Niinikummun koulu
A. HISTORIATIETOA NIININKUMMUN KOULUSTA
Lauri Holopaisen Kylähistoria-kirjan mukaan
Niinikummun nuoret saivat opetusta kiertokoulussa 1900- luvun alkupuolelta lähtien. Sitä pidettiin vuorotellen useammassa talossa kahden viikon ajan syksyisin ja keväisin. Kahdeksan viikon eli kahden vuoden jälkeen sai päästötodistuksen.
Oppivelvollisuuslain tultua v. 1921 kunnat velvoitettiin järjestämään kansakouluopetus ja lasten koulunkäynti. Niinikummun koulupiiri perustettiin heti lain säätämisen jälkeen. Nimitettiin ensimmäinen koulun johtokunta, johon kuuluivat Heikki Pirhonen (pj.), Matti Björn, Juho Pirinen, Antti Pakarinen, Pekka Paakkinen, Simo Kähkönen, Maria Pakarinen, Juho Kankkunen ja Antti Björn. Koulupiiriin kuului Papinniemi, Matarkummun ja Lohelan alueet sekä Lietso Juurikan rajaan asti. Koivikon tilan ympäristöä kuului myös koulupiiriin.
Koska koulurakennusta ei ollut, aloitettiin koulunpito 1.8.1921 ”Aallon paikalla”. Siinä koulu toimi kaksi vuotta. Alakoulu jatkoi tosin siinä vuoteen 1927 saakka, mutta yläluokat siirtyivät Rantilan tilalle.
Kunnanvaltuusto päätti koulutalon rakentamisesta jo 1923. Maata saatiin vaihtokaupassa Aksel Branderilta 1,5 ha v.1926. Rakentaminen aloitettiin 1928. August Järvisen urakoima talo valmistui määräajassa, ja koulutyö alkoi syksyllä seuraavana vuonna. Huomattava on, että koululla ja koko kylällä ei ollut sähköä ennen 50-lukua. Rakennuksen kunnon rapautuessa anottiin kunnalta uuden koulun rakentamista, mutta kunta suoritti tiloissa peruskorjauksen 1962, jolloin saatiin vesi- ja viemärijohdot sekä pihaan uusi sauna. Yrityksiä uuden koulun saamiseksi tehtiin taas 1980-luvulla, mutta kunta päätyi taas peruskorjaukseen 1983.
Ennen mahdollisuutta oman kylän kouluun joitakin lapsia kävi koulua mm. Suorlahdella. Alkuvuosina alakoulua (1-2 lk.) pidettiin vuorovuosin Suorlahden ja Niinikummun koulussa. Kun kaikki luokat olivat koululla, se toimi 2-opettajaisena ja koulua käytiin kuusi luokkaa. Kouluviikko oli 6-päiväinen. ”Jatkokurssit” pidettiin kahtena päivänä viikossa iltapäivisin jo 1920-luvun lopulta alkaen. Myöhemmin tämän korvasi pakollinen kansalaiskoulu tai pääsy oppikouluun. Oppikouluun pyrittiin 6. luokan jälkeen. Koulun alkaessa oppilaita oli 33. Oppilasmäärä lisääntyi merkittävästi seuraavina vuosikymmeninä. 30-luvun alussa heitä oli yli 70. 40- ja 50-luvuilla oppilasmäärät olivat runsaat 80. Siitä lukumäärä alkoi laskea: lukuvuonna 1960 oli 68 ja 1970 enää 36 oppilasta. Syksyllä 1986 heitä oli 21. Alimmillaan se oli 80-luvun vaihteen aikoihin vain 12 oppilasta.
Koulutyö keskeytyi talvisodan alkaessa siirtolaisväestön muuton takia. Koulua käytti myös silloinen sotaväki. Kevättalvella työskentely taas jatkui sodan päätyttyä. Oppilasmäärän kasvaessa alakoulua pidettiin v.1941- 42 Antti Pakarisen talossa. Orpojen osuus alakoulussa oli merkittävä ja kylällä toimi jonkin aikaa orpokoti Rantilan tilalla. Siinä oli toiminut myös lastenkoti, joka siirtyi Suorlahdelle.
Juurikan Lietson oppilaat saivat koulukyyditykset 1963 alkaen Juurikan koululle. Niinikummun koululle oli järjestetty koululaiskuljetus 1970-luvulla. Koulupiirimuutoksien myötä Niinikummun koulusta olivat muuttaneet Koivikon seutu, Lohela ja Matarkumpu.
Järjestetty kouluruokailu alkoi 1945. Jonkin verran ruokatarvikkeita tuotiin kotoa ja syksyisin käytiin puolukkaretkellä kouluajalla. Oppilaiden käyttäminen ns. järjestäjinä oli heille varsinkin talviaikoina merkittävä työsarka. Uunien lämmittäminen, vesien kantaminen ja lumityöt kuuluivat heidän velvollisuuksiinsa. Keittäjä-siivooja palkattiin helpottamaan tätä työtä. Tehtävää ovat hoitaneet Leena Toropainen, Tilda Nokelainen, Kirsti Pirinen, Salme Karttunen ja Anja Pesonen.
Pöytäkirjoista koottua
Eri järjestöt halusivat koulun tiloja omaan käyttöönsä. Näitä oli MNL, Ev.Kansanopisto, Marttakerho, opintokerhot ja kylätoimikunnat.
Sähköjen ja veden kanssa oli ongelmiakin. Sähköjännite oli heikko ja kaivovesi herätti arveluja laadun suhteen. 60-luvun puolenvälin jälkeen koulu alkoi suuntautua myös ulospäin. Pidettiin vuosittain vanhempien iltoja. Uudistuksia opetukseen tuli myös englannin ja ruotsin kielen tultua opetussuunnitelmaan. Luokkaretkiäkin tehtiin. Monin tavoin hankittiin rahaa tähän ja lisänä olivat oppilasrahastoista saatavat tuotot.
Erikoisen ongelman loi 60-luvun alussa susivuodet, jolloin oppilaita jouduttiin saattamaan koulumatkoilla. Koulukuljetuksia oli pakko järjestää melko pitkienkin matkojen päähän. Tämän vuoksi koulupiiristä harkinnan mukaan voitiin oppilaita siirtää Suorlahden tai Juurikan kouluihin.
Vaikka yhteiskunnan hyvinvointi kasvoi, annettiin vuosittain vaate- ja kenkäavustuksia. Koulun juhliksi vakiintuivat joulu- ja äitienpäiväjulat.
Kansakouluaikana koulun toiminnasta vastasi johtokunta. Se valittiin vuodeksi kerrallaan. Johtokunnilla oli paljon tehtävää. Se valitsi koulun opettajat ja muun henkilöstön. Tärkeässä asemassa oli tietysti johtokunnan puheenjohtaja ja taloudenhoitaja. Johtokunta antoi lausunnot kansakoululautakunnalle. Se hyväksyi opetussuunnitelmat ja hankki tarvittavat opetusvälineet ja ruokalan tarvikkeet. Muita tehtäviä olivat talousarviot ja vuosikertomukset. Johtokunta määritteli itse keille vastuu johtokunnasta opettajien kanssa eri tehtäviin annettiin. Yleensä ne olivat puheenjohtaja ja taloudenhoitaja. Samoin lähestyttäessä 1990-lukua erilaiset koulupiirijaot työllistivät sitä. Jouduttiin taistelemaan oman koulun säilymiseksi.
Peruskoulun tulon myötä 1973 johtokunnat muuttuivat ensiksi kouluneuvostoiksi ja vähitellen koululautakunta käytännössä hoiti kaikkien koulujen asioita. Kouluneuvostolla oli puheenjohtaja, mutta varsinaista päätäntävaltaa oli vähän. Taloudenhoitajan tehtävät jaettiin johtokunnan ja opettajien kesken.
Merkittävin muutos peruskouluun tulossa oli koulujen avautuminen koteihin päin. Järjestettiin vanhempainiltoja ja avoimien ovien päiviä. Vanhemmat osallistuivat monella tapaa opetustyön ulkoiseen toimintaan. Vuosittain laadittiin kodin ja koulun yhteistyösuunnitelma. Sanomalehti Karjalainen valitsi Niinikummun koulun kummikouluksi.
Kun oppilasmäärä väheni, toivottiin kuljetuksilla lisäoppilaita Lohelasta. Kuitenkin eteenpäin mentiin. Koulun piha-aluetta kunnostettiin leikkikentäksi. Pallokenttä rakennettiin koulun pihan ulkopuolelle. Koulukiinteistössäkin oli korjattavaa.
Kyläkoulujen oppilasmäärien vähetessä jouduttiin ottamaan kantaa kouluverkkomuutoksiin. Oman koulun säilymiseksi toivottiin jopa Ojamäen ja Suorlahden koulupiirien yhdistämistä Niinikumpuun. Kaupunki suunnitteli myös useamman koulun hallinnollista yhdistämistä saman johtokunnan ja johtajan alaisuuteen.
Kuitenkin ajauduttiin tilanteeseen vuonna 1996, että Niinikummun koulu lakkautettiin. Toivottiin, että kyläläiset voisivat käyttää koulun tiloja harrastustoimintaan.
Johtokuntien puheenjohtajina kansakouluaikana olivat Heikki Pirhonen, Simo Kähkönen, Antti Pakarinen, Thea Brander, Pekka Nenonen, Eino Hämäläinen, Aulis Arovainio.
Peruskoulunaikaisia puheenjohtajia olivat Mirja Nenonen ja Sirpa Pakarinen.
Taloudenhoitajina olivat Matti Björn, J.Kankkunen, Simo Vilkki, Eino Kähkönen, Uuno Pirinen, Hugo Ikonen.
Yläkoulun (3-6 lk) opettajina ovat toimineet: Eevi Takala, Iida Lydia Pirinen, Aino Ester Kortelainen, Emmi Ester Laukkanen/Mononen(1926-1948), Alli Kemppi, Elina Takkinen, Meri Tytti Kivi, Maija-Liisa Pesonen, Annikki Immonen, Mauno Parviainen, Maire Raaska, Pekka Kalevi Honkanen, Pentti Vartiainen, Elma Toivanen (talousopettajana), Sirkka Lempinen, Esko Penttilä, Veli Vainio, Erkki Volmanen, Erkki Puustinen, Tapio Sundström, Lauri Rautvaara, Pirkko Julkunen, Vuokko Malanti, Osmo Asikainen, Raija Asikainen, Vuokko Silvennoinen, Ritva Ignatius, Ritva Pöllänen, Auli Kärnä, Marja-Liisa Kähkönen-Schreiner, Marja Leppänen, Leila Luukkainen.
Alakoulun (1- 2 lk) opettajina ovat toimineet: Eelin Raatikainen (1926 – 1953), Eeva Sisko Ikonen, Maila Peuhkurinen, Ester Soininen, Vieno Juvonen, Irja-Elina Väistö, Eeva Katri Vainio, Eeva-Marjatta Rautvaara, Pirkko Julkunen, Vuokko Silvennoinen.
Veiston ohjaajina ovat toimineet: Simo Vilkki (20 vuotta), Hugo Ikonen, Reino Nenonen, Veikko Pellikainen, Severi Pirhonen, Veikko Holopainen, Pentti Silvennoinen.