Kuntapöytäkirjan mukaan Järvinen haki lupaa kahvilalle jo vuonna 1927 sekä majoitusliikkeelle ”Kiteen maja” vuonna 1938. Talossa oli myös asuinhuoneistoja.
Myöhemmin rakennukseen tehtiin (ilmeisesti Holopaisen talon paikalle) lisäsiipi, jossa ”täti Holopaisen kahvila” lienee jatkanut. Talossa on ollut 1930-1940 luvuilla kahvilan lisäksi mm. nimismiehen kanslia, käräjien istuntopaikka ja parturi-kampaamo.
Jossakin vaiheessa tontti siirtyi Osuusmeijerin omistukseen. Kiteen Osuuskauppa osti sen meijeriltä 1941. Sotien aikana rakennus oli armeijan käytössä eikä matkustajakotitoiminta sen jälkeen jatkunut.
Myöhemmin rakennus palveli Osuuskaupan henkilökunnan asuintalona. 1950-luvulla Kiteen mieskuoro lauloi vappulaulunsa rakennuksen osuuskaupan suuntaan aukeavassa kulmauksessa.

Alkuaan Järvisen talo oli suorakaiteen muotoinen. Sen vieressä oli vanha Anna Holopaisen hirsitalo, yksi kylän vanhimpia. Kunnanvaltuusto antoi Holopaiselle luvan v. 1932 kioskin pitoon edellyttäen, ettei se rumenna kylää eikä häiritse liikennettä. Vielä 1950-luvulla puhuttiin ”Holopaisen tädin” kahvilasta

Järvisen talon päädyn takaa näkyy Stepanowin talon pääty. Sen takana on Osuuskaupan asuintalo, bensiinin tankkauspiste ja seppä Paakkunaisen asuintalo. Keskellä Osuusliike Sisä-Karjala ja oikeassa reunassa Osuuskauppa

Järvisen talon vieressä oli sotien jälkeen pirssiasema. Astinlaudalla istuvat Martti ja Kerttu Hämäläinen

Vilkasta liikennettä heti sotien jälkeen

Pirssimiehet ovat saaneet 1950-luvun alussa päivystyskopin. Etummainen auto on Martti Hämäläisen Ford, seuraavana Heikki Kähkösen Chevrolet eli Letukka. Kolmas saattaa olla Toivo Väistön hieman vanhempi ajokki. Ns. Korean konjunktuuri teki mahdolliseksi uusien amerikanrautojen maahantuonnin 1950-luvun alussa. Ostolupia saivat lähinnä ammattiautoilijat.Takana näkyy Heikki Kähkösen talo, jossa oli puhelinkeskus. Tarkkaan katsoen erottuu matalammasta puhelinpylväästä lähtevä lankaryväs. ”Tikapuutelineen” varjo erottuu taustalla näkyvällä vaalealla katolla
Eevert Pietarinen omisti talon keskellä kylää ja valmisti siellä limonaadia. Juomaa myytiin ”patenttikorkillisissa” pulloissa halukkaille. Mahdollisesti tähän taloon liittyy kuntapöytäkirjan merkintä: ”Sandra Pietarinen haki lupaa kioskille v.1935”. Vuodesta 1946 talossa oli vuokralla Sähkö-Sampo, jossa myymälänhoitajana toimi Jorma Tortzagin. Talo myytiin myöhemmin Erkki Salivaaralle, joka rakensi nykyisen kiinteistön (Kesport).
Kiteen Telefooni Oy perustettiin vuonna 1912, jolloin ensimmäiset puhelimet lienevät tulleen kirkonkylään. Keskus toimi Rauha ja Heikki Kähkösen talossa. Pieni punainen talo oli keskellä kirkonkylää. Siihen johtivat kymmenet ja sittemmin sadat langat. Rauha Kähkönen ja tyttäret Sirkka, Mirjam ja Kaija sekä pian toisetkin palkatut työntekijät hoitivat käsivälitteistä keskuspöytää keittiön nurkassa.
Heikki Kähkönen sai luvan v.1925 harjoittaa ammattiautoilua Ford-autollaan. Sittemmin auto vaihtui Chevroletiin, joka Heikin mielestä oli ainoa oikea auto. Vuosikymmenet hän palveli asiakkaitaan. – Talo purettiin kun molemmat talon haltijat olivat kuolleet.
Posti- ja teletalo valmistui kirkonmäen alapuolelle vuonna 1950, ja puhelintoiminta siirtyi valtiolle vuonna 1954. Tällöin Kiteen Telefoonilla oli kaksi keskusta, Puhoksessa ja kirkonkylässä. Tilaajia oli yhteensä 156. Erilliset kyläkeskukset; Haarajärvi 18, Taipale 18, Muljula 10 ja Säynejärvi 8, siirtyivät myös valtiolle.

Vapun edellä 1954. Vasemmalla Kähkösen ja oikealla Pietarisen talo ennen lautavuorausta. Henkilöt tuntemattomia.
Oikealla näkyy osittain Erkki Salivaaran Sähkösampo -liike. Talon omisti Evert Pietarinen. Hänellä oli talossa limonaaditehdas ja myymälä.
Kiteen käräjäkunnassa herastuomari August Järvisen talossa 6.4.1934 pidetyssä käräjien istunnossa saivat Leena Sofia ja hänen poikansa Otto Ville Oikuri lainhuudon ”Portinkorva” tilaan Päätye 20. Osto-oikeus perustui ”vuokra-alueiden itsenäiseksi lunastamisesta koskevaan lainsäädäntöön vuodelta 1934”. Kiteen seurakunnan omistamasta Romolan kappalaisen virkatalon n:o 19 maalta muodostettiin samalla kertaa seitsemän vuokralla ollutta torpanalaa itsenäisiksi tiloiksi ja saivat rekisterinumeron 20.
Otto Oikuri oli monen toimen mies. Hän lienee ollut paikkakunnan ensimmäinen valokuvaaja. Moni nuori kävi kuvauttamassa itsensä talon suurten mäntyjen – jotka ovat vieläkin pystyssä – juurella.
Oikuri hoiti vuosikymmenten ajan naapuritalossa sijainneen Kiteen Telefoonin huollot, kunnes toiminta siirtyi vuonna 1954 valtiolle.
Nuorisoseuratoiminta oli Oikurille tärkeää. Seura aloitti vuonna 1954 elokuvaesitykset omassa talossaan. Oikuri oli koneenkäyttäjä ja hänen kotoaan käytiin ostamassa ennakkoliput. Ensiesityksen muistellaan olleen 29.01.1945. Esityksenä oli lyhytfilmi ”Suursaaren valtaus”. Vuonna 1956 Otto Oikuri myi tontin ja talon Maija ja Esko Hakuliselle. Kolmessa vaiheessa tontille syntyi urheiluliike Kiteen Urheiluaitta, joka oli perustettu vuonna 1954 ja lopetettiin vuonna 1997. Sen jälkeen vuokralaisina ovat olleet Eräurheilu Miinin Joensuusta sekä Allun Apaja Kiteeltä. Nyt tontti on myyty Lähi Tapiolalle, joka on rakentanut tälle ja viereiselle tontille oman kiinteistön vuonna 2013.
Kaksi vanhaa petäjää saatiin säästetyksi, kun Kiteen ”raittia” levennettiin 1950-luvun lopulla. Siinä ne kaunistavat edelleen Kiteen kaupunkia.