Auto-Konetalo Waschko
Koneliike P. Waschko siirsi 1960-luvulla autojen myynnin Kiteentie 17:sta uuteen paikkaan Tohmajärven tien risteykseen. Tänne rakennettiin myymälä ja huoltokorjaamo. Alkuperäistä rakennusta on laajennettu sittemmin viidesti. Liike sai 1970-luvulla uuden nimen Auto-Konetalo Waschko Ky. Nykyinen liikkeenharjoittaja on Pentin poika Timo Waschko.
Lisätietoja liikkeestä tästä.
Kuninkaalinen asetus vuodelta 1757 kehotti viljelijöitä perustamaan lainajyvästöjä pitäjittäin. Kiteellä perustamipäätös tehtiin 1773 maaherran tarkastusmatkan yhteydessä. Pitäjäläiset lupasivat rakentaa vankkarakenteisen aitan, joka varustettiin kaksinkertaisella lattialla, lankkuovella, vahvoilla saranoilla, kolmella lukolla ja oven yli kulkevalla rautatangolla. Avaimet uskottiin kolmelle miehelle, joiden oli yhtä aikaa oltava paikalla ovea avattaessa. Ensimmäinen jyvästönhoitaja oli nimismies Erik Andersin apulaisinaan Jaakko Gröön Suorlahdelta ja Mauno Pennanen Potoskavaarasta.
Jyvästön viljapääoma suunniteltiin koottavaksi siten, että jokainen talo toimittaa Antinmessun (30.11.) ja Tuomaanpäivän (20.12.) välisenä aikana lainajyvästöön neljä kappaa ruista ja neljä kappaa ohraa. Näin tehtäisiin kahtena vuotena. Käytännössä varaston kartuttaminen oli kuitenkin työlästä ja kesti kauan.
Jyvästön varsinainen tarkoitus oli tasata sadon vaihtelua vuosien varrella. Ensisijaisesti haluttiin turvata siemenviljan saanti, mutta katovuosina jouduttiin lainaamaan myös syömäviljaa. Vuonna 1857 annetun asetuksen mukaan lainajyvästöissä piti olla ihan eri osastot lainaustarkoituksen mukaan: siemenjyvästö ja hätäapujyvästö.
Perättäisinä katovuosina lainajyvästöjen varastot osoittautuivat usein riittämättömiksi. Makasiinit saattoivat tyhjentyä kokonaan. Kaikkein pahimmat olivat 1860-luvun loppupuolen suuret kuolonvuodet.
Viljalainat olivat väestölle kalliita. Korkona tuli maksaa neljä kappaa tynnyriltä eli 12,5 %. Takaisinmaksu tuotti usein vaikeuksia, koroista puhumattakaan. Rästiluettelot olivat pitkiä. Kuvernööri valvoi tiukasti perintää. Riidat ja käräjäreissut olivat tavallisia.
Lisää lainajyvästöistä on luettavissa kirjassa Pitäjä rajojen mailla s. 264 alkaen.
Kuvassa museo vuoden 1930 tienoilla. Paikka oli silloin autiota peltoa, joka lienee kuulunut alkuaan Romolan virkatalolle. Ensimmäinen 1770-luvulla tehty ja tarpeettomaksi käynyt makasiinirakennus purettiin 1876 sen jälkeen kun Kiteen kirkko oli palanut. Hirret käytettiin väliaikaisen ”lautakirkon” rakentamiseen.
Kotiseutumuseo
Kiteen kotiseutumuseo on Kitee-Seuran omistamassa vanhassa jyvämakasiinissa. Seinässä näkyvä vuosiluku 1773 ei tarkoita tämän talon rakentamisvuotta, vaan jyvämakasiinin perustamista Kiteelle. Nykyinen rakennus on vuodelta 1849.
Rakennus on tehty vankoista hirsistä. Erikoista on se, että seinät ovat kaksinkertaiset. Ulko- ja sisäseinän välissä on noin 20-30 cm rako. Tämä toimii kohtuullisena lämpö- ja kosteuseristeenä, mutta varsinainen tarkoitus on turvallisuustakuu. Jos joku yritti varastaa viljaa kairaamalla reiän seinien läpi ja valuttaa jyviä sitä kautta, jyvät jäivät seinien väliin.
Kiteen kunta rakennutti seurakunnalta ostetulle maalle palotalon 1950-luvun alussa. Palontorjunta oli vapaaehtoisen palokunnan varassa, eikä kunnalla ollut varsinaista paloautoakaan. Moottoriruiskua kuljetettiin kunnan kuorma-auton lavalla.
Palotalon yläkerrassa oli asunto ja kokoushuone, jota käytettiin moneen tarkoitukseen. Siihen sijoittui kunnan kirjasto, joka oli auki kahdesti viikossa. Huone toimi myös valtuuston kokoustilana ja autokoulun luokkana.
Palotalon tontista vuokrattiin osa Sotainvalidien Kiteen osastolle linja-autoaseman rakentamista varten.
Paloasema
Nykyisin Pohjois-Karjalan pelastuslaitokselle kuuluvan paloaseman laajennus valmistui 1990-luvun lopulla. Vanhat tilat olivat epäkäytännölliset ja uudelle kalustolle liian pienet. Vaihtoehtona oli kokonaan uuden talon rakentaminen Kehätien varteen, mutta taloussyistä kaupunki päätyi entisen laajentamiseen.
Liikettään varten Hurskainen osti sotien jälkeen rakennetun liike-asuintalon ja peruskorjasi sen paremmin huonekalujen kauppaan sopivaksi.
Talo alkuperäisessä ja remontoidussa asussa.
Vanha rakennus osoittautui pian liian pieneksi huonekalujen esilläpitoon. Vuonna 1970 Hurskainen rakensi uuden hallityyppisen myymälän vanhan talon viereen. Myös hautauspalvelut kuuluivat valikoimaan.
Uudessa hallissa oli tilaa esitellä huonekaluja.
Hallia laajennettiin useaan kertaan. Kuvassa on myymälän edessä ollut Björnin asuintalo, jonka Hurskainen osti ja purki laajennuksen tieltä. Halli näkyy Björnin talon molemmin puolin.
HKL Hurskainen/Laulumaa
Väinö Hurskainen perusti huonekaluliikkeen 1964. Sitä ennen hän toimi jonkin aikaa HKL Kustaa Surakka Oy:n Kiteen myymälä hoitajana ja vielä varhemmin elintarvikekauppiaana.
Kuvassa nykyisin Laulumaa-ketjuun kuuluva halli viimeisen, vuonna 1983 tapahtuneen laajennuksen jälkeisessä asussa. Kauppiaana toimii nyt toinen polvi, Hannele ja Seppo Simonen.
Uuden hallin rakentamisen jälkeen vanhassa rakennuksessa on toiminut useita liikkeita, mm. sähköliike ja 2000-luvulla Kyläpuoti. Vuonna 2014 tiloihin muutti Mööbeli ja Meriheinä.
Valokuvaamo Ilvonen
Sotien aikana armeijassa valokuvaajana toiminut Väinö Ilvonen Puhossalosta alkoi sotien jälkeen toimia Kiteellä valokuvaajana. Sotien jälkeen hän perusti Valokuvaamo V. Ilvosen ensin Puhokseen. 1940-luvun lopulla hän siirsi sen kirkonkylään, nykyisen Kekäleen paikalla olleeseen taloon. Puolisonsa Saimin kanssa hän rakensi 1950-luvun alussa kirkonkylään talon, jossa valokuvaamo ja alan tarvikeliike toimivat 1980-luvun puoliväliin saakka. Liikkeen nimenä oli 1960-luvulta lähtien Valokuvaamo S. Ilvonen.
Virastotalo
Valtion virastotalolle oli alkuaan hankittu tontti Pokentien varrelta nykyisen Koti-Karjalan talon vastapäätä. Se osoittautui liian pieneksi. Maanvaihdolla kunnan kanssa talo sijoitettiin sitten nykyiselle paikalleen kunnan pellolle. Tontin takareunasta jouduttiin purkamaan pieni Savolaisen perheen asuma mökki. 1970-luvulla rakennettuun taloon sijoittuivat mm. poliisi ja oikeustoimi, posti, verotoimisto ja työvoimatoimisto. Valtion rakennusten siirtäminen vuosituhannen vaihteessa Senaatti-Kiinteistöjen hallintaan lienee vaikuttanut postin siirtymiseen pois virastotalosta.
Valtion ”tuottavuusohjelma” puolestaan alkoi karsia julkisia palveluja, niin että poliisia lukuun ottamatta virastot kaikkosivat Kiteeltä. Talo myytiin yksityiselle kiinteistösijoittajalle, joka vuokraa tiloja. Taloon on sijoittunut mm. asianajotoimisto, eläinlääkäri, oikeusaputoimiston edunvalvoja ja lounasravintola. Kiteen kaupungilla on vuokralla joitakin tiloja eläinlääkärin lisäksi.