Kuninkaalinen asetus vuodelta 1757 kehotti viljelijöitä perustamaan lainajyvästöjä pitäjittäin. Kiteellä perustamipäätös tehtiin 1773 maaherran tarkastusmatkan yhteydessä. Pitäjäläiset lupasivat rakentaa vankkarakenteisen aitan, joka varustettiin kaksinkertaisella lattialla, lankkuovella, vahvoilla saranoilla, kolmella lukolla ja oven yli kulkevalla rautatangolla. Avaimet uskottiin kolmelle miehelle, joiden oli yhtä aikaa oltava paikalla ovea avattaessa. Ensimmäinen jyvästönhoitaja oli nimismies Erik Andersin apulaisinaan Jaakko Gröön Suorlahdelta ja Mauno Pennanen Potoskavaarasta.

Jyvästön viljapääoma suunniteltiin koottavaksi siten, että jokainen talo toimittaa Antinmessun (30.11.) ja Tuomaanpäivän (20.12.) välisenä aikana lainajyvästöön neljä kappaa ruista ja neljä kappaa ohraa. Näin tehtäisiin kahtena vuotena. Käytännössä varaston kartuttaminen oli kuitenkin työlästä ja kesti kauan.

Jyvästön varsinainen tarkoitus oli tasata sadon vaihtelua vuosien varrella. Ensisijaisesti haluttiin turvata siemenviljan saanti, mutta katovuosina jouduttiin lainaamaan myös syömäviljaa. Vuonna 1857 annetun asetuksen mukaan lainajyvästöissä piti olla ihan eri osastot lainaustarkoituksen mukaan: siemenjyvästö ja hätäapujyvästö.

Perättäisinä katovuosina lainajyvästöjen varastot osoittautuivat usein riittämättömiksi. Makasiinit saattoivat tyhjentyä kokonaan. Kaikkein pahimmat olivat 1860-luvun loppupuolen suuret kuolonvuodet.

Viljalainat olivat väestölle kalliita. Korkona tuli maksaa neljä kappaa tynnyriltä eli 12,5 %. Takaisinmaksu tuotti usein vaikeuksia, koroista puhumattakaan. Rästiluettelot olivat pitkiä. Kuvernööri valvoi tiukasti perintää. Riidat ja käräjäreissut olivat tavallisia.

Lisää lainajyvästöistä on luettavissa kirjassa Pitäjä rajojen mailla s. 264 alkaen.