A. HISTORIATIETOA KORKEAKANKAAN KOULUSTA

 

Kiteen kunnan Jaakkiman kylän luoteispiirin kansakoulun perustava kokous pidettiin Välivaaran majatalossa 24.4.1921. Koulu nimettiin Papinmäen kouluksi. Se aloitti vuokratiloissa Matti Björnin talossa.Koulu oli ns. ylempi kansakoulu, jossa olisi neljä osastoa, siis luokat 3 – 6. Opettajaksi haluttiin nainen ja poikien veistoon kylältä kätevä mies. Opettajalle oli varattu asuintilat koulutalosta. Valtio ja kunta hoitivat lakisääteisen palkkauksen ja lisäksi opettaja sai luontaisetuna asunnon lämpöineen sekä paloöljyä valaistusta varten. Opettajilla oli maaseudulla myös oikeus pienimuotoiseen maatalouden harjoittamiseen – peltoa ja karjasuoja esimerkiksi lehmän pitoon. Jos näitä ei järjestetty, opettaja sai edun rahakorvauksena. Korkeakankaan opettajalle annettiin lisäpalkkana ns. kalliinajanlisä.

Opettajaa haettiin lehti-ilmoituksella, jossa koulua esiteltiin seuraavasti: ”Koulu toimii hyvin laitetussa vuokra kartanossa luonnonihanalla paikalla ja vilkasliikenteisen maantien varrella. Epäkompetitkin otetaan huomioon.”Näin saatiin ensimmäiseksi opettajaksi Lydia Nieminen. Poikien käsitöiden ohjaajaksi valittiin Herman Björn.Koulun johtoon asetettiin johtokunta. Sillä oli puheenjohtaja, jäseniä, taloudenhoitaja ja sihteeri. Johtokunnalle asetettiin paljon velvoitteita ja vastuuta. Se valitsi koulun henkilökunnan, myös opettajat. Päätettiin koulun alkamis- ja päättymispäivistä, samoin lomista. Vaikka opettajat usein tekivät alustavan työn, kirjelmät ja tiedotteet kuntaan lähetettiin johtokunnan hyväksyminä ja nimissä. Johtokunta vastasi myös koulukaluston ja tarvikkeiden tilaamisesta. Johtokunta hyväksyi opetussuunnitelmat ja toimintakertomukset, jotka lähetettiin kansakoululautakunnalle.

Aloittavalle koululle oli hankittava kaikki tarpeellinen nollatilanteesta. Hankittavien tarvikkeiden ja opetusvälineiden lista oli pitkä. Ensimmäisessä tilauksessa oli kaikkiaan 23 erilaista tuotetta. Näihin oli kyllä saatu ohjeistusta kunnalta ja koulutarkastajalta, jonka ohjeiden mukaan tilauksia tehtiin jatkossa tarpeen mukaan. Tarpeellisia hankittavia olivat myös harmooni ja ompelukone. Havaintovälineet olivat tarkastajan toivomuslistalla. Hankittiin kymmeniä tauluja eri aineisiin: uskonto, historia, maantieto ja luonnontieto. Samoin moneen kouluun ostettiin ”fysiikalliset havaintovälineet”. Poikien käsitöihin saatiin höyläpenkkejä ja työvälineitä. Samoin puutavaraa.Keittolatoiminnan myötä taloudenhoitaja keittäjän kanssa hankki ruokatarvikkeet budjetin puitteissa.

Koulurakennus lämmitettiin puilla, jotka hankittiin tarjouskilpailun kautta. Rakennuskorjauksia jouduttiin tekemään koulun tarpeiden mukaan. Jatkossakin korjaaminen oli toistuvaa ja enteiltiin joskus saatavan kylään oma koulurakennus. Vuosikymmenen lopulla ehdotettiinkin valtuustolle perustettavaksi sekä Korkeakankaan että Kiteenvaaran omat koulupiirit.Koulu oli kylän koulu. Koulupiiri muutettiin Välivaaran koulupiiriksi, johon kuului myös osa Kangasjärven alueesta. Järjestettiin vuosittain juhlia, joihin kyläläiset kutsuttiin. Joulu- eli kuusijuhlat ja äitienpäiväjuhlat kokosivat vanhempia seuraamaan lasten ohjelmia. Pienellä raha-avulla kunta antoi lapsille joulupussin. Talvisin järjestettiin hiihtokilpailut. Koululle tuli oppilaskirjasto.Uusi Korkeakankaan koulurakennus saatiin vuonna 1934. Urakoitsijana oli Antti Hakulinen. Puulämmitteinen rakennus tuli tarpeeseen entisen huonon kunnon ja oppilasmäärän kasvun takia. Talossa oli öljyvalaistus ja kantovesi.

Hiihtolomaa annettiin neljä päivää. Sotien jälkeen syksyisin oli ”perunannostoloma” työvoiman tarpeen vuoksi. Lomaa oli yläkoulussa vuonna 1935 yhdeksän päivää. Siis melko pitkä työrupeama.Vaateavustuksia annettiin vuosittain. Näin oli kaikissa kouluissa ja jatkui vielä peruskoulunkin aikana. Erikoinen avustus saatiin Furuhjelmin testamentin rahastosta. Suunniteltiin koulukeittolan aloittamista, mutta se ei vielä onnistunut.1940-luvulla kunta velvoitettiin järjestämään oppilaille lämmin keitto viitenä päivänä viikossa. Vaateavustuksia saatiin UNICEFilta.

Sota-aika toi kouluelämään yllättäviä muutoksia. Keväällä 1940 koulu oli sotaväen käytössä ja jouduttiin mukauttamaan opetusta. Sodan seurauksena osa koulupiirin alueesta jäi rajan taakse Koulutoiminta oli keskeytyksissä ja jatkui pitempään keväällä. Samoin oli käytäntö jatkosodan aikana ja jälkeen. Rajamuutosten takia muodostettiin Korkeakankaan – Säynejärven koulupiiri. Lapset kävivät kyllä lähikoulua rajojen ulkopuolelle ja ulkopuolelta. Potoskasta ja Kiteenlahdesta tuli oppilaita. Oppilasmäärä oli yläkoulussa 43 ja alakoulussa 35. Muodostettiin kolmiopettajainen koulu, jossa olivat yhdysluokat 1-2, 3-4 ja 5-6. Yksi ryhmä piti koulua vuokralla Marttayhdistyksen ja Maamiesseuran talolla. Kehiteltiin ajatusta koulupiirin perustamisesta Potoskavaaran kanssa, johon oppilaita olisi tullut myös Tohmajärven naapurikylistä.

Oppilashuolto toimi myös terveydenhuollossa. Kunnanlääkäri kävi koululla ajoittain tarkastuksilla ja antamassa rokotuksia. Terveyssisar teki vuosittain terveys- ja puhtaustarkastuksia. Myöhemmin tulivat käynnit hammaslääkäriin kirkonkylälle.Tultaessa 1950-luvulle saatiin koululle sähköt ja vesi. Pystyttiin tarjoamaan harrastustoimintaa iltaisin. Koulun nuorisotyö laajeni. Oli opintokerhoa, kotitalousopetusta VIII luokalla (jatkoluokka), kuorolaulua, kirjastossa 250 nidettä ja Toivonliiton raittiuskasvatusta: elokuvia, esitelmiä ja valtakunnallisia raittiuskilpakirjoituksia. Oppilaita oli yli sata. Kansalaiskoulu korvasi jatkoluokat 1950-luvulla.Laajan koulupiirin alueella oli pakko järjestää koulukuljetuksia. Yli viiden kilometrin koulumatkalle yläkoulussa sai kuljetusapua ja alakoulussa yli kolmen kilometrin koulumatkasta. Tohmajärven puolelta kävi 1-2 oppilasta, joiden menot heidän oma kuntansa korvasi. Erikoisuutena koulukuljetuksissa olivat susivaaran vuoksi 1960-luvun alun kuljetukset parina vuonna.Koulun käyttö laajeni. Siellä pidettiin iltaisin raittiusjuhlia, seurakunnan hartaustilaisuuksia, maamiesseuran kokouksia ja annettiin vaalihuoneeksi. Opettajat pitivät voimistelu- ja urheilukerhoa.

Tehtiin ehdotus Kantosyrjän omasta koulupiiristä. Oppilaita oli runsaasti ja saatiinkin lisärakennus 1959. Koulurakennusta käytettiin iltaisin raittiusjuhliin, hartaustilaisuuksiin, maamiesseuran kokouksiin ja tiloina kunnallisvaaleissa. Koululaisten ja kylän nuorison liikuntaharrastuksiin saatiin sopivat tilat täältä. Seitsemänkymmenluvun vaihteessa koulun tiloja alkoivat käyttää myös Keski-Karjalan kansalaisopisto, Kiteen Urheilijat ja vapaaseurakunta.

Oppilasmäärä alkoi pienentyä yhteiskunnan muutoksien myötä maaseudulla. Kolmas opettajan virka lakkautettiin. Tyhjää luokkahuonetta vuokrattiin. Koulukirjasto lakkautettiin, mutta kunta oli aloittanut kirjastoautotoiminnan. Vapautunutta keittäjän asuntoa alettiin käyttää tuki- ja englanninopetukseen. Oppilasmäärä oli supistunut runsaassa kymmenessä vuodessa sadasta 42:een oppilaaseen peruskoulun aloittaessa 1973.Peruskoulu aiheutti muutoksia koulun hallinnossa. Johtokunnat korvattiin kouluneuvostoilla, taloudenhoitajat poistuivat. Muutenkin kunnan koulujen asioita keskitettiin kunnan elimille hoidettavaksi. Jotakin päätösvaltaa koululle jäi.Peruskoulun periaatteena oli koulun ja kodin yhteistyön lisääminen. Järjestettiin vanhempainiltoja, avoimien ovien päiviä, koulutulokkaiden ja vanhempien päivä koulun alkaessa.

Kuudesluokkalaisten vanhemmille järjestettiin tiedotustilaisuuksia yläasteen valinnaisaineitten ja tasokurssien takia. Näihin tilaisuuksiin saatiin kunnan virkamiehiä kertomaan yläasteelle siirtymisestä. Vanhempien illoissa kävi asioita esittelemässä lääkintävoimistelija, terveydenhoitaja, psykologi, englanninopettaja, kirjastonhoitaja, koulutoimenhoitaja ja -tarkastaja, jopa kunnan insinööri ja aluearkkitehti.Koulun koettiin aktivoivan kylän elämää. Järjestettiin yhteisiä vanhempien ja koululaisten tapahtumia. Oli yhteisiä hiihtopäiviä ja marjaretkiä. Kirpputorilla vaihdettiin käyttökelpoisia vaatteita.Kymmenen vuoden jälkeen kouluneuvostot lakkautettiin ja tilalle tulivat taas johtokunnat.Tuntikehys rajasi tuntien määrän, mutta mahdollisti kehyksen puitteissa myös jonkin painopisteen, jota opetuksessa haluttiin korostaa. Tätä vahvisti koulukohtainen opetussuunnitelma. Aloitettiin myös esiopetus ja kiertävä päiväkotitoiminta. Koulukuljetuksia järjestettiin tarvitseville ja yläasteen koululaisille.Johtokunta halusi tarkentaa koulupiirirajan Potoskavaaran ja Kantosyrjän osalta. Talkoilla vanhemmat tekivät luontopolun ja raivasivat hiihtopohjan. Kesällä oli taideyhdistyksen keramiikkaleiri.

Oppilaat tekivät luokkaretkiä Savonlinnaan ja ympäristöön. Tehtiin myös pyöräretkiä kirkonkylälle. Hieno matka oli leirikoulu Sodankylässä. Pidettiin vanhustenpäivä. Urheilukerho koululaisille. Aktiivista toimintaa oli opetussuunnitelman puitteissa ja ulkopuolella. Varsin poikkeavaa arkirutiineista oli englantilaisten koululaisten viikon vierailu koululla.Oppilasmäärän supistumisen takia johtokunta aloitti neuvottelut 1993 koulupiirin yhdistämisestä Potoskavaaran kanssa. Aloitettiinkin kokeilu. Yhdistetyssä koulussa oli kolme opettajaa, joiden 1-2 luokat jatkoivat omassa koulussa ja muut kävivät Potoskavaaran koulua. Tästä tiedusteltiin ensin mielipidettä vanhemmilta ja vuoden päästä tehtiin kysely kokeilun hyvistä ja huonoista puolista. Enemmistö vanhemmista piti järjestelyä onnistuneena. Samoihin aikoihin kaupunki esitteli viiden koulupiirin muodostamista kaupungin alueelle. Johtokunta kannatti ehdotusta. Tehtiin yhteinen opetussuunnitelma Potoskavaaran koulun kanssa. Siihen tuli kirjattua jo tullut atk-opetuksen käyttö ja kehittäminen. Merkittävänä teemana oli ympäristöopetus, joka korosti vastuuta luonnon ja ympäristön tilasta. Teemapäivinä pidettiin useita tapahtumia vuodessa tämän aiheen puitteissa. Muita aiheita olivat tanssi, konsertit, kirkolliset juhlapäivät, latu- ja ruskaretket, kaamoskeikaus ja koulun perinteiset juhlat.

Järjestettiin ns. akvaariokokeilu, jossa joustavan koulunaloituksen keinoina olivat luokaton alkuopetus ja yhteistyö päiväkodin kanssa.Kaupungin kouluverkkosuunnitelma pyrki siihen, että muodostettaisiin koulupiirit, joiden koulut olisivat kolmeopettajaisia.Tehtiin esitys Korkeakankaan ja Potoskavaaran koulujen hallinnollisesta yhdistämisestä. Sillä olisi yhteinen johtokunta ja johtajaopettaja. Näin muodostui uusi Heinäjärven koulupiiri. Koulunjohtajaksi valittiin Erkki Arovainio. Vuoden kuluttua Korkeakankaan 1-2 – luokat aiirrettiin tähän kouluun, jolloin toiminta koululla päättyi 1998.

Opettajat

Lydia Nieminen, Ester Matikainen, Helmi Nurminen, Sylvia Makkonen, Aino Varonen (sittemmin Koskivirta), Yrjö Nissinen, Kerttu Orjatsalo, Aino Oksanen, Ilma Haaranen, Bertta Taskinen, Eero Pitkänen, Kyösti Salomaa, Erkki Auvinen, Unto Luukkainen, Sinikka Hämäläinen (Luukkainen?), Jorma Luukkanen, Bertta Näreharju, Raili Salminen, Seija Kujala, Jouko Turkka, Orvo Salokangas, Ilkka Turkka, Tyyne Toropainen, Emil Eloranta, Vieno Airaksinen, Maire Juvonen, Päivi Turkka, Tapani Ylhäinen, Aune Tikka, Sirkka Holopainen, Erkki Arovainio. Pekka Nyman, kiertävä erityisopettajaElli Pelkonen, kiertävä englannin opettaja

Poikien käsityön ohjaus

Herman Björn, Oiva Väistö, Reino Hakulinen, Antti Rouvinen, Toivo Kakkonen.

Keittäjä / Talonmies

Martta Räkköläinen, Iida Laasonen, neiti Toropainen, Aino Laakkonen, Mirja Mononen, Ida Tarkkonen, Laina Hurskainen, Aini Timonen, Martta Malinen, Martta Savolainen, Hilma Jääskeläinen, Elvi Mononen, Hanna Mäkelä Taimi Tortsagin.

Johtokunnan/Kouluneuvoston puheenjohtajat

Tauno Wäistö, Matti Haaranen, Oiva Väistö, Yrjö Parviainen, Arvo Nyberg, Yrjö Rouvinen, Alpo Pirhonen, Antti Saarinen, Pauli Porento, Eeva Ikäheimonen, Veikko Parviainen, Kaino Matikainen, Markku Vanhanen.

Taloudenhoitajat

Antti Rouvinen, Matti Björn, Matti Timonen, Veikko Björn, Arvo Nyberg, Toivo Kakkonen.

 

B. MUISTELMIA

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Koulusivujen alkuun