ilolla. Annettiin ehdotuksia Maaseudun Keskusrakennustoimiston arkkitehti Hämäläisen tekemään suunnitelmaan. Harjannostajaiset olivat 27.4.-57 ja kouluun muutettiin joulun alla 13.12.1957. Uusiin tiloihin hankittiin myös tarpeellinen kalusto ja opetusvälineet. Paitsi luokkia viidelle opettajalle, siinä oli opettajille perheasuntoja:  2 x 4h + k ja 1 x 2h+k. Lisäksi oli huoneita  talonmies/vahtimestari/keittäjälle. Kun oppilasmäärät pienenivät, näitä tiloja vuokrattiin ulkopuolisille. Koululle hankittiin puhelin ja paperinkeräystuotoilla televisio. Puhoksen koulun kirjaston laajetessa siitä tuli kunnan sivukirjasto.

Oppilaita tuli kuitenkin muista koulupiireistä, jopa Kesälahden Hummovaarasta. Kun Tasapään koulusta -60-luvulla tuli 44 oppilasta opettajansa kanssa, oppilasmäärä riitti viiteen luokkaan. Kun Tasapään koulu lakkautettiin kokonaan, Puhoksen lasten suhteellisesti vähetessä, yhteinen oppilasmäärä oli yli 120. Tasapään koulusta tulleille järjestettiin koululaiskuljetukset. Olihan alue laaja, lisänä entisen Linnanpellon ja Nivungin koulupiirit. Nämä koulut lakkautuivat 1963 ja Tasapään koulu 1967. Jonkin verran jouduttiin käymään keskusteluja Puhossalon/Lehtolan ja Puhokseen koulupiirirajoista. Koulun piha-alue kunnostettiin lapsille sopivaksi. Kun kuorma-autoliike koulun vieressä oli vaarallista lapsille, kiellettiin liikenne satamaan koulun vierestä ja ohjattiin Varvinniemen tielle. Oppilasmäärässä tuli laskua ja neljän opettajan koulu joutui sitten venymään Puhoksen teollistumisen aiheuttaman lapsimäärän lisääntymisen takia. Koulurakennukseenkin tuli muutos, kun se siirtyi öljylämmitykseen. Olihan tarvittu aiemmin 500 kuutiometriä halkoja vuodessa. Halkovarastoon saatiin tilaa liikunta-ja käsityövälineille.

Uudenlaisia asioita tuli teknisen kehityksen lisäksi. Järjestettiin vanhempainiltoja koululla. Siitä tehtiin perinne. Koulua alettiin käyttää enemmän harrastustoimintaan. Opettajat pitivät monenlaisia kerhoja. Musiikkia, kuorolaulua ja liikuntaa lapsille ja iltaisin myös nuorisolle ja aikuisille. Aatteista riippumattomat järjestöt saivat koulun tiloja käyttöönsä. Peruskoulun tultua myös poliittiset puolueet voivat käyttää koulun tiloja. Pitkäaikainen tapahtuma koululla oli Tohmajärven seudun musiikkiyhdistyksen järjestämä Puhoksen musiikkileiri. Koulun pihaan tehtiin talvisin luistelurata.

Järjestettiin ja osallistuttiin monenlaiseen koululaiskilpailutoimintaan. Puhoksen koululaiset pärjäsivät hyvin kunnan koulujen hiihto- ja yleisurheilukilpailuissa.

Koulussa oli mahdollisuus ottaa valinnaisaineiksi ruotsin ja myöhemmin englannin kielen opetusta jo 60-luvulla. Uutena aineena tulivat myös kansalaistaito sekä uusi matematiikka. Nämä valmistivat osaltaan peruskouluun siirtymistä.

Jokavuotisiksi tulivat kouluretket. Liikunnallinen retki tehtiin hiihtäen Puhoksesta kirkonkylän suuntaan noin 20 kilometriä. Samoin kesällä ajettiin pyörällä Pajarinmäelle ja Likolammin leirintäalueelle. Linja-autolla käytiin Savonlinnassa, Joensuussa/Kolilla ja Imatralla. Tutustuttiin kirkonkylän kiinnostaviin kohteisiin: koulut, opistot, lehdentoimitus, kirkko ja kunnan toimisto.

Erikoinen vaihe -60-luvun alussa olivat ”susivuodet”. Tällöin jouduttiin järjestämään varmuuden vuoksi koululaisten kuljetuksia. Näitä oli muutenkin laajan koulupiirin takia.

Ennen peruskoulua 1973

Opettajat

Kalle Suomela, Karin Suomela, Anni Hämäläinen, Toivo Immonen, Anna Räsänen/Kaasinen, Kaarlo Toivonen, Olga Murenia, Irja Miettinen, Iida Makkonen, Hanna Timperi, Irja Miettinen, Pekka Päivinen, Johannes Päivärinne, Eila Tuhkanen, Aino Matikainen, Pekka Makkonen, Sirkka Pakarinen, Saima Hätilä, Rauha Saarela, Hanna Tuunainen, Matti Osmoviita, Klaudia Viljanto, Sirkka Makkonen, Väinö Sutinen, Hugo Karosto, Pentti Hirvonen, Raimo Pöri, Sirkka Pöri, Iida Aalto, Aino Markiola, Salme Laakso, Elina Luukkainen, Riitta Kosonen, Aarne Päivinen, Seija Multanen, Aila Arola, Jukka Laakko, Kauko Markiola, Pauliina Kammonen, Martti Tuunanen, Simo Koukkunen, Vuokko Silvennoinen, Hannu Kärnä, Pirjo Koponen,  Vesa Karhu, Jyrki Kostamo, Merja Luukkainen, Ulla Norrena, Ulla Huhtilainen, Jussi Joensuu, Anne Tiainen, Jere Mikkonen, Eero Olkkonen, Anna-Liisa Melasaari, Leena Suomalainen, Tiina Koskinen.

Johtokunnan puheenjohtajat

Anni Hämäläinen, Viktor Manninen, Pekka Päivinen, Esko Jokela, Matti Monto, Teuvo Paavilainen, Yrjö Lousa, Viljo Taskinen, Toivo Pykäläinen, Otto Toropainen ja Kalevi Harinen.

Taloudenhoitajat

E. Muukkonen, Uuno Kainula, Suoma Toivonen, Toivo Toropainen, Juho Timonen, Arvi Kainulainen, Lauri Reijonen, Aili Pesonen, Kalle Sihvonen, Arvo Turunen.

Keittäjä/Siivooja/Vahtimestari

Miina Rönnbäck, Terttu Fabritius,  Martta Päivinen, Hilda Karppanen, Rauni Luukko, Elvi Malinen, Tyyne Karppanen, Onni ja Armi Lipponen, Eeva ja Aarne Tirronen, Kaija Liukku, Helli ja Eero Poutanen, Maila Malinen, Mirja Timonen, Katri ja Kalevi Pakarinen, Kyllikki Mikkonen, Pauli Mikkonen, Maila Malinen, Marja-Leena Puolanne, Selma Kuittinen, Tarja Vänttinen.

 

Rehtori Arto Koponen

Peruskoulun aika

Jo 1971 aloittivat alimmat luokat peruskoulun opetussuunnitelman mukaisen opetuksen.  Peruskoulu tuli Kiteelle 1973. Koulujen johtokuntien sijaan tulivat kouluneuvostot. Niillä ei ollut enää valtaa, vaan sitä käyttivät kunnan valtuusto, hallitus ja virkamiehet. Johtokunnasta lakkautettiin taloudenhoitajan tehtävä. Kouluneuvostojen kokouksissa ja vanhempain illoissa oli usein kaupungin päättäjiä ja virkamiehiä kertomassa ja neuvomassa peruskoulun sisällöstä. Johtokunnat palautettiin 1985.

Koulumuutos aiheutti toistuvia opetussuunnitelmien muutoksia. Oli valtakunnallinen, kunta- ja koulukohtainen opetussuunnitelma.

Kunta ehdotti apukoulun ja yläluokkien siirtoa Puhokseen, mutta ne eivät toteutuneet.

Ehkä suurin muutos peruskoulun tulon lisäksi opetustoimessa on ATK-opetuksen tuleminen. Se on mullistanut nopeasti opetusmenetelmiä ja sisältöä. Opettajatkin ovat joutuneet opiskelemaan aihetta. Se on välttämättömyys.

Panostettiin vahvasti koulun ja kodin yhteistyöhön ja lasten hyvinvointiin ja koulussa menestymiseen. Pidettiin toiminnallisia vanhempainiltoja. Lapsille järjestettiin iskelmäkilpailut, joissa vanhemmat olivat mukana. ”Tietopakki”-lehdellä ja reissuvihkolla oltiin yhteydessä koteihin. Sähköinen yhteydenpito Wilma tuli myös käyttöön.

Opetuksen rutiineista poiketen pidettiin kalastuspäivä Myllyniemen satamassa, järjestettiin yökoulu, talkoilla pihansiivousta ja säännöllisesti käytiin uimahallissa. Taideprojekti onnistui koulun kummitaiteilija Anneli Timosen järjestämänä.  Järjestettiin vuosittain oppilaiden käsitöiden ja kuvaamataidon töiden kevätnäyttely Galleria Voikoissa. Tehtiin luokkaretkiä Savonlinnaan ja Joensuuhun. Säännölliset juhlapäivät kuuluivat vuotuisiin tapahtumiin. Erityisesti panostettiin joulujuhliin, joissa näyttämövalo- ja äänimestareina toimivat 5-6-luokan oppilaat. Koulun kerhoja oli iltapäivisin.

Oppilashuoltoryhmä kokoontui kerran kuussa käsittelemään apua tarvitsevan lapsen asiaa. Siihen kuuluivat terveydenhoitaja, koulukuraattori, erityisopettaja, koulun johtaja ja tarvittaessa sosiaalityön tekijä. Lukuvuoden 2014-15 alusta tuli voimaan uusi oppilashuoltolaki, jolloin erotettiin oppilaskohtainen moniammatillinen oppilashuoltoryhmä ja koulutason moniammatillinen oppilashuoltoryhmä. Vuodesta 2014 alkaen Puhoksen koululla on ollut koulukuraattorin ja koulupsykologin palvelut kerran viikossa

Muu terveydenhoito tapahtui joka toinen viikko yhden koulupäivän ajan.

Oppilaat velvoitettiin huolehtimaan myös toisistaan. Viidennen ja kuudennen luokan oppilaat olivat kummioppilaina eka- ja tokaluokkalaisille.

Oppilaskunta toimii Puhoksessakin. Siinä on edustus luokilta 2-6. Oppilaskunta tekee ehdotuksia koulun käytäntöihin ja järjestää jalkapallo-, pöytätennis- ja sählyturnaukset vuosittain.. Oppilaskunta on hankkinut pöytätennispöydän ja pöytäjalkapallopelin oppilaiden välituntitoimintaan

Vuosituhannen vaihtuessa oppilaita oli lähes 80. Opettajan virkoja oli viidelle. Oppilasmäärissä tapahtui  laskua 60 oppilaan paikkeille ja vuonna 2015 luokat muutettiin yhdysluokiksi: 1-2 ja 3-4 ja 5-6. Valtion opetusryhmien pienentämisrahalla ja jakotuntien ansiosta englannin, matematiikan ja äidinkielen tunnit saatiin pidettyä yhden luokan tunteina. Koululla toimii esikoululuokka ja myös päiväkoti.

Kesällä 2015 alkoi Lasten taidepolku- hankkeet, jolloin touko-elokuun ajan Puhoksen luontopolulla oli Puhoksen koulun oppilaiden taidenäyttely luontopolun varrella. Taiteilija Anneli Timosen luotsaamat taidepolut ”Asun metsässä”  sai  suuren huomion ja suosion yleisön keskuudessa. Taidepolun jatkosuunnitelma on ”Opin metsässä” projekti, joka on tarkoitus toteuttaa 1.8.2016 voimaan tulevien uusien opetussuunnitelman perusteiden mukaisesti monialaisena oppimiskokonaisuutena lukuvuoden 2016-17 aikana. Lukuvuoden työn tuloksen, Lasten taidepolun, on tarkoitus olla avoinna yleisölle toukokuu – elokuun 2017.

Kun koulumatkat ja – kuljetukset pidensivät koululaisten päivää, järjestettiin ohjattua aamu- ja iltapäivätoimintaa 1-2-luokkalaisille. Syksyllä 2015 aloitti lakkautetun Villalan koulun 7 oppilasta koulunkäynnin Puhoksessa. Jo vuodesta 2013 alkaen  esikoululaiset kävivät Puhoksen koulun esikouluryhmässä.

Lukuvuonna 2015-16 luokanopettajina olivat Jaana Haverinen, Olli-Heikki Toropainen,  Kari Lauronen tuntiopettajana ja  Virpi Kinnunen luokanopettaja/erityisopettajana. Arto Koponen toimi rehtorina ja luokanopettajana. Valmistavan ryhmien opettajina toimivat Maria Laitinen, Heidi Pänkäläinen ja Laura Laaninen. Vakinaisena koulunkäyntiohjaajana oli Maarit Toivanen ja työllisyysvaroin palkattuina koulunkäyntiohjaajina Anneli Savolainen, Katariina Ketolainen, Henna Vermonen ja Sari Sulakoski. Esikouluopettajina toimivat Jaana Myyryläinen ja Jaana Harinen. Laitoshuoltajana oli Selma Kuittinen ja ruokapuolen palveluvastaavana Tarja Vänttinen. Tekniseltä osastolta Puhoksen koulun remonttiasioita hoiti Asko Huuho.

Syksy 2015 toi Puhoksen koululle 36 turvapaikanhakijaperheiden lasta Irakista, kun Koivikon maatalousopiston tilat muuttuivat vastaanottokeskukseksi. Puhoksen koulu muuttui kerralla kansainväliseksi kouluksi. Lapsille järjestettiin koulutilat muuttamalla tekstiilityön luokka valmistavan opetuksen tilaksi ja siirtämällä tekstiilityöt Atk-luokan puolelle. Kannettavat atk-laitteet siirrettiin latausyksiköiden kautta koulun yläkertaan kaikkien oppilaiden käyttöön. Toisen valmistavan ryhmän tilat saatiin järjestettyä teknisen työn luokan yhteyteen. Puhoksen koulussa oli myös kahdeksan 13 – 16- vuotiaita valmistavan oppilaita ajalla 23.11.2015- 8.2.2016, jonka jälkeen heille muodostettiin oma ryhmä Arppen yläkouluun. Valmistavan opettajia Puhokseen saatiin 3 henkilöä sekä 6 irakilaista tulkkiohjaajaa ja yksi suomalainen koulunkäyntiohjaaja.  Valmistavan opetuksen myötä koululla järjestettiin kansainvälisiä vanhempainiltoja ja 8.12.2015 yli 300 hengen perinteinen suomalainen joulujuhla, jossa esiintyivät myös valmistavan ryhmien oppilaat.

Valmistavan oppilaille saatiin järjestettyä ”Kotouttaminen liikunnan  avulla”- hankkeen myötä hiihtotaidon oppiminen. Suksien, monojen ja sauvojen saaminen saatiin onnistumaan hankerahoilla. Lahjoitusluistimin mahdollistettiin luistelutaidon oppiminen.

Esikoulu sai kuusi uutta oppilasta, turvapaikanhakijalapsista ollen 15 oppilaan ryhmä. Kaksi esikouluopettajaa mahdollistivat tehokkaan kotouttamisen ja suomen kielen oppimisen irakilaislapsille. Valmistavan opetuksen kulut maksaa Suomen valtio Kiteen kaupungille.

Lisäksi Puhoksen päivähoidossa oli 20 lasta, niinpä lukuvuoden 2015-16 aikana Puhoksen koulun pihalla telmi ja leikki koulun historian parhaitten vuosien määrä lapsia eli 130 lasta. Työpaikan koulurakennus antoi välittömästi 20 henkilölle ja välillisesti viidelle henkilölle.

Koulurakennuksista:

Puhoksen koulu on toiminut myöhemmin majatalona tunnetussa rakennuksessa. Koulun rakennuksiin kuuluivat piharakennus ja navetta.

Aikoinaan  1900- luvun alussa Kiteen kansakoulun yläluokat toimi väliaikaisesti Puhoksessa..

Kansanopisto on toiminut 1912 Puhoksen kartanolla.

 

B. MUISTELMIA

 

Koulusivujen alkuun